Hei Suorittaja!
Minulla on ollut aikaisempaa tiukempi työputki, eikä rauhallista aikaa ole siunautunut Nettipapin töihin. Pahoittelen, että olet joutunut odottamaan vastaustani.
Kirjoittamasi asiat kuulostavat hyvin tutuilta. Tunnistan monissa kirjoittamissasi kohdissa omia luonteenpiirteitäni. Suorittaminen ja suoriutuminen ovat asioita, joiden läpi itsekin katselen monesti maailmaa ja esim. harrastuksiani.
Kaikissa luonteenpiirteissä on puolensa. Pikkutarkat suorittajat saavat asioita aikaiseksi, mutta ahdistuvat ja stressaavat helposti. Suurpiirteiset ja tunteen läpi elämää katselevat ihmiset elävät monenlaisia mielenmaisemia, osaavat ottaa rennostikin, mutta eivät välttämättä ole aina edes niin tehokkaita kuin itse haluaisivat. Kaikissa luonteissa on erinomaisia etuja mutta myös haasteita.
Tärkeintä on oppia tuntemaan ja tunnistamaan itsessään piirteitä, jotka ovat oman sielunmaiseman synnyttämiä ajatuksia eivätkä esimerkiksi ulkopuolelta tulleita vaatimuksia. Nuorison piirissä tapaan ihmisiä, jotka sivusta katsoen näyttävät erittäin sosiaalisilta ja suorastaan joukon keskipisteiltä. Silti osa heistä saattaa sosiaalisessa mediassa avautua yksinäisyydestään. Silloin tekee mieli puhua ihmisen "sisäisestä yksinäisyydestä". Hän kokee itsensä yksinäiseksi, vaikka ulkopuolisilla mittareilla mitattuna asia on suorastaan päinvastoin. Samoin sisäsyntyiselle suorittajalle on vaikea sanoa: "ota välillä vähän rennommin". Suorittaminen kumpuaa sisältä.
Ihmiselämä on monella tapaa joukkuelaji. Jos lähden juoksulenkille tai pyöräilemään, huomaan helposti kilpailevani edellisiä pyörälenkin keskinopeuksia tai juoksuaikoja vastaan. Mutta jos pelaan lentopalloa tai lenkkeilen kaverin kanssa, keskityn yhteiseen tekemiseen ja itse lajiin enemmän kuin tulokseen. Tai jos (ja kun) innostun kilpailemaan frisbeegolfissa kavereiden kanssa, on kyse kilpailusta, muttei niin paljon oman sisäisen suorittajan palkitsemisesta.
Hengellisessä elämässä toimivat mielestäni samat lainalaisuudet. Kun terve hengellinen kilvoitus alkaa lipsahdella Jumalan edessä suorittamisen puolelle, kaikkein paras lääke on olla tekemisissä muiden uskovien kanssa. Ystävyyssuhde toiseen ihmiseen ei ole kilpailua tai suorittamista vaan suhde. Samoin usko Jumalaan ei ole suorittamista vaan henkilökohtainen suhde Jeesukseen. Toisten uskovien kanssa eläminen on hyvä tapa palauttaa tämä asia mieleen.
Suorittajan on hyvä muistaa, että Jeesus rinnasti oikean jumalasuhteen isän ja lapsen suhteeseen. On toki olemassa hyvin epäterveitä perhesuhteita, jotka heijastuvat myös käsityksiin jumalasuhteesta. Keskimäärin on kuitenkin helppo ymmärtää, kuinka ihmissuhteessa oleellista on keskinäinen luottamus, hyvät välit ja avoimuus - eivät suoritukset tai mittarit tai ansiot.
Te ette ole saaneet orjuuden henkeä, joka saattaisi
teidät jälleen pelon valtaan. Olette saaneet Hengen,
joka antaa meille lapsen oikeuden, ja niin me
huudamme: "Abba! Isä!" (Room. 8:15)
Tämän vuoksi minä polvistun Isän eteen, hänen,
jonka asemaa jokainen isän ja lapsen suhde
taivaassa ja maan päällä kuvastaa. Rukoilen, että
hän sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään
vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne.
Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte,
ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja.
(Ef. 3:14-17)Suorittaja miettii hyvin helposti, onko Jumala tyytyväinen rukoukseni ja raamatunlukuni määrään. Kirkossa käymisen tiheyttä tulee tarkkailtua, kuten muitakin hyviä kristillisiä harrasteita ja tekoja. Kaikessa tekemisessä ja tekemättä jättämisessä tulee yhä uudelleen käytyä Jumalan tuomioistuimen edessä tekemässä tiliä, nollaamassa syntilaskuria ja aloittamassa jälleen uudelleen alusta. Siihen uupuu.
Käytännössä tästä ahdistavasta kierteestä on ulospääsyteitä kaksi. Ensimmäinen on totaalinen uupuminen ja katkeaminen, jolloin oman luonteen vastaisesti joutuu tunnustamaan, ettei enää ihan oikeasti pysty täyttämään niitä vaatimuksia, joita itselleen on asettanut - ja joista on luullut, että ne ovat Jumalan asettamia.
Toinen tapa on vaikeampi ja hitaampi, mutta parempi. Toisten ihmisten kanssa sekä Raamatun ja rukouksen äärellä on vain lähdettävä kasvamaan Jumalan tuntemisessa. Ahdistuksen ja suorituksen ajat näyttäytyvät monesti jälkikäteen "Jumalan kouluina", jotka ovat kipuilujen kautta vieneet syvempään synnin ja armon tuntemiseen.
Laki tuli maailmaan sitä varten, että rikkomus
tulisi suuremmaksi. Mutta missä synti on tullut
suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi.
Niin kuin synti on hallinnut ja vienyt kuolemaan,
niin on armo hallitseva ja johtava ikuiseen elämään,
koska Herramme Jeesus Kristus on lahjoittanut
meille vanhurskauden. (Room. 5:20-21)En aio sanoa sinulle, että "keskity vaan armoon" tai "ei kukaan pelastu omilla teoillaan". Kunnon suorittaja sulkee korvansa, kun hänen näkökulmastaan Raamatun selvät lain vaatimukset yritetään ohittaa jotenkin oikotietä. Siinä olet aivan oikeassa, että Raamatussa on tiukkoja vaatimuksia. Jeesus latoo tiskiin välillä sellaisia sanoja, että niiden edessä on tosi vaikea olla.
Haluan sanoa sinulle: "Hienoa! Osaat jo toisen puolen kristillisestä elämästä! On aika opetella myös sen toinen puoli." Koska olet suorittaja, sinun täytyy osata siis suorittaa kaikki. Rukous, Raamatun lukeminen, kirkossa käyminen ynnä muut vastaavat ovat meille annettuja tehtäviä, jotta kasvaisimme uskossa. Monet muut Raamatun käskyt on annettu, jotta itsellämme ja läheisillämme olisi hyvä olla. Mutta kaiken tämän tehtyäsikin olet vielä puolimatkassa. Yksi teko puuttuu.
He kysyivät: "Mitä meidän tulee tehdä, että tekomme
olisivat Jumalan tekoja?" Jeesus vastasi: "Uskokaa
häneen, jonka Jumala on lähettänyt. Se on Jumalan teko."
(Joh. 6:28-29)
Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille
uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on
Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei
kukaan voisi ylpeillä. (Ef. 2:8-9)Kun suorittaja lukee Raamattua, silmiin tarttuvat aina helpommin vaatimukset. Armon vakuutusten ympäriltäkin ensimmäiseksi tulee luettua erilaiset "lisäehdot", jotka tuntuvat vähentävän armon osuutta. Jumala haluaa kahta asiaa: 1. Lepoa ja armoa Jeesuksen sovitustyössä 2. Kilvoittelua ja Jumalan tahdon noudattamista elämässä. On vain kauhean vaikea elää näitä yhtä aikaa todeksi sekoittamatta niitä keskenään. Suorittaja näkee jälkimmäisen osan, suurpiirteinen ihminen ensimmäisen.
Työntekijälle maksettua palkkaa ei katsota armosta
saaduksi vaan ansaituksi. Jos taas jollakulla ei ole
ansioita mutta hän uskoo Jumalaan, joka tekee
jumalattoman vanhurskaaksi, Jumala lukee hänen
uskonsa vanhurskaudeksi. (Room. 4:4-5)Niinpä ajattelin hyvin tiiviisti vastata kysymyspatteristoosi:
Mietin, miten voin hyvittää pahat tekoni, joita kuitenkin tahtoen tai tahtomattani teen.
Et mitenkään.
Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus
kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti.
(Room. 5:6)Miten pidän itseni kurissa ja Herran nuhteessa, että selviäisin edes yhdestä päivästä kunnialla ja hyväksyttävästi.
Miten nuorukainen pysyy oikealla tiellä?
Siten, että noudattaa sinun sanaasi.
(Ps. 119:9)Miten olla riittävän hyvä ihminen?
Jeesus vastasi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi?
Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu."
(Mark. 10:18)Mikä on tarpeeksi?
Ihmisten edessä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
Jumalan edessä: Jeesus
Lukaise myös tällä palstalla kirjoittamani vastaus:
Miten kelpaisin Jumalalle?
