Moi Green!
Olet oikeassa. On tärkeää, että keskustelussa keskustelijoiden käyttämät sanat ymmärretään oikein. Muuten asia vääristyy. Esimerkiksi: Kun itäsuomalainen sanoo, että hän ei kehtaa mennä kauppaan, länsisuomalainen ihmettelee, mitä hävettävää kaupassa käymisessä on. Mutta Itä-Suomessa sana "kehdata" tarkoittaa "viitsiä". Sillä ei ole samaa merkitystä kuin lännessä, jossa lause tarkoittaisi: "En ilkeä mennä kauppaan."
Myös usko-sana voidaan ymmärtää monella tapaa. Muiden tällä foorumilla kirjoittamiesi tekstien valossa rohkenen väittää, että sinä tarkoitat uskolla suunnilleen samaa mitä katolilaiset. Kun luterilainen ja katolinen kirkko keskustelivat vanhurskauttamisopista ja solmivat siitä ekumeenisen asiakirjan vuonna 1999, yksi yhteisymmärryksen vaikeus oli erilainen tapa ymmärtää "usko".
Katolilaisille usko tarkoitti lähinnä totena pitämistä. Siksi he eivät voineet hyväksyä sitä, kuinka luterilaiset sanoivat, että ihminen pelastuu uskosta. Mutta luterilaisessa kielenkäytössä usko tarkoittaa paljon enemmän. Usko on turvautumista Jeesukseen koko olemuksella. Se ei ole vain pään tietoa. Uskoon kuuluu se, että eletään samalla tavalla kuin uskotaan. Uskon tulee muuttaa ihmistä. Täydelliseksi ei kukaan muutu tämän elämän aikana, mutta uskon tulee näkyä elämässä.
Eikö meidän isämme Abraham osoittautunut vanhurskaaksi tekojensa perusteella,
kun hän vei poikansa Iisakin uhrialttarille? Huomaat, että usko vaikutti yhdessä
hänen tekojensa kanssa, teoissa usko tuli todeksi. Ja niin täyttyi Raamatun sana:
"Abraham uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi",
ja hän sai nimen Jumalan ystävä. (Jaak. 2:21-23)Tässä kohdassa Jaakob kantaa huolta siitä, että ihmisillä olisi oikeanlainen usko. Abraham uskoi Jumalaa, kun tämä jätti kotimaansa ja lähti kohti sitä maata, joka oli hänelle luvattu. Abraham myös uskoi Jumalaa, kun tämä käski uhrata alttarilla sen pojan, josta hänelle oli luvattu suuri kansa. Abraham olisi voinut myös sanoa Jumalalle: "Uskon sinua, Herra", mutta ei olisi tehnyt mitään. Silloin hän teoillaan olisi osoittanut, että ei hän oikeasti usko.
Usko on siis todellista Jumalaan turvautumista, ei vain pään tietoa. Usko ei ole myöskään tekoja. Usko on vastaus Jumalan lupaukseen, kun hän on luvannut pelastaa ne, jotka uskovat Jeesukseen omana Vapahtajanaan. Usko luottaa tähän lupaukseen. Ja se luottamus saa aikaan ihmisessä tekoja. Mutta teot eivät saa aikaan uskoa. Usko syntyy vain Jumalan sanan ja Jumalan lupausten kuulemisesta.
Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana. (Room. 10:17)
Lupaus ja usko kuuluvat yhteen sitä varten, että kaikki olisi armoa. Näin lupaus on
varma ja koskee kaikkia Abrahamin jälkeläisiä, ei vain niitä joilla on laki, vaan myös
niitä joilla on Abrahamin usko. Hän on meidän kaikkien isä ... Näitä sanoja ei
kuitenkaan ole kirjoitettu vain hänen tähtensä, vaan myös meidän vuoksemme.
Jumala on katsova vanhurskaiksi meidätkin, kun uskomme häneen, joka on
herättänyt kuolleista Herramme Jeesuksen. Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän
rikkomustemme tähden ja herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme
tähden. (Room. 4: 16, 23-25)
Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko,
se tuomitaan kadotukseen. (Mark. 16:16)
Mutta Jeesus sanoi naiselle: "Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa." (Luuk. 7:50)
Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille,
jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille. Siinä Jumalan
vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: "Uskosta vanhurskas
saa elää." (Room. 1:16-17)
Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin
teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi
ylpeillä. (Ef. 2:8-9)
Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle
viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen. (2. Tim. 3:15)
Me emme ole niitä, jotka luopuvat ja joutuvat tuhoon, vaan niitä, jotka uskovat
ja pelastavat sielunsa. (Hepr. 10:39)
Mehän uskomme, että meidät pelastaa yksin Herran Jeesuksen armo,
samalla tavoin kuin heidät." (Ap. t. 15:11)Joku sanoi muistaakseni, että usko on sitä että uskoo Jeesuksen olevan Vapahtaja, mutta tietääkseni Nikodeamous (vai miten se nyt kirjoitetaan) tiesi jo sen, että Jeesus on Vapahtaja.
Nikodemos sai Jeesukselta moitteita siitä, että hän ymmärsi niin vähän, vaikka oli kansan opettaja. Hän ei missään tapauksessa ymmärtänyt sitä, mikä Jeesuksen asema oli. Itse asiassa en muista ketään, joka olisi sen ymmärtänyt ennen ylösnousemusta. Ja vasta Pyhän Hengen vuodattamisen jälkeen asia kirkastui laajemmin. Eli Nikodemos ei tiennyt, että Jeesus on Vapahtaja, jotta olisi voinut häneen uskoa. Hän ymmärsi vain, että Jumala on Jeesuksen kanssa:
Fariseusten joukossa oli Nikodemos-niminen mies, juutalaisten neuvoston jäsen.
Hän tuli yöllä Jeesuksen luo ja sanoi: "Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan
lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä,
ellei Jumala ole hänen kanssaan." (Joh. 3:1-2)Raamatussa on sanottu, että se, joka uskoo, että Jeesus on Vapahtaja, sillä on Pyhä Henki. Ja kenelläkään ei voi olla Pyhää Henkeä, ellei hän ole Jumalan lapsi ja pelastettu.
Siksi sanon teille selvästi, että kukaan, joka puhuu Jumalan Hengen valtaamana,
ei voi sanoa: "Jeesus on kirottu." Kukaan ei myöskään voi sanoa: "Jeesus on Herra",
muuten kuin Pyhän Hengen vaikutuksesta. (1. Kor. 12:)Eli tällä jakeella haen sitä, että jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika ja oma henkilökohtainen Vapahtaja, pelastuu. Sitä uskoa ei näet voi saada muuten kuin Pyhän Hengen kirkastamana.
Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala
on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden,
suun tunnustus pelastuksen. Kirjoituksissa sanotaan: "Yksikään, joka häneen uskoo,
ei joudu häpeään." (Room. 10:9-11)