Tervehdys sinulle, eräs äiti!
Olen rukoillut puolestanne, vaikka vastaaminen on viipynyt todella kauan. Otan osaa ja olen kovin pahoillani tilanteesta, jota kuvailit. En pysty pienimmässäkään määrin ymmärtämään sen tuskan suuruutta, mikä on siinä, että joutuu hyvästelemään oman lapsensa. Se jättää varmasti pysyvän jäljen ja vaikuttaa arkielämäänkin kauan.
Rukoilen puolestanne ja pyydän siunausta teille.
Olen itse huono kirjojen lukija, enkä tunne kovin monipuolisesti kristillistä kirjallisuutta. Yritän kollegojeni avulla etsiä sinulla suosituksia kirjoista, jotka voisivat olla sinulle avuksi. Nyt mieleeni tulee vain yksi teos.
Leif Andersen: Miksi nukut, Herrra? Kirja käsittelee kärsimystä aika yleisellä tasolla, mutta se on myös hyvin sielunhoidollinen. Tuossa linkissä on lisää tietoa. Epäilisin, että löytyy myös monista kirjastoista.
Mainitsit, että olet lukenut paljon henkimaailman kirjallisuutta ja turvautunut kanavoijien apuun. Ymmärrän, että tuskan lievittämiseksi se voi tuntua tarpeelliselta. Raamattu kuitenkin varoittaa ankarasti sellaisesta toiminnasta. Yhteyttä edesmenneisiin ei ole luvattu, vaan silloin ollaan tekemisissä henkimaailman kanssa. Ja se ei missään tapauksessa tuo helpotusta tilanteeseen.
Ainakin Kangasalan seurakunnassa kokoontuu sururyhmiä, joissa voi käsitellä menetyksen tragediaa toisten samassa tilanteessa olevien kanssa. Sanoit olevasi pieneltä paikkakunnalta, joten en osaa sanoa, onko samanlaista ryhmää sinun seurakunnassasi tarjolla. Rohkaisen sinua kuitenkin ottamaan yhteyttä joko omaan seurakuntaan tai johonkin lähellä olevaan suurempaan seurakuntaan, jos siellä olisi vastaavia mahdollisuuksia. Toki kaikissa seurakunnissa on mahdollisuus tavata yksittäisiä työntekijöitä, jos se tuntuu lohdulliselta vaihtoehdolta.
Sinua ja perhettäsi siunaten!