Hei Ingu!
Nyt pistit Nettipapin koville. Piti itsekin etsiä tietoa, kun asia oli myös minulle vieras. (Hävettää tunnustaa, mutta en ole tehnyt kovin hyvin kotiläksyjäni kaikkien teologisten suuntausten suhteen.) Tässä lyhyen opiskelun tuloksia.
Arminiolaisuus on oppi, joka on nimetty hollantilaisen pastorin, Jacob Arminiuksen, mukaan. Hän eli uskonpuhdistuksen jälkimainingeissa, ja kävi opillista rajanvetoa tunnetun reformaattori Calvinin mukaan nimettyä kalvinismia kohtaan. Reformoitujen kirkkojen Dordrechtin synodissa 1618-1619 Arminiuksen oppi tuomittiin vakavaksi harhaopiksi. Nostan hänen korostuksistaan esiin kaksi merkittävintä:
Vapaa tahto
Kalvinismi: Ihminen on täysin synteihinsä kuollut, ja hänen tahtonsakin on turmeltunut. Jotta ihminen voi edes tahtoa mitään hyvää suhteessa Jumalaan, on hänen ensin uudestisynnyttävä. Tämän saa aikaan vain Jumala.
Arminiolaisuus: Ihmisen tahto ei ole täysin turmeltunut, vaan ihminen voi ja hänen täytyy tehdä yhteistyötä Jumalan kanssa pelastuksensa eteen. Ihmisen on ensin uskottava ja sitten vasta Jumala pelastaa hänet.
Ennalta määrääminen
Kalvinismi: Jumala määräsi ennen maailman luomista joitakin ihmisiä pelastukseen. Tästä Jumalan valinnasta johtuen nämä kyseiset ihmiset pelastuvat.
Arminiolaisuus: Jumala on nähnyt jo ennen maailman luomista, ketkä ihmiset aikovat uskoa. Tämän ihmisten tekemän valinnan perusteella Jumala päättää pelastaa tietyt ihmiset.
Muut Arminiuksen korostukset ovat hyvin pitkälti seurausta näistä näkemyksistä. Arminius siis puhui vahvasti sen puolesta, että ihminen itse ratkaisee kaikki pelastukseensa liittyvät asiat ja on vain hänen itsensä valinnoista kiinni, mikä hänen iäisyyskohtalonsa on. Calvin, jota vastaan hän hyökkäsi, edusti puolestaan suuntausta, jonka mukaan kaikki ihmisten valinnat ovat puhtaasti vain sen seurausta, mitä Jumala on ensin kyseisen ihmisen iäisyyskohtalosta päättänyt.
Luterilainen näkemys liikkuu näiden välisessä kentässä. Pelastus on kokonaan Jumalan teko, joka on tehty valmiiksi ja lahjoitetaan kasteessa. Usko on Jumalan lahjaa ja samalla ihmisen vastaus Jumalan tekoon, johon ihminen ei voi itse lisätä mitään.
