Hei, Ohikulkeva!
Raamatussa kuolema tarkoittaa kolmea asiaa:
1. Ruumiillinen kuolema
2. Hengellinen kuolema, eli ero Jumalasta
3. Ikuinen kuolema, eli ikuinen ero Jumalasta, eli helvetti
Jokainen ihminen on syntynyt langenneeseen ihmiskuntaan. Kukaan ei ole syntynyt paratiisiin ja Jumalan yhteyteen - ei maantieteellisen kirjaimellisesti eikä hengellisesti. Jokainen ihminen aloittaa elämänsä jo kerran kuolleena. Raamatun ilosanoma onkin, että Jeesus voi tehdä ihmisestä jälleen Jumalan silmissä elävän.
Jumala on tehnyt eläviksi teidät, jotka olitte kuolleita rikkomustenne ja
syntienne tähden. ... Jumalan laupeus on kuitenkin niin runsas ja hän
rakasti meitä niin suuresti, että hän teki meidät, rikkomustemme tähden
kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa. Armosta teidät on pelastettu. [Ef. 2:1, 4-5]
Tässä Juudaksen kirjeessä puhutaan ihmisistä, jotka ovat kuolleet toisen kerran. Se tarkoittaa, että he ovat luopuneet uskostaan. He ovat tulleet uudelleen hengellisesti kuolleiksi, mutta jääneet silti seurakuntaan. Seurakunnan yhteisiin kokoontumisiin ja rakkaudenaterioihin osallistuivat yleensä vain kastetut kristityt. Nämä ihmiset ovat siis suurella todennäköisyydellä uskoon tulleita ja kastettuja kristittyjä - tai ainakin sellaisinä esiintyneitä. Nyt usko on jäänyt kyydistä, mutta osallistuminen rakkaudenaterioille jatkuu. Ja jälki on sen mukaista.
Taustana tälle ilmaukselle on kirjeen alkuosa. Siellä muistutetaan lukijoita siitä, kuinka Egyptin orjuudestakaan pelastuneista kaikki eivät pysyneet uskollisina. Heidät kohtasi tuho. Samoin käy synnin orjuudesta pelastuneille, jos he palavat orjuuteen:
Vaikka te kaiken tiedättekin, tahdon silti muistuttaa teitä siitä, että Herra
kyllä ensin pelasti kansansa Egyptistä mutta tuhosi sitten ne, jotka eivät
uskoneet. Ja niitä enkeleitä, jotka eivät pitäneet kiinni korkeasta asemastaan
vaan hylkäsivät omat asuinsijansa, hän pitää pimeydessä ikuisissa kahleissa
suurta tuomion päivää varten. [Juud. 1:5-6]
Jos me näet teemme syntiä ehdoin tahdoin, senkin jälkeen, kun olemme
oppineet tuntemaan totuuden, ei ole enää mitään uhria syntiemme sovitukseksi.
Ei ole muuta kuin kauhea tuomion odotus ja ahnas tuli, joka nielee Jumalaa
uhmaavat. [Hepr. 10:26-27]
Toisella kuolemalla voidaan toisaalta tarkoittaa myös ikuista kuolemaa, joka uskosta luopuneita kohtaa. Tämä näkökulma ei kuitenkaan tuo mitään uutta. On lopputuloksen kannalta ihan sama, tarkoitetaanko toisella kuolemalla paluuta hengellisen kuoleman tilaan vai ikuista kuolemaa, joka on seurausta siitä, jos hengellisen kuoleman tila jää voimaan.
Juudan kirjeen pohjalta voidaan silti sanoa, että kahdesti kuolleessa on selvä ero kerran kuolleeseen. Kun uudestisyntynyt ihminen luopuu, hän on oppinut tietyt käyttäytymismallit. Ulkopuolelta katsoen on entistä vaikeampi sanoa, mitä tällainen ihminen sydämessään ajattelee. Jukka Norvanto selittääkin, että tuo "häpeätahra" sana on UT:ssa harvinainen. Sillä on myös merkitys, joka voitaisiin kääntää "piilossa oleva luoto". Puhutaan siis ihmisistä, jotka voivat aiheuttaa toisille uskon haaksirikkoja. He näyttävät kelpo kristityiltä, mutta ovat luopuneet ja saavat pahaa aavistamattoman laivan ajamaan karille.
