Hei, Stranger!
En tunne alkukirkon historiaa kovinkaan hyvin. Vastaan siis pääasiassa Raamatun kautta saamistani mielikuvista lähtien.
Ensimmäiset kristityt olivat vakuuttuneita siitä, että Jeesus tulee takaisin hvvin pian. Tämä näkyy siinä, kuinka Uuden testamentin vanhimmissa kirjoissa - Tessalonikalaiskirjeissä - käsitellään Jeesuksen tulemiseen liittyvää kriisiä. Seurakunnan väestä osa alkoi jo kuolla, kun Jeesuksen tuloa oli odoteltu jo useita vuosia. Elossa olevat miettivät, kuinka näiden kuolleiden ihmisten mahtaa käydä, kun Jeesus tulee. Ovatko he uskoneet turhaan, kun eivät voi olla elossa ja ottaa Herraa vastaan? Paavali selittää sitten tarkemmin, mistä kuolleiden ylösnousemuksessa ja Jeesuksen takaisin tulemisessa on kyse.
Tämä pikaisen paluun odotus on varmasti vaikuttanut moneen käytännön asiaan. Ensimmäiset kristityt möivät talojaan ja jakoivat omaisuutensa pois. Myöhemmin Jerusalemin kristittyjä avustettiin taloudellisesti. En tiedä, oliko tämä laupeuden puuska saanut taloudellisen ahdingon syvenemään. Mahdollista. Ehkäpä tästä ajattelumallista on joitain viitteitä seuraavissa ohjeissa:
Jokaisen tulee pysyä siinä osassa, jossa hän oli kutsun saadessaan. ... Veljet, jokainen
pysyköön Jumalan edessä siinä osassa, jossa oli kutsun saadessaan. ... Sen ahdingon
ajan vuoksi, jota nyt elämme, jokaisen on hyvä pysyä entisellään. ... Sanon teille, veljet:
aika on käymässä vähiin. ... Tämä nykyinen maailmamme on näet katoamassa.
(1. Kor. 7:20, 24, 26, 29a, 31b)
Pois leikatuissa kohdissa puhuttiin orjuudesta tai vapaana elämisestä, naimisiin menemisestä tai naimattomuudesta sekä omaisuudesta. Mutta taustalla oleva ajatus Jeesuksen erittäin nopeasta paluusta on kyllä selvästi näkyvissä.
Nämä kohdat eivät tietenkään liity mitenkään asepalvelukseen - tai kuinka Rooman palkka-armeijaa sitten kutsutaankaan. Mutta minulla jää sellainen kuva, että asiaan ei varmaankaan ole kiinnitetty mitään sen suurempaa huomiota. Eiväthän Jeesus tai Johannes Kastajakaan ottaneet kantaa siihen, onko sotilaan ammatissa jotain väärää. Sotilaat kysyivät Johannekselta, mitä heidän pitää tehdä. Ohje ei kuulunut, että pitää lopettaa sotilaana toimiminen:
Sotilaatkin kysyivät häneltä: "Entä me, mitä meidän tulee tehdä?" Hän sanoi heille:
"Älkää ryöstäkö älkääkä kiristäkö keneltäkään, vaan tyytykää palkkaanne." (Luuk. 3:14)
Jeesus puolestaan kohtasi Roomalan armeijan joukkueenjohtajan, joka sai vain kiitosta Jeesukselta:
Jeesus lähti heidän mukaansa. Mutta kun hän jo oli lähellä taloa, sadanpäällikkö lähetti
ystäviään tuomaan hänelle sanaa: "Herra, älä vaivaa itseäsi. Minä en ole sen arvoinen,
että tulisit kattoni alle. En pitänyt itseäni senkään arvoisena, että olisin tullut sinun luoksesi.
Käske, niin palvelijani paranee. Minä tottelen itsekin toisten käskyjä ja komennan omia
sotilaitani. Kun sanon sotilaalle: 'Mene', niin hän menee, tai toiselle: 'Tule', niin hän tulee,
tai palvelijalleni: 'Tee tämä', niin hän tekee." Jeesus hämmästyi näistä sanoista. Hän kääntyi
perässään tulevan ihmisjoukon puoleen ja sanoi: "Kuulkaa, mitä sanon: tällaista uskoa en ole
tavannut edes Israelin kansan keskuudessa." (Luuk. 7:6-9)
Myös Paavali käyttää sotilaan ammattia esimerkkinä opetuksissaan. Tosin sen pystyy tekemään, vaikka ei pitäisi sotilaana toimimista oikeana. Näissä kohdissa ei kuitenkaan millään tavoin viitata siihen, että sotilaan ammatti olisi väärin:
Eikö meillä olisi oikeutta ottaa matkoillemme mukaan vaimoa, uskonsisarta, niin kuin tekevät
muut apostolit, Herran veljet ja Keefas? Olemmeko minä ja Barnabas ainoat, joiden on tehtävä
ansiotyötä? Ei kai kukaan palvele sotilaana omalla kustannuksellaan? Kai se, joka istuttaa
viinitarhan, myös syö sen hedelmiä? Ja kai se, joka paimentaa lampaita ja vuohia, myös
käyttää niiden maitoa? (1. Kor. 9:5-7)
Kärsi sinäkin vaivaa niin kuin Kristuksen Jeesuksen kelpo sotilas. Ei kukaan sotilaana palveleva
sekaannu jokapäiväisen elämän toimiin, jos haluaa, että päällikkö on häneen tyytyväinen.
(2. Tim. 2:3-4)
En siis tiedä mitään varmaa, mutta minun mielikuvani on, etteivät ensimmäiset kristityt ottaneet asiaan kantaa. Armeija oli yksi osa esivaltaa, jonka kunnioittamiseen Raamattu opettaa painavin sanoin.