Hei Kätsy!
Jokainen kohtaaminen eri tavalla uskovien ihmisten kanssa on omanlaisensa tilanne. Riippuu tilanteesta, mitä juuri sillä kertaa kannattaa sanoa. Jotain yleisiä periaatteita on kuitenkin aina olemassa. Tässä joitain.
Tiedä, mihin itse uskot.
Älkää vastatko pahaan pahalla älkääkä herjaukseen herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa.
Siihen teidät on kutsuttukin, jotta perisitte siunauksen. ... Kuka voi tehdä teille pahaa, jos te
kiihkeästi pyritte tekemään hyvää? Ja vaikka joutuisittekin kärsimään vanhurskauden tähden,
te olette autuaita. "Älkää heitä pelätkö älkääkä hämmentykö", vaan pyhittäkää Herra Kristus
sydämessänne ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin
teidän toivonne perustuu. Mutta vastatkaa sävyisästi ja kunnioittavasti ja säilyttäkää
omatuntonne puhtaana - silloin ne, jotka parjaavat teidän hyvää vaellustanne kristittynä,
joutuvat häpeään juuri siinä, mistä teitä panettelevat. (1. Piet. 3:9, 13-16)
Toisella tavalla uskovien kohtaamisen A ja O on tuntea ensin oma uskonsa perinpohjin. Mitä epävarmempi on omassa uskossaan, sitä vaikeampi on suhtautua toisella tavalla ajatteleviin. Liian moni turha tappelu on alkanut siitä, että oman epävarmuutensa vuoksi on hyökättävä toista vastaan ja yritettävä saada tämä hiljaiseksi. Kun on varma omasta uskostaan, eivät toisen erilaiset ajatukset kaada omaa maailmaa.
Kohtaa rakkaudellisesti
Kun tuo ensimmäinen kohta on kunnossa, eri tavalla uskova ihminen on mahdollista kohdata rakkaudellisesti. Mitään hyvää ei saa aikaan sillä, että on töykeä. Se vain todistaa ovilähetystyötä tekevälle ihmiselle, että tässä talossa asuu ihminen, joka nimenomaan tarvitsee heidän sanomaansa.
Vanhempieni kautta olen oppinut, että rakkaudellinen tapa toimii. Meidän kotonamme kävi Jehovan todistajia aika useinkin. Kovin syvällisiä teologisia kysymyksiä vanhempani eivät heidän kanssaan ei käsitelleet, mutta uskon kysymyksiä pohdittiin muiden keskustelujen lomassa - ja pohjoiskarjalaiseen tyyliin aina keitettiin vieraalle kahvit. Yleensä mukana oli aina sama mies, jonka työpari vaihtui. Joskus mukaan sattui joku kiivasluonteinen kaveri, mutta järjestö taisi pistää hänet ruotuun aika pian, kun sellaista tyyliä ei toiste jatkettu. Vierailut olivat jatkuneet harvakseltaan vuosien ajan, kun erään kerran kyseinen mies tuli perheensä kanssa. Minä en tapausta nähnyt, koska en silloin enää asunut kotona. Vanhemmiltani kuulin tämän, ja tulimme siihen tulokseen, että heidän rakkaudellinen tapansa kohdata eri tavalla uskova ihminen oli tuottanut hyvää hedelmää ja synnyttänyt luottamusta kristittyjä kohtaan.
On kuitenkin hyvä osata yhdistää nämä kaksi ensimmäistä kohtaa. Jos oma usko on epävarma, täytyy osata rakkaudellisen napakasti myös kieltäytyä mahdollisuudesta keskustella. Jehovan todistajat ovat erittäin taitavia väittelijöitä. Ei kannata testata taitojaan urheilumielessä. Siinä saa itselleen vain entistä epävarmemman olon.
Tiedä, kenen kanssa keskustelet
Tämä on aika ympäripyöreä ohje ja voi tarkoittaa melkein mitä vain. Toisaalta tarkoitan sitä, että on hyvä kysellä toiselta ihmiseltä mihin hän uskoo ja miksi. Jehovan todistajat ovat yleensä keskustelun aktiivisia osapuolia ja he johdattelevat sitä. Jos heidän kanssaan keskustelee, kannattaa myös itse kysellä. Sillä tavoin tutustuu heidän ajatteluunsa ja keskustelijoihin henkilöinä.
Mutta tuolla ohjeella ajattelin ehkä enemmänkin sitä, että on hyvä tietää jotain taustoja Jehovan todistajista etukäteenkin. Erittäin hyvä, lyhyt ja yksinkertainen kirja on: Matti Liljequisti Torni ja Temppeli - Miten suhtautua Jehovan todistajiin ja mormoneihin? Toinen vähän poleemisempi ja vaikeampi, mutta varsin hyvä kirja on: Pasi Turunen: Vartiotorni, Valtakunta uudessa valossa. Jälkimmäinen on käsittääkseni loppuunmyyty, mutta kirjastoista löytynee. Kirjat kertovat paljon siitä, mihin Jehovan todistajat uskovat ja kuinka he toimivat. Tässä muutama ajatus aivan satunnaisessa järjestyksessä:
- Heillä on aivan eri käsitys Jumalasta. Jumala ei esim. voi olla kaikkialla yhtä aikaa. Rukoileminen on varminta Jehovan todistajien kokouksissa, koska niissä Jumala käy pistäytymässä.
- Vartiotorniseura on ylin auktoriteetti. Mitä seura sanoo Jumalasta, se pitää paikkansa. Joskus oppi voi muuttua.
- Raamattua osaa selittää oikein vain Vartiotorniseura ja valitut. Mitä tahansa kristitty sanoo, sitä ei tarvitse ottaa vakavasti, koska hän ei kuulu valittujen joukkoon. (Eli välttämättä ei ole mitään hyötyä siitä, että Raamatusta näyttää jonkun kohdan ja perustelee väitettään sillä. Se ei ole Uuden maailman käännös, eikä kristitty kuulu niihin, jotka osaavat selittää sitä.)
- Jehovan todistajat harjoittelevat ovilla tehtävää työtä ja niihin kuuluvia väittelyketjuja. Pitää olla erittäin taitava väittelijä ja tuntea sekä oma Raamattunsa että Jehovan todistajien toiminta, jos halua pärjätä niissä kisoissa. Eikä väittelyn "voittaminen" todennäköisesti auta yhtään mitään heidän uskonsa suhteen.
Kolme "heikkoa" kohtaa
Jehovan todistajien uskossa on muutama kohta, joihin kristityn kannattaa tarttua.
Ensinnäkin Jehovan todistajaa puhuttelee kovasti ansaitsematon armo. Hänen omassa uskossaan ei saada pelastusta ilmaiseksi. Kunnon Jehovan todistaja kilvoittelee osoittaakseen olevansa kelvollinen. Juuri ovilla tehtävä lähetystyö on yksi vaatimus. Jos hän selviää tästä elämästä voittajana, edessä on tuhatvuotinen valtakunta. Jos sen tuhannen vuoden aikana tekee yhtään syntiä, raukeaa tyhjiin, eikä saa elää ikuisesti. Tätä valoa vasten on varmasti aika kova juttu, että Jeesus on lahjoittanut kaiken ilmaiseksi.
Toiseksi Jehovan todistajalla on - tai kuuluu olla - järkähtämätön usko Vartiotorniseuraan. Jos hänen kanssaan pääsee sille tasolle, että hän ei toista seuralta oppimia lauseita vaan ajattelee itse, on keskustelu hedelmällistä. Mutta niin kauan kuin hänen uskonsa erehtymättömään Vartiotorniseuraan ei järky, ei kristityn kanssa keskusteleminen hetkauta häntä mihinkään suuntaan.
Kolmanneksi Jehovan todistajat ovat lahko sanan varsinaisessa merkityksessä. Jehovan todistajalla ei kuulu olla varsinaisia ystäviä sisäpiirin ulkopuolella muussa tarkoituksessa kuin käännytysmielessä. Koska hänen ystävyyssuhteensa katkeilevat tai jopa katkotaan, järjestöstä irtautuminen on lähes mahdotonta, koska hän putoaisi silloin sosiaaliseen tyhjiöön. Kristitty ei siis voi ikinä pakottaa Jehovaa ulos järjestöstään. Hänet voidaan vain kutsua yhteisöön, joka on osoittanut olevansa rakkaudellinen ja josta löytyy ystäväpiiri.
