Hei Suvi ja Miriva!
Keskeisiä ja hyviä kysymyksiä. Yritän vastata selkeästi ja tiiviisti.
joo eli paljon puhutaan perisynnistä, mutta haluaisko nettipappi tehdä siitä tiivistelmän? meinaan oon huomannut että ihmisillä on hyvinkin erilaisia käsityksiä tästä ja haluaisin kuulla nettipapinkin käsityksen..
haluasin vielä tuohon suvin kysymykseen lisätä, että miksi?
miksi ihmisellä on perisynti?
Kun ensimmäiset ihmiset lankesivat syntiin, tuli koko ihmiskunnasta synnin ja kuoleman alainen. Jumala oli sanonut paratiisissa:
Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö,
sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma. (1. Moos. 2:17)No ihminen päätti testata, pitääkö Jumalan käsky ja säädös paikkansa - ja tuli kuoleman omaksi. Ihminen oli luotu Jumalan kuvaksi ja se kuva särkyi. Uudet syntyvät ihmiset eivät enää olleetkaan pyhiä Jumalan kuvia vaan syntiin langenneen ihmisen kuvia. Ajatus käy paremmin ilmi vanhasta käännöksestä:
Kun Aadam oli sadan kolmenkymmenen vuoden vanha, syntyi hänelle
poika, joka oli hänen kaltaisensa, hänen kuvansa, ja hän antoi hänelle
nimen Seet. (1. Moos. 5:3 KR38)Seetin tavoin kaikki muutkin Aadamin ja Eevan jälkeläiset syntyivät katoavaan maailmaan. Kukaan heidän jälkeläisistään ei syntynyt paratiisin ikuiseen elämään. He olivat perisynnin eli katoavaisuuden alaisia. Siitä hyvä kuva on paratiisista karkoitus:
Sitten Herra Jumala sanoi: "Ihminen on nyt kuin me: hän tietää sekä
hyvän että pahan. Ettei hän nyt vain ota elämän puusta hedelmää ja
syö ja niin elä ikuisesti!" Niin Herra Jumala ajoi ihmisen pois Eedenin
puutarhasta ja pani hänet viljelemään maata, josta hänet oli tehty.
Hän karkotti ihmisen ja asetti Eedenin puutarhan itäpuolelle kerubit ja
salamoivan, leimuavan miekan vartioimaan elämän puulle vievää tietä.
(1. Moos. 3:22-24)Ihminen erotettiin elämän puusta eli ikuisesta elämästä. Syntinen ihminen ei voinut elää Jumalan yhteydessä. Ihmisistä tuli kuolevaisia - eli kuoleman omia - mikä oli siis nimenomaan synnistä johtuvaa. Tätä kaikille ihmisille periytyvää ominaisuutta sanotaan perisynniksi. Sana itsessään ei esiinny Raamatussa, mutta asia kyllä hyvinkin selvästi. Myöhemmin Raamatussa se löytyy esimerkiksi Psalmeista:
Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun.
(Ps. 51:7)Pari muutakin kohtaa löytyy, mutta ne eivät ole yhtä yksiselitteisiä.
Kuinka naisesta syntynyt voisi olla puhdas? (Job 25:4b)
Minä en enää koskaan kiroa maata ihmisen tähden, vaikka ihmisen
ajatukset ja teot ovat pahat nuoruudesta saakka, enää en hävitä
kaikkea elävää, niin kuin tein. (1. Moos. 8:21b)Perisynti tarkoittaa siis sitä, että ihminen on erossa Jumalasta jo syntyessään. Hän on ihmiskunnan syntisyydestä osallinen. Kukaan ei synny valmiiksi paratiisiin.
Lisäksi kysymys, jota olen pohtinut vähän aikaa, luulen kyllä että löysin ratkaisun mutta heitän nyt kuitenkin pallon nettipapin suuntaan: kuinka on mahdollista, että Jeesus oli synnitön ihminen, vaikka kaikki ihmiset ovat jo ennen syntymäänsä perisynnin alaisia? Tai näin ainakin meille riparilla aikoinaan opetettiin...
Erittäin hyvä ja aiheellinen kysymys. Tässä törmätään siihen, miksi Jeesuksen neitseestäsyntyminen on tärkeä asia kristityille.
Paratiisin asioista on kerrottu Raamatussa tosi suppeasti. Mutta yksi aika jännä asia sieltä minua puhuttelee. Mitä tapahtui, kun Eeva söi kiellettyä hedelmää? Miksi hän puusta syömisen jälkeen vielä meni tarjoamaan hedelmää miehelleen, jos hän näki itsensä alasti ja häpesi? Ehkä siksi, että mitään ei ollut tapahtunut sen jälkeen, kun hän oli hedelmää haukannut.
Nainen näki nyt, että puun hedelmät olivat hyviä syödä ja että se oli kaunis
katsella ja houkutteleva, koska se antoi ymmärrystä. Hän otti siitä hedelmän
ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi.
Silloin heidän silmänsä avautuivat, ja he huomasivat olevansa alasti. He
sitoivat yhteen viikunanlehtiä ja kietoivat ne vyötärölleen. (1. Moos. 3:6-7)Nainen katseli puuta ja päätti syödä siitä. Hän söi. Mitään ei tapahtunut. Sitten mieskin söi. Tämän jälkeen sanotaan, että molempien silmät avautuivat. Tämä jae on hyvin lyhyt ja en voi vuorenvarmasti sanoa, että sen tarkoitus on osoittaa, missä järjestyksessä asiat ovat edenneet. Näin minä sen kuitenkin näen ja samalla se kertoo minulle erään mielenkiintoisen yksityiskohdan. Jumala on asettanut miehen vastuuseen perheestään. Jos mies olisi kieltäytynyt syömästä hedelmää, koko syntiinlankeemusta ei ehkä olisi tapahtunut. (Näin olen tätä jaetta kuullut selitettävän.)
Tuo selitys on mielestäni looginen, koska se selittää myös sen, miksi Jeesus pystyi olemaan synnitön, vaikka syntyi tänne maailmaan ihmiseksi. Mies on näköjään myöhemminkin ollut vastuussa perheensä syntisyydestä: Jeesuksella oli syntinen äiti, mutta hän itse oli synnitön, koska Isä oli synnitön. Jokaisen muun ihmisen isät ovat syntisiä, joten siksi he ovat itsekin syntisiä. (Offtopic: Tästä muuten saa kivoja ajatusleikkejä. Jos Jeesuksella olisi ollut perhe täällä maan päällä, hänen lapsensa olisivat tämän kuvion mukaisesti olleet synnittömiä.)
Tämän vuoksi Jeesuksen neitseestä syntyminen on erittäin tärkeää kristityille. Jos Jeesus olisi syntynyt tavallisesti, hän olisi perisynnin alainen. Ja syntinen ihminen ei voisi koskaan kuolla toisten syntisten puolesta, koska hänen kuolemansa olisi vain hänen omien syntiensä syytä. Mutta Jeesus ei syntynyt syntiseksi, joten hän pystyi kuolemaan toisten ihmisten syntien puolesta.
Lopuksi vielä Uuden testamentin selvin opetus perisynnistä. Katkelman ideana on korostaa Jeesuksen pelastavaa tekoa, mutta koska nyt on ollut puhe perisynnistä, olen korostanut siitä kertovia kohtia. Tekstistä käy hyvin myös ilmi se, että Aadam oli vastuussa syntiinlankeemuksesta:
Yhden ainoan ihmisen teko toi maailmaan synnin ja synnin mukana
kuoleman. Näin on kuolema saavuttanut kaikki ihmiset, koska kaikki ovat tehneet
syntiä. Olihan synti maailmassa ennen lain antamistakin, mutta missä lakia ei ole,
siellä ei synneistä pidetä kirjaa. Kuolema kuitenkin hallitsi Aadamista Moosekseen
asti kaikkia, myös niitä, jotka eivät Aadamin tavoin syyllistyneet
rikkomukseen. Aadam oli esikuva siitä, joka oli tuleva. Rikkomusta ei kuitenkaan
voi verrata armoon. Yhden ainoan ihmisen rikkomus on tosin tuottanut
kaikille kuoleman, mutta vielä paljon runsaammin ovat Jumalan armo ja
hänen lahjansa tulleet yhden ainoan ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, ansiosta
kaikkien osaksi. Tätä lahjaa ei voi edes verrata yhden ihmisen synnin seurauksiin,
sillä yhden ihmisen teon seurauksena oli kadotustuomio, mutta Jumalan armosta
kaikkien rikkomusten seuraukseksi tulikin vapauttava tuomio. Yhden ihmisen
rikkomus aiheutti sen, että kuolema pääsi hallitsemaan tämän yhden
vuoksi. Paljon ennemmin tulevat ne, jotka saavat omakseen vanhurskauden
ylenpalttisen armon ja lahjan, elämään ja hallitsemaan yhden ainoan ansiosta,
Jeesuksen Kristuksen. Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille
ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko
antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän. Niin kuin yhden ihmisen
tottelemattomuus teki kaikista syntisiä, niin yhden kuuliaisuus tekee
kaikista vanhurskaita. (Room. 5:12-19)