Tervehdys teille Mirjam ja Suvi!
Raamattu ei anna selvää vastausta kysymykseen, mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman ja ylösnousemuksen välissä. Siksi kaikki vastaukset ovat spekulointia - eivätkä itsessään oikeita tai vääriä. Pari lähtökohtaa spekuloinneille voidaan Raamatusta kuitenkin löytää.
1. Lähtökohta: Lopullisia uutta taivasta ja uutta maata ei ole vielä edes olemassa:
Katso, minä luon uuden taivaan ja uuden maan. Menneitä ei enää muistella,
ne eivät nouse mieleen. (Jes. 65:17)
Mutta meillä on hänen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia
taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee. (2. Piet. 3:13)
Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen
maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää. (Ilm. 21:1)
2. Lähtökohta: Kuolleet ihmiset eivät ole vielä nousseet lopullisella tavallaan ylös kuolleista:
Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja
Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne, jotka ovat
kuolleet Kristukseen uskovina. Meidät, jotka olemme vielä elossa ja
täällä jäljellä, temmataan sitten yhdessä heidän kanssaan pilvissä
yläilmoihin Herraa vastaan. Näin saamme olla aina Herran kanssa.
(1. Tess. 4:16-17)
Mutta tämä ei siis vielä paljoa auta, kun halutaan selvittää jotain, mitä kuoleman ja ylösnousemuksen välissä tapahtuu. Näistä asetelmista voidaan vasta lähteä kehittelemään erilaisia ajattelumalleja.
Välitilaoppi
Yleisin ajattelumalli taitaa olla ns. "välitilaoppi". Koska uutta taivasta ja uutta maata ei ole vielä olemassakaan, ei myöskään lopullista taivasta ja helvettiäkään ei ole. Kuoltuaan ihmiset joutuvat jonkinlaiseen välitilaan, joka on helvettiin joutuville paha paikka ja taivaaseen pääseville hyvä. (Esimerkiksi edellisessä vastauksessani oleva Jeesuksen vertaus puhuu rikkaasta miehestä, joka joutui tuonelan tuskiin. Samalla Lasarus pääsi hyvään paikkaan.) Raamatussa ylipäätään puhutaan tuonelasta kovin kielteiseen sävyyn, esimerkiksi:
Jumalaton on kuin lastu, jonka virta vie. Hänen peltoaan kohtaa kirous,
enää ei kukaan mene hänen viinitarhaansa. Helteessä halkeillut maa nielee
kevään vedet, tuonela sen, joka on tehnyt syntiä. (Job 24:18-19)
Tämän ei kuitenkaan ole pakko tarkoittaa, että ihminen elää tuonelan tuskissa odottaessaan ylösnousemuksen päivää. Yhtä hyvin tuonelaa voidaan käyttää sanontana puhuttaessa lopullisesta kadotustuomiosta.
"Nukkuminen"
Toinen vaihtoehto on ajatella, että välitila on paikka, jossa ihminen on tiedoton. Hän ikään kuin nukkuu ja herää viimeiselle tuomiolle kuulemaan ikuisen kohtalonsa. Eli vähän sama asia kuin ihminen, joka menee illalla nukkumaan, nukkuu sikeästi ja herää aamulla niin, ettei osaa sanoa, paljonko aikaa on kulunut. Hänestä tuntui niin kuin olisi juuri mennyt nukkumaan. Saarnaajan kirjassa tuonelasta puhutaan vähän tässä sävyssä:
Tee voimiesi mukaan se mikä tehtävissä on, sillä tuonelassa, jonne olet
matkalla, ei ole tekoja, ei ajatuksia, ei tietoa, ei viisautta. (Saarn. 9:10)
Myös Ensimmäisessä tessalonikalaiskirjeessa Paavali sanoo:
Tahdomme, veljet, teidän olevan selvillä siitä, mitä tapahtuu kuoleman
uneen nukkuville, jotta ette surisi niin kuin nuo toiset, joilla ei ole toivoa.
(1. Tess. 4:13)
Mutta tässäkään ei voida väittää, että kuoleman uni tarkoittaisi oikeasti tiedottomana nukkumista. Se voi olla vain sanonta. Paavali näet itse jatkaa seuraavassa luvussa:
Jumala ei ole tarkoittanut, että saisimme osaksemme vihan vaan että
pelastuisimme Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa. Kristus on kuollut
puolestamme, jotta saisimme elää yhdessä hänen kanssaan, olimmepa
valveilla tai kuoleman unessa. (1. Tess. 5:9-10)
Tämä voidaan lukea joko niin, että kuoleman unessa olevat heräävät Jeesuksen tullessa. Tai että kuoleman unessa elävät ovat myös elossa jossain toisessa paikassa Jeesuksen kanssa. Ja toisaalta Jeesus itse sanoi saddukeuksille jo yli tuhat vuotta sitten kuolleista patriarkoista:
Mutta ylösnousemuksesta puheen ollen - ettekö ole lukeneet, mitä Jumala on
teille sanonut: "Minä olen Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala"?
Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien." (Matt. 22:31-32)
On kuitenkin huomattava, että nämä kaksi ajattelumallia eivät siis ole Raamatun tarjoamia vaihtoehtoisia ajattelutapoja. Ne ovat joistakin yksittäisistä jakeista poimittuja ajatuksia, joita utelias ihmisimieli on alkanut pyöritellä. Saarnaajan kirjan jakeessa ei pyritä kertomaan jotain tuonelan olemuksesta, vaan siitä, miten tässä elämässä on elettävä. Ja Jeesuksen vertauksen tärkein pointti ei ollut kuvata sitä, miten sielut liikkuvat kuoleman jälkeen. Hän halusi opettaa, että tämän elämän rikkaudet eivät auta kuoleman jälkeen. Paavalin kirjeissäkin pointti on se, että kuolleet eivät ole menettäneet osuuttaan Jeesuksesta. Ja Jeesuksen opetus kertoo, että kuolleiden ylösnousemus on olemassa. Varsinaista ratkaisua ei siis Raamatusta löydy.
Erilainen aikakäsitys
Kolmas tapa ajatella on vielä filosofisempi ja se ei perustu välitilaoppiin vaan erilaiseen aikakäsitykseen. Sen mukaan ajatellaan juuri sitä, mitä te Suvi ja Mirjam kehittelitte, eli ei ole olemassa edes mitään tiedostamatonta välitilaa. Vaikka ihmiset kuolevat täällä maailmanhistoriassa tuhansien vuosien aikavälillä, he kuitenkin siirtyvät kuoleman jälkeen suoraan viimeiselle tuomiolle, jossa ovatkin kaikki muut maailmanhistorian ihmiset. Tässä mallissa vaan joudutaan hieman ongelmiin toisen Raamatusta löytyvän lähtökohdan kanssa. Kuinka viimeiselle tuomiolla heti nousseet ihmiset ovatkin vielä tässä ajassa odottamassa Jeesuksen takaisintulemista? Mutta se toisaalta selviää sillä, että ajatellaan heidän nousevan siis Jeesuksen takaisintuloon heti kuoltuaan, mistä sitten mennään täällä elävien kanssa rinta rinnan viimeiselle tuomiolle.
Jeps. Tässä ovat minun muistissani olevat erilaiset ajattelumallit. Varmsti muitakin löytyy, mutta nämä lienevät yleisimmät.
