Kirjoittaja Aihe: Kateuteen asti halajaa henkeä? (Jaak. 4:1-10)  (Luettu 6273 kertaa)

martha

  • Tulokas
  • *
  • Viestejä: 14
    • Profiili
Nyt olis kymysys nettipappi Markolle:) Eilen käytiin Suoraman raamiksessa toi Jaakobin kirjeen kohta läpi ja tällanen "simppeli" juttu alko mietityttään - eli puhutaanko tossa 5. jakeen kohdassa "Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: >Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan<"  sielusta jonka Jumala on luonut meihin ja haluaa sen pelastaa vai siis mistä? Kun tuli juttua myös tosta kateudesta, että voisko se kertoo Jumalan rakkaudesta meihin, vai oltiinko me ihan ulapalla tän kohdan kanssa?


EDIT: Muokkasin otsikkoa kuvaavammaksi. Marko
« Viimeksi muokattu: 21.10.2007 - klo:16:10 kirjoittanut Nettipappi Marko »
joku Vanhasen Martta

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 179
    • Profiili
Niin kuin Dude viisaasti totesi, nuorisotyössä laiskuuden mahdollisuutta asioiden viivästymiseen ei voi koskaan sulkea pois.  ;) Tällä kertaa viivästyskerrointa lisäsi kyllä pari leiri- ja vapaapäivää. Mutta tässäpä tulee ajatuksia Marthalle. Tai mitään ajatuksia tarvitse enää lisäillä. Sen verran pitkälle olit itse ajatuksia jalostanut, että minun tarvitsee vain rohkaista samaan suuntaan.

Kohdan tärkein selvitettävä asia koskee sitä, tarkoitetaanko ”hengellä” Pyhää Henkeä vai ihmisen henkeä. Useat raamatunselitysteokset päätyvät samaan tulkintaan, minkä raamatunkäännöskin tekee kirjoittamalla henki-sanan pienellä alkukirjaimella. Kyse on siis ihmisen ”sielusta”, eli hänen hengestään, elämästään. Jumalan ei näet ole mitään syytä haluta Pyhää Henkeä, jonka hän on antanut uskovalle ja kastetulle ihmiselle. Se näet kuuluu jo hänelle, kuten kuuluu uskova ihminenkin:

”Te ette kuitenkaan elä oman luontonne vaan Hengen alaisina, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa.” (Room. 8:9)

Kyseessä on siis ihmisen ”elämän henki”:

”Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento.” (1. Moos. 2:7)

Maailman kaikkeuden Herran ei tarvitse periaatteessa kadehtia mitään, sillä hän omistaa kaiken. Ihmisestä hän ei kuitenkaan luonut robottia, joka on hänen vallassaan. Ihmisellä on vapaus valita myös väärin. Ja sen ihminen teki syntiinlankeemuksessa – ja tekee päivittäin yhä uudelleen. Siksi Jumalan toive saada ihminen takaisin yhteyteensä on niin suuri, että Jaakob käyttää tästä halusta nimeä kateus. Niin lujasti Herra haluaa ihmisen elämään yhteydessään ikuisesti.

Eli niin kuin kysyit, kateudessa on kyse Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan. Jumala kadehtii ja haluaa saada hänestä luopuneet ihmiset takaisin omakseen synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta.
Marko Sagulin

vieras

  • Vieras
Niin anteeksi, mutta en ihan ymmärtänyt kysymystä? Eli selkokielellä mikä oli kysymys ja mikä oli vastaus?

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 179
    • Profiili

Hei, Vieras!

Kysymys liittyi tähän raamatunkohtaan:

     Vai luuletteko, että Raamattu syyttä sanoo: "Mustasukkaisen kiihkeästi hän halajaa
     henkeä, jonka on meihin pannut"? (Jaak. 4:5)


Kysyjä halusi tietää, mikä tuo 'henki' on ja mitä tarkoitetaan Jumalan mustasukkaisuudella.

Vastaukseni voisi tiivistää seuraavalla tavalla: Kyseinen 'henki' on ihmisen elämä, sielu tahi henki, miten sitä halutaankin kutsua. Jumala ei halua, että tämä henki eli ihminen joutuu eroon hänestä vaan että tämä pääsisi taivaaseen. Ja se halu on niin kova, että sitä verrataan mustasukkaisuuteen. Jumala ei halua, että ihminen päätyisi ikuisesti kuoleman omaksi vaan Taivaallisen Isän omaksi.
Marko Sagulin