jeesuksen tuntema kipu

[P.M]

Koska Jeesus on ollut synnistä puhdas niin onko häneen sattunut kaikki fyysisesti tuotettu kipu enemmän kuin normaaliin ihmiseen..? olen kuullut tämmöistä ja olisi kiva tietää tämän todenperäisyys  

[Nettipappi Marko]

Tervehdys, P.M!

Kysymyksesi liikkuu meillä käytettävissä olevan tiedon rajamailla. Tarkkoja vastauksia en siis pysty antamaan. Mutta kyllä Raamatun pohjalta sentään jotain irtoaa.

Koska Jeesus on ollut synnistä puhdas niin onko häneen sattunut kaikki fyysisesti tuotettu kipu enemmän kuin normaaliin ihmiseen..?

Ei ole mitään perusteita ajatella näin. Jeesus toki oli täysi Jumala. Hän syntyi neitsyestä synnittömäksi, eli synnittömän elämän, teki valtavia ihmeitä ja kaiken huipuksi nousi kuolleista ja astui taivaaseen. Mutta silti hän oli samalla täysi ihminen. Hän itki ja nauroi, kasvoi ja vanheni, tunsi nälkää, janoa ja kipua. Hän oli fyysisesti aivan tavallinen ihminen. Luultavasti jokainen olisi uskonut Jeesukseen, jos hän olisi ollut jonkinlainen henkiolento, joka lentää, kävelee seinien läpi ja hohtaa valkoista valoa. Mutta koska hän ei eronnut millään tavalla ulkoisesti, monet pitivät häntä outona kansankiihottajana ja jumalanpilkkaajana, kun sanoi itseään Jumalan Pojaksi.

Vanhan testamentin profetiakin antaa ymmärtää, että Messias on aivan tavallinen ulkoiselta olemukseltaan:

     Hän kasvoi Herran edessä kuin vähäinen verso, kuin vesa kuivasta maasta.
     Ei hänellä ollut vartta, ei kauneutta, jota olisimme ihaillen katselleet, ei hahmoa,
     johon olisimme mieltyneet. Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies,
     sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu hän oli,
     me emme häntä minään pitäneet. (Jes. 53:2-3)

Eivätkä Jeesuksen kotikylän ihmisetkään olleet havainneet mitään outoa hänessä. Siksi he loukkaantuivatkin Jeesukseen ja halveksivat häntä, kun hän sanoi jotain olevansa:

     Kun tuli sapatti, hän ryhtyi opettamaan synagogassa, ja häntä kuunnellessaan
     monet kyselivät hämmästyneinä: "Mistä hän on saanut tämän kaiken? Mikä on
     tämä viisaus, joka hänelle on annettu? Mitä ovat nuo voimateot, jotka tapahtuvat
     hänen kättensä kautta? Eikö tämä ole se rakennusmies, Marian poika, Jaakobin,
     Joosefin, Juudaksen ja Simonin veli? Täällä hänen sisarensakin asuvat, meidän
     keskuudessamme." Näin he torjuivat hänet. (Mark. 6:2-3)

En siis näe mitään syytä, miksi esimerkiksi ristiinnaulitseminen olisi koskenut Jeesukseen enemmän kuin keskiverto kadunmieheen. Eikä siihen olisi ollut mitään syytäkään. Jeesuksen täytyi syntyä nimenomaan tavalliseksi ihmiseksi, koska hän tuli sovittamaan tavallisten ihmisten syntejä. Enkeli tai henkiolento ei olisi voinut kuolla ihmisten puolesta. Mutta yhtä vähän hyötyä olisi ollut siitä, että hän olisi ollut jotenkin normaalia herkemmillä aisteilla varustettu ihminen, joka olisi kokenut kaiken tuskan paljon suurempana. Hän oli sijainen, joten tarkoitus oli olla mahdollisimman samanlainen kuin se, jonka sijaisena hän toimi.

En näe mitään syytä, miksi Jeesuksen olisi tarvinnut kärsiä jotenkin normaalia ihmistä herkemmin. Mutta en myöskään ajattele, että hän jumalallisuutensa vuoksi olisi kärsinyt jotenkin vähemmän. Olen näet sellaisenkin version kuullut, ja sitä on perusteltu tällä profetian kohdalla:

     Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut. Kuin karitsa,
     jota teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä,
     ei hänkään suutansa avannut. (Jes. 53:7)

Tähän kohtaan vedoten jotkut ovat opettaneet, että Jeesus oli ruoskimisen ja ristiinnaulitsemisen aikana aivan tyynesti hiljaa ja hartaasti vain rukoili sotilaiden puolesta. Mutta tämä kohtahan viittaa siihen, kuinka Jeesus ei vastustanut vangitsemistaan eikä puolustautunut tai käyttänyt ihmeitä selvitäkseen hänen kohtalonaan olevasta ristinkuolemasta. Ajatus ei ole se, että Jeesus ei äännähtänytkään, kun ruoska leikkasi haavoja selkään tai naulat iskettiin jaloista ja käsistä läpi. Rohkenen väittää, että varmasti sattui ja varmasti sen kuulivat muutkin.

Jeesuksen kokema tuska ei siis mielestäni vaadi mitään yliluonnollisiin asioihin paneutumista. Se oli täysin verrannollista tavallisen ihmisen tuskaan.

[Nettipappi Marko]

Hei, Aru!

Onko olemassa raamatun tulkintaa, että Jeesus olisi tuntenut toisten ihmisten synnin harteillaan, se että hänen tuli kantaa toisten synnit, olisi ollut hänelle kauheampaa, kuin tuo fyysinen tuska?

Koko Jumalan ihmiseksi tulemisen pointti on siinä, että Jumala halusi sovittaa ihmisten synnit. En siis osaa itse ajatella, että syntien aiheuttaman surun, tuskan ja taakan olisi jotenkin pitänyt keskittyä ristiinnaulitsemisen hetkeen. Tämä on aika rohkeasti sanottu, mutta Jeesuksen luulisi pikemminkin tunteneen iloa siitä, että nyt ihmiskunnan synnit saadaan sovitettua ja tie taivaaseen aukeaa. Ei ristillä riippumisessa ollut mitään iloittavaa itsessään, mutta nyt oltiin sen hetken äärellä, jota varten koko suuri pelastussuunnitelma oli tehty:

     Nyt olen järkyttynyt. Mitä sanoisin? Isä, pelasta minut tästä hetkestä!
     Ei! Juuri tähän on elämäni tähdännyt. (Joh. 12:27)

Aivan varmasti Jeesus kuitenkin tunsi paljon erilaisia asioita ristiinnaulitsemisen yhteydessä. Niistä kerrotaan vain aika vähän. Mieleeni tulee kaksi kohtaa, joissa Jeesuksen tuntemuksista puhutaan, mutta kumpikaan ei mielestäni viittaa siihen, että hän tuntisi jotenkin ihmisten synnit henkilökohtaisesti. Ensimmäinen Jeesuksen tuntemus kuvataan hänen rukoillessaan Getsemanessa:

     He tulivat Getsemane-nimiseen paikkaan, ja Jeesus sanoi opetuslapsille: "Jääkää te
     tähän siksi aikaa kun minä rukoilen." Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen hän otti mukaansa.
     Hän alkoi nyt tuntea kauhua ja ahdistusta. Hän sanoi heille: "Olen tuskan vallassa,
     kuoleman tuskan. Odottakaa tässä ja valvokaa." Hän meni vähän kauemmaksi, heittäytyi
     maahan ja rukoili, että se hetki, jos mahdollista, menisi häneltä ohitse. (Mark. 14:32-35)

     Suuressa tuskassaan Jeesus rukoili yhä kiihkeämmin, niin että hänen hikensä vuoti maahan
     veripisaroiden tavoin. (Luuk. 22:44)

Raamattu kuvailee suhteellisen harvoin ihmisten tuntemuksia. Näin seikkaperäinen kertomus varmasti haluaa painottaa sitä kauhua, joka Jeesuksella oli. En kuitenkaan usko, että se olisi johtunut siitä, että Jeesus olisi jollain tavalla tuntenut syntien painon. Hän tiesi, mitä on tulossa sen vuoksi, että hän on lupautunut kantamaan maailman synnin ja sen rangaistuksen. Tässä tapauksessa Jeesuksen jumaluudella oli merkitystä. Koska hän Jumalana tiesi, mitä oli tulossa, hän osasi ihmisenä pelätä. Ristiinnaulitsemisen ja tuonelan kauhut eivät ole olankohautuksella sivuutettavissa. Jokainen joka tietää ne etukäteen, osaa varmasti pelätä.

Toinen asia on sellainen, josta en osaa eritellä, mikä sen tärkein sanoma on. Se on osaksi Jeesuksen tunne, osaksi tärkeä opetus:

     Yhdeksännellä tunnilla Jeesus huusi kovalla äänellä: "Elohi, Elohi, lema sabaktani?"
     Se on käännettynä: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? (Mark. 15:34)

Psalmi 22 ennustaa harvinaisen selkein sanoin Messiaan kärsimyksistä. Psalmit tunnettiin alkusanoistaan, kuten nykyäänkin monet laulut tunnetaan, esim. "Ystävä sä lapsien". Psalmi 22 alkaa sanoilla: "Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?" Jeesus siis halusi muistuttaa ihmisiä siitä, että kaikki tämä karmeus on suunniteltu juttu. Nyt tapahtuu jotain tärkeää.

Mutta samalla se oli totta Jeesuksen kohdalla. Jumala hylkäsi oman Poikansa ihmisten pelastuksen vuoksi. Syntinen ihminen on liian hyvin tottunut elämään erossa Jumalasta, joten tässä on kuvaus sellaisista Jeesuksen tunteista, joita me emme voi kunnolla ymmärtää. Jumalan Poika joutuu eroon Isästään, johon on ollut yhteydessä ikuisuudesta saakka.

Jeesus on siis jumalallisuutensa vuoksi kokenut jotain sellaista, mitä Matti Meikäläinen ei olisi pystynyt kokemaan. Tavallinen ihminen ei olisi voinut tietää, mitä on tulossa. Eikä tavallinen ihminen olisi voinut kokea Jumalan hylkäämäksi tulemista yhtä vahvasti. Silti en Raamatun perusteella osaa sanoa - enkä pidä sitä myöskään todennäköisenä - että Jeesus olisi jotenkin ahdistunut synnistä, jonka hän kantoi. Synti ei ole jotain näkymätöntä ainetta, jota voidaan lastata Jeesuksen hartioille tai sydämeen taakaksi. Synnin taakka oli paljon konkreettisempaa. Synnin taakka oli sitä, että Jeesus kärsi synnintekijälle kuuluvan rangaistuksen.