Morjens, Pyrski!
Vanhan testamentin Messias-profetiat ovat usein juuri tällaisia, että niissä kulkevat limittäin toisaalta se hetki, jota eletään tai ainakin lähitulevaisuus, ja toisaalta Messiaan aika. Minä ainakin pidän tätä hyvin selvänä Messias-ennustuksena. Runkona se on selvästikin ennustus Salomosta, joka astui Daavidin jälkeen valtaistuimelle ja joka rakensi temppelin. Mutta osa kohdista ei oikein istu Salomoon, niin kuin itsekin huomasit:
"Pidän hänen valtaistuimensa vahvana ikiaikoihin asti."
"Minä olen oleva hänelle isä, ja hän on oleva minulle poika."
"Hänen valtaistuimensa on kestävä ikuisesti."
Salomon valtaistuin ei kestänyt ikuisesti. Ja Salomon vanhoista päivistä ei voi sanoa, että hän ainakaan olisi kovin uskollisesti ollut "poika", kun ryhtyi monien pakanavaimojensa houkutuksesta uhraamaan epäjumalille. Jeesuksessa nämä asiat kuitenkin täyttyvät.
Lisäksi pidän hyvin mielenkiintoisena Daavidin kommenttia tämän profetian jälkeen:
Silloin kuningas Daavid meni rukoilemaan Herraa ja sanoi: "Herra, minun Jumalani!
Mikä olen minä ja mikä on minun sukuni, kun olet tuonut minut tähän asti? Eikä
tässäkään vielä ollut sinulle kyllin, Jumala, vaan olet antanut suvulleni lupauksia,
jotka tähtäävät kauas tulevaisuuteen. Sinä, Jumala, olet nostanut minut korkeaan
asemaan. (1. Aik. 17:16-17)
En tiedä, mikä profetian kohta Daavidilla oli mielessä, kun hän tajusi, että tämä tapahtuu vasta kaukana tulevaisuudessa. Olisiko hän ymmärtänyt jo tuossa vaiheessa, että kyse on jostain muusta kuninkaasta kuin seuraavasta hallitsijasta, Salomosta?
