Kirjoittaja Aihe: Kuolemantuomio  (Luettu 35289 kertaa)

Joxuschka

  • Täysjäsen
  • ***
  • Viestejä: 163
    • Profiili
Tällaista kyselen, että mikä on Raamatun kanta kuolemantuomiosta..? :-\
Mulla on etiikan esitelmä kuolemantuomiosta, ja siihen pitäis saada kristillinen etiikka kans mukaan..

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 151
    • Profiili

Hei Joksu!

Valitettavasti kysymykseesi ei voi antaa suoraa vastausta. Raamattu ei näet ota kantaa selvästi itse kuolemantuomioon. Kuolemantuomiosta kertovat kohdat pitävät itsestään selvänä, että kyseiseen kulttuuriin kuuluu yhtenä rangaistuksen tapana kuolemantuomio. Kyseisissä kohdissa otetaankin kantaa rikoksiin, joista kuolemantuomio kuuluu langettaa - ei siihen, mitä kuolemantuomiosta kuuluu ajatella.

Vanhassa testamentissa on useita kohtia, joissa määrätään kuolemantuomioita eri rikoksista. Esimerkiksi luvuissa 2. Moos. 21; 3. Moos. 20 ja 3. Moos. 24 on luetteloita asioista, joista kuului langettaa kuolemantuomio. Tällaisia rikoksia olivat muun muassa murha, tappo tai törkeä kuolemantuottamus; epäjumalanpalvelus; Jumalan pilkka ja vanhempien pilkka; aviorikos, esiaviolliset suhteet ja eläimiin sekaantuminen; sapatin rikkominen.

Kuolemantuomioiden ilmeinen tarkoitus oli toimia vahvana pelotteena, ettei kukaan tekisi kiellettyjä asioita. Toisaalta se toimi myös ikään kuin rikkaruohojen kitkemisenä. Jos joku kiinnijäämisen pelosta huolimatta syyllistyi rikokseen, riittävän luja rangaistus pyrki ehkäisemään sen, ettei välinpitämättömyys käskyjä kohtaan yleistynyt. Kuolemantuomion merkittävin tarkoitus oli siis estää pahan leviäminen. Eli siis sama tarkoitus, kuin lievemmilläkin rangaistuksilla.

Raamattu pitää itsekin kuolemantuomiota hyvin ankarana rangaistuksena. Suurimpaan osaan rikoksista onkin joku muu rangaistus. Kuolemantuomio langetetaan vain vakavimmista rikoksista. Ja silloinkaan tuomiota ei voida noin vain laittaa täytäntöön.

     Kuolemantuomion langettamiseen tarvitaan vähintään kahden
     todistajan lausunto; yhden todistajan sanojen perusteella ei
     syytettyä saa tuomita kuolemaan. Todistajien on heitettävä
     ensimmäiset kivet, ja sen jälkeen kaikkien muidenkin on osallistuttava
     syyllisen kivittämiseen. Hävittäkää paha keskuudestanne. (5. Moos. 17:6-7)

     Yhden ihmisen antama todistajanlausunto ei riitä todistamaan ketään
     syylliseksi, koskipa syytös millaista rikosta tai syntiä tahansa.
     Asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla.
     Jos joku esittää toisen ihmisen tuhoksi perättömiä syytöksiä,
     riidan kummankin osapuolen on Herran edessä esitettävä riita-asiansa
     niille papeille ja tuomareille, jotka sillä hetkellä ovat virassa.
     Tuomarien on tutkittava asia tarkoin, ja jos he havaitsevat syyttäjän
     esittäneen toista vastaan valheellisia syytöksiä, häntä tulee kohdella
     samalla tavoin, kuin hän itse aikoi kohdella toista. Hävittäkää paha
     keskuudestanne. Kun muut saavat kuulla tuomiosta, he pelkäävät
     eivätkä enää tee tällaista pahaa. (5. Moos. 19:15-20)


Kuolemantuomioita ei toteutettu noin vain. Sen sai langettaa vasta riittävän monen todistajan lausunnon perusteella ja tarkan tutkimisen jälkeen. Todistajien omatuntoa koeteltiin myös sillä, että heidän on itse heitettävä ensimmäiset kivet, jolloin kynnys perättömiin syytöksiin oli suurempi. Näistä lainauksista käy myös hyvin ilmi edellä sanottu: kuolemantuomioilla pyrittiin karsimaan pahaa ja estämään sen leviäminen.

Kuolemanrangaistuksia pyritään kristillisessä keskustelussa usein kumoamaan Jeesuksen toimintaan ja opetuksiin vetoamalla. Jeesuksen opettama armahtamisen periaate on kuitenkin tarkoitettu yksittäisille ihmisille, ei yhteiskunnalle. Yksittäisen ihmisen on armahdettava ja käännettävä toinen poski, jos hän itse kokee vääryyttä. Tuomitseminen, myös kuolemantuomio, on yhteiskunnan asia. Yksittäinen ihminen ei saa sitä panna täytäntöön. Se olisi tappamista. Yhteiskunnan tuomiovaltaa ja -velvollisuutta Jeesus ei kuitenkaan kumoa. Kun Jeesus esittää kriittisiä lausahduksia esimerkiksi fariseuksille, jotka kyselivät kuolemantuomiosta, hänen opetuksensa kärki ei ole siinä, onko kuolemantuomio väärin vai oikein. Jeesus näpäyttää syyttäjien motiiveja:

     Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen,
     joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen
     eteen ja sanoivat: "Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet
     tavattiin itse teossa. Mooses on laissa antanut meille määräyksen,
     että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?" He puhuivat näin
     pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen
     syyttää häntä. Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan.
     Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi:
     "Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven."
     Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. Jeesuksen sanat kuultuaan
     he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä.
     Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. Jeesus kohotti päänsä ja
     kysyi: "Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?"
     "Ei, herra", nainen vastasi. Jeesus sanoi: "En tuomitse minäkään.
     Mene, äläkä enää tee syntiä." (Joh. 8:3-11)


Fariseuksilla ei ollut tarkoitustakaan selvittää Raamatun kantaa kuolemantuomioon. Totta kai he Raamattunsa tuntevina tiesivät, mitä laki sanoo. Fariseukset halusivatkin saada Jeesuksen satimeen. Kuolemantuomion kieltäminen olisi ollut Mooseksen lain kieltämistä, salliminen olisi ollut kapinaa Roomaa kohtaan. Jeesus muokkasi nerokkaasti todistajien velvollisuutta heittää ensimmäiset kivet ja käänsi kiusaajien huomion heidän motiiveihinsa, joten tilanne laukesi. Jeesuksen toiminta ja naisen armahtaminen ovat tässä tilanteessa kuitenkin esimerkki yksittäisille kristityille, ei esivallalle.

Paavalin kirjeissä – Jeesuksen ja syntisen naisen kohtaamisen jälkeenkin – Raamattu opettaa, että esivallalla on oikeus rangaista pahantekijöitä.

     Ei sen, joka tekee oikein, tarvitse pelätä viranomaisia, vaan sen,
     joka tekee väärin. Jos siis tahdot elää pelkäämättä esivaltaa, tee oikein!
     Silloin saat siltä kiitosta. Se on Jumalan palvelija ja toimii sinun
     parhaaksesi. Mutta jos teet väärin, pelkää! Esivalta ei kanna miekkaa
     turhaan. Se on Jumalan palvelija ja panee täytäntöön väärintekijälle
     kuuluvan rangaistuksen. (Room. 13:3-4)


Esivallan oikeus kantaa miekkaa viittaa myös kuolemantuomioon. Mutta taaskaan Raamattu ei ota tässä kohden suoraan kantaa siihen, pitäisikö yhteiskunnassa olla kuolemantuomioita vai ei. Tarkastelun kohteena on se, että yhteiskunnalla on oikeus ja velvollisuus rangaista pahantekijöitä.

Mielestäni Raamatun kanta kuolemantuomioihin on juuri edellä mainittu: esivallalla on oikeus päättää parhaaksi näkemänsä kurinpitomenettely. Pohdintaa siitä, onko kuolemantuomio hyvä vai huono, ei voida loppujen lopuksi käydä Raamatun äärellä. Ja tällä tarkoitan sitä, että Raamatusta ei voida suoraan lukea, pitäisikö jossain maassa olla kuolemanrangaistuksia vai ei. Jumala näki hyväksi määrätä kuolemantuomiot Vanhan testamentin yhteiskuntaan. Myös Uuden testamentin aikana - Paavalin sanojen perusteella - oli itsestään selvää, että esivallalla oli oikeus langettaa kuolemantuomioita. Onko nykyään sama menettely tarpeellinen? Kyse on yhteiskunnan tarpeesta ja siitä, millaisen rangaistuksen esivalta näkee parhaaksi asettaa. Raamatullinen tavoite on, että pahuus ei pääse leviämään ja että yhteiskunnan järjestys säilyy oikeuden ja syyttömien puolustamiseksi. Uskon, että on maita, joissa tähän tavoitteeseen päästään parhaiten ilman kuolemantuomioita. Ja uskon, että on maita, joissa tavoitteeseen päästään parhaiten siten, että joistain rikoksista langetetaan kuolemantuomio.
« Viimeksi muokattu: 14.09.2006 - klo:08:34 kirjoittanut Nettipappi Marko »
Marko Sagulin

Jukka^^

  • Täysjäsen
  • ***
  • Viestejä: 195
    • Profiili
Joop.. musta kuolemantuomio on brutaali keino päästä käsiksi taloudelliseen hyötyyn. On totta, että vankejen pitäminen sellissä maksaa paljon, mutta musta kellään (paitsi Jumalalla) ei tulisi olla oikeutta päättää kenenkään elämää. Ja voi niitä, jotka syyttömänä joutuvat narun jatkoksi. Niitä on jo liian paljon ja tälläkin hetkellä semmosia istuu odottamassa hetkeään. Kuolemantuomio vie mahdollisuuden kääntymykseen, ja mitäpä ne tapaukset, joissa ihminen on kääntynyt pois pahoilta teiltään ja hirttosilmukka kutsuu; ei kovin armollinen.

Suurin osa rikollisuudesta, joka voisi johtaa kuolemantuomioon tapahtuu kuitenkin jollain tavoin sekavissa olosuhteissa. Joku ihminen saattaa päästä siitä terapian ja ammattiavun avulla eroon, eikä mielestäni kuolemantuomio ratkaise näitä ongelmia. Toisaalta se pelottaa kansalaisia rikoksilta, mutta sekopää tekee aktin, tulisi siitä kuolemantuomio tai ei.

En kiistä, etteikö kuolemantuomio saattaisi olla Raamatullinen tapa toimia, mutta en kiistä sitäkään, etteikö ilman sitä voitaisi elää. Mielestäni ihmisarvo ei riipu hirttosolmukasta. Tottakai haluan kunnioittaa esivaltaa, koska jos en sitä kunnioittaisi, olisin anarkisti, mikä sekään en haluaisi olla. Mutta pidän kiinni mielipiteestäni ja uskon siihen, että on muitakin ratkaisuja kuin pistää nirri pois. Kulttuurit, joissa tehdään mitä julmempia tekoja ovat parannuksen tarpeessa (yllättävää?). Mielestäni ongelmaan pitäisi löytää muita keinoja kuin langettaa kuolemantuomioita.
« Viimeksi muokattu: 14.09.2006 - klo:17:05 kirjoittanut Jukka^^ »
Saarn. 3:11 "Kaiken hän on alun alkaen tehnyt hyväksi ja asettanut iäti jatkumaan, mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua."

MaryMagdalene

  • Seniori
  • ****
  • Viestejä: 375
    • Profiili
Kommentoinpa minäkin:

Ei minustakaan "esivalta ei turhaan miekkaa kanna" voi tarkoittaa sitä, että esivallalla on oikeus tappaa; mielestäni tässä mennään jo liian pitkälle. Järjestystä ja lainkäyttöä se kyllä tarkoittaa, samoin oikeutta langettaa (muita) sanktioita, samoin oman maan puolustamista. Mutta en usko tästä voitavan lukea, että kuolemantuomio on raamatullinen tapa toimia.

Eivät Vanhan Testamentin käskyt tosin millään tavalla ole lakanneet olemasta voimassa, mutta Jeesus täytti ne. Hänen opetuksensa kärki oli "synnitön heittäköön ensimmäisen kiven". Siis ainoastaan Jumala, ei kukaan meistä.

Lainaus
Myös Uuden testamentin aikana - Paavalin sanojen perusteella - oli itsestään selvää, että esivallalla oli oikeus langettaa kuolemantuomioita.

- Millä tavalla tämä olisi Paavalin sanojen mukaan perusteltua, saati sitten itsestään selvää?
MaryMagdalene

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 151
    • Profiili

Hei Jukka ja MaryMagdalene!

Esititte mielenkiintoisia väitteitä, joten innostun kommentoimaan niitä, vaikka todellakin olisi jo järkevää mennä nukkumaan. Vastailen kommentteihinne esitysjärjestyksessä. Ensin Jukan viestin ajatuksiin:

Lainaus
musta kellään (paitsi Jumalalla) ei tulisi olla oikeutta päättää kenenkään elämää.

Erittäin hyvin sanottu. Ja tätä Raamattukin koko ajan opettaa. Älä tapa -käskyn idea on juuri siinä, että ihminen itse ei saa päättää, keskeyttääkö hän oman mielensä mukaan toisen ihmisen elämän. Kuolemantuomiosta päättää vain Jumala. Mutta samalla on erittäin tärkeä huomata, että Jumala käyttää tässäkin asiassa ihmisiä käsinään. Jumala ei sano Raamatussa, että näistä synneistä pitää ihmisten langettaa sakkorangaistuksia ja näistä toisista synneistä Jumala itse tappaa ihmisen. Vanhassa testamentissa Jumala käski yhteiskunnan tuomita tiettyihin synteihin syyllistyneet kuolemaan. Jumala antoi säännöt, joten päätös oli itsensä Jumalan. Kun ihmiset - eli esivallan tuomarit - totesivat, että nyt Jumalan käskyn mukaan kuuluu tuomita kuolemaan, ei päätös elämän lopettamisesta ollut ihmisten oman päähänpiston tulos. Jumala oli jo ennalta antanut rajat, joiden ylittämisestä hän itse oli säätänyt kuolemanrangaistuksen. Kyseiseen syntiin syyllistyneelle tuomio ei siis tullut yllätyksenä vaan ihmiset toimivat niin kuin Jumala oli päättänyt. Uuden testamentin puolella todetaan, että esivalta on Jumalan palvelija, kun se pitää järjestystä yllä säätämällä rangaistuksia ja langettamalla tuomioita. Yksittäisellä ihmisellä ei siis olekaan valtaa päättää ihmisen elämän lopettamisesta. Voidaan jopa ajatella, että päätöksen tekee rikollinen, joka itse tekee valinnan syyllistyä rikokseen, josta voidaan langettaa kuolemantuomio.

Lainaus
Ja voi niitä, jotka syyttömänä joutuvat narun jatkoksi.

Syyttömän rankaiseminen on aina paha asia. Ironisesti ajatellen tästä voitaisiin kuitenkin säikähtää ja päätellä seuraavasti: Kannattaa tuomita mieluummin vankeusrangaistukseen kuin kuolemaan, koska silloin mahdollisesti syyttömänä tuomittu ei kärsi niin paljon. Mutta toisaalta sakkorangaistus olisi vielä vähäisempi kuin vapauden menettäminen, joten kaiken varalta se olisi vielä parempi. Ja tokihan syyttömältä rahan ottaminen on väärin, joten ehkä parempi vain nuhdella ... Ketjua voisi jatkaa loputtomiin. Murhasta epäiltyä kannattaisi siis mieluummin nuhdella, jottei vain tuomittaisi väärin. Esivalta on tehnyt ja tekee varmasti virheitä tuomitessaan. Rangaistuksen on kuitenkin oltava suhteessa rikokseen eikä sitä saa lieventää väärän tuomion pelossa. Jos esivalta näkee tarpeelliseksi säätää kuolemantuomion tietyistä rikoksista, ei tätä säädöstä pidä purkaa vain siksi, että on mahdollista tehdä väärä tuomio.

Lainaus
Kuolemantuomio vie mahdollisuuden kääntymykseen

Tämä on vain yksi näkökulma. Yhtä hyvin voidaan ajatella, että juuri kuolemantuomion odottaminen saa ihmisen herkälle tunnolle ja tekemään parannusta. Elokuvat ovat aina vain elokuvia, mutta teoriassa ”Kuolemaantuomittu” –elokuvan idea on täysin mahdollinen. Siinä kuolemantuomiotaan odottava vanki kiistää koko ajan tekonsa. Hänen vastalauseensa ei kuitenkaan mene läpi. Viimeisissä keskusteluissa sielunhoitajan kanssa hän lopulta tunnustaa tekonsa, kun huomaa, ettei onnistunut huijaamalla kiemurtelemaan vapaaksi. Murhaaja, joka ei ole katunut tekoaan vapaaehtoisesti, ei joudu vastuuseen omassa tunnossaan vankeusrangaistuksenkaan äärellä. Riittävän paatuneen ihmisen ainoa pelastus voi olla juuri se, että hän todella joutuu kasvotusten tekonsa kanssa.

Lainaus
ja mitäpä ne tapaukset, joissa ihminen on kääntynyt pois pahoilta teiltään ja hirttosilmukka kutsuu; ei kovin armollinen.

Tässä kohdin yhteiskunnan on tosiaan vaikea tunnistaa aito katuminen ja kuoleman edessä viimeisten keinojen käyttäminen. Mutta itse en näekään, että rangaistuksen tärkein tehtävä olisi toimia teon jälkeisen katumuksen ja siitä saatavan armahduksen välineenä. Kukapa ei katuisi rangaistusta välttääkseen. Rangaistuksen idea on olla nimenomaan rangaistus.


Sitten pari poimintaa MaryMagdalenen viestistä

Lainaus
Ei minustakaan "esivalta ei turhaan miekkaa kanna" voi tarkoittaa sitä, että esivallalla on oikeus tappaa; mielestäni tässä mennään jo liian pitkälle. Järjestystä ja lainkäyttöä se kyllä tarkoittaa, samoin oikeutta langettaa (muita) sanktioita, samoin oman maan puolustamista. Mutta en usko tästä voitavan lukea, että kuolemantuomio on raamatullinen tapa toimia.

Miekkaa ei kanneta puhtaasti pelotteena, jos sillä ei ole myös taustalla sitä voimaa, mikä miekan käyttämisestä tulee. On epäloogista ajatella, että miekan kantaminen viittaa muihin rangaistuksiin, mutta ei kuolemantuomioon. Miekka ei ole voiveitsi vaan ase, joten symbolinakin se viittaa siihen, mitä aseella tehdään. Aseella tuotetaan kuolema. Raamatunselitysteoksessaan Aimo T. Nikolainen selittää tätä kohtaa ja toteaa, että miekan oikeus ei nimenomaan tarkoita oikeutta käydä sotaa vaan oikeutta langettaa kuolemantuomioita. Paavalin tunnuksena on joskus käytetty miekkaa, joka ei Nikolaisen mukaan tule Hengen miekasta vaan nimenomaan perimätiedon mukaisesta Paavalin teloitusvälineestä. Tähän samaan jakeeseen liittyy myös Lutherin kiistoja herättänyt lausahdus pyövelistä Jumalan palvelijana. Myös Bo Giertz liittyy ajatukseen kommentaarissaan, jossa hän puhuu siitä, kuinka miekka viittaa yhteiskunnan oikeuteen rangaista ja pitää oikeutta pystyssä vaikka pakkokeinoin. En myöskään tavoita logiikkaa siinä, että yhteiskunnalla olisi oikeus käydä sotaa maansa puolustamiseksi, muttei tuottaa kuolemaa. Sitähän sodassa juuri tehdään.

Lainaus
Eivät Vanhan Testamentin käskyt tosin millään tavalla ole lakanneet olemasta voimassa, mutta Jeesus täytti ne. Hänen opetuksensa kärki oli "synnitön heittäköön ensimmäisen kiven". Siis ainoastaan Jumala, ei kukaan meistä.

Edellä totesin, että Jumala käyttää ihmisiä maailmansa hallitsemiseen. Esivalta on Jumalan palvelija, sanotaan samassa kohdassa. Viranomaiset ovat Jumalan tehtävän toteuttajia, vaikkeivät uskoisi Jumalaan. Ilman muuta heillä on mahdollisuus toimittaa tehtäväänsä väärin, mutta se ei poista esivallan tehtävää pitää järjestystä yllä. Jeesuksen opetus ei ole yhteiskunnan linjanveto - koska silloin esivallalla ei olisi oikeutta langettaa mitään muitakaan rangaistuksia - vaan ohje yksittäisille ihmisille. Yksilö ei saa oman mielensä mukaan lähteä kostoretkille tai rangaista tai tappaa.

Lainaus
Millä tavalla tämä olisi Paavalin sanojen mukaan perusteltua, saati sitten itsestään selvää?

Sillä tavoin, että miekan oikeus tarkoitti kuolemantuomiota. On kuitenkin huomattava, että Paavali ei tässä tee jotain uutta linjanvetoa ja määrää suurena yllätyksenä esivallan tehtäväksi antaa kuolemantuomioita. Hän toteaa sen tosiseikan, että esivalta on Jumalan palvelija ja sen kuuluu rangaista vääryyksistä. Yritin edellisessä viestissäni painottaa, että Raamatun suhtautuminen kuolemantuomioihin on sama kuin muihinkin rangaistuksiin. Jumala on asettanut esivallan, jotta maailmassa säilyisi oikeus ja järjestys. Jumala itse näki hyväksi, että Israelissa oli kuolemantuomioita. Paavali tiesi roomalaisen lain ja totesi, ettei miekan kantaminen ollut turhaa vaan sillä oli tarkoituksensa. Raamattu ei myöskään kiellä laatimasta yhteiskuntaa, jossa ei ole kuolemantuomioita. Opetuksen ydin onkin siinä, että miten esivalta näkee parhaaksi turvata oikeutta ja järjestystä, niin siten se on tehtävä. Jumala toimii esivallan kautta maailmassa tässä asiassa.

Ja sama asia vielä toisin sanoin: En näillä vastauksillani yritä ajaa kuolemantuomiota Suomen lakiin mukaan tai puolustaa sen hienoutta. Painotan sitä, että Raamattu antaa esivallalle tärkeän tehtävän toimia järjestyksen valvojana yhteiskunnassa. Keinoja ei ole tarkasti säädetty. Viisautensa mukaan esivallalla on lupa käyttää kuolemantuomioita tai olla käyttämättä. Joka tapauksessa kristityn kuuluu olla alamainen tälle vallalle.
« Viimeksi muokattu: 15.09.2006 - klo:07:14 kirjoittanut Nettipappi Marko »
Marko Sagulin

Jukka^^

  • Täysjäsen
  • ***
  • Viestejä: 195
    • Profiili
Mitäs mieltä oot Marko tästä asem-messu säädöstä? Esivalta kantoi jälleen kerran osansa ja musta toimi erittäin typerästi. Olinpa ruben-showssa mukana keskiviikkona ja siellä oli tyyppi, joka joutu selliin vaan ihan muuten vaan, koska sattu paikalle. Kaveri kuvas mellakkapoliiseja ja sitten nämä kävivät kimppuun ja pisti selliin. Tästäkös Vanhanen vaan kiitti urhojaan.

Musta on kauheaa ajatella, että tuomioissa tehdään virheitä.. tottakai se on inhimillistä, mutta kuolemantuomiota syyttömälle antamalla tehdään jotain niin karmivaa. Pari vuotta sitten jenkeissä päästettiin vapaaksi tyyppi joka oli ollut 22v syyttömänä vankilassa. Tämä oli pyytänyt 12v sitten että poliisit ois ottanu dna-tutkimuksen, mutta eivät suostuneet. Pari vuotta sitten tämä todettiin syyttömäksi, dna-tutkimuksen avulla. Uskon että mies on paljon kiitollisempi siitä, että saa edelleen elää, kuin että oisi joutunut laittamaan päänsä pölkylle. Ja muutenkin monet tapaukset, joista ei tiedetä onko joku syyllinen vai ei, tämän esimerkin mukaan voitaisiin ehkä jatkossa tutkia paremmin ja selvitä vääriltä tuomioilta.

En voi uskoa sitä, että kuolemantuomio opettaisi ihmisiä. Ihminen, joka ajattelee, ettei hänellä ole mitään menetettävää tekee saman synnin, oli kuolemantuomiota tai ei. Ja suurin osa tällaisista kuolemantuomioon johtavista synneistä on juuri tämän ihmistyypin tekeleitä. Jotta näistä synneistä päästäisiin eroon, täytyisi hirttosilmukan sijasta pitää terapiaa ja jollain tapaa kouluttaa näitä ihmisiä. Ja jos ei opi, niin selliin vaan.

Ainut elokuva mikä on saanut minut itkemään on ollut Vihreä Maili. Silloin todella tajusin, miltä syyttömästä tuntuu. Se on helppoa puhua teoriassa siitä, kuinka joltain vedetään nirri pois ja miten kaikki käy helposti, mutta käytännössä tämä on erittäin vaikeaa.
Saarn. 3:11 "Kaiken hän on alun alkaen tehnyt hyväksi ja asettanut iäti jatkumaan, mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua."

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 151
    • Profiili

Morjens, Jukka!

Jottei mennä juupas-eipäs -meininkiin, yritän vastailla vain sellaisia juttuja, joita en olisi vielä edellisissä viesteissä vastaillut.

Asem-systeemeistä en juurikaan tiedä. En ole seurannut jupakkaa. Mutta jo kertomasi perusteella osaan mielipiteitäni sanoa. Ylipäätään näet minua kiusaa kovasti se, että ihmiset tekevät ihan tahallaan väärin ja rikkovat lakia ja järjestystä esimerkiksi pitämällä laittomia mielenosoituksia - ja sitten itkevät, jos poliisilla tulee virheitä oman työnsä hoitamisessa. Suomi on todella kaukana poliisivaltiosta, joten poliisille sattuneet ylilyönnit ovat erittäin harvinaisia heidän hyvään työhönsä ja varovaisuuteensa verrattuna. Ylilyöteihin pitäisi siksi osata suhtautua oikeassa mittakaavassa. En usko, että tämäkään kaveri on kovin kauaa katkera tapahtuneesta... Ja ylipäätään minua kiinnostaa se, että miten joku voi mennä hosumaan kameran kanssa niin lähelle tehtäviään hoitavia mellakkapoliiseja, että joutuu pidätetyksi? Järkevä kansalainen pysyy tilanteesta kaukana ja antaa poliisille toimintarauhan.

Inhimilliset virheet tuomioissa ovat todella ikäviä, niin kuin sanoit. Mutta virheiden mahdollisuus on riski, joka pitää ottaa. Tuomioissa saattaa tulla virheitä, mutta aivan varma virhe tulee silloin, jos ei tuomita pahantekijää ollenkaan väärän tuomion pelossa. Elämme inhimillisessä maailmassa, eikä kaikkia virheitä voida koskaan välttää. Raamattu ottaa tämänkin huomioon kuolemantuomioita koskevissa säädöksissään. Mielestäni tuomareille velvoitettu tutkintatehtävä ja riittävän monien todistajien käyttäminen on vahva viesti siitä, että kevyin perustein tuomiota ei saa tehdä, vaan virheet on pyrittävä välttämään mahdollisimman hyvin. Epävarmoissa tilanteissa kuolemantuomiota ei saanut langettaa.

Jenkeistä ottamasi esimerkki syyttömästi vangitusta on jotain aivan karmeaa. Itse olisin tuollaisessa tilanteessa todella katkera. Mutta tuollaisten virheiden takia oikeuslaitoksen on ryhdistäydyttävä ja tehtävä vain varmoja tuomioita - ei lievennettävä rangaistuksia kaiken varalta.

Siinäkin olet oikeassa, että kuolemantuomio ei varmasti opeta ja pelota kaikkia ihmisiä. Mutta yhtä totta on se, ettei terapia auta kaikkia ihmisiä. Siksi yhteiskunnan on käytettävä valtaansa viisaasti ja pyrittävä laatimaan omaan ympäristöönsä sopivia, mahdollisimman tehokkaita auttamisjärjestelmiä ja mahdollisimman järkeviä rangaistuksia. Jossakin kuitenkin menee raja, jonka jälkeen auttamisen kierre on voimaton. Ensimmäisessä viestissäni mainitsin joitakin Raamatun lukuja, joissa kuolemanrangaistuksia käsitellään enemmänkin. Yksi niistä oli 3. Moos. 20. Siinä toistuu monta kertaa tämän jakeen loppupuolen ajatus:

     Jos mies häpäisee oman isänsä makaamalla hänen vaimonsa kanssa,
     molemmat syylliset on surmattava; he ovat itse ansainneet kuolemansa.
     (3. Moos. 20:11)


Kuolemantuomio on murha, jos kansalaiset eivät tiedä, mistä rikoksista saa kuolemantuomion. Siksi Raamatun säädökset tehtiin tiettäväksi koko Israelille. Ja tällöin Jumala pystyi sanomaan, että tiettyihin rikoksiin syyllistyneet tekivät itse valintansa. He ansaitsivat itse kuolemansa. Jos kuolemantuomioon johtavat rikokset ovat selvästi rajattuja, kansalaisten tiedossa ja sellaisia, joita ei voi tehdä vahingossa, on todellakin perusteltua sanoa, että kansalainen on itse tehnyt valinnan omasta kuolemisestaan.

Kuolemantuomion ja muiden vaihtoehtoisten tuomioiden suhteen voidaan tehdä monia ajatusleikkejä. Syyttömänä kuolemisen vastakohtana on tällainen ajatuskuvio: Entäpä jos yhteiskunta yrittää terapialla auttaa sarjamurhaajaa ja epäonnistuu? Tai entä jos murhaaja karkaa vankilasta ja tappaa syyttömän? Kuinka monta viatonta oikeuslaitoksella on vara ottaa omalletunnolleen? Kuolemantuomio olisi eliminoinut murhaajan, terapian tähden yksi tai useampi syytön menetti henkensä... No näitähän tietenkin voi spekuloida loputtomiin: Miksi tehtiin vankila, josta voi karata - tai jotain vastaavaa...  Mutta näkökulma tämäkin.
« Viimeksi muokattu: 20.09.2006 - klo:13:30 kirjoittanut Nettipappi Marko »
Marko Sagulin

speedstream

  • Jäsen
  • **
  • Viestejä: 92
    • Profiili

eikö raamatun mukaan se kaveri pitäisi tuomita kuolemaan joka toimii pyövelinä?
hän on tappanut joten eikö hänet pitäisi tappaa?

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 151
    • Profiili

Hei Speedstream!

eikö raamatun mukaan se kaveri pitäisi tuomita kuolemaan joka toimii pyövelinä? hän on tappanut joten eikö hänet pitäisi tappaa?

Raamatun mukaan ei näin kyllä ole. Raamatussa annetaan käsky: "älä tapa". Ja heti seuraavassa luvussa Jumala antaa itse ohjeet kuolemantuomioista. Jumala on joko täydellinen idiootti tai sitten hänen mielestään aivan jokainen tilanne, jossa ihminen menettää henkensä toisen ihmisen käden kautta, ei ole viidennen käskyn rikkomista. Jumala on antanut ohjeita elämään, jotta ihmiset voisivat toimia ilman, että Jumala ilman ukkosen jyrinää ja salamoita ja muita ihmeita voisi ohjata tätä menoa täällä:

     Ei sen, joka tekee oikein, tarvitse pelätä viranomaisia, vaan sen, joka tekee väärin. Jos siis
     tahdot elää pelkäämättä esivaltaa, tee oikein! Silloin saat siltä kiitosta. Se on Jumalan
     palvelija ja toimii sinun parhaaksesi. Mutta jos teet väärin, pelkää! Esivalta ei kanna miekkaa
     turhaan. Se on Jumalan palvelija ja panee täytäntöön väärintekijälle kuuluvan rangaistuksen.
     (Room. 13:3-4)


Olen kirjoittanut aiheesta paljon tällä foorumilla, joten lyhyesti tiivistettynä:

1. Älä tapa -käsky kieltää ihmistä itseään päättämästä, milloin kenenkin elämä päättyy.
2. Kuolemantuomio oli Vanhassa testamentissa Jumalan edeltä määräämä asia, joka ei tule yllätyksenä sellaiselle, joka on päättänyt tehdä kuolemanrangaistukseen johtavan teon.
3. Kansan - eli joidenkin kansaa edustavien yksittäisten ihmisten - kuului laittaa täytäntöön tämä tuomio.
4. Uudessa testamentissa ei anneta maallisia sääntöjä yhtä paljon, mutta sielläkin osoitetaan, että esivallalla on oikeus säätää lakeja parhaan ymmärryksensä mukaan - jopa sellaisia lakeja, joihin kuuluvat kuolemantuomiot.

Lisää voit lukea tämän ketjun aikaisemmista viesteistä tai sitten valtavan pitkäksi kasvaneesta pohdintapalstan ketjusta Tappaminen ja sota Minun seikkaperäisemmät vastaukset löytyvät tuon ketjun näistä kohdista:
Vastaus #28 (viidennen käskyn kommentointia)
Vastaus #31 (jatkoa edelliseen)
Vastaus #40 (tappaminen, esivalta, lähimmäinen, puolustautuminen)
Marko Sagulin

aniiT

  • Tulokas
  • *
  • Viestejä: 19
  • Joh. 14:6 "Minä olen tie, totuus ja elämä."
    • Profiili
Hei nettipappi,
ajauduin tuossa leikkimieliseen väittelykilpailuun erään Tampereen seurakunnasta olevan kaverini kanssa. Kysymys oli kuolemantuomiosta rangaistuksena käyttämiseen. Itse olen vastaan, hän on puolesta. Molemmat yrittävät perustella kantaansa juuri Raamatun avulla.

Minun perusteluni oli se kohta, kun Jeesus sanoi "Se teistä heittäköön ensimmäisen kiven, joka ei ole tehnyt syntiä." Näin siis oman tulkinnan mukaan tarkoittaen, ettei ole ihmisen asia tuomita ihmistä.
Hän taas vastasi tuohon kysymällä, miksei Jeesus sitten ristillä ollessaan sanonut mitään ristiinnaulituille ryöväreille, esimerkiksi että "ette te ole tätä tuomiota ansainneet" tai "minä vapautan teidät, vääryydellä tuomitut"...

Eli tosiaan, olen nyt yrittänyt metsästellä Raamatusta kohtia, jotka vähän selittäisivät asiaa: Raamattu antaa ainakin minun mielestäni ymmärtää, että ryövärit ansaitsivat kuolemantuomion, mutta portto ei. Onko näin ja jos on, niin miksi?
Evankeliumi murtaa vaikka kallion (tosi on!)

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 151
    • Profiili
Hei, aniiT!

Porton ja ryövärien tapauksessa oli selvä ero siinä, että lainopettajat ja fariseukset olivat tuomitsemassa aviorikoksesta kiinni otettua naista juutalaisen lain mukaan. Ryövärit tuomittiin roomalaisen lain mukaan. Rooma ei näet antanut miehitettyjen valtioiden toteuttaa kuolemantuomioita omilla säännöillään. Jeesus otti siis kantaa siihen, että juutalaisen lain kuolemantuomioiden suhteen oli alkamassa uusi aika. Myöhemmin Paavali puolestaan puolustaa Rooman valtakunnan oikeutta kantaa miekkaa ja toteuttaa hallinnon hyväksi näkemiä rangaistuskeinoja.

EDIT: kahden eri ketjun liittämistä koskeva johdanto poistettu. Marko
« Viimeksi muokattu: 30.03.2017 - klo:12:10 kirjoittanut Nettipappi Marko »
Marko Sagulin

ulappa

  • Tulokas
  • *
  • Viestejä: 1
    • Profiili
Eikös tää Jeesuksen vertaus vehnästä ja rikkaviljasta
vähän puhu kuolemantuomiota vastaan                :-\
Vehnä ja rikkavilja
24 Jeesus esitti heille toisen vertauksen taivasten valtakunnasta: "Mies kylvi
peltoonsa hyvää siementä.
25 Mutta kun kaikki nukkuivat, hänen vihamiehensä tuli, kylvi vehnän sekaan
rikkaviljaa ja meni pois.
26 Kun vilja nousi oraalle ja alkoi tehdä tähkää, rikkaviljakin tuli näkyviin.
27 Työmiehet menivät silloin isäntänsä luo ja sanoivat hänelle: 'Herra, etkö sinä
kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen on tullut rikkaviljaa?'
28 Isäntä sanoi heille: 'Se on vihamieheni työtä.' Miehet kysyivät silloin häneltä:
'Tahdotko, että menemme kitkemään sen pois?'
29 'En', hän vastasi, 'te voitte rikkaviljaa kootessanne nyhtää sen mukana vehnääkin.
30 Antakaa niiden kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti. Kun sen aika tulee, minä sanon
korjuuväelle: Kootkaa ensin rikkavilja ja sitokaa se kimpuiksi, että se poltettaisiin. Mutta
vehnä korjatkaa aittaani.'"
[Matt. 3:24-30]
« Viimeksi muokattu: 25.01.2011 - klo:19:14 kirjoittanut ulappa »

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 151
    • Profiili
Hei Ulappa!

Mielestäni tuo vertaus ei ota kantaa kuolemantuomioon. Vertaus on yksi monista taivasten valtakunnasta kertovien vertausten sarjassa, jotka Jeesus tuossa Matteuksen evankeliumin 13. luvussa kertoo. Taivasten valtakunta ei näissä vertauksissa tarkoita siis taivasta, vaan pelastettujen ihmisten elämää tässä ajassa tai juuri tämän ajan loppuessa.

Jeesus on tietysti itse paras vertaustensa selittäjä, ja hän sanookin asian muutamaa jaetta myöhemmin seuraavasti:

     Hän vastasi heille: "Mies, joka kylvi hyvää siementä, on Ihmisen
     Poika. Pelto on maailma. Hyvä siemen tarkoittaa niitä, jotka
     kuuluvat taivasten valtakuntaan, rikkavilja niitä, jotka ovat
     Paholaisen vallassa. Paholainen, joka kylvi rikkaviljaa, on
     Saatana, elonkorjuu on maailman loppu, ja korjuumiehet ovat
     enkeleitä. Niin kuin rikkavilja kootaan ja hävitetään polttamalla,
     niin tapahtuu maailman lopussa. Ihmisen Poika lähettää
     enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki,
     jotka viettelevät pahaan ja harjoittavat vääryyttä. Enkelit
     heittävät heidät tuliseen pätsiin, ja siellä itketään ja kiristellään
     hampaita. Mutta Jumalan omat loistavat silloin Isänsä
     valtakunnassa niin kuin aurinko. Jolla on korvat, se kuulkoon!
     (Matt. 13:37-43)


Vehnä ja rikkavilja kuvaa sitä, miten pelastuksesta osalliset ja osattomat elävät keskenään samassa maailmassa. Jos enkeleillä ei ole lupa tehdä erottelua ennen maailmanloppua, ei ihmisilläkään ole mitään mahdollisuutta erotella näitä toisistaan. Jos aletaan esimerkiksi tehdä jonkinlaisia "puhdistuksia" seurakunnassa, ihmisten vajavaisen näkökyvyn takia varmasti lähtisi myös oikeaa viljaa. Ja rikkaviljaa jäisi kitkemättä. Vain Jumala tietää, kuka on hänen seuraajansa ja kuka ei. Se selviää maailman lopussa.

Kitkemisellä saatoit tarkoittaa sitä, että ehkä vertauksen enkelit halusivat tappaa ne, jotka eivät olleet Jumalan omia. Mutta niin kuin vertauksissa yleensäkään, ihan jokaiselle yksityiskohdalle ei ole mahdollista etsiä selitystä. Tärkeintä on katsoa, mitä vertaus haluaa sanoa. Ja vaikka Jeesus olisi kertomuksessaan halunnut sivujuonteena sanoa, että on olemassa enkeleitä, jotka haluaisivat tällaisia puhdistuksia tehdä, niin edes se ei ole mielestäni kannanotto kuolemantuomioon. Kuolemantuomiot ovat jotain, mitä ihmiset säätävät ja toteuttavat. Enkelit ovat sen ulkopuolella. He kuuluvat Jumalan todellisuuteen.
Marko Sagulin

Empatiaa?

  • Vieras
Haluan kommentoida muutamia kohtia lyhyesti:

Lainaus
Yksittäisellä ihmisellä ei siis olekaan valtaa päättää ihmisen elämän lopettamisesta. Voidaan jopa ajatella, että päätöksen tekee rikollinen, joka itse tekee valinnan syyllistyä rikokseen, josta voidaan langettaa kuolemantuomio.

Esimerkiksi Suomessa tyypillisin henkirikos on seuraavanlainen: mies, kännissä, tappaa toisen miehen, aseenaan hetken mielijohteesta napattu teräase, usein mitättömästä syystä. Miten paljon tosissasi voit ajattela ihmisen päättäneen tällä tavoin päättää myös omat päivänsä? Myöskin "pelotevaikutus" jonka nähdään rangaistuksella täten olevan on täysin mitätön. Kännistä äijää puukko kädessä ei pelota mikään. Jokainen yhteiskunta koostuu yksittäisistä ihmisistä, jotka päättävät asioita. On täysin itsensä huijaamista piiloutua yksilöinä tällaisen abstraktin instituution taakse, jossa asiat vain näyttävät ratkaistuvan ilman että kukaan yksilö konkreettisesti päättää mitään.. Asiat esittää joku, jotkut kannattaa niitä ja enemmistön kanta ratkaisee. Kun tarpeeksi moni yksilö tahoillaan päättää tuomita tietyt rikokset niin vakaviksi, että syylliset ansaitsevat kuolemantuomiot, ollaan saatu aikaan yhteiskunnan kollektiivinen mielipide, jota usein virheellisesti väitetään yksilöistä erilliseksi.  Lainsäädäntö perustuu usein kollektiivisesti jaettuun arvomaailmaan, joka muodostuu todentotta keskustelujen ja yksittäisten ihmisten tuomioista ja tuomitsemattomuudesta. On toki ihmisiä joiden mielestä kollektiivinen mielipide on väärin. Ainut syy siihen, että heidän yksilöllinen mielipiteensä ei demokraattisessa valtiossa saa vaikuttaa on heidän kuulumisensa vähemmistöön mielipiteensä kanssa. Käytännön mielipiteisiin vaikuttamisessa se sen sijaan voi vaikuttaa. Kyse on, kuten sanoitkin, kulloiseenkin kulttuurin sopivuudesta ja siten muidenkin ihmisten mielissä hedelmällisestä maastosta.


Lainaus
Syyttömän rankaiseminen on aina paha asia. Ironisesti ajatellen tästä voitaisiin kuitenkin säikähtää ja päätellä seuraavasti: Kannattaa tuomita mieluummin vankeusrangaistukseen kuin kuolemaan, koska silloin mahdollisesti syyttömänä tuomittu ei kärsi niin paljon. Mutta toisaalta sakkorangaistus olisi vielä vähäisempi kuin vapauden menettäminen, joten kaiken varalta se olisi vielä parempi. Ja tokihan syyttömältä rahan ottaminen on väärin, joten ehkä parempi vain nuhdella ... Ketjua voisi jatkaa loputtomiin. Murhasta epäiltyä kannattaisi siis mieluummin nuhdella, jottei vain tuomittaisi väärin. Esivalta on tehnyt ja tekee varmasti virheitä tuomitessaan. Rangaistuksen on kuitenkin oltava suhteessa rikokseen eikä sitä saa lieventää väärän tuomion pelossa. Jos esivalta näkee tarpeelliseksi säätää kuolemantuomion tietyistä rikoksista, ei tätä säädöstä pidä purkaa vain siksi, että on mahdollista tehdä väärä tuomio.

Höpö höpö. Tähän filosofiseen ajatusketjuun ei niin sanottu "kaltevan pinnan periaate" sovellu. Kuolemaan rangaistuksen heikkous siinä tapauksessa, että ihminen on syytön on se että se on liian lopullinen. Vankeusajan jälkeen syyttömäksi todetulle voidaan ainakin koittaa tarjota jonkin asteista kompensaatiota turhasta kärsimyksestään... Kuolemanrangaistuksessa sitä paitsi kärsimys ei välttämättä ole kovinkaan suuri ainakaan fyysisesti, joten kaneetti kumoutuu siltäkin kantilta Ei ole tarvetta siirtyä aina vaan alemmille tasoille. Se mikä tekee kuolemanrangaistuksesta erilaisen näihin muihin nähden on perustelujeni mukaan siis nimenomaan mahdottomuus kompensointiin. Ei sen aiheuttama kärsimyksen aste, jolloin esittämäsi periaate olisi ehkä voinut toimia.. Kuolemanrangaistus on myös sekulaarieettisesti ajatellen kosto ja siltä kantilta "lapsellinen". Yhteiskunnan kasvatuspäämääräät ovat tehokkaampia, kun toimitaan esimerkillisesti ihmisoikeuksien puitteissa. MIksi kollektiivisen mielipiteen eli yhteiskunnan tulisi sortua samaan pahaan kuin väärin tekijä, eli esimerkiksi murhaan, julmuuteen ja raakuuteen?

Lainaus
Tämä on vain yksi näkökulma. Yhtä hyvin voidaan ajatella, että juuri kuolemantuomion odottaminen saa ihmisen herkälle tunnolle ja tekemään parannusta. Elokuvat ovat aina vain elokuvia, mutta teoriassa ”Kuolemaantuomittu” –elokuvan idea on täysin mahdollinen. Siinä kuolemantuomiotaan odottava vanki kiistää koko ajan tekonsa. Hänen vastalauseensa ei kuitenkaan mene läpi. Viimeisissä keskusteluissa sielunhoitajan kanssa hän lopulta tunnustaa tekonsa, kun huomaa, ettei onnistunut huijaamalla kiemurtelemaan vapaaksi. Murhaaja, joka ei ole katunut tekoaan vapaaehtoisesti, ei joudu vastuuseen omassa tunnossaan vankeusrangaistuksenkaan äärellä. Riittävän paatuneen ihmisen ainoa pelastus voi olla juuri se, että hän todella joutuu kasvotusten tekonsa kanssa.Tässä kohdin yhteiskunnan on tosiaan vaikea tunnistaa aito katuminen ja kuoleman edessä viimeisten keinojen käyttäminen. Mutta itse en näekään, että rangaistuksen tärkein tehtävä olisi toimia teon jälkeisen katumuksen ja siitä saatavan armahduksen välineenä. Kukapa ei katuisi rangaistusta välttääkseen. Rangaistuksen idea on olla nimenomaan rangaistus.

Jos yhteiskunnan tehtävä on tuomita ja hävittää paha siten keskuudestaan, mitä hyötyä yhteiskunnalle on katuvasta kuolemantuomitusta? Rangaistuksen tehtävä on rangaistus ja kuolemantuomitun katumus on tällöin täysin irrelevanttia. Samaa voi soveltaa myös elinkautisvankiin. Hänen rangaistuksensa on vapauden menettäminen. Katumus ei vapauta siitä, vaan se käydään loppuun saakka. Katumus ja tapojen parantaminen voi kuitenkin olla yhteiskunnalle hyödyllistä vangin lopulta vapauduttua. Se parantaako hän tapansa on riski, joka täytyy ottaa jokaisen ihmisen kohdalla. Jokainen meistä on potentiaalinen murhaaja. Vankien sosiaalisen työn tehtävä on minimoida riski vangin vapautuessa. Jos siinä on ongelmia kannattaisi minun mielestä enemmin kiinnittää huomiota siihen, kuin kuolemantuomioiden jakelemiseen.
Yhteiskunnan tehtävä ei ole minusta kuitenkaan vastata kenenkään omastatunnosta? Onko kenenkään meistä tehtävä? Eikähän jokainen itse kekonsa kokoon kanna. Yhteiskunnalle on merkityksellistä vain aktuaalisesti toteutetut teot ja niiden rangaistukset, sekä rangaistuksen tuoma hyöty vs. haitta taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti... Yhteiskunnan ja varsinkaan sekulaarin valtion ei tulisi yrittää pitää huolta siitä, että paatuneet rikolliset "pelastuvat" uskontojen näkökulmasta, kaduttuaan rikostaan tajutessaan kuolevansa sen vuoksi. Jos kristinuskon ainoa keino(ja ainoa haluttu keino) moniongelmaisten "pelastamiseen" on kuolemaantuomioiden julistaminen olen varmaan ymmärtänyt jotain oleellisesti väärin kristinuskon sanomasta. "älä tuomitse, ettei sinua tuomittaisi", "Rakasta vihamiestäsi". Vihan hävittämiseen voi olla niin paljon keinoja. Tavoite on hyödyllinen


Lainaus
Miekkaa ei kanneta puhtaasti pelotteena, jos sillä ei ole myös taustalla sitä voimaa, mikä miekan käyttämisestä tulee. On epäloogista ajatella, että miekan kantaminen viittaa muihin rangaistuksiin, mutta ei kuolemantuomioon. Miekka ei ole voiveitsi vaan ase, joten symbolinakin se viittaa siihen, mitä aseella tehdään. Aseella tuotetaan kuolema. Raamatunselitysteoksessaan Aimo T. Nikolainen selittää tätä kohtaa ja toteaa, että miekan oikeus ei nimenomaan tarkoita oikeutta käydä sotaa vaan oikeutta langettaa kuolemantuomioita. Paavalin tunnuksena on joskus käytetty miekkaa, joka ei Nikolaisen mukaan tule Hengen miekasta vaan nimenomaan perimätiedon mukaisesta Paavalin teloitusvälineestä. Tähän samaan jakeeseen liittyy myös Lutherin kiistoja herättänyt lausahdus pyövelistä Jumalan palvelijana. Myös Bo Giertz liittyy ajatukseen kommentaarissaan, jossa hän puhuu siitä, kuinka miekka viittaa yhteiskunnan oikeuteen rangaista ja pitää oikeutta pystyssä vaikka pakkokeinoin. En myöskään tavoita logiikkaa siinä, että yhteiskunnalla olisi oikeus käydä sotaa maansa puolustamiseksi, muttei tuottaa kuolemaa. Sitähän sodassa juuri tehdään.Edellä totesin, että Jumala käyttää ihmisiä maailmansa hallitsemiseen. Esivalta on Jumalan palvelija, sanotaan samassa kohdassa. Viranomaiset ovat Jumalan tehtävän toteuttajia, vaikkeivät uskoisi Jumalaan. Ilman muuta heillä on mahdollisuus toimittaa tehtäväänsä väärin, mutta se ei poista esivallan tehtävää pitää järjestystä yllä. Jeesuksen opetus ei ole yhteiskunnan linjanveto - koska silloin esivallalla ei olisi oikeutta langettaa mitään muitakaan rangaistuksia - vaan ohje yksittäisille ihmisille. Yksilö ei saa oman mielensä mukaan lähteä kostoretkille tai rangaista tai tappaa. Yritin edellisessä viestissäni painottaa, että Raamatun suhtautuminen kuolemantuomioihin on sama kuin muihinkin rangaistuksiin. Jumala on asettanut esivallan, jotta maailmassa säilyisi oikeus ja järjestys. Jumala itse näki hyväksi, että Israelissa oli kuolemantuomioita. Paavali tiesi roomalaisen lain ja totesi, ettei miekan kantaminen ollut turhaa vaan sillä oli tarkoituksensa. Raamattu ei myöskään kiellä laatimasta yhteiskuntaa, jossa ei ole kuolemantuomioita. Opetuksen ydin onkin siinä, että miten esivalta näkee parhaaksi turvata oikeutta ja järjestystä, niin siten se on tehtävä. Jumala toimii esivallan kautta maailmassa tässä asiassa.

Kysymys siitä, miten tämä miekka kannattaisi nykykulttuurissa tulkita lienee keskeinen. Koskaan ei tule unohtaa sitä, että Raamattu on ihmisten tiettynä aikana luoma teos ja, jumalallinen ilmoitus on pakostakin vakiintunut tiettyyn muotoon ajankohdan olosuhteiden sanelemana. Nykyaika on asia erikseen. Ja sen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa sitä ettei Raamatun sanoma elä ajassa. Jos halutaan elää raamatullista aikaa on poistettava monia länsimaisen ajan piirteitä. Tähän kuuluu myös ihmishengen arvo. Rikollisten henki nykyaikaisessa Suomessa on tasavertainen muiden ihmisten henkien kanssa. Tällä hetkellä vaikuttava kollektiivinen mielipide. Siihen tämän kohdan tulkitseminen kuolemantuomiosta puhumiseksi asettaa ylipääsemättömän ristiriidan nykyajan länsimaisten arvojen kanssa. Pahoittelen mutta yleinen suuntaus tämän kohdan tulkintaan lienee poikkeava, jos puhutaan siitä miten sitä tulisi soveltaa nykyaikaan. NÄyttäisi siis siltä, että jos Jumala sinun mukaasi toimii esivallan kautta, yleinen esivaltojen suuntaus antaisi olettaa, että Jumala on kyllä huomannut, ettei kuolemantuomio toimi eikä sovi nyky-yhteiskuntaan?

Lainaus
Ja sama asia vielä toisin sanoin: En näillä vastauksillani yritä ajaa kuolemantuomiota Suomen lakiin mukaan tai puolustaa sen hienoutta. Painotan sitä, että Raamattu antaa esivallalle tärkeän tehtävän toimia järjestyksen valvojana yhteiskunnassa. Keinoja ei ole tarkasti säädetty. Viisautensa mukaan esivallalla on lupa käyttää kuolemantuomioita tai olla käyttämättä. Joka tapauksessa kristityn kuuluu olla alamainen tälle vallalle.

Niin tarkennus: Onko ajatuksesi se, että vaikka mielestäsi Raamattu on kaikella tavalla esittänyt kuolemantuomion kuuluvan keskeisenä rangaistusmuotona yhteiskuntaan on sinun nöyrryttävä yhteiskunnan säätämään lakiin (= kollektiiviseen mielipiteeseen) siitä syystä, että Jumala on määrännyt totella esivaltaa? Elät siis omasta mielestäsi oman elämänkatsomuksesi näkökulmasta ristiriitaisessa maailmassa? Sanot ettet puollusta kuolemanrangaistusta, mutta kuitenkin tuot melko yksipuolisesti ilmi mielipiteitä ja argumentteja sen puolesta. Mikäli olet tuonut ilmi mielipiteitä sitä vastaan olet esittänyt sen lähtökohtana johon olet antanut vastineen. Neutraalius on tästä kirjoituksesta kaukana. Joskin varmasti on omastanikin. Mutta minä ainakin voin rehellisesti sanoa, että vastustan kuolemantuomiota ja väitän, että Raamatun ns. punainen lanka puoltaa näkemystäni niin ikään.

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 151
    • Profiili
Tervehdys Empatiaa!

Kirjoitit todella pitkästi ja perusteellisesti. Koin kuitenkin, ettet ollut tavoittanut kirjoitusteni pääajatusta. Jos lukaiset uudelleen ensimmäiset vastaukseni, huomaat, kuinka sanon useaan otteeseen, ettei Raamatulla voida perustella sitä, onko kuolemanrangaistus hyvä vai huono asia tai että pitäisikö sellaisia olla vai ei. Ja mielestäni erityisen selvästi sanon sen, että kuolemanrangaistus oli juutalaisessa teokraattisessa yhteiskunnassa yksi Jumalan asettama rangaistuksen muoto, mutta Jeesuksen myötä tämä jumalajohtoinen maallinen hallintamuoto siirtyi historiaan. Kuolemanrangaistusten suhteen Raamattu opettaa, että esivallalla on oikeus määritellä itse hyväksi havaitsemansa rangaistusmenettelyt.

Koit, että puolustan kuolemanrangaistusta. Se ei ollut tarkoitukseni. Tarkoitukseni on yrittää ymmärtää, miksi Jumala on aikanaan määrännyt juutalaisuuteen kuolemanrangaistuksen ja miksi Jumala ei ole kieltänyt kuolemanrangaistuksia Jeesuksen ajan jälkeisiltä esivalloilta. En näet usko, että Vanhan testamentin Jumala olisi jotain muuta kuin se sama Jumala, josta myös UT puhuu. Siksi käytin palstamillimetrejä pohtiakseni syitä, miksi Jumala Vanhan testamentin käskyissä valitsi tietyissä tilanteissa kuolemanrangaistuksen muiden rangaistusmuotojen sijasta. Esimerkiksi mietteeni katuvasta kuolemantuomitusta liittyivät juuri tähän. Eihän yhteiskunnalle olekaan mitään hyötyä katuvasta tuomitusta - mutta Raamattu keskittyykin puhumaan eniten ihmisen iankaikkisesta pelastumisesta. Ja siinä valossa asiaa tarkastelin.

Kirjoituksesi oli hyvää yhteiskunnallista pohdintaa, enkä ole sen kanssa eri mieltä, En myöskään koe, että jotenkin minun kuuluisi niitä kommentoida. Mutta jos haluat että johonkin otan kantaa, niin ole hyvä ja pistä kysymystä ilmoille.
Marko Sagulin