Tervehdys, Herukka!
Esitit perusteellisen kysymyksen. Poimin siitä kaksi näkökulmaa: A. Mikä on nimen merkitys Raamatussa, Jumalalle, ihmisille? B. Mitä on Jeesuksen nimessä kokoontuminen tai Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen toimiminen? Teen näistä erilliset vastaukset ja pilkon vielä tuon ensimmäisenkin osan pienemmiksi paloiksi, niin asiaa on jotenkin systemaattisempi käsitellä:
1. Ihmisen antama nimiOikeastaan vastasit jo itse erittäin hyvin kysymykseesi. Nimen merkitys on juuri se, että ihminen tunnistetaan. Kun ihmisellä on nimi, se on osa persoonaa ja se on juuri se, miten ihminen tunnistetaan ja erotetaan toisista ihmisistä. Toki Jumalalla itsellään voisi olla vaikka mitä keinoja erottaa ihmiset toisistaan, mutta hän käyttää ainakin Raamatussa sellaisia keinoja, jotka ovat ihmisille tuttuja. Otitkin erittäin hienoja kohtia esille:
Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun. (Jes. 43:1b)Tätä israelille annettua lupausta on sovellettu myös henkilökohtaisesti. Kasteessa Jumala kutsuu ihmisen omakseen. Siksi me emme kirkossa kasta nimetöntä ihmistä. Hänellä täytyy olla sitä ennen nimi, jotta kasteessa Jumala voi omalla nimellä kutsua ihmisen lapsekseen. Ja nimeltä Jumala tuntee meidät aivan loppuun asti:
Se, joka voittaa, saa ylleen valkeat vaatteet, enkä minä pyyhi hänen nimeään elämän
kirjasta, vaan tunnustan hänet omakseni Isäni ja hänen enkeliensä edessä. (Ilm. 3:5)Suurin osa ihmisten nimistä on näitä nimiä, jotka he ovat itse antaneet lapsilleen. Uskon, että Jumala käyttää meidän nimiämme niin kuin itsekin sitä käytämme: jotta olisimme omia yksilöitämme ja jotta Jumala voi osoittaa meille, että hän tuntee meidät.
Raamatun aikoina nimien merkitystä oli suuremmassa roolissa kuin nykyään. Joskus ihmiset saattoivat antaa nimiä sen mukaan, millaisia asioita liittyi ihmisen syntymään. Tämä kohta Jaakobin poikien synnystä herättää vähän ristiriitaisiakin tunteita: 1. Moos. 29:31-30:24. (Kannattaa lukea sellaisesta (netti)Raamatusta, jossa alaviitteet näkyvät. Viitteissä kerrotaan kunkin nimen merkitys.)
2. Jumalan antama nimiRaamatussa on joitain kohtia, joissa Jumala antaa ihmiselle nimen tai muuttaa hänen nimeään. Esimerkiksi Abram sai nimen Abraham sen jälkeen, kun Jumala oli ilmestynyt hänelle ja antanut lupauksen, että hänestä polveutuu suuri kansa. (Abram = "korkea isä", Abraham = "kansojen paljouksien isä"). Tämä muutos oli melkoinen. Lupaus toteutui vasta Abrahamin ollessa 100-vuotias. Eli hän on kulkenut vuosia, ehkä vuosikymmeniä vanhana lapsettomana miehenä ja esittäytynyt kansojen paljouksien isänä. Siinä on voinut olla ihmisillä naurussa pitelemistä. Ja Abrahamilla melkoisesti uskoa.
Abrahamin pojanpoika Jaakob sai nimen Israel, kun hän oli elänyt vaiheikkaan nuoruuden: pettänyt ihmisiä ja tullut itse petetyksi. Lopulta hän kamppaili Jabbok-virran rannalla enkelin kanssa ja koki jonkinlaisen käännekohdan elämässään. Jumala antoi uuden nimen. (Jaakob = "hän pettää", Israel = "Jumala kamppailee / Jumala hallitsee")
Raamatussa on myös ihmisen antamia nimiä, jotka kertovat jotain ihmisen olemuksesta. Esimerkiksi Ruutin kirjassa kerrotaan Noomista, joka muutti nimensä Maraksi suurten onnettomuuksiensa jälkeen. Noomi = "onnellinen", Mara = "onneton". Muita ihmisen olemuksesta kertovia nimiä ovat mm:
Esau = "karvainen"
Pinehas = "musta, mustaihoinen"
Daavid = "rakastettu, lemmikki" (hän oli nuorin kahdeksasta pojasta)
Erityisesti on kuitenkin kiinnitettävä huomiota niihin nimiin, jotka Jumala on antanut. Nimeen ei liity silloinkaan mitään maagista, mutta se kertoo jotain sen henkilön (uudesta) olemuksesta. Simon sai nimen Pietari, mikä merkitsee kalliota. Ja sellainen hän kyllä olikin sekä luonteeltaan että asemaltaan. Saul sai nimen Paavali, mikä merkitsee pientä ja vähäistä. Se oli aika iso muutos kunnianhimoiselle fariseukselle, joka oli saanut nimensä esi-isänsä ja Israelin ensimmäisen kuninkaan mukaan.
3. Jumalan nimiNimen merkitys on erittäin suuri silloin, kun Jumala ilmoittaa itsensä jollain nimellä. Toki nimi silloinkin toimii tunnisteena, eli tiedämme, kenestä puhutaan. Mutta erityisen suuri merkitys on sillä, millaisen kuvan se nimi antaa Jumalasta. Jumala on eri tilanteissa ilmoittanut itsensä eri nimillä:
Kaikkivaltias Abraham, Iisak ja Jaakob saivat tämän ilmoituksen. Heille oli annettu suuri lupaus - oikeastaan mahdottoman kuuloinen - joten oli tärkeä tietää, että lupauksen antaja todella on kaikkivaltias. Jumalan nimi kertoi siitä, että hänen olemuksensa todella on sellainen, että hän pystyy kaikkeen.
Jahve "Minä olen se, joka olen." tai ”Se joka on.” Jumala ilmoitti Moosekselle tämän nimen. Jumala on loppujen lopuksi ainoa, joka todella on olemassa. Kaikki muu, mitä on, riippuu juuri siitä, että Jumala on sen luonut ja pitää sitä yllä. Jos Jumalaa ei olisi, ei olisi mitään muutakaan. Mutta Jumala on. Ja se, että sinä tai minä olemme olemassa, on täysin sen seurausta, että Jumala on se, joka ainoana on olemassa.
Jeesus "Jumala pelastaa." Jeesuksen nimi todella kertoo hänen olemuksestaan.
Immanuel "Jumala on meidän kanssamme." Tämä nimi ilmoitettiin profetiassa Messiaan nimeksi. Miksi se sitten lopulta oli Jeesus? Siitä lisää tässä linkissä:
Immanuel-profetiaSebaot "Sotajoukkojen Jumala." Raamatussa käytetään tosi usein ilmaisua Herra Sebaot. Ja esimerkiksi tässä Psalmissa sen merkitys on kyllä aika puhutteleva:
Koko maailmasta hän hävittää sodat, hän särkee jousen ja taittaa keihään,
hän tuhoaa kilvet tulessa. "Lakatkaa te huolehtimasta! Tietäkää, että minä
olen Jumala, kaikkia kansoja mahtavampi, korkein koko maailmassa."
Herra Sebaot on kanssamme, Jaakobin Jumala on turvamme. (Ps. 35:10-12)