Morjens, Mercy!
Kysymyksesi oli minulle liian vaikea. Eikä minulla hallussani oleva selitysteos kyseisestä kirjasta tarttunut asiaan millään tavalla. Olen pari asiaa kuullut yleisesti sukuluetteloihin liittyen.
1. Joskus sukuluetteloissa saattaa puuttua yksi tai useampia ihmisiä väleistä. Tuon ajan kielenkäytössä isä ja poika eivät ole sanoja, jotka tarkoittavat juuri täsmällisesti sitä, mitä me tarkoitamme. Esimerkiksi isoisoisä on myös isä. Tässä on yksi esimerkki: He vastasivat Jeesukselle: "Meidän isämme on Abraham." (Joh. 8:39) Juutalaiset sanoivat näin Jeesukselle. Ja se piti paikkansa. Abraham oli heidän esi-isänsä, joka oli elänyt n. 1600-1400 vuotta aikaisemmin. Mutta häntä puhuteltiin isäksi. Jos siis sukuluettelossa sanotaan, että joku on jonkun poika, niin se saattaa tarkoittaa pojanpoikaa tai tämän poikaa. Sukuluetteloissakin saattaa olla joku sanoma. Ei vain tilastoinnin tarkoitus.
2. Kun puhutaan hallitsijoista, niin hallinta-aika ei välttämättä tarkoita sitä, että pojan hallinta-aika alkaa vasta sitten, kun isä on kuollut ja hänen hallinta-aikansa päättyy. On mahdollista, että he ovat olleet vallassa yhtä aikaa. Tämä myös vaikuttaa näiden aikojen laskemiseen.
Mutta kummastakaan näkökulmasta ei taida olla apua nyt. Ja siksi otin yhteyttä Åbo Akademin Vanhan testamentin professoriin. Antti Laato on tämän alan asiantuntija ja oli pitämässä meillä VT-leiriäkin viime syksynä. Hän vastasi näin:
Terve Marko,
kronologia on jollakin tavalla sekaisin, sillä 2 Kun 15:30 puhuu Jootamin 20 hallitusvuodesta, vaikka tietojen mukaan oli kuninkaana vain 16 vuotta. Edelleen puhutaan Pekahin 20 hallitusvuodesta eikä se mahdu millään tuon ajan kronologiaan. Kirjoitin tästä artikkelin aikoinaan ja käsittelin ongelmaa. Tähän sopii se Paavalin ohje, että pitää välttää turhia kinasteluja sukuluetteloista. Tuollaiset luettelot ovat kovin haavoittuvaisia, kun niitä kopioidaan. Syntyy virheitä ja vain matemaattisesti hyvin orientoitunut huomaa syntyneet jännitteet. Nyt meillä on enää vain jännitteet eikä kovin hyviä mahdollisuuksia konstruoida, kuinka virheet syntyivät tekstien kopiontivaiheessa.
Antti
Ilmeisesti siis jo Jeesuksen aikana kiisteltiin näistä sukuluetteloista. Juutalaiset kun eivät tehneet mitään korjauksia Raamattuun. Olen saanut sellaisen käsityksen, että jos joku tekstin kopioija teki kirjoitusvirheen, jota ei silloin huomattu, niin seuraava kopioija kopioi myös sen virheen. Sen verran tiukasti he halusivat kunnioittaa Raamatun arvovaltaa.
