Kirjoittaja Aihe: Pääseekö eläimet taivaaseen?  (Luettu 48863 kertaa)

Kukkis

  • Tulokas
  • *
  • Viestejä: 9
    • Profiili
Monien kavereitten kanssa on tullut pohdittua tätäkin kysymystä. Eli pääseekö eläimet taivaaseen, vai onko niillä joku oma "paikka" jonne ne menevät kun ovat kuolleet, vai lopettavatko ne vaan olemasta kun kuolevat?
Minua itseäni askarruttaa tälläinen kysymys ja nyt sen rohkenin kysymään. Kiitos vastauksesta jo etukäteen!
Kukkis <3 Finland

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 174
    • Profiili

Moi Kukkis!

Raamattu on kirjoitettu ihmisille, joten se käsittelee ihmisten taivaaseen pääsemistä. Eläimistä ei juurikaan puhuta. Ja ne harvat kohdat, joissa jotain syvällisempää sanotaan eläimet mainiten, ovat yleensäkin opetusta ihmisille. Näyttäisi siltä, että Raamatussa yksinkertaisesti on koko ajan selvä ero ihmisten ja muun luomakunnan välillä.

Eläinten taivaaseen pääseminen nousee usein esille aivan pienten lasten kanssa. Heillä on iso huoli esimerkiksi kuolleesta lemmikistä – ja toki menetetyn lemmikin surussa voi aikuisellekin tulla hetkellisesti sama huoli. Lapsille vanhemmat yleensä sanovat, että koira pääsi koirien taivaaseen tai jotain vastaavaa, jotta lapsi saisi lohdutusta. Vaikka vanhempien tarkoittama "koirien taivas" ei käytännössä ole kannanotto siihen, onko eläimillä ikuista elämää, se saattaa jäädä kansan uskomuksena sellaisena elämään.

Olen kerännyt alle muutamia raamatunkohtia, jotka menevät jollain tavalla lähelle kysymystäsi:

     Minä päättelen, etteivät nykyisen ajan kärsimykset ole mitään sen
     kirkkauden rinnalla, joka vielä on ilmestyvä ja tuleva osaksemme.
     Koko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymistä.
     Kaiken luodun on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen,
     ei omasta tahdostaan, vaan hänen, joka sen on alistanut.
     Luomakunnalla on kuitenkin toivo, että myös se pääsee kerran pois
     katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen.
     Me tiedämme, että koko luomakunta yhä huokaa ja vaikeroi synnytystuskissa.
     Eikä vain luomakunta, vaan myös me, jotka olemme ensi lahjana
     saaneet omaksemme Hengen, huokailemme odottaessamme Jumalan
     lapseksi pääsemistä, ruumiimme lunastamista vapaaksi. (Room. 8:18-23)


Koko luomakunnan voitaisiin ajatella tässä koskettavan ihan kaikkea luotua, myös eläimiä. Luomakuntahan joutui katoavaisuuden alle ihmisen syntiinlankeemuksen vuoksi, joten siksi voisi kuvitella, että kaikki muukin luomakunta odottaisi tästä katoavaisuudesta poispääsyä. Kokonaisuutta katsoen en kuitenkaan usko, että tässä Raamattu ottaa kantaa eläinten taivaaseen pääsemiseen, vaan puhuu ihmisen katoavaisuuden muuttumisesta katoamattomuudeksi taivaassa. Muutenhan pitäisi olettaa, että jokainen lahonnut puukin löytyisi tuoreena taivaasta. Luomakuntaahan nekin ovat.

     Vielä minä näin auringon alla: oli oikeuspaikka - ja siellä vääryys,
     oli tuomioistuin - ja sielläkin vääryys. Minä ajattelin itsekseni:
     Jumala tuomitsee oikein, niin syyttömän kuin syyllisen,
     sillä jokaisella asialla ja teolla on aikansa. Ja minä ajattelin:
     Näin tapahtuu ihmisten vuoksi. Jumala koettelee heitä,
     jotta he ymmärtäisivät olevansa pelkkiä luontokappaleita.
     Sillä ihmisten ja eläinten kohtalo on yhtäläinen: samalla tavoin
     kuolevat molemmat, yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole
     etusijaa eläimiin nähden, kaikki on turhuutta. Kaikki menee samaan
     paikkaan: kaikki on tullut tomusta ja kaikki palaa tomuun.
     Kuka tietää, kohoaako ihmisen henki ylös ja vajoaako eläinten
     henki alas maahan? (Saarn. 3:16-21)


Saarnaaja sanoo rajusti, että ihmisten ja eläinten kohtalo on samanlainen. Ja vielä hän sanoo, että samanlainen henki asuu heissä. Lisäksi hän toteaa, että kaikki menevät samaan paikkaan. Saarnaajan kirjalle ei kuitenkaan tehdä oikeutta, jos ajatellaan tämän tarkoittavan teologista kannanottoa eläinten ikuisen elämän puolesta. Jos niin olisi, silloin Saarnaajan pitäisi sanoa selvästi, että ihminen menee taivaaseen. Nyt hän pohdiskelee sitä, mitä ihminen voi nähdä ja tietää, niin kuin hän tekee koko kirjan ajan. (Ja myöhemmin hän löytääkin vastauksen ihmisen hengen loppusijoituspaikan ongelmaan...)  Tämän kohdan pointti on siinä, että elämä on katoavaista, eikä ihminen elä tätä elämää sen pysyvämmin kuin mikään eläinkään. Sama idea löytyy Psalmista:

     Rikkainkaan ihminen ei ole ikuinen, eläinten tavoin hän lakkaa olemasta.
     Tämä on heidän tiensä, mielettömien tie, ja yhä uudet ihmiset mieltyvät
     heidän puheisiinsa. (sela) Kuin lammaslauma he vaipuvat tuonelaan,
     kuolema paimentaa heitä siellä. Jo seuraavana päivänä oikeamieliset
     kulkevat heidän ylitseen. Tuonela on heidän asuinsijansa, se kuihduttaa
     heidät. Mutta Jumala lunastaa minut, hän tempaa minut tuonelan otteesta.
     (sela) Älä kadehdi, kun joku rikastuu, kun hän kartuttaa talonsa omaisuutta.
     Kuollessaan hän ei ota mukaansa mitään, hänen omaisuutensa ei seuraa
     häntä hautaan. Vaikka hän eläessään ihastelee osaansa ja toiset kiittävät
     hänen menestystään, hänen täytyy mennä isiensä luo, paikkaan, jossa ei
     valoa nähdä. Rikkainkaan ihminen ei ole ikuinen, eläinten tavoin hän lakkaa
     olemasta. (Ps. 49:13-21)


Ihmisen katoavaisuutta havainnollistetaan eläinten katoavaisuuden avulla. Jos tämä kohta haluttaisiin ottaa opetuksena eläinten ikuisesta kohtalosta, niin silloin jakeen 15 mukaan kaikki lampaat joutuvat tuonelaan, mutta eivät ihmiset - tai ainakin psalminkirjoittajan Jumala pelastaa tuonelasta... Joten eipä taida tämäkään kohta puhua eläinten taivaasta tai helvetistä.

Mooseksen kirjoissa on maininta siitä, kuinka kaiken elävän olennon veressä on sielu:

     Ja kuka ikinä Israelin heimosta tai muukalaisista, jotka asuvat teidän
     keskellänne, saa pyydystetyksi syötävän metsäeläimen tai linnun,
     hän vuodattakoon sen veren maahan ja peittäköön multaan.
     Sillä kaiken lihan sielu on sen veri, jossa sen sielu on; sentähden minä
     sanon israelilaisille: Älkää syökö minkään lihan verta. Sillä kaiken lihan
     sielu on sen veri; jokainen, joka sitä syö, hävitettäköön.
     (3. Moos. 17:13-14 KR38)


Otin lainauksen vanhan käännöksen mukaan, koska siinä käytetään sanaa "sielu". Uudessa puhutaan "elämänvoimasta". Kohta on siksi mielenkiintoinen, että on tapana puhua ihmisen "iankaikkisesta sielusta". Onko eläimilläkin tällainen? Tämän kohdan valossa ei voida niin sanoa. Sielu, jonka voi vuodattaa maahan, ei ole iankaikkinen. Tässä yhteydessä sielu tarkoittaa elämää ja sitä voimaa, mikä virtaavassa veressä on ja joka pitää elämää yllä.

Tällä erää en löytänyt osuvampia kohtia. Ja en usko, että paljon paremmin eläinten kohtalosta mikään muu kohta kertoisi. Itse näen asian niin, että Raamattu ei puhu eläinten ikuisesta elämästä siksi, että Raamatun aikoina oli itsestään selvää, että Jumala oli luonut vain ihmisen omaksi kuvakseen ja elämään ikuisesti:

     Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi,
     mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. (1. Moos. 1:27)

     Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen
     sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento.
     (1. Moos. 2:7)


Muista elollisista olennoista poiketen ihminen luotiin yhteyteen Jumalan kanssa. Vain ihmisen sanottiin saaneen Jumalan Hengen. Jopa Saarnaaja, joka edellä esitellyssä kohdassa arvuutteli ihmisen katovaisuutta ja sen kohtaloa toteaa myöhemmin:

     Tomu palaa maahan, josta se on tullut. Henki palaa Jumalan luo,
     joka on sen antanut. (Saarn. 12:7)


Mielestäni mitään asiaa ei saa perustella Raamatun hengellä tai jollain yleisvaikutelmalla, koska siinä toimenpiteessä syötetään omia ajatuksia Raamattuun. En siis pysty vakaalla rintaäänellä sanomaan tästä aiheesta kannanottoa. Ihmisestä kuitenkin puhutaan selvästi olentona, joka on luomakunnassa erityisasemassa Jumalan suhteen. En siksi itse usko, että eläimet pääsisivät taivaaseen, vaan että ne vain lakkaavat olemasta. Ehkä taivaassa on eläimiä, mutten usko, että siellä koetaan samanlaista jälleennäkemisen riemua, mitä ihmisten kanssa. Jumala luo uuden taivaan ja uuden maan. Uskon, että tällöin luodaan uudet eläimetkin.
Marko Sagulin

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 174
    • Profiili

Lenkkeilin joku aika sitten eläinten hautausmaan ohi. Silloin mieleeni juolahti yksi asia eläinten ikuiseen elämään liittyen. Näillä pohdinnoilla ei ole mitään tekemistä raamattutiedon tai teologian kanssa. Tämä on puhtaasti filosofinen ajattelumalli:

Kun ihminen pohtii sitä, pääseekö eläin taivaaseen, kysymys käytännössä tarkoittaa: "Pääseekö minulle rakas eläin taivaaseen?" En ole ainakaan kuullut, että kukaan olisi pohtinut sitä, ovatko kaikki maailman historian aikana eläneet kärpäset, paarmat ja hyttyset myös taivaassa. Jos ovat, taivas tuskin tuntuu taivaalta...

Jos kaikki eläimet eivät pääse taivaaseen, kuka vetää rajan sille, mitkä eläimet siellä ovat? On tuskin oikein ajatella, että taivaassa ovat vain söpöt ja minulle rakkaat eläimet - ja sen lisäksi kaikki ne muiden ihmisten eläimet, joita on pidetty lemmikkeinä. Kulkukoirat eivät siis olisi taivaassa, mutta näyttelykoirat olisivat.
Marko Sagulin

Elfslayer.

  • Vieras
C. S. Lewis esitti tästä kysymyksestä näkemyksen, jossa eläin voisi ihmisen kouluttamana tai "ihmistyneenä" päästä taivaaseen sen "oman ihmisensä" kautta. Vähän niin kuin ihminenkin pääsee taivaaseen koska on vanhurskas Jumalan kautta. Jaa-a.

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 174
    • Profiili

Hei Elfslayer!

Filosofisesti mielenkiintoinen logiikka. Mutta asialle pitäisi löytää jonkinlaiset raamatulliset perusteet. Harva asia on läpi Raamatun niin kovasti esillä kuin se, että taivaaseen mennään vain sillä tavoin, miten Jumala sen on säätänyt - ei ihmisen omilla kehitelmillä. Joten vaikka kuinka hienon mallin kehittäisi eläinten pelastumisesta, se ei käytännössä vaikuta mitään, ellei sille ole Jumalan antamia perusteita.
Marko Sagulin

surku

  • Tulokas
  • *
  • Viestejä: 12
    • Profiili
Mutta onko siis väärin uskoa, että eläin pääsisi johonkin 'parempaan paikkaan'? :o
Rakkaus puuttui
Päätin sen, että mä välitä en
enkä itkisi elämää
- en koskaan
Niin paljon muuttui
kun luovutin kaiken sun käsiisi, sen
illan jälkeen sain hengittää

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 174
    • Profiili

Moi Surku!

Toistan hieman edellistä vastaustani Elfslayerille. Eli en voi sanoa, että olisi väärin uskoa noin. Mutta sille uskolle ei ole Raamatussa mitään perusteita. Kun puhutaan taivaaseen pääsemisestä, ei ihmisen oma mielikuvitus ole koskaan mikään argumentti. Vain Jumala voi tehdä säännöt siitä,  kuka hänet saa kohdata ja miten se tapahtuu. Jos ihminen väittää, että eläimet pääsevät taivaaseen tai johonkin parempaan paikkaan, se on ihmisen mielikuvitusta. Jos ihminen väittää, että eläimet eivät pääse minnekään vaan ne vain lakkaavat olemasta, sekin on ihmisen mielikuvitusta. Tästä asiasta ei voida sanoa Raamatun valossa mitään varmaa.
Marko Sagulin

matiASD

  • Vieras
Olen itsekkin monesti miettinyt tätä ja jopa väitellyt sukulaisteni kanssa asiasta. Minulle kerrottiin että Ihmisen sielu on erinlainen kuin muilla, ihmisen sielu elää ikuisesti, mutta eläimen sielu häviää. Kun eläin kuolee, kuolee eläimen sielukin.

Onko totta? (:

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 174
    • Profiili

Tervehdys, matiASD!

Ensimmäisessä vastauksessani olen suunnilleen tyhjentänyt pankkini. En osaa sanoa asiasta enempää. Keräsin mieleeni juolahtaneita raamatunkohtiakin huomatakseni vain, että ne kaikki olivatkin jo tuossa ketjun ensimmäisessä viestissä.

Sen verran vielä lisään, että Raamatussa ihmisen ruumis, sielu ja henki eivät ole kuva ihmisen osista, jotka ovat itsenäisiä palasia ja omia kokonaisuuksiaan. Niillä pikemminkin kuvataan ihmisen eri näkökulmia. Ihmiseen kuuluvat kaikki ne puolet, ja jos yksi puuttuu, kokonaisuus ei ole toimiva. Raamatun valossa emme siis saa tietoa siitä, millainen on ihmisen sielu verrattuna eläimen sieluun. Eläin on sellainen kokonaisuus, jollaiseksi Jumala sen loi. Ihminen on omanlaisensa. Kristinuskoon kuuluu myös usko ruumiin ylösnousemukseen. Vaikka kuolemassa ihmisen "sielu" tai "henki" menisi johonkin omaan paikkaansa, taivaassa ollaan täydellisiä vasta sitten, kun ylösnousemus on tapahtunut myös ruumiillisesti.

Eli siis... En osaa sanoa mitään tarkempaa. Raamattu ei käytä palstamillimetrejä eläinten sielun analysoimiseen. Se puhuu vain ihmisistä ja heidän taivaaseen menemisestä.
Marko Sagulin

Vastaus

  • Vieras
Huonosti selitetty! Eläimet pääsevät automaattisesti taivaaseen, koska he eivät ole koskaan langenneet syntiin. Eihän Jumala voi rankaista kuolemalla viattomia luomiaan olentoja. Ja kaikella elävällä on sielu. Jos ei olisi niin silloinhan ei elääkseen ihminenkään tarvitsisi sielua vaan "elämä" olisi vain jokin fyysinen reaktio. Ihmiset saivat kuoleman rangaistuksen syntiinlankeamuksen seurauksena ja nyt koko elinkunta joutuu hetkellisesti kärsimään ihmisen vuoksi. Eläimet pääsevät syyttöminä kuitenkin taivaaseen maallisena ajan jälkeen, mutta ihmisten kohtalo on vielä epäselvä ja riippuu maanpäälisestä elämästä.

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 174
    • Profiili

Hei!

Tuolla välissä olevissa lyhyissä vastauksissani kirjoittelin, että en enää tiedä mitään muita kohtia Raamatusta, jotka puhuvat aiheesta. Yritin jälleen miettiä uusia kohtia huomatakseni, että kaikki mieleeni juolahtaneet kohdat löytyivätkin jo ensimmäisestä vastauksesta. Mitään uutta ei siis edelleenkään ole tarjolla.

Huonosti selitetty! Eläimet pääsevät automaattisesti taivaaseen, koska he eivät ole koskaan langenneet syntiin.

En oleta hetkeäkään, että esimerkiksi hyvin eläinrakkaat ihmiset pitäisivät vastauksestani. Raamatussa on monia kohtia, jotka äänestyksen perusteella muutettaisiin toisenlaisiksi. Esimerkiksi kaikki ihmisten syntisyyteen viittaavat maininnat mieluusti unohdettaisiin. Kukaan ei halua kuulla syytöksiä siitä, että on syntinen. Mutta minä en koe olevani asemassa, jossa voisin sanoa Jumalalle, miten asiat ovat. Siksi en voi julistaa myöskään eläinten taivaskohtaloista jotain, mitä Jumala ei ole sanonut. Arvailuja voidaan kyllä tehdä, mutta niillä ei loppujen lopuksi ole mitään painoarvoa.

Lainaus
Eihän Jumala voi rankaista kuolemalla viattomia luomiaan olentoja.

Raamatussa Jumala sanoi, että synnin palkka on kuolema. Vain synnittömät elävät ikuisesti. En itse voi sanoa, ovatko eläimet syntisiä vai eivät. Mielestäni eivät, koska vain ihminen luotiin Jumalan kuvaksi ja vain ihminen on siksi voinut tehdä syntiä ja rikkoa sen Jumalan kuvan. Sen vuoksi minä en pidä eläimiä ikuisuusolentoina. Ne elävät ja kuolevat, koska se on tämän katoavaisen elämän laki. Myös kasvit ovat elollista luontoa, ja nekin seuraavat kiertokulkua, joka maailmassa on.

Jumalaa ei estä mikään, jos hän haluaa, että taivaassa on niitä eläimiä, jotka maan päällä ovat eläneet. Mutta Raamatussa ei anneta mitään viitteitä, että näin olisi.

Lainaus
Eläimet pääsevät syyttöminä kuitenkin taivaaseen maallisen ajan jälkeen

Valitettavasti meillä ei ole mitään tietoa tästä. Vain Jumalalla on valta päättää taivasasioista. Ja vain Raamatun kautta voidaan saada tietoa, kuinka Jumala pelastumisen on suunnitellut. Ja siellä ei puhuta mitään eläinten ikuisuudesta. Siksi on syytä säilyttää nöyryys ja tunnustaa, että on pakko tyytyä epätietoisuuteen.
Marko Sagulin

marina

  • Vieras
 
Hei,

Psalmissa 36 sanotaan, "Ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra. Ihmeellinen on sinun armosi Jumala".

Tämä antaa ainakin toivon siitä, että rakas lemmikki jatkaa elämäänsä jossakin muualla- ehkäpä taivaassa.
Mielestäni taivas on tarkoitettu kaikille luoduille, niin ihmisille kuin eläimillekkin....

Ja kaikille niille, joiden rakas lemmikki on kuollut, suosittelen lukemaan kirjan Koirien taivas (Clark, Emma).
Siinä kerrotaan kauniisti lemmikkikoiran poismenosta,  se antaa myös lohtua.

Iloista kevään odotusta kaikille,
Marina

särkyneenä

  • Tulokas
  • *
  • Viestejä: 2
    • Profiili
oon 13 v tyttö..    lempilehmäni kuoli v.2007 ja itkin aika paljon..  itkin ja ajattelin etten rakastanut lehmää tarpeeksi. Seuraavana yönä näin untä että lehmäni sesoi omassa parressaan ja silittelin sitä. Huusin äiteelle että "tule katsomaan Myy on täällä!!!"  uusin toistamiseen, äitee ei tullut. silitin myytä kaulan alta, josta silitin sitä usein. sitten myy alkaa kadota pyydän sitä jäämään, mutta lehmä katoaa silti. uneni loppui siihen ja aamulla muistin unen ja kerroin siitä perheelleni. Veljeni sanoi että Myy kävi kertomassa että sillä on kaikki hyvin. uskon itsekkin niin ja luulen että eläimetkin pääsee taivaaseen. myyn kanssa oli kyllä niin mukavaa.. se oli syntynyt samana vuonna kanssani ja nyt olen myyn lapsen, Vitsin kanssa..   Joskus itken  ikävääni. :(                                               

Nettipappi Marko

  • Nettipappi
  • Ylläpitäjä
  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 174
    • Profiili
Hei Marina ja Särkyneenä!

Kirjoittelitte kauniita ajatuksia. On hienoa, että teillä on kauniita muistoja lemmikistä. Myös ikävä on kaunis asia. Se kertoo, että lemmikki on ollut tärkeä.

Kauniille tunteille pitää antaa sijaa. Mutta yhtä aikaa on oltava varovainen, ettei omia tunteita käyttämällä rakenna sellaista kristinuskon mallia, jota Raamattu ei anna. Raamattu ei kerro kaikkea, joten kaikkeen meillä ei ole vastausta. Tällainen asia on juuri eläinten kohtalo.

Tämä antaa ainakin toivon siitä, että rakas lemmikki jatkaa elämäänsä jossakin muualla- ehkäpä taivaassa.
Mielestäni taivas on tarkoitettu kaikille luoduille, niin ihmisille kuin eläimillekkin....

uskon itsekkin niin ja luulen että eläimetkin pääsee taivaaseen. myyn kanssa oli kyllä niin mukavaa.

Toivo on myös hieno ja kaunis asia. Ei ole ollenkaan kiellettyä toivoa, että näkisi lemmikkinsä taivaassa. Minä en silti rohkaise ketään ajattelemaan niin, koska en voi herättää ihmisissä sellaista toivoa, johon Raamattu ei anna tukea. Jumala pitää huolen kaikista luoduistaan. Ja on hienoa lukea, että myös eläintä Jumala auttaa. Itse näen, että se tarkoittaa tätä elämää.
Marko Sagulin

Kari

  • Vieras
Kuulin joskus opettavaisen tarinan, jonka nyt toistan tässä.

Pienellä pojalla oli lemmikkinä kissanpentu. Lemmikki oli pojalle hyvin rakas. Pojan suru olikin suuri, kun kissanpentu jäi auton alle ja kuoli.

Pojan kotona oli puhuttu Jeesuksesta, jonka luo taivaaseen ukki jo oli mennyt. Niinpä pojan kysymys isälleen kuului: onko kissanpentu nyt taivaassa?

Isän teologia joutui nyt hyvin mutkikkaan kysymyksen eteen. Mitä pitäisi vastata, jotta pysyttäisiin totuudessa? Mutta jos isä vastaisi pojalleen, ettei rakas kissanpentu ole taivaassa, ei poikakaan varmaan sellaiseen taivaaseen haluaisi!

Niinpä isä päätti vastata myöntävästi: Kyllä, poika voisi aikanaan nähdä myös rakkaan lemmikkinsä taivaassa.

Isän vastaus perustui siihen raamatulliseen ajatukseen, että taivaassa on kaikki hyvä, mitä voimme kuvitella - ja paljon enemmänkin. Niinpä kissanpentukin on siellä tosiasiallisesti, vaikkei sillä tavoin kuin me rajoittuneilla aistihavainnoillamme voisimme täällä maan päällä ajatella.

" mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat"

(lainaus Raamatusta, 1.Kor.2)