Tuoreimmat viestit

Sivuja: 1 2 [3] 4 5 ... 10
21
Kysy Nettipapilta / Miten uskoa, jos ei usko?
« Uusin viesti kirjoittanut S 03.10.2024 - klo:00:47 »
Moikka,

Pelastuakseenhan tarvitaan sydämen usko. Mitä pitäisi tehdä tilanteessa, jossa olen jo vuosia halunnut uskoa. Ja tavallaan uskon, pelkään helvettiä, eli siis pidän sitä totena, rukoilen jne. Mutta kuitenkin rukoillessa, tavatessa muita kristittyjä jne pääni täyttyy koko ajan ajatuksista kuten "ei tämä oikeasti ole totta" tai "ei kuoleman jälkeen oikeasti ole mitään."

Kysymykseni kai on, että riittääkö uskoni pelastumiseen? Miten uskoa kun ei usko?
22
Kysy Nettipapilta / Kristillinen sionismi ja Israelin sotarikokset
« Uusin viesti kirjoittanut Jesustelija 01.10.2024 - klo:15:05 »
Heippa!

Pitääkö mielestäsi kristityn puolustaa Israelin toimia tilanteessa kuin tilanteessa? Kristillisen sionismin kannattajat tuntuvat vaativan tätä. Mitkä olivatkaan ne Raamatun profetiat, jotka kristilliseen sionismiin liittyvät?

Israelilla on tietysti oikeus puolustautua terrorismia vastaan, mutta ei tunnu oikealta, että he siinä samalla tuhoavat hurjat määrät viattomia siviilejä sekä heidän asuinsijansa. Väitellessäni tästä joku tokaisi minulle, että kyllähän Vanhassa testamentissakin Jumala jopa käskee tappamaan vieraita kansoja. Minusta tuo on huono argumentti, koska kuka tietää haluaako Jumala tosissaan tuhota esim. Gazalaisia. Onko mielestäsi tämä kristillisen sionismin raamatuntulkinta kestävää? Pitääkö kaikkien Raamatun vakavasti ottavien kristittyjen olla sionisteja?
23
Kysy Nettipapilta / Vs: Katumus ja parannus
« Uusin viesti kirjoittanut Nettipappi Marko 27.09.2024 - klo:12:02 »
Tervehdys Katuva!

Olen kirjoittanut parannuksenteosta tällä palstalla aikaisemminkin, joten otin vapauden liittää kysymyksesi sen jatkoksi. Aikaisemmat vastaukseni sopivat hyvin luettavaksi tämän vastaukseni pohjaksi.

Meillä on Raamatussa monenlaisia esimerkkejä katuvista ja parannusta tekevistä ihmisistä. Poimin tähän nyt kaksi keskenään täysin päinvastaista tapausta. Varottavana esimerkkinä toimii Juudas, josta kerrotaan:

Kun Juudas, Jeesuksen kavaltaja, näki että Jeesus oli tuomittu kuolemaan, hän katui tekoaan. Hän vei saamansa kolmekymmentä hopearahaa takaisin ylipapeille ja vanhimmille ja sanoi: "Tein väärin, kun kavalsin viattoman veren." Mutta he vastasivat: "Mitä se meitä liikuttaa? Omapa on asiasi." Silloin Juudas paiskasi rahat temppeliin, meni pois ja hirttäytyi. (Matt. 27:3-5)

Juudaksen katumuksesta kerrotaan alkukielen sanalla, jota ei käytetä muualla sellaisissa yhteyksissä, joissa ihmiset katuvat tekojaan anteeksi saamisen ja parannuksen tekemisen merkityksessä. Juudas siis katui merkityksessä: "Mitä ihmettä olen mennyt tekemään. Olinpa tyhmä." Hän ei katumuksessaan etsinyt armoa. Eikä hän kuvitellut voivansa korjata tekoaan. Hän vain halusi päästä eroon pahasta olostaan, ja vei saamansa rahat takaisin. Eikä sekään riittänyt, joten hän päätti itse päivänsä.

Sakkeus sen sijaan on hyvä esimerkki katumuksesta ja parannuksesta:

Sakkeus tuli kiireesti alas ja otti iloiten Jeesuksen vieraakseen. Kun ihmiset näkivät tämän, he sanoivat paheksuen: "Syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen." Mutta Sakkeus sanoi Herralle kaikkien kuullen: "Herra, näin minä teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin." (Luuk. 19:6-8)

Sakkeus otti konkreettisesti Jeesuksen vastaan. Hän halusi osoittaa kiitollisuuttaan saamastaan armosta tekemällä hyvää, eli lahjoittamalla omaisuuttaan. Tullimiehenä hän oli rikas. Mutta hän myös tiesi, että osa rikkaudesta oli tullut vetämällä välistä ja määräämällä tulli liian suureksi. Sen hän halusi hyvittää maksamalla takaisin niille, joiden kustannuksella hän oli hyötynyt. Hänen katumuksensa oli armon vastaanottamista ja elämän suunnan muuttamista.

Sen perusteella, mitä kerroit omasta tilanteestasi, kuulostaa siltä, että olet valheesi vuoksi jo muuttanut elämäsi suunnan. Olet myös katunut ja pyytänyt anteeksi sitä Jumalalta, joten sen suhteen saat olla hyvin vapaalla mielellä. Mutta sinun itsesi harkittavaksi jää se, kuinka sinun on viisainta toimia tuon valheesta saadun hyödyn suhteen. Jos se on jotain sellaista, että olet voittanut valheen ansiosta seurapelin, niin silloin kyse on luultavasti siitä, että mainitsemasi OCD saa sinut yliherkäksi. Mutta jos olet oikeasti hyötynyt mainitsemasi henkilön kustannuksella, niin on silloin voisi olla viisautta toimia Sakkeuksen tavoin, ja hyvittää tälle henkilölle se vahinko, jonka hän on valheesi vuoksi kärsinyt.

Kaikkineen sinun olisi varmaan hyvä löytää itsellesi jonkinlainen sielunhoitaja tai kokeneempi kristitty, jonka kanssa voisit jutella kasvotusten hengellisen elämän kysymyksistäsi. Minulle tulee sellainen vaikutelma, että tämä yksi mieltäsi painava valhe on tällä hetkellä vain päällimmäisin asia, joka häiritsee jumalasuhdettasi. Syvempi ongelma on se, että sinun tarvitsee kasvaa Jumalan armon tuntemisessa, joka sinulla on tällä hetkellä kovin epävarmalla pohjalla. Jumalan armo riittää ilman muuta, koska se ei ole riippuvaista meidän uskommme lujuudesta vaan kaikkein lujimmasta uskon kohteesta, Jeesuksesta. Mutta sinun oman uskosi ja omantuntosi tähden sinun tarvitsisi saada siinä enemmän rohkaisua, jotta voisit elää vapaampana.
24
Kysy Nettipapilta / Vs: Avioero ja uusiin naimisiin meneminen
« Uusin viesti kirjoittanut Nettipappi Marko 27.09.2024 - klo:10:36 »
Hei Anniina!

Tässä viestiketjussa olen vuonna 2012 kirjoittanut, että omantunnonsyistä en vihi eronneita. Ja perusteluni ovat olleet juuri ne, että ymmärrän itse Jeesuksen opetuksen niin, että erossa oleva pariskunta voi palata vielä yhteen, jos uutta avioliittoa ei ole solmittu, eikä paluun mahdollisuutta saa estää uudelleen avioitumalla. Sittemmin olen työurallani muutaman kerran vihkinyt eronneita pariskuntiakin. Ne eivät ole olleet helppoja tilanteita, kun olen joutunut kovasti kyselemään sitä, toiminko oikein Jumalan edessä. Omatunto ei ole ollut niissä hetkissä itsellä levollinen. Ja samaan aikaan on ollut se olo, että jos pariskunnalla on esimerkiksi jo yhteinen lapsi, niin siinä tilanteessa on parasta, että he ovat virallisesti naimisissa. En tiedä, mihin suuntaan toimintamallini jatkossa kulkevat. Voi olla, että joudun tällaisten kysymysten kanssa painimaan aralla omallatunnolla työurani loppuun asti.

Teoriassa sinun esittämäsi skenaario on paljon helpompi. Jos Raamatun sana ymmärretään niin, että avioliitossa Jumala yhdistää ihmiset eliniäkseen yhteen, niin he ovat Jumalan silmissä yhdessä eron jälkeenkin. Joten siinä missä aviorikos on mahdollista tehdä eron jälkeen, niin samalla tavoin eron jälkeen kuolemassa tuo avioliiton sidekin katkeaa. Mielestäni tiukimmallakaan raamatuntulkinnalla vihkimiseen ei pitäisi tällaisessa tilanteessa olla estettä.
25
Kysy Nettipapilta / Vs: Avioero ja uusiin naimisiin meneminen
« Uusin viesti kirjoittanut Anniina 24.09.2024 - klo:15:27 »
Hei Marko. Olet sanonut, että et vihi eronneita ja perusteluna muun muassa se, että uuden avioliiton jälkeen ei ole enää mahdollisuutta palata yhteen alkuperäisen puolison kanssa. Entä tilanne, jossa on tullut ero ja tämän jälkeen toinen puolisoista on kuollut? Saako eloon jäänyt osapuoli tässä tilanteessa mennä uudelleen naimisiin? Hänen tilanteensahan on nyt oikeastaan sama kuin lesken, ja jos ajatellaan, että avioliitto on koko ajan voimassa vaikka onkin erottu, niin tällöinhän eronnutkin "leskeytyy", kun exä kuolee? Vai onko eronnut (toisin kuin kunniallinen leski) sidottu kuolleeseenkin puolisoonsa, koska hän on ottanut sen paheksuttavan avioeron?
26
Kysy Nettipapilta / Voiko Jumala iloita tuhoamisesta (5. Moos. 28:63)
« Uusin viesti kirjoittanut Vaikea jae 17.09.2024 - klo:21:31 »
Kysymys koskee jaetta 5 Moos 28: 63:
"Ennen Herra iloitsi antaessaan teidän menestyä ja lisääntyä, nyt hän iloitsee hävittäessään ja tuhotessaan teitä.
Teidät repäistään pois siitä maasta, jota nyt olette menossa ottamaan haltuunne."

Vaikeinta on ymmärtää se, että Jumala iloitsisi tuhotessaan kansaansa. Pikemminkin luulisi hänen surevan ja
murehtivan. Synnin rankaiseminen tulee monessa muussakin kohdassa ilmi, ja että Jumala on murheellinen
synnin tähden ja vihaa syntiä. Mutta missään muualla ei mielestäni ole ajatusta, että Jumala iloitsisi
tuhotessaan kansaansa, siksi tämä kohta todella hätkähdytti.
27
Kysy Nettipapilta / Vs: Luterilaisia katumusharjoituksia?
« Uusin viesti kirjoittanut Nettipappi Marko 17.09.2024 - klo:16:33 »
Tervehdys Anonyymi!

Kysymyksesi kosketti varsinaisesti luterilaisia katumusharjoituksia, mutta koska ongelmasi ydin tuntuu olevan ennen kaikkea helmasyntejä vastaan taistelussa, otin vapauden liittää kysymyksesi osaksi tätä olemassa olevaa ketjua. Yllä olevassa vastauksessani olen kirjoittanut käytännössä kaiken, mitä sinullekin haluaisin kirjoittaa. Sanon enää muutamia lisänäkökulmia.

Luterilaisia katumusharjoituksia ei juurikaan ole olemassa. Ainakaan itse en suoranaisesti tunne sellaisia. Luterilaisuus kun on aikanaan syntynyt tilanteessa, jossa Luther itse oli lopen väsynyt kaikenlaisiin ripittäytymisiin ja katumusharjoituksiin, kun hän ei saanut niiden avulla omantunnon rauhaa. Hän löysi sen sijaan rauhan siitä, kuinka syntinen saa lahjaksi Jumalan armon ja vanhurskauden. Sen vuoksi luterilaisuus on kristillisistä suuntauksista se, jossa lähtökohtaisesti suhtaudutaan kaikkiin ihmisten tekoihin ja pyrkimyksiin varauksella tai suorastaan torjuvasti.

Pelastuksen asioissa on täysin selvää, että ihminen ei voi itseään auttaa. Paavalikin kirjoittaa:
"Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti." (Room. 5:6)

Mutta yhtä totta on se, että Jeesus kutsuu ihmistä seuraansa, kasvamaan ja myös kilvoittelemaan. Paavali kirjoittaa myös:
"Älkää antako ruumiinne jäseniä synnin käyttöön vääryyden aseiksi! Kun nyt kerran olette siirtyneet kuolemasta elämään, antakaa itsenne Jumalalle ja ruumiinne jäsenet hänelle vanhurskauden aseiksi! Synti ei enää ole teidän herranne, sillä te ette ole lain vaan armon alaisia." (Room. 6:13-14) Katumusharjoitusten tavoite on tämä syntiä vastaan taisteleminen, mutta siitä kristityt ovat varmasti hyvin montaa mieltä, toimivatko ne tarkoituksenmukaisesti.

Joka tapauksessa kristittynä eläminen on ensinnäkin täydellisessä armossa elämistä ja sen tajuamista, että pelastus on täysin ilman omia ansioita saatu. Kaikki synnit on pesty pois. Ja samaan aikaan se on sen tajuamista, että jokapäiväisessä elämässä kristityn tehtävä on elää Jeesuksen esimerkkiä seuraten ja synnistä pois kääntyen. Nämä puolet eivät sodi toisiaan vastaan, vaikka hyvin usein omien kipuilujen keskellä on vaikeat tehdä ero sen suhteen, täytyykö nyt luottaa armoon vai kääriä hihat ja ryhtyä taisteluun.

Helmasynnit ovat raskaimpia sietää siksi, että ne näyttävät ihmiselle perinpohjaisesti hänen syntisyytensä. Jos joka päivä sortuisi pelkästään ihan uusiin synteihin, olisi paljon helpompi kulkea pää pystyssä. Aina näet voisi sanoa itselleen, että näitä tekoja kaduin, enkä enää koskaan niihin lankea. Eli vaikka periaatteessa luottaa armoon, käytännössä pitää armoa vain yhtenä kasvun vaiheena kohti parempaa ihmisyyttä. Eli todellisuudessa luottaakin vain omaan katumukseensa. Helmasyntien siunaus ja kirous on siinä, että niiden äärellä joutuu myöntämään sen, että on aivan valtavan syntinen ihminen, kun ei onnistu pääsemään irti eikä edes halua päästä irti. Silloin armon ymmärtämisessäkin joutuu kasvamaan. Kyllähän ihminen itsekin osaa paljon helpommin antaa anteeksi lähimmäiselle, joka rikkoo jollain uudella ja yksittäisellä tavalla itseä vastaan. Paljon vaikeampaa on antaa anteeksi lähimmäiselle, joka päivittäin rikkoo aina samalla tavalla. Tästä syystä on niin vaikea uskoa, että Jumalan anteeksiantamisen kyky on aivan eri tasolla kuin ihmisen.

Ensimmäinen askel kipuiluissasi on siis tutustua Jumalan mittaamattomaan armoon. Jeesus itse kehotti antamaan anteeksi loputtomasti. Ja niin hän tekee itsekin. Vasta sitten osaa kohdata oman syntisyytensä avoimesti, kun tajuaa, että Jumala on antanut Jeesuksen tähden raskaimmatkin rikkomukset anteeksi.

Toinen askel on pyytää apua. Olet kaikesta päätellen nähnyt selvästi sen, että yksinään et ole onnistunut. Niinpä kehotan, että uskoudut kipuiluissasi ihmiseen, johon luotat. Se voi olla seurakunnan työntekijä tai joku muu vakaa kristitty. Ihminen tarvitsee toisia ihmisiä myös jumalasuhteensa hoitamiseen. Joskus parannuksen tekeminen vaatii sitä, että pyytää jotakuta toista kulkemaan rinnalla ja auttamaan. Asiasta puhuminen toimii erityisesti siksi, että silloin kokee olevansa tilivelvollinen myös jollekulle ihmiselle. Jumalaa ei pysty näkemään tai koskettamaan, joten hän tuntuu tässä suhteessa kaukaisemmalta.
28
Kysy Nettipapilta / Vs: Avioero ja uusiin naimisiin meneminen
« Uusin viesti kirjoittanut Nettipappi Marko 17.09.2024 - klo:14:01 »
Tervehdys 123!

Pahoittelen, että kysymyksesi on mennyt minun silmieni ohi, ja vasta nyt huomasin sen. Liitin kysymyksesi tämän olemassa olevan ketjun jatkoksi. Oletan, että olen kaikkiin pohtimiisi asioihin edellä olevissa viesteissä vastannut. Mutta vastaan vielä muutamalla sanalla juurikin kysymiisi näkökulmiin:

Lainaus
saako erossa ns syytön osapuoli mennä uudestaan naimisiin. Raamatussahan lukee,että pettämisen takia voi hylätä ja joka nai hyljätyn tekee huorin. Mietin syytön osapuolihan ei ole se hylätty vaan se jolla on oikeus mutta ei pakkoa hylätä.

Avioliiton kariutuessa pinnalle nousevat hyvin helposti kysymykset syyllisyydestä. Ja yhtä aikaa on todettava, että parisuhteessa syyllisyyskysymykset ovat kauhean vaikeita yksilöidä. Mutta Raamatun opetus asiasta on siinä mielessä selvä, että Jeesus opetti, että ainoastaan siinä tapauksessa, että toinen on tullut petetyksi - eli oma aviopuoliso on tehnyt aviorikoksen - on tapahtunut niin suuri repeämä, että tällöin se, joka on tullut petetyksi, on oikeutettu eroamisen jälkeen menemään myös uudelleen naimisiin. Eli syyllisyys (tai syyttömyys) ei tässä tapauksessa tarkoita syyllisyyttä eroamiseen vaan syyllisyyttä aviorikokseen.

Minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden, ajaa hänet aviorikokseen. Ja aviorikoksen tekee myös se, joka nai miehensä hylkäämän naisen. (Matt. 5:32)

Näitä Jeesuksen sanoja on tässä viestiketjussa käsitelty useasta eri näkökulmasta, joten jätän tällä erää vastaukseni tähän.

Lainaus
Ja sitten toinen kysymys onko avioliittoon mentäessä ehdottomasti oltava neitsyt, en tarkoita sitä saako leski mennä naimisiin. Raamatussahan lukee he tulevat yhdeksi lihaksi,mitä jos joku vaikka lukio ikäisenä tapaa jonkun ja ajautuu yhdyntään ja tämä kumppani sitten menee omille teilleen.Niin onko edelleen lupa mennä avioon,vai onko siinä jo syyllistynyt aviorikokseen vaikka ei olisi tulevaa puolisoaan vielä edes tavannut.

Luomiskertomuksesta alkaen Raamatun suuri avioliittoa koskeva linja on ainutlaatuisuus:
Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi. (1. Moos. 2:24)

Miehen ja vaimon on määrä tulla yhdeksi lihaksi, ja siihen näkemykseen liittyvät niin Jeesus kuin Paavalikin:

Hän vastasi heille: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi?" Ja hän jatkoi: "Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." (Matt. 19:4-6)

Ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, on samaa ruumista hänen kanssaan? Onhan sanottu: "Nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." Mutta joka liittyy Herraan, on samaa henkeä hänen kanssaan. Pysykää erossa haureudesta! Kaikki muut synnit, joita ihminen tekee, kohdistuvat muualle kuin hänen ruumiiseensa, mutta siveetön teko osuu ihmisen omaan ruumiiseen. (1. Kor. 6:16-18)


Rajuimmat raamatunkohdat löytyvät Vanhan testamentin säädöksistä, jotka liittyivät juutalaisen kansan käytäntöihin. Siellä annettiin jopa kuolemantuomio siitä, jos syyllistyttiin aviorikokseen joko ennen avioliittoa tai sen jälkeen. Jeesus itse ei kuitenkaan äänestä kuolemanrangaistuksen puolesta aviorikokseen syyllistyneen naisen kohdalla, mutta kertoo selvästi, että väärin tämä teki:

Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: "Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?" "Ei, herra", nainen vastasi. Jeesus sanoi: "En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä." (Joh. 8:10-11)

Lankeemukset ennen avioliittoa särkevät ihmistä itseään, eivätkä ne koskaan helpota tulevien puolisoiden välejä, vaikka kummatkin olisivat yhtä lailla langenneet. Raamatun opetuksissa tai kristillisen kirkon käytännöissä näitä lankeemuksia ei kuitenkaan ole rinnastettu solmitun avioliiton rikkoutumiseen, eli sen jälkeen voi kyllä mennä naimisiin. Jos joissain historian vaiheissa tai kristillisissä suuntauksissa esiaviolliset suhteet ovat olleet este avioliiton solmimiselle, niin se ei ole kuitenkaan ollut yleinen linja.
29
Kysy Nettipapilta / Luterilaisia katumusharjoituksia?
« Uusin viesti kirjoittanut Anonyymi 15.09.2024 - klo:22:02 »
Hei!
Onko olemassa mitään luterilaisia katumusharjoituksia? Kyllästyn siihen, etten vaan opi synneistäni ja vajoan kokoajan takaisin. En osaa katua oikein ja teen samoja syntejä uudestaan ja uudestaan. Onko siis mitään katumusharjoituksia meidän luterilaisessa perinteessä? ave marian hokeminen ei houkuttele. Pitääkö tässä ruveta itseään piiskaamaan, että oppii. Tarvitsen apua
30
Kysy Nettipapilta / Väärät profeetat
« Uusin viesti kirjoittanut Jesustelija 14.09.2024 - klo:20:45 »
Mitä vääristä profeetoista kerrotaan Raamatussa? Kuka/ketkä tässä ajassa ovat vääriä opettajia?

Sivuja: 1 2 [3] 4 5 ... 10