Tervehdys, tytöt!
Vastaukseni jäisi aika lyhyeksi, jos käsittelisin puhtaasti tyttöjen syrjimistä. On varmaan fiksua, että vaihdan otsikoksi laajemman kokonaisuuden: naisen asema. Pyrin selittämään, mitä Raamattu kertoo miehen ja naisen suhteesta toisiinsa. Toivon, että vastaukseni antaa materiaalia myös teidän tiedustelemaanne näkökulmaan. Siitä olen aavistuksen yllättynyt, että foorumin historian aikana naisen asemasta ei ole ollut juurikaan puhetta Nettipapin palstalla. Erääseen erityistapaukseen pystytte pureutumaan aiheessa
Pään peittäminen ja naisen asema. Siinä tosin tarkastellaan juurikin tuota Raamatussa olevaa pään peittämistä koskevaa käskyä.
Mielestäni aihetta on paras käsitellä tutustumalla erääseen Paavalin opetuksen kohtaan, jossa hän puhuu miehistä ja naisista avioliitossa. Raamattu ei juurikaan käsittele miehen ja naisen asemaa yhteiskunnassa aivan yleisellä tasolla. Muutamia kannanottoja löytyy Vanhasta testamentista liittyen juutalaisen kansan lainsäädäntöön, mutta jo apostolit ymmärsivät, että evankeliumin leviäminen pakanakansojen keskuuteen aiheutti sen, että juutalaisen lain juutalaista kansaa koskevat asiat eivät velvoittaneet pakanoita. Siksi näen, että parhaat suuntaviitat saadaan Uuden testamentin mies-nais-kohdista, jotka liittyvät yleensä perhe-elämään. Ja tämä on niistä minun suosikkini:
Alistukaa toistenne tahtoon, Kristusta totellen. Vaimot, suostukaa
miehenne tahtoon niin kuin Herran tahtoon, sillä mies on vaimonsa
pää, niin kuin Kristus on seurakunnan pää; onhan hän seurakunnan,
oman ruumiinsa, pelastaja. Niin kuin seurakunta alistuu Kristuksen
tahtoon, niin myös vaimon tulee kaikessa alistua miehensä tahtoon.
Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa
ja antoi henkensä sen puolesta pyhittääkseen sen. Hän pesi sen puhtaaksi
vedellä ja sanalla voidakseen asettaa sen eteensä kirkkaana, pyhänä ja
moitteettomana, vailla tahraa, ryppyä tai virhettä. Samoin aviomiehenkin
velvollisuus on rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Joka
rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään. Eihän kukaan vihaa omaa ruumistaan,
vaan jokainen ravitsee ja vaalii sitä. Juuri niin hoitaa Kristuskin
seurakuntaansa, omaa ruumistaan, jonka jäseniä me olemme. "Siksi mies
jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat
yhdeksi lihaksi." Tämä on suuri salaisuus; minä tarkoitan Kristusta ja
seurakuntaa. Mutta se koskee myös kaikkia teitä: jokaisen tulee rakastaa
vaimoaan niin kuin itseään, ja vaimon tulee kunnioittaa miestään.
[Ef. 5:21-33]1. Koko pätkä alkaa lauseella, joka aivan liian usein jätetään pois keskusteluista. Olen törmännyt kiivaisiin ihmisiin, joiden mielestä Paavali vihaa ja alistaa naisia. Hän kuitenkin aloittaa sanoilla: ”Alistukaa toistenne tahtoon”. Loppuyhteenveto on ehkä vielä korostuneempi: "Jokaisen tulee rakastaa vaimoaan niin kuin itseään, ja vaimon tulee kunnioittaa miestään". Hän antaa ohjeet kummallekin sukupuolelle, eikä missään tapauksessa päästä miestä helpommalla.
2. Paavali vertaa miestä ja naista Kristukseen ja seurakuntaan. Seurakunta kunnioittaa Kristusta, Kristus rakastaa seurakuntaa. On mahdotonta ajatella, että oikea seurakunta alkaisi koskaan vastustaa Kristusta tai millään tavalla halveksia häntä. Ja on ilmiselvää, miten valtavia uhrauksia Kristus teki seurakunnan puolesta. Tämän asetelman Paavali siirtää esimerkiksi miehen ja vaimon suhteesta. Naisen on alistuttava miehen tahtoon niin kuin seurakunta Kristuksen tahtoon. Ja miehen on uhrauduttava vaimonsa puolesta niin kuin Kristus uhrautui seurakunnan puolesta.
Kovin usein tuo vertauskuva luetaan vain puolittain. Koska tasa-arvo ja jopa feminismi ovat nykyisin kohtalaisen kovassa kurssissa, silmä sattuu usein kriittisesti tuohon naisille annettuun ohjeeseen. Sinänsä hassua, että ilmeisesti sellaisina historian ajanjaksoina, jolloin miesvalta on ollut paljon nykyistä ilmeisempää, on kiinnitetty huomiota ihan samaan kohtaan. Miestä koskeva velvollisuus – joka minusta miehenä tuntuu paljon kovemmalta – jää huomiotta. Siksi onkin hyvin tärkeää tajuta, mitä Raamattu oikeasti opettaa. Eri näkökulmista katsovien ihmisten tulkinnat ja väitteet naisen alistamisesta eivät todellakaan ole järkeviä tämän raamatunkohdan valossa.
3. Raamatussa mies ja nainen ovat yhtä arvokkaita. Kummatkin on luotu Jumalan kuvaksi:
Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi,
mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. [1. Moos. 1:27]Yhtä suuren arvon lisäksi Raamattu ottaa huomioon vielä kummankin erityispiirteet. Jos saan olla hieman piikikäs, niin nykyisessä asenneilmapiirissä on kiellettyä puhua miehen ja naisen erilaisuudesta, ellei käsitellä sellaisia eroja, joissa nainen on jotenkin parempi. (Sallittu puheenaihe on ainoastaan urheiluun liittyvä miehen luontaisesti suurempi voima ja fyysinen suorituskyky – mutta sitäkään ei saa sanoa enää, kun puhutaan armeijasta.) Raamattu on kuitenkin tässä asiassa häpeilemätön. Kovin monia kohtia ei löydy, mutta sieltä täältä käy ilmi se luomiseen liittyvä tosiasia, että ihminen on luotu kahdeksi erilaiseksi olennoksi: mieheksi ja naiseksi. Tässä Paavalin kirjeen kohdassa se erilaisuus otetaan perhe-elämässä huomioon. Sekä mies että nainen tarvitsevat sekä rakkautta että kunnioitusta. Mutta jos pakko olisi valita vain toinen, niin tässä kohdassa painotetaan – minun mielestäni aivan oikein – että miehelle kunnioituksen saaminen ja naiselle rakastettuna oleminen ovat omat erityistoiveet.
4. Edellä mainitusta johtuen vastakkaiselle sukupuolelle painotetaan tätä erityistarvetta. Naiselle painotetaan, että on tärkeää kunnioittaa miestä ja kuunnella hänen tahtoaan. Miehelle painotetaan, että on tärkeää rakastaa ja itseään säästelemättä pitää huolta vaimosta. Lisäksi on ensiarvoisen tärkeää huomata, että missään kohdassa ei anneta miehelle lupaa vaatia kunnioitusta. Ja missään ei anneta naiselle lupaa vaatia uhrautumista. Ehkä yleisimpiä virheitä miesten ja naisten välisissä suhteissa on lukea toiselle sukupuolelle annettuja ohjeita ja edellyttää niitä toiselta. Hyvä nyrkkisääntö kristillisen etiikan toteuttamisessa on, että Raamattu puhuu lukijalle eikä lukijan kaverille. Esimerkiksi kun syntiinlankeemuskertomuksessa naiselle sanotaan syntiinlankeemuksen seurauksista, ne eivät ole ohjeita miehelle:
Naiselle hän sanoi: - Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat,
ja kivulla sinä olet synnyttävä lapsesi. Kuitenkin tunnet halua
mieheesi, ja hän pitää sinua vallassaan. [1. Moos. 3:16]Kun Jeesus käski kääntää toisen posken, se on ohje lyönnin kohteeksi joutuneelle. Se ei ole lyöjälle lupa lyödä. Tärkeintä on keskittyä omaan käskyyn. Jos mies ei koe saavansa vaimoltaan sitä kunnioitusta, jota hän tuntee tarvitsevansa, on hänen tutkittava omaa elämäänsä. Jos mies ei ole itse rakastanut ja hoivannut vaimoaan, on hänen vaikea olettaa, että naisessa heräisi suuri kunnioitus häntä kohtaan. Jos nainen puolestaan kokee, että häntä ei ole rakastettu niin kuin hän kokee tarvitsevansa, on syytä pohtia, onko osannut kunnioittaa miestä niin, että rakkaus ja huolenpito naista kohtaan olisivat helpommin puskemassa pintaan.
5. Raamattu on ollut kirjoittamisajankohtanaan hyvin edistyksellinen kirja. Ja henkilökohtainen mielipiteeni on, että sen ohjeet ovat niin yleispäteviä, että en koe niitä taantumuksellisiksi vieläkään. Paavalin teksti vaimon puolesta uhrautumiseksi saattoi poiketa paljonkin ympäröivän yhteiskunnan normaaleista tavoista. Yksi pieni käytännönohje aviopuolisoiden intiimistä elämästä oli ainakin vallankumouksellinen:
Mies täyttäköön aviovelvollisuutensa vaimoaan kohtaan, samoin
vaimo miestään kohtaan. Vaimon ruumis ei ole hänen omassa
vallassaan vaan miehen, samoin ei miehen ruumis ole hänen
omassa vallassaan vaan vaimon. [1. Kor. 7:3-4]Veikkaisin, että näkökulmasta riippuen (tai riippumatta) nykyään moni nainen älähtää ajatuksesta, että miehellä olisi jotain oikeuksia suhteessa vaimoonsa. Naisen itsenäisyyttä korostetaan usein myös avioliiton sisällä. Paavalin kuulijoissa älähdys tuli varmasti miesten joukosta. Ympäröivä yhteiskunta oletti ilman muuta, että mies saattoi vaatia aviollisia oikeuksiaan vaimolta. Mutta Paavali kirjoittaa, että samalla tavoin miehellä on velvollisuuksia vaimoaan kohtaan. Ja vaimolla on oikeuksia, joissa hän on täysin tasapuolinen suhteessa mieheen. Aihepiirinsä vuoksi tämä käsky osoittaa äärimmäistä tasa-arvoa miehen ja naisen välillä. Juutalaisuudessa ei ollut sopivaa jutella julkisesti makuuhuoneasioista. En tiedä tarkasti käytäntöä Paavalin kirjeen saajien joukossa. Joka tapauksessa näinkin intiimeihin asioihin tarttumalla Raamatun julistus mielestäni ottaa vahvasti kantaa puolisoiden yhtäläiseen arvoon.
6. Täysin yhtä suuren arvon rinnalla kulkee myös ymmärrys sukupuolten erilaisuudesta. Jos toiselle kunnioitus on tärkeämpää ja toiselle rakkaus ja huolenpito, niin on mahdotonta osoittaa heitä kohtaan yhtä suurta arvostusta samanlaisilla toimintatavoilla. Ja jos toinen on sukupuolensa perusteella vahvempi ja toisella on mahdollisuus olla raskaana ja synnyttää lapsia, osoittaa sekin, että tietyt elämässä vastaan tulevat asiat vaikuttavat sukupuoliin eri tavalla. Siksi minun mielestäni ei ole tasapuolista arvostusta kohdella yhteiskunnassa näitä sukupuolia identtisillä tavoilla. Tasapuolista arvostusta on ottaa erityisominaisuudet huomioon. (Mistä saadaankin sitten aika muhkea tappelu aikaisiksi, jos yritetään tarkasti määritellä, mitä ne ovat. Mutta samalle viivalle laittava tasapäistäminen on ainakin varmasti eriarvoista.) Joka tapauksessa koen, että Raamatussa on yhtä aikaa yritetty julistaa sukupuolten yhtä suurta arvoa ja otettu huomioon, että sukupuolet ovat erilaisia.
Vanhassa testamentissa on paljon silloiseen temppelipalvelukseen liittyviä ohjeita. Puhtaus- ja saastaisuussäädökset olivat erilaisia miehen ja naisen fyysisistä eroavuuksista johtuen. Naisilla oli enemmän rajoituksia muun muassa synnytyksestä ja kuukautiskierrosta johtuen. Miehillä oli enemmän velvollisuuksia temppelipalveluksen suhteen. Usein kuulen sanottavan, että Raamattu on miehille kirjoitettu teos. Harvemmin kukaan tulee ajatelleeksi, että samalla logiikalla silloin miehillä on myös enemmän uskonnollisia velvollisuuksia. Ja näin oletan olleen kymmenysten, uhrien yms. jumalanpalveluskäytäntöjen suhteen.
Toisaalta Vanhan testamentin temppelipalvelus sai täyttymyksensä Jeesuksen uhrissa, joten sen jälkeen silloiset velvollisuudet ovat jääneet vanhan liiton aikaan. Paavali kirjoittaakin kristitylle seurakunnalle:
Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa,
mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.
[Gal. 3:28]Kristuksen palvelijoina miehellä ja naisella ei ole mitään eroa. Uudessa testamentissa on kuitenkin miehille ja naisille kohdistettuja sanoja, joiden merkityksestä kiistellään. Koska Raamatussa on hyvin selvästi sanottu miehen ja naisen olevan yhtä arvokkaita Jumalan edessä ja koska Raamatussa on käsketty sekä miestä että vaimoa kilvan kunnioittamaan ja rakastamaan toisiaan, ei niissä kohdissa voi olla kyse eriarvoisuudesta. Uskoisin, että ne sanat nousevat enemmän miehen ja naisen sukupuolesta johtuvasta erilaisuudesta. Mutta koska lauseita ei ole sen suuremmin perusteltu, en pysty sanomaan, mikä on se tarkka peruste, jolla tehdään eroa miesten ja naisten välillä. Osa tällaisista lausahduksista löytyy jo viestin alussa mainitusta pään peittämistä koskevasta aiheesta. Lisää löytyy naispappeuskeskustelusta
Nettipapin palstalla.
Viestini oli pitkä ja aika yleisluontoinen. Mutta olkoon se päänavaus tälle aihepiirille. Kun nyt olen vastaillut yleisellä tasolla, on sen jälkeen helpompi pureutua yksityiskohtaisempiin kysymyksiin. Tyttöjen alistamisesta voisin tämän järjettömän pitkän johdannon jälkeen sanoa yhden asian: Mielestäni tyttöjen alistamiselle kehitetyt Raamattuun pohjautuvat perusteet ovat Raamatun väärinkäyttöä. Raamatun aikoina oli esimerkiksi perintösäännöksiä tai avioliittosäädöksiä, jotka olisivat mielestämme nykyään epäreiluja tyttöjä kohtaan. Mutta silloin ne pyrkivät tarjoamaan turvan kaikille ihmisille siinä kulttuurissa. Halki Raamatun kulkee viesti siitä, että kaikki ihmiset ovat Jumalan luomina yhtä arvokkaita.
Edit: Poistin viittaukset keskusteluihin pohdintapalstalla, jota ei tällä foorumilla enää ole.
