Tuoreimmat viestit

Sivuja: 1 2 [3] 4 5 ... 10
21
Luennot ja raamattupiirit / Vs: Raamattupiirit: 1. Moos. 1-11 - alkuluvut
« Uusin viesti kirjoittanut Nettipappi Marko 23.02.2021 - klo:17:45 »
SYNTIINLANKEEMUS JA KARKOTUS PARATIISISTA

1. Moos. 3:1-9 - Jumalan Sanaan suhtautuminen
Syntiinlankeemus
Teemoja:
  • Kaikki alkoi Jumalan käskyn kyseenalaistamisesta.
  • Väärän opettamisen ja väärän tulkinnan seuraukset.
  • Sanaa voi vääristää sekä tiukentamalla että lieventämällä.

1. Moos. 3:10-19 - Jumala paimentaa langennutta ihmiskuntaa
Synnin seuraukset
Teemoja:
  • Synti sai ihmisen pakenemaan, piiloutumaan ja syyttelemään.
  • Jumala ei rangaissut vihassaan vaan antoi rajoja rakkaudessaan.
  • Jumala määritteli lainalaisuudet, jotka suojelevat elämää, elinympäristöä ja jumalasuhdetta.

1. Moos. 3:20-24 - Tie elämän puun luo
Karkotus paratiisista
Teemoja:
  • Ikuinen piileskely paratiisin puskissa ei ole mahdollista.
  • Elämän puun luona kaikki on anteeksi annettua ja paljastettua.
  • Puun luo johtaa vain yksi tie: Kristus.

1. Moos. 4:1-16 - Kainin epäusko
Kain ja Abel
Teemoja:
  • Miksi Kainin uhri ei kelvannut?
  • Parhaan antaminen Jumalalle.
  • Jumala määrittelee, kuinka häntä voi lähestyä.

1. Moos. 4:17-26 - Lemekin kostonhimo ja Jeesuksen armollisuus
Kainin jälkeläiset
Teemoja:
  • Kosto on itsekkyyttä.
  • Anteeksianto on nöyryyttä.
  • Entä, jos en osaa antaa anteeksi?
22
Kysy Nettipapilta / Vs: Äpärä (5. Moos. 23:2)
« Uusin viesti kirjoittanut Nettipappi Marko 22.02.2021 - klo:15:39 »
Oikeastaan tässä kohdassa ei ole väliä, mitä kaikkia tulkintoja vaikka nyt äpärälle annettiin, sillä se on samantekevää; juutalainen tiesi tekevänsä väärin aina, jos hänellä oli suhde kenen tahansa muun kanssa kuin oman juutalaisen puolisonsa kanssa.

Tämä on erinomaisen tärkeä ohjenuora. Kun Raamatussa tulee ongelmallinen kohta eteen, on jollain tavalla päästävä selvyyteen siitä, onko se itselle ongelma älyllisessä vai hengellisessä mielessä. Minun ymmärrykseni on, että tässä käymässämme keskustelussa kyse on nimenomaan älyllinen. On kiintoisaa, mitä tuo sana on tarkoittanut: onko sillä joku tietty yksittäinen merkitys vai onko se laaja termi, jonka alle voivat monet esitetyistä tulkinnoista mahtua.

Aviottoman lapsen kohdalla kysymys voi olla hengellinen ja omaan jumalasuhteeseen vaikuttava. Silloin varsinainen ongelma ei voi ratketa tämän sanan ruotimisella. Silloin on oltava kokonaisymmärrys Raamatun ilmoituksesta, ja juutalaisen kulttilain asemasta (eli sen puuttumisesta) kristillisessä seurakunnassa.

Lainaus
Tämä on luultavasti ollut suomentajan ongelma. Harvoinhan sanojen merkitys on eri kielissä yksi yhteen. En muuten tiedä tästä vanhimmasta suomalaisesta raamatunkäännöksestä, mistä tekstistä se on ylipäätään käännetty.

Tilanne on juuri tuo. Minulla kesti kauhean kauan tajuta, kun ala-asteella kielten opiskelu alkoi, että homma ei ole ihan matemaattista sana sanasta -kääntämistä. Siksi ehkä ruotsi oli kaikkein helpoin kieli, kun siinä se periaate toimi parhaiten. Englannissa joutuu alistumaan siihen, että samaa tarkoittava lause sanotaan hyvin eri rakenteella ja sanoilla. Heprean suhteen ongelma on vielä yhtä kertaluokkaa suurempi.

Pipliaseuran sivuilta löytyi kuitenkin tieto, että heikkolaatuiseksi käännökseksi moitittu latinankielinen Vulgata ei olisi ollut mukana edes ensimmäisessä suomalaisessa raamatunkäännöksessä: "Komitealle annettujen ohjeiden mukaan työn tuli perustua heprean ja kreikankielisiin teksteihin, mutta samalla tuli seurata Lutherin saksannosta, sen vuoden 1545 painoasussa. Komitea käytti hyväkseen myös vuoden 1615 ruotsinnosta."
23
Kysy Nettipapilta / Vs: Äpärä (5. Moos. 23:2)
« Uusin viesti kirjoittanut Anniina 22.02.2021 - klo:14:47 »
Kyseessä on tosiaan VT:n lakiteksti, ja juutalaisille tähdennettiin sen kaikissa kohdissa tiettyä asiaa: tulee pysyä puhtaana ja kaukana niin vieraiden kansojen kuin oman kansan jäsentenkin kanssa harjoitetuista kielletyistä suhteista. Sallituksi parisuhdemuodoksi asetettiin ainoastaan avioliitto miehen ja naisen välillä (ja juutalaisten kohdalla vain juutalaisten kesken). Oikeastaan tässä kohdassa ei ole väliä, mitä kaikkia tulkintoja vaikka nyt äpärälle annettiin, sillä se on samantekevää; juutalainen tiesi tekevänsä väärin aina, jos hänellä oli suhde kenen tahansa muun kanssa kuin oman juutalaisen puolisonsa kanssa.

Vaikka 1600-luvun suomalainen lakiteksti erottelisi epärän ja lehtolapsen, niin ainakin tässä Antin selityksessä ne niputetaan tuon suomennoksessa käytetyn äpärä-sanan alle. Minulle itsellenikin on jäänyt kuva, että puhekielessä äpärää käytetään ikään kuin sateenvarjoterminä, jonka alle myös lehtolapset sopivat. Olipa asia suomen kielessä kummin tahansa, Antti tuntuu avaavan asiaa siten, että heprean kielessä tuo termi tarkoittaisi kaikkia avioliiton ulkopuolella hankittuja lapsia.

Tämä on luultavasti ollut suomentajan ongelma. Harvoinhan sanojen merkitys on eri kielissä yksi yhteen. En muuten tiedä tästä vanhimmasta suomalaisesta raamatunkäännöksestä, mistä tekstistä se on ylipäätään käännetty. Jos en väärin muista, osa kansankielisistä eurooppalaisista käännöksistä on tehty alun perin pitkään käytössä olleen latinankielisen version pohjalta. Eli alkuperäinen heprean tai kreikan kieli on siis ensin käännetty latinaksi ja sitten siitä jollekin muulle kielelle. Käännöksessä on voinut siis olla latinasta periytyviäkin sanojen merkityksiä. Huom. En tiedä miten ja mistä juuri Vanha Biblia on käännetty, mutta latinalaista käännöstä on ainakin muualla käytetty jos ei alkuperäisten sijaan niin ainakin ohella.

Mutta raamatunkäännöstyö alkaa mennä jo vähän ohikin aiheen, pahoittelen laverteluani.
24
Kysy Nettipapilta / Vs: Äpärä (5. Moos. 23:2)
« Uusin viesti kirjoittanut Nettipappi Marko 22.02.2021 - klo:12:48 »
Hei Anniina,

Otitpas esiin mielenkiintoisia tarkennuksia! Tämä viestiketju on muodostunut itselleni varsin hyödylliseksi oppimisen kohdaksi. Lähden näet tarkennuksilla liikkeelle minäkin.

Meillä on tosiaan eri vuosiluvut vanhasta Pipliasta, koska sama teos on "ilmestynyt" useina vuosina. Lainaan Pipliaseuran sivuja: "Suomessa on tähän mennessä ilmestynyt kolme virallisen aseman saanutta koko Raamatun suomennosta. Niistä pitkäikäisin on myös ensimmäinen. Se julkaistiin 1642 ja sitä käytetään vieläkin – joskin kielellisesti korjatussa asussa." Wikipedia tarkentaa tietoa: "Siitä tehtiin uudet kieleltään ajanmukaistetut versiot vuosina 1683–1685 ja 1776. Pienempiä kielellisiä korjauksia tehtiin vielä 1800-luvulla. Nykyään Biblialla tarkoitetaan usein juuri uusinta versiota, joka hyväksyttiin virallisesti Suomen evankelis-luterilaisen kirkon raamatunkäännökseksi vuonna 1776."

Samaan hengenvetoon totean, että vanhan Kirkkoraamatun Vanha testamentti on hyväksytty vuonna 1933 ja Uusi testamentti 1938. Siksi tulen käyttäneeksi siihen viitatessani joko lyhennettä KR33 tai KR38 (ja välillä sotken näitä vahingossa). Nykyinen Kirkkoraamattu on vuodelta 1992, joskin yleensä sen lainaukset ovat minun teksteissäni ilman tarkennusta. (Sitä jään ihmettelemään, mistä olen repinyt ensimmäisessä vastauksessani käyttämän vuosiluvun 1889 Piplialle. En ole varma, onko sellaista olemassakaan, joten siinä lienee käynyt jokin huolellinen ajatuskatkos.)

Tässä siis keskustelussa olevat kohdat virallisten suomennosten mukaan:

  • Eikä pidä myös äpärän tuleman HERran seuracundaan/ eipä wielä kymmenendengän polwen asti/ ja ei ensingän pidä HERran seuracundaan tuleman. (5. Moos. 23:2 KR1642)
  • Eikä pidä myös äpärän tuleman Herran seurakuntaan, eipä vielä kymmenenteen polveenkaan asti pidä jonkun heistä Herran seurakuntaan tuleman. (5. Moos. 23:2 Biblia 1776)
  • Älköön kukaan sekasikiö pääskö Herran seurakuntaan; älköön sellaisen jälkeläinen edes kymmenennessä polvessa pääskö Herran seurakuntaan. (5. Moos. 23:2 KR33)
  • Ketään, joka on syntynyt kielletystä suhteesta, ei saa lukea Herran kansaan kuuluvaksi. Ketään hänen jälkeläisistäänkään, edes kymmenennestä sukupolvesta, ei saa lukea Herran kansan joukkoon. (5. Moos. 23:3)

Teoriassa meillä olisi asiayhteydestä ja kielellisistä lukutavoista yhdistellen kerättävissä kaikki seuraavat tulkintamallit:
  • Piplian mukaan silloisilla Suomen lain termeillä: aviorikoksesta syntyneet lapset.
  • Piplia väljemmän puhekielen mukaan sovellettuna: kaikista avioliiton ulkopuolisista suhteista syntyneet lapset.
  • Vanhan Kirkkoraamatun mukaan kirjaimellisesti: pahoin vammaiset ihmiset
  • Vanhan Kirkkoraamatun mukaan edeltävään jakeeseen suhteuttaen: kuohitut ja heidän kaltaiset ihmiset.
  • Nykyisen Kirkkoraamatun mukaan seuraavaan jakeeseen suhteuttaen: seka-avioliitoista syntyneet (erit. moabilaiset ja ammonilaiset) lapset.
  • Nykyisen Kirkkoraamatun mukaan yleisesti: kaikki edellä mainitut + muista kielletyistä sukupuolisuhteista syntyneet lapset.

Raamatun äärellä ei voida ajatella, että kaikki mahdolliset lukutavat olisivat oikeat. Tosin tässä nimenomaisessa tapauksessa kaikista näistä tulkintamalleista on esimerkkejä muualta Raamatun ohjeista. (Esimerkiksi vammaiset ja kuohitut eivät olleet papeiksi kelpaavia.) Toisaalta nyt emme ole sen kysymyksen äärellä, mitä kaikkea muualla Raamatussa sanotaan, vaan miten tässä kohdassa tuo kyseinen sana luetaan.

Viestiketjun alkamisen jälkeen kirjahyllyyni on löytänyt tiensä Antti Laaton Vanhan testamentin selitysraamattu, jota en ole viimeisten viestien äärellä muistanut tarkistaakaan. Onneksi en, koska olematon heprean kielen taitamukseni on saanut aikaan hyvää keskustelua ja pohdintaa. Antti kirjoittaa tämän kohdan selitykseksi:

"Heprean termi mamzer tarkoittaa äpärää, avioliiton ulkopuolella syntynyttä (ks. myös Sak 9:6). Lain tarkoituksena oli tähdentää avioliiton tärkeää merkitystä. Israelilaisen tuli elää kunniallisesti avioliitossa ja synnyttää lapset perhepiirissä. Äpärän kohtalo kirotaan tällä lailla. Kukaan hän jälkeläisistään ei edes kymmenessä polvessa pääse Herran seurakuntaan. Lain tarkoituksena oli varoittaa irtosuhteista. VT:n kohdista käy ilmi, etteivät äpärät olleet suosiossa. Esim. Jefta oli Gileadin ja porton poika (Tuom. 11:1). Matteus ei pelkää esittää Jeesuksen sukuluettelossa Jeesuksen esiäidiksi portto Rahabia (Mt 1:5; Joos 2:1). Myös Tamarin mainitseminen liittyy siihen, kuinka lapsi syntyy irtosuhteesta (Mt 1:3; 1 Moos 38)."

Vaikka 1600-luvun suomalainen lakiteksti erottelisi epärän ja lehtolapsen, niin ainakin tässä Antin selityksessä ne niputetaan tuon suomennoksessa käytetyn äpärä-sanan alle. Minulle itsellenikin on jäänyt kuva, että puhekielessä äpärää käytetään ikään kuin sateenvarjoterminä, jonka alle myös lehtolapset sopivat. Olipa asia suomen kielessä kummin tahansa, Antti tuntuu avaavan asiaa siten, että heprean kielessä tuo termi tarkoittaisi kaikkia avioliiton ulkopuolella hankittuja lapsia.

Hyllyyni on tullut myös Vanhan Kirkkoraamatun mukaan etenevä A.F. Puukon selitysteos, jossa tästä kohdasta sanotaan: "Pysyäkseen puhtaina kaikesta pakanallisesta iljetyksestä Israel ei saa suvaita seurakunnassaan kuohittuja (v. 1), sekasikiöitä (v. 2), ammonilaisia ja mooabilaisia (v. 3-6) ... Sekasikiöihin laskettiin luultavasti paitsi sukurutsauksesta myös kielletyistä avioliitoista syntyneet (Neh. 13:23 S.)."

Tässä yhteydessä Puukko tulkitsee sanan tarkoittavan kaikkia kiellettyjä sukupuolisuhteita sukulaisavioliitoista ja avoimista suhteista alkaen aina eri kansoja edustavien ihmisten kanssa solmittuihin liittoihin. Viittaus Nehemian kirjaan muistuttaa juurikin kielletyistä seka-avioliitoista.

Asia muuttuu entistä mielenkiintoisemmaksi, kun tutkitaan, kuinka tuossa Antin mainitsemassa Sakarian kirjan kohdassa tuo sama sana on käännetty:

  • Asdodis pitä muucalaiset asuman/ ja nijn pitä Philisterein coreus lyötämän maahan. (Sak. 9:6 KR1642)
  • Asdodissa pitää muukalaisen äpärän asuman, ja niin pitää Philistealaisten ylpeys lyötämän maahan. (Sak. 9:6 Biblia 1776)
  • Asdodissa asuu sekasikiöitä, ja minä hävitän filistealaisten ylpeyden. (Sak. 9:6 KR33)
  • Asdodissa on asuva sekarotuinen lauma. Minä, Herra, lannistan filistealaisten ylpeyden. (Sak. 9:6)

Kirkkoraamattu 1642 puhuu muukalaisista, mutta kielellisesti korjattu Piplia käyttää sekä muukalaista että äpärää. Tämä antaisi ymmärtää, että ainakin eri käännösversioita laadittaessa sanan merkitys on koettu laajaksi. Vanha Kirkkoraamattu on johdonmukainen käännöksessään suhteessa 5. Mooseksen kirjan kohtaan, mutta jättää auki, mitä se sekasikiö käytännössä tarkoittaa, koska tulkintana se voisi olla melkein mikä tahansa alussa esittelemästäni tulkintamalleista. Nykyinen kirkkoraamattu ottaa dynaamisemman ja vertauskuvallisemman sanan, jolloin kummassakin kohdassa sillä on selvästi eri lukutapa: lakitekstissä kirjaimellisempi ja profetian tekstissä vertauskuvallisempi.

Mielestäni kaiken tämän tutkimusmatkankaan jälkeen ei ole mahdollista sanoa 100% varmuudella, miten tuo 5. Moos 23:2 sana täytyisi suomentaa. Tämä jää sinällään älylliseksi ongelmaksi, koska uuden liiton seurakunnassa ei ole kansallisuuteen eikä minkäänlaiseen syntyperään tai terveydelliseen tilaan liittyviä rajoitteita. Asia ei vaikuta enää kristittyihin. Eikä se lopulta vaikuta suuresti raamatuntulkintaankaan yleisesti, koska käytännössä kaikki mahdolliset lukutavat saavat tukea muualta Raamatusta, eivätkä eri lukutavat tässä tapauksessa tuo mitään uutta Raamatun kokonaisuuteen. Ongelmaksi jää siis tämän jakeen tarkan suomennoksen laatiminen, jossa nykyinen Kirkkoraamattu on siinä mielessä onnistunut aika hienosti, että sen käyttämä sana toimii tässä jakeessa kokonaisuuden kannalta aika hyvin.
25
Kysy Nettipapilta / Vs: Äpärä (5. Moos. 23:2)
« Uusin viesti kirjoittanut Anniina 22.02.2021 - klo:10:48 »
Lisäys. Puhuit vastauksessasi vuoden 1889 pipliasta ja minä siitä ihan ekasta 1600-lukuisesta (tosin taitavat olla kieliasultaan sama laitos, vain eri painovuosi). Mutta siis salavuoteus ja huoruus (aviorikos) ovat olleet rikoslaissa vielä 1900-luvullakin, joten edelleen samasta asiasta puhutaan.

Ruotsin vuoden 1734 lain rikoskaaren mukaan mies voitiin tuomita sakkoihin, jotka vastasivat kolmen ruistynnyrillisen verohintaa:
"Jos naimatoin mies salawuoteutta pitä naimattoman waimoihmisen canssa; maxacon mies sackoa kymmenen talaria ja waimo wijsi."
Jos jompikumpi oli naimisissa, rikosnimike oli huoruus, ja sakot olivat huomattavasti suuremmat:
"Jos naimatoin mies teke huorin naidun waimon canssa, eli naimatoin waimo-ihminen nainehen miehen canssa; tehkön sackoa se cuin nainut on, cahdexankymmendä talaria, ja naimatoin neljäkymmendä talaria."

https://fi.wikipedia.org/wiki/Salavuoteus

26
Kysy Nettipapilta / Vs: Äpärä (5. Moos. 23:2)
« Uusin viesti kirjoittanut Anniina 22.02.2021 - klo:09:23 »
Hei vielä kerran. Ehkä alkaa mennä jo vähän pilkunviilaukseksi, mutta törmäsin sanan äpärä historialliseen määritelmään. Lueskelin siis historiallista kirjallisuutta, ja sieltä selvisi muutama asia. Marko kirjoitti aiemmin:

Kirkko ei määrittele äpärä-sanan merkitystä. En tarkasti tiedä, mitä vanha suomenkieli on sanalla tarkoittanut, mutta uskoisin, että se tarkoittaa juurikin avioliiton ulkopuolisista suhteista syntynyttä lasta.

Kirkko ei enää nimittelekään ihmisiä asemaa syntyperän tai siittämishetken perusteella, mutta aiemmin kyllä näin tehtiin. Vielä muutama vuosisata sitten ihmisiä haastettiin käräjille sukupuolikurin rikkomisesta, ja tekoja oli eri asteisia. Oli aviorikos ja salavuoteus, ja nämä siis oli kirjattu ihan rikoslakiin. Aviorikos tapahtui, kun naimisissa oleva ryhtyi avioliiton ulkopuoliseen sukupuolisuhteeseen. Salavuoteus oli sitä, että kaksi naimatonta oli keskenään sukupuolisuhteessa.

Äpärä oli lapsi, joka syntyi aviorikoksesta. Salavuoteuden seurauksena syntyi hakolapsia tai lehtolapsia. Näillä jälkeläisillä oli myös erilainen asema perimyksessä. Hakolapsi saattoi periä isänsä, äpärä ei. Oletettavasti tämä erilainen kohtelu ja nimittely on osittain johtunut siitä, että naimattomat eivät ole seksiä harrastaessaan loukanneet puolisoa, jota heillä ei ole siis ollutkaan, ja tilanne on voinut yhteiskunnan silmissä korjaantua, jos he suhteen paljastuttua ovat suostuneet naimisiin keskenään.

Mutta siis tarkoitus oli vain sanoa, että jos 1600-luvulla julkaistu Vanha piplia käyttää nimitystä äpärä, niin se ei tarkoita ketä tahansa aviottomana syntynyttä lasta, vaan todennäköisesti nimenomaan aviorikoksen tuloksena syntynyttä.
27
Kysy Nettipapilta / Vs: Äpärä (5. Moos. 23:2)
« Uusin viesti kirjoittanut Nettipappi Marko 15.02.2021 - klo:16:20 »
Hei Anniina,

Lyhykäisesti voin todeta, että Raamattun käskyjä ei voi soveltaa takautuvasti. Sukulaisavioliittojen kielto sovellettuna olisi johtanut aika isoihin ongelmiin Aadamin ja Eevan sekä Nooan perheen kohdalla. Myöskään Abrahamin ei kerrota saaneen Jumalalta erityistä käskyä etsiä Iisakille puoliso oman sukunsa joukosta. Hän kaiken kokemansa perusteella mahdollisesti koki sen kaikkein viisaimpana - ja siitä ehkä tuli sellainen velvoittava tapa myös hänen jälkeläisilleen. Joka tapauksessa varsinainen kielto annettiin vasta 450 vuotta Abrahamin jälkeen, kun Mooses sai Jumalalta lain juutalaisille annettavaksi.

Edellä mainitut kielletyt sukupuolisuhteet eivät siis Tamarin kohdalla liity automaattisesti ulkomaalaisuuteen eikä välttämättä edes sukulaissuhteeseen. Toimintatapa oli kuitenkin hyvin kyseenalainen eikä kyse ollut avioliitosta.
28
Kysy Nettipapilta / Vs: Äpärä (5. Moos. 23:2)
« Uusin viesti kirjoittanut Anniina 15.02.2021 - klo:11:54 »
Ja taasen tuli mieleeni, kun tässä aloin miettiä. Nuo lain kiellot vierasmaalaisten naimisesta ja muista sukupuoliasioista on annettu merkittävästi myöhemmin kuin Juudan aikaan. Nostan esiin tämä "muista sukupuoliasioista", sillä siellä on tosiaan aiemmin mainitsemasi kiellot lähisukulaisten naimisesta. Aabraham ja Saara olivat sisarpuolia:

Abraham vastasi: »Minä ajattelin: ’Tällä seudulla varmaankin jumalanpelko on tuntematon, ja siksi nämä ihmiset tappavat minut ja ottavat vaimoni.’ 12Sitä paitsi hän on todella minun sisareni, isäni tytär, vaikka meillä onkin eri äiti. Niin olen saattanut ottaa hänet vaimokseni. 13Mutta kun Jumala vei minut kauas isäni suvusta, minä sanoin vaimolleni: ’Tee minulle tämä palvelus: sano kaikkialla, minne menemmekin, että minä olen sinun veljesi.’

Aabrahamin avioliitosta ei tästä huolimatta sanota yhtään pahaa sanaa. Sehän oli solmittu ennen kuin Jumala antoi lakinsa juutalaisille, ja sama koskee myös Juudan ja Taamarin tapausta. Taamarin syntyperä ei ollut ilmeisesti ongelma, vaan ongelma oli hänen yrityksensä ratkaista leskeytensä ja lapsettomuutensa aiheuttama pattitilanne tekeytymällä portoksi ja tyrkyttäytymällä appiukolleen (joka siihen lankesikin oikopäätä).

Eli jos näitä sukulaisavioliittoja tai muiden kansojen kanssa naimisiin menoa tapahtui ennen lain antamista juutalaisille, niin eihän niitä ilmeisesti silloin ollut edes virallisesti kielletty. Oikeastaan miten olisikaan voitu kieltää, kun Israelin kansaa ei sellaisena kuin se myöhemmin VT:ssa kuvataan ollut vielä Aabrahamin tai Juudankaan aikaan olemassa. Sen sijaan Rahab, Ruut ja Batseba elivät paljon myöhemmin, jolloin laki oli jo annettu Moosekselle.

Niin se jatkokysymykseni tai pohdintani onkin lähinnä tämä: voidaanko juutalaisten lakia oikeastaan edes ajatella sovellettavan takautuvasti tilanteisiin, joissa sitä ei ollut vielä annettu? Jotkin yleiset pelisäännöt ja käytännöt tosin näyttävät olevan samoja kuin laissa myöhemmin (kuten se, että seuraavan veljen pitää naida velivainajansa leski), niin juutalaista lakiahan ei ollut silloin vielä olemassa.
29
Kysy Nettipapilta / Vs: Äpärä (5. Moos. 23:2)
« Uusin viesti kirjoittanut Nettipappi Marko 15.02.2021 - klo:09:51 »
Olet todennäköisesti oikeilla jäljillä. Eräs raamatunselitysteoksistani ottaa näihin neljään naiseen kantaa nimenomaan siitä näkökulmasta, että ovat kaikki vieraiden kansojen jäseniä. Mahdollisesti siis myös Batseba ja Tamar, joista ei tätä ominaisuutta erikseen mainita, vaan se on asiayhteydestä pääteltävissä. Heettiläisen Urian vaimo on suurella todennäköisyydellä itsekin heettiläinen. Juudan vaimo Tamar oli suurella todennäköisyydellä heimoon kuulumaton. Israelin kansahan ei ollut kovin suuri vielä siinä vaiheessa, kun Juudan pojille etsittiin vaimoja. Juudalla itselläänkin oli kanaanilainen vaimo.

Niihin aikoihin Juuda lähti pois veljiensä luota ja asettui erään Adullamissa asuvan miehen luo, joka oli nimeltään Hira. Siellä Juuda tapasi kanaanilaisen naisen, Sua-nimisen miehen tyttären, otti hänet vaimokseen ja yhtyi häneen. (1. Moos. 38:1-2)

Abraham oli vannottanut palvelijaansa, että tämä ei ottaisi pojalleen Iisakille vaimoa kanaanilaisten tyttäristä vaan oman heimon jäsenistä. Iisakin lapsista Jaakob jatkoi samaa linjaa, mutta Esau pahoitti vanhempiensa mielen vierasheimoisilla vaimoillaan. Jaakobin pojista ainakin Juuda myös poikkesi tästä tavasta. Sitä on vaikea sanoa, oliko Abrahamin linjaus tulkittavissa velvoitukseksi myös jälkipolville, mutta kaikkien kohdalla näin ei siis käynyt.

Jeesuksen sukuluettelossa olisi siis tarjolla enemmänkin vierasheimoisia naisia lueteltavaksi. Ehkä siksi pelkkä vierasheimolaisuus ei ole riittänyt sukuluettelossa mainituksi tulemiseen. Nämä neljä kun nousivat esiin myös muista syistä. Rahab ja Tamar olivat itse valinneet toimia kyseenalaisella moraalilla ja heidän vaiheensa ovat päätyneet muutenkin Israelin historiaan. Batseba joutui osaksi aviorikosta ja Daavidin tekemää murhaa. Ruut oli itse hyvin kunniallinen, mutta sen lisäksi, että hän ei ollut israelin kansaa, hän oli nimenomaan moabilainen, jotka oli aivan erityisesti määritelty kansaan kuulumattomiksi.
30
Kysy Nettipapilta / Vs: Äpärä (5. Moos. 23:2)
« Uusin viesti kirjoittanut Anniina 15.02.2021 - klo:09:38 »
Tuli vain tästä Batseban tapauksesta mieleen. Tämä saattoi olla oikein tuplakielletty suhde, siis sekä aviorikos että vieraan kansa jäsenen naiminen. Batseban ensimmäinen puoliso Uuria oli heettiläinen. Heettiläisiä ei tosin mainita siinä kohdassa, missä kielletään mooabilaisia ja ammonilaisia kuulumasta kansaan. Mutta käsittääkseni juutalaiset saivat lakinsa mukaan mennä naimisiin vain keskenään, muiden kansojen edustajat oli periaatteessa kielletty. Jotenkin oletan, että tästä ei ollut livetty sotapäällikkö Uurian kohdalla ja annettu hänen naida juutalainen nainen. Todennäköisempää taitaa olla, että myös Batseba oli heettiläinen.
Sivuja: 1 2 [3] 4 5 ... 10