Tervehdys Tuomo r!

Kummatkin raamatunkohdat ovat yhtä aikaa voimassa. Ne eivät ole keskenään ristiriidassa. Laitan ensimmäisen kysymistäsi raamatunkohdista tähän vähän laajempana kokonaisuutena:

Tähän asti te ette ole pyytäneet mitään minun nimessäni. Pyytäkää, niin te saatte, ja teidän ilonne on täydellinen. "Olen puhunut tästä teille vertauksin. Tulee aika, jolloin en enää käytä vertauksia vaan kerron teille avoimesti kaiken Isästä. Sinä päivänä te esitätte pyyntönne minun nimessäni, enkä minä enää sano, että käännyn Isän puoleen teitä auttaakseni." (Joh. 16:24-26)

Karkeasti yleistäen Jeesus puhuu tässä kohdassa siitä, että opetuslapset eivät vielä selvillä siitä, mitä Jumalan Poika oli tullut tekemään. Opetuslapset tunsivat vasta opettajansa, ja olivat toki tunnustaneet hänen olevan Messias. Silti heillä ei ollut ymmärrystä, että muutamien päivien ja viikkojen sisällä tapahtuu hurja muutos: Jeesus kuolee ja nousee kuolleista, jonka jälkeen hän astuu taivaaseen ja lähettää Pyhän Hengen.

Vertauskuvallisesti voidaan siis sanoa, että opetuslapset kulkivat kuin pienet lapset vanhemman housunlahkeessa roikkuen. Tällainen lapsi arkana pyytää aina vanhempaa tekemään jotain, mitä toivoisi tapahtuvan. Tai ikään kuin koulussa arka oppilas pyytäisi rohkeampaa oppilasta sanomaan opettajalle jotain, mitä tämä haluaa. Jeesus kuitenkin puhui siitä, että hän antaa oikeuden kääntyä suoraan Isän puoleen:

Kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen. (Joh. 1:12)

Samasta asiasta Jeesus puhui samarialaiselle naiselle Sykarin kaivolla:

Jeesus vastasi: "Usko minua, nainen: tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. Te kumarratte sellaista, mitä ette tunne, mutta me kumarramme häntä, jonka tunnemme, sillä pelastaja nousee juutalaisten keskuudesta. Tulee aika - ja se on jo nyt - jolloin kaikki oikeat rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia rukoilijoita Isä tahtoo. Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa." (Joh. 4:21-24)

Juutalaisuudessa Jumalan kohtaamisen paikka oli Jerusalemin temppelissä. Toki häntä voitiin rukoilla missä vain, mutta varsinaisen kohtaamisen paikka oli uhripalveluksen paikalla. Samarialaisilla oli toisenlainen käsitys. Vajaa tuhat vuotta aikaisemmin yhtenäinen Israel oli jakautunut kahtia. Temppeli jäi eteläiseen Juudaan, ja pohjoiseen Israeliin eli Samariaan silloinen kuningas pystytti kultaisia vasikoita, jotka hän nimitti Jumalan kohtaamisen paikoiksi. Ratkaisu oli poliittinen ja hengellisesti väärä, mutta siinä oli nähtävissä idea, että Jumala voitiin kohdata vain tietyissä uhraamisen paikoissa.

Nyt Jeesus sanoo, että tämän kiistan aika on ohi. Jeesuksen ristinkuoleman ja Pyhän Hengen vuodattamisen ansiosta Jumalan kohtaamisen paikka ei ole maantieteellisesti määritelty, vaan Jumalan lapsen oikeus on se, että Jumalaa voi palvoa missä vain. Tämä ajatus on myös mukana tuossa ensimmäiseksi kysymässäsi raamatunkohdassa. Jeesus kertoo, että yksittäisen ihmisen suhde Jumalaan muuttuu Jeesuksen sovitustyön ansiosta.

Joten yhteenvetona:
Kun Jeesus sanoo, että hän ei käänny Isän puoleen meitä auttaaksemme, hän ei tarkoita sitä, että hän ei rukoilisi meidän puolestamme. Hän tarkoittaa sitä, että meidän ei tarvitse ajatella Jeesusta jonkinlaisena puhemiehenä: "Hei Jeesus, voisitko sanoa Isällesi, että varjelee minua huomenna, kun minulla on pitkä ajomatka?" Jeesus on tehnyt kertakaikkisen teon ja antanut kristitylle luvan olla Jumalan lapsi. Välimiehen roolissaan Jeesus on antanut seuraajilleen oikeuden puhutella suoraan Isää.

Tämän lisäksi Jeesus rukoilee meidän puolestamme koko ajan. Se ei tarkoita sitä, että Jeesus välittää meidän rukouksiamme Isälle, vaan että Jeesuksella on oma rukoustehtävänsä seuraajiensa puolesta.

Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus - mutta hän on kuollut meidän tähtemme, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme! (Room. 8:34)

Sunnuntaiaamun messut koetaan usein vaikeaselkoisiksi, eikä syyttä. Messut eivät ole koskaan tarkoitettukaan luonteeltaan evankelioiviksi ja uusille kävijöille suunnatuiksi tilaisuuksiksi. Päinvastoin messut ovat lähtökohtaisesti seurakuntalaisten kokoontumisia, joista pitää voida ammentaa rikkauksia vielä 50 vuoden kirkossa istumisen jälkeenkin. Niitä ei voi ammentaa tyhjäksi hetkessä, mutta samasta syystä niiden antiinkaan ei pääse käsiksi hetkessä. Tämän vuoksi on hyvä, että messujen sisältöön voisi myös aktiivisesti perehtyä ilman, että kokee itsensä täysin ulkopuoliseksi tai vieraaksi.

Pidin Kangasalan kirkossa selitetyn messun 17.8.2025. Siinä pyrin avaamaan messun kulkua kansankielisesti. Nauhoitteen voi katsella tästä linkistä.

Hei Uskova99!

Liitin kysymyksesi tähän olemassa olevaan viestiketjuun. Edellä olen vastaillut hyvin samankaltaisiin pohdintoihin. Jokainen elämäntilanne on aina yksilöllinen, eikä koskaan kahdelle ihmiselle voi antaa samaa neuvoa. Uskon, että edellisiin viesteihin perehtyminen antaa sinulle kuitenkin hyvää perspektiiviä.

Olette tilanteessa, jossa elätte täysin niin kuin aviopuolisot, mutta ette ole virallistaneet liittoanne. Minun olisi hyvin vaikea nähdä, mitä etua siitä on, että eroaisitte. Vaikka ette ole olleet virallisesti naimisissa, neljän vuoden avoliitto ei ole millään tavalla hyvä perustus jonkun toisen kanssa solmittavalle avioliitolle. Päinvastoin koen, että nyt olisi hyvä ottaa se askel, joka olisi ollut kristillisten arvojen mukaista jo aikaisemmin.

Jos kuitenkin teidän parisuhteessanne on asetelma, jossa olette varmoja siitä, että te ette ole toisillenne sopivia kumppaneita, niin en pysty kehottamaan teitä avioliittoon. Mutta käsittääkseni kyse ei vähimmässäkään määrin ole siitä. Ainoa epäilyksen siemen mielessäsi taitaa olla se, onko sinun soveliasta mennä naimisiin ei-uskovan tai "vähemmän uskovan" naisen kanssa. Mutta nyt se on mielestäni selkeästi parempi vaihtoehto kuin eroaminen ja menneen suhteen painolastin kuljettaminen seuraavaan mahdolliseen suhteeseen. Keskustelkaa avoimesti, ja jos se puolisollesi sopii niin suorastaan rukoilkaa yhdessä viisautta ottaa seuraava askel.

Hei Nipa!

Kysymäsi raamatunkohta on ollut minulle nuoruudessani yksi kipeimmistä. Minua ei koskaan kiusattu siksi, että olen kristitty, mutta osasin jo etukäteen hävetä uskovaisuuttani niin, että en ainakaan ottanut sitä missään yhteyksissä esille. Niinpä nämä sanat osuivat minuun tosi kipeästi. Ajattelin, että en kelpaa Jeesukselle ennen kuin pääsen siitä häpeän tunteestani eroon.

Tässä mielessä nämä sanat toimivat meille hyvänä mittarina ja synnin osoittajana. Jos kuvittelen olevani hyvä kristitty, niin tajuan syntisyyteni viimeistään siinä vaiheessa, kun alan penkoa sydämeni sopukoita, ja tajuan häpäväni Jeesusta joko joissain tilanteissa tai suorastaan koko ajan. Tällä tavoin luettuna nämä sanat puhuvat kaikille kristityille, jotka haluavat tutkia omaa sydäntään.

Jos kuitenkin tutkitaan tuota raamatunkohtaa kokonaisuutena, huomaamme, että Jeesuksen sanojen ensisijainen kärki on juuri se, mihin sinä kysymyksessäsi viittaat:

Jeesuksen seuraamisesta
Jeesus sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka sen minun tähteni kadottaa, on sen pelastava. Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta saattaa itsensä tuhoon ja turmioon? Joka häpeää minua ja minun sanojani, sitä on Ihmisen Poika häpeävä, kun hän tulee kunniassaan, Isänsä ja pyhien enkelien kirkkaudessa. (Luuk. 9:23-26)

Jeesus puhuu juutalaisille, jotka odottavat kovasti Messiasta. Juutalaisten messiasodotukseen liittyi kuitenkin vahvasti se perusoletus, että Daavidin Poika tulee olemaan Daavidin kaltainen soturikuningas, joka vapauttaa Israelin Rooman vallan alaisuudesta. Kansa odotti ylvästä Messiasta, joka nostaa seuraajansa kunniaan. Jeesus sanoi jotain täysin päinvastaista. Hän kertoi, että hänen taistelunsa tulee olemaan ihan jotain muuta kuin inhimillisen voiman osoitus. Jeesus tulee olemaan äärimmäisen heikko. Hänen taistelee antautumalla kuolemaan.

Niinpä hänen seuraajiensa kohtalokaan ei tule olemaan inhimillinen menestys, voima ja valta. Jeesus kutsuu seuraajiaan ristin tielle. Jotkut marttyyrikristityt ovat aivan konkreettisesti joutuneet kulkemaan saman heikkouden ja kuoleman tien. Mutta kaikille kristityille on vähintäänkin vertauskuvallisesti luvassa sama ristin kantaminen. Jeesuksen seuraaminen ei takaa maallista menestystä. Joskus Jeesuksen seurassa kulkeminen on päinvastoin luopumista menestyksestä.

Näiden Jeesuksen sanojen perimmäinen viesti on siis se, että ihminen, joka häpeää Jeesuksen valitsemaa reittiä ja valitsee itselleen mieluummin kunnian, on valinnut väärin.

Hei Anonyymi!

Sinulla on menossa sellainen sisäinen myllerrys, että on vaikea edes kuvitella, mitä kaikkea käyt läpi. Minä olen tässä tilanteessa vain sivusta huutelijan roolissa, joten en kuvittele tarjoavani sinulle mitään patenttivastauksia, jotka varmasti auttaisivat sinua. Toivon toki voivani tuoda edes vähän selkeyttä ajatusprosesseihisi, mutta silti kaikkein paras keskustelukumppani sinulle on nyt tyttöystäväsi, jonka kanssa olette samassa veneessä. Mitä tahansa tulevaisuus tuokaan, olette joka tapauksessa nyt liittyneet toisiinne sellaisin sitein, että sillä on paljon merkitystä teidän molempien tulevaisuudelle.

Ihan ensimmäiseksi haluan sanoa, että kyllä Jumala armahtaa. Koet tämän tekosi erityisen suurena ja raskaana siksi, että jos teille on lapsi tulossa, niin sillä on niin suuria käytännön vaikutuksia elämääsi. Mutta ihan samalla tavalla jokainen kristitty tarvitsee Jumalan armoa sellaisistakin synneistä, joilla ei ole omaan elämään mitään näkyvää merkitystä tai joita ei edes tajua tehneensä. Synnittömän Jumalan Pojan sovitustyö oli niin suuri ja raju, että se peittää raskaimmiltakin tuntuvat rikkomukset. Armo ei olisi armoa, jos se peittäisi vain sellaiset synnit, jotka itsekin kykenisimme peittämään. Armo on suurempi ja syvempi kuin ikinä pystyt käsittämään. Anteeksiannon saat uskoa kohdallesi iloon, rauhaan ja vapauteen asti.

Kipuilusi, epätietoisuutesi ja pelkosi eivät kerro siitä, että et olisi saanut anteeksi. Ilman muuta olet saanut ja saat. Mutta kipuilusi kyllä kertoo valtavan paljon siitä täysin uudesta elämäntilanteesta, jota sielusi silmin katselet. Sen keskellä haluan rohkaista sinua. Nuorilla ihmisillä on valtavan paljon asioita, joihin he luulevat olevansa valmiita, mutta eivät oikeasti ole. Ja päinvastoin varttuneemmillakin ihmisillä on asioita, joista he kuvittelevat, että pitäisi tapahtua vielä paljon, ennen kuin olisi valmis. Vanhemmuus on yksi tällaisia viimeksi mainittuja asioita. Ajatellaan, että ensin pitää olla ura, omakotitalo, vakaa talous, riittävästi elämänkokemusta yms. että on valmis vanhemmaksi. Mutta ei kukaan ole koskaan etukäteen valmis vanhemmaksi. Vanhemmaksi kasvetaan lapsen mukana. Se hetki, jossa sinä ajattelet olevasi valmis vanhemmaksi, ei kerro mitään todellisesta valmiudestasi. Se kertoo vain siitä, että itse ajattelet, että kaikkea muuta on tullut tehtyä tarpeeksi, jotta lapsi voisi olla siinä hetkessä sopiva asia.

Eräs tuttuni on useaan otteeseen riemuinnut siitä, että meni suunnilleen sinun ikäisenä naimisiin ja sai lapsensa nuorena. Kauhean kauaa ei kestä, kun lapset lentävät pesästä, ja hän on vielä siinäkin vaiheessa suhteellisen nuori. Välillä raskastakin lastenhoitoa sai tehdä hyvävoimaisena, mutta silti pian on paljon yhteistä aikaa vaimon kanssa, kunto on hyvä ja elämä hymyilee monella tapaa. Vanha sanonta kuuluu: "Kaikkea elämässään katuu, mutta ei nuorena naimisiin menemistä."

Nuo edellä kirjoittamani asiat kuulostavat varmasti sinun korvissasi aivan yltiöpositiivisilta. Mutta halusin ne kaikesta huolimatta kirjoittaa. Uskon, että nyt pyörität mielessäsi vain suurta joukkoa erilaisten negatiivisten näkökulmien kirjoa, ja halusin heittää joukkoon muutaman hyvin päinvastaisen näkökulman. Esimerkiksi haaveesi toimia pappina ei missään tapauksessa kaadu tähän tilanteeseen. Päinvastoin se voi olla parhaimmassa tapauksessa suureksi siunaukseksi. Roomalaiskirjeessä on eräs niin suuri lupaus, että sitä on vaikea kaikkein sekavimmissa elämäntilanteissa edes uskoa todeksi: Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen. (Room. 8:28)

Tämä elämäntilanne on Jumalaan luottaen mahdollista kääntyä mitä suurimmaksi siunaukseksi. Minun mielestäni myöskään inhimillisesti katsottuna ette ole missään katastrofissa. Koko maailman historiaa katsoen olette hyvin tavallisessa tilaneessa. Ja nykyistä suomalaista yhteiskuntaakin tarkkaillen olette vain uuden haasteen edessä ja mahdollisesti suuren elämänmuutoksen edessä. Vaikeinta siinä on se, että nyt elämä vie teitä eteenpäin kovempaa vauhtia kuin itse olitte suunnitelleet. Mutta niinhän elämällä (eli Jumalalla) on aika ajoin tapana tehdä. Uusiin tilanteisiin on välillä todella vaikea sopeutua, kun ei ole itse ohjaksissa. Mutta lopulta suunnitellun tai suunnittelemattoman muutoksen keskellä jää hyvin vähän muita kysymyksiä kuin se, kuinka osaisi toimia niin, että valintojen kanssa pystyy elämään mahdollisimman hyvällä omallatunnolla. Keskustelkaa tästä lähipiirinne kanssa ja rukoilkaa viisautta ja johdatusta.

Luku 1 - Kolmiyhteinen Jumala
Ensimmäinen luku lähtee liikkeelle perusteista, mutta käsittelytapa kutittelee varmasti. Jatkossa pyrin saamaan teksteistä lyhyempiä, mutta tämä asia vaatii jonkin verran tekstiä.

Hei Nipa!

Kysymyksesi on selkeä, ja yhtä yksinkertainen on myös vastaus: Kyllä!

Kaikkein suurin mahdollinen synti on Jeesuksen kieltäminen. "Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun." (Joh. 16:9) Tämä on hyvin loogista. Koska Jeesukseen uskomalla ihminen saa kaikki synnit anteeksi, niin ainoa synti, jota ihminen ei saa anteeksi, on se, että hän ei usko Jeesukseen, kieltää hänet ja hylkää hänet.

Jos joku kieltää Mooseksen lain, hänet tuomitaan säälittä kuolemaan; siihen riittää kahden tai kolmen todistajan sana. Kuinka paljon ankaramman rangaistuksen ansaitseekaan mielestänne se, joka polkee jalkoihinsa Jumalan Pojan, pitää epäpyhänä liiton verta, jolla hänet itsensä on pyhitetty, ja häpäisee armon Henkeä! (Hepr. 10:28-29)

Herkällä omallatunnolla oleva ihminen joutuu tällaisten sanojen äärellä todella aralle paikalle. Jokainen näet tunnistaa elämästään hetkiä, jolloin on hävennyt Jeesusta tai suorastaan kieltänyt hänet. Onko sen jälkeen siis enää mitään toivoa? On. Sen vuoksi meillä on erityisen vahva kertomus Pietarista, joka todella näyttävästi kielsi Jeesuksen.

Pietari sai anteeksi, koska hän ei jäänyt "kieltämisen tilaansa". Pietari tajusi jo heti kieltämisen jälkeen syntinsä, ja itki niitä katkerasti. Se kuvaa hyvin sitä, miten Pietari näki syntinsä. Raamattu ei kerro meille, millä tavoin Pietari asiaa pohti ja mitä hän teki. Mutta kaikesta voimme päätellä, että hänelle kieltäminen ei ollut pysyvä ajattelumalli. Hän halusi kieltämisen jälkeenkin saada anteeksi ja pysyä uskossa Jeesukseen. Niinpä meillä on Johanneksen evankeliumissa hieno kertomus siitä, kuinka Jeesus käy tuon kieltämisen läpi Pietarin kanssa. Pietari kielsi kolme kertaa. Jeesus kysyi kolme kertaa, rakastaako Pietari edelleen häntä. Vaikka Pietari kielsi, Jeesus ei kieltänyt. Sitä on anteeksiantamus.

Jeesus ja Pietari
Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?"  "Rakastan, Herra", Pietari vastasi, "sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Ruoki minun karitsoitani."
Sitten hän kysyi toistamiseen: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?"  "Rakastan, Herra", Pietari vastasi, "sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Kaitse minun lampaitani."
Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: "Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?"  Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: "Olenko minä sinulle rakas?" , ja hän vastasi: "Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Ruoki minun lampaitani.
Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo." Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi: "Seuraa minua." (Joh. 21:15-19)