Tervehdys 123!
Pahoittelen, että kysymyksesi on mennyt minun silmieni ohi, ja vasta nyt huomasin sen. Liitin kysymyksesi tämän olemassa olevan ketjun jatkoksi. Oletan, että olen kaikkiin pohtimiisi asioihin edellä olevissa viesteissä vastannut. Mutta vastaan vielä muutamalla sanalla juurikin kysymiisi näkökulmiin:
saako erossa ns syytön osapuoli mennä uudestaan naimisiin. Raamatussahan lukee,että pettämisen takia voi hylätä ja joka nai hyljätyn tekee huorin. Mietin syytön osapuolihan ei ole se hylätty vaan se jolla on oikeus mutta ei pakkoa hylätä.
Avioliiton kariutuessa pinnalle nousevat hyvin helposti kysymykset syyllisyydestä. Ja yhtä aikaa on todettava, että parisuhteessa syyllisyyskysymykset ovat kauhean vaikeita yksilöidä. Mutta Raamatun opetus asiasta on siinä mielessä selvä, että Jeesus opetti, että ainoastaan siinä tapauksessa, että toinen on tullut petetyksi - eli oma aviopuoliso on tehnyt aviorikoksen - on tapahtunut niin suuri repeämä, että tällöin se, joka on tullut petetyksi, on oikeutettu eroamisen jälkeen menemään myös uudelleen naimisiin. Eli syyllisyys (tai syyttömyys) ei tässä tapauksessa tarkoita syyllisyyttä eroamiseen vaan syyllisyyttä aviorikokseen.
Minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden, ajaa hänet aviorikokseen. Ja aviorikoksen tekee myös se, joka nai miehensä hylkäämän naisen. (Matt. 5:32)Näitä Jeesuksen sanoja on tässä viestiketjussa käsitelty useasta eri näkökulmasta, joten jätän tällä erää vastaukseni tähän.
Ja sitten toinen kysymys onko avioliittoon mentäessä ehdottomasti oltava neitsyt, en tarkoita sitä saako leski mennä naimisiin. Raamatussahan lukee he tulevat yhdeksi lihaksi,mitä jos joku vaikka lukio ikäisenä tapaa jonkun ja ajautuu yhdyntään ja tämä kumppani sitten menee omille teilleen.Niin onko edelleen lupa mennä avioon,vai onko siinä jo syyllistynyt aviorikokseen vaikka ei olisi tulevaa puolisoaan vielä edes tavannut.
Luomiskertomuksesta alkaen Raamatun suuri avioliittoa koskeva linja on ainutlaatuisuus:
Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi. (1. Moos. 2:24)Miehen ja vaimon on määrä tulla yhdeksi lihaksi, ja siihen näkemykseen liittyvät niin Jeesus kuin Paavalikin:
Hän vastasi heille: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi?" Ja hän jatkoi: "Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." (Matt. 19:4-6)
Ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, on samaa ruumista hänen kanssaan? Onhan sanottu: "Nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." Mutta joka liittyy Herraan, on samaa henkeä hänen kanssaan. Pysykää erossa haureudesta! Kaikki muut synnit, joita ihminen tekee, kohdistuvat muualle kuin hänen ruumiiseensa, mutta siveetön teko osuu ihmisen omaan ruumiiseen. (1. Kor. 6:16-18)Rajuimmat raamatunkohdat löytyvät Vanhan testamentin säädöksistä, jotka liittyivät juutalaisen kansan käytäntöihin. Siellä annettiin jopa kuolemantuomio siitä, jos syyllistyttiin aviorikokseen joko ennen avioliittoa tai sen jälkeen. Jeesus itse ei kuitenkaan äänestä kuolemanrangaistuksen puolesta aviorikokseen syyllistyneen naisen kohdalla, mutta kertoo selvästi, että väärin tämä teki:
Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: "Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?" "Ei, herra", nainen vastasi. Jeesus sanoi: "En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä." (Joh. 8:10-11)Lankeemukset ennen avioliittoa särkevät ihmistä itseään, eivätkä ne koskaan helpota tulevien puolisoiden välejä, vaikka kummatkin olisivat yhtä lailla langenneet. Raamatun opetuksissa tai kristillisen kirkon käytännöissä näitä lankeemuksia ei kuitenkaan ole rinnastettu solmitun avioliiton rikkoutumiseen, eli sen jälkeen voi kyllä mennä naimisiin. Jos joissain historian vaiheissa tai kristillisissä suuntauksissa esiaviolliset suhteet ovat olleet este avioliiton solmimiselle, niin se ei ole kuitenkaan ollut yleinen linja.