Tuoreimmat viestit

Sivuja: [1] 2 3 ... 10
1
Kysy Nettipapilta / Vs: Heikompi osapuoli
« Uusin viesti kirjoittanut Nettipappi Marko tänään kello 13:37 »
Tervehdys Aviomies!

Liitin kysymyksesi samaa Raamatun jaetta käsittelevän, 14 vuotta sitten laatimani vastauksen jatkoksi. Tuossa vanhassa kirjoituksessani huokuu nuoremman minun huomattavasti nykyistä kulmikkaampi tyyli. Jos kirjoittaisin sen uudelleen, käyttäisin neutraalimpaa kieltä, mutta vastauksen sisältöön en silti osaisi lisätä juurikaan mitään. Niinpä en ole kiiruhtanut vastaamaan, kun en suoranaisesti osaa enää pöyhiä teemaa tuon tarkemmin.

Jonkinlaisena yhteenvetona totean vain eri sanoin saman kuin edellä: Mielestäni heikkous tässä yhteydessä on monella tapaa herkkyyden synonyymi. Kerroit omasta tilanteestasi ja siitä, että koet vaimosi olevan kantava voima ja hyvin vahva monilla elämän osa-alueilla. Käsitin, että sairaushistoriastasi johtuen asetelma on joltain osin ikään kuin pakon sanelema. Ajattelen, että tuon Paavalin ohjeen ideana on ohjata miestä vastavuoroiseen vahvuuksien näkemiseen - oli asetelma mikä hyvänsä.

Vahvuus ja heikkous ovat kovin suhteellisia käsitteitä. Jos mietitään vaikkapa rautaa ja höyhentä, niin nämä kaksi eivät voi mitenkään kilpailla keskenään. Rauta sopii työkaluihin, painoksi, lyömäaseeksi jne. Jos taas halutaan hyvät yöunet tai lämmin talvitakki, niin tyynyä tai vaatetta ei voi täyttää raudalla. Kummallakin on omat ehdottomat vahvuutensa, mutta jos laitetaan vain rauta ja höyhen vastakkain, niin rauta litistää höyhenen omilla ominaisuuksillaan, eivätkä höyhenen vahvuudet pääse oikeuksiinsa.

Kaikilla ihmisillä on yksilölliset heikkoudet ja vahvuudet. Keskimäärin myös miehillä ja naisilla on sukupuolille tyypillisiä heikkouksia ja vahvuuksia. Aikaisemmassa viestissäni listasin asioita, joissa miesten ominaisuuksia on helppo pitää vahvuuksina suhteessa naisen ominaisuuksiin, jotka jäävät jalkoihin, jos mies alkaa jyrätä omilla vahvuuksillaan naisen vahvuuksia. Tällöin lopputulos on, että tyynyt ja vaatteetkin täytetään raudalla. Herkkyys jää voiman jalkoihin.

Toki asetelma voi joillain elämänalueilla - kuten vaikkapa verbaalisessa väittelyssä - olla keskimäärin toisinpäin. Silti asetelma on suurissa linjoissa se, että Paavali aivan oikein muistuttaa miehiä olemaan käyttämättä vahvuuksiaan naista alistaakseen.

Omassa avioliitossani olen kokenut sen, että monet vaimoni ominaisuudet ovat hyvin vahvoja. Joskus hän pitää minua pystyssä vahvuuksillaan. Ja tarkoitan, että hän todella on silloin minua vahvempi. Ja silti yhtä aikaa ne vahvuudet ovat herkkiä vahvuuksia, eivätkä ne koskaan pääsisi esille, jos minä en antaisi niille tilaa. Liian monesti olen jo huomannut niin tekeväni. On jotenkin paradoksaalista, että kun muistan suhtautua vaimoon "kuin heikompaan astiaan", huomaan hänen olevan vahvempi.
2
Kysy Nettipapilta / Vs: Kysymys rukousnauhasta
« Uusin viesti kirjoittanut Nettipappi Marko 06.08.2022 - klo:11:39 »
Tervehdys RetroSpective,

Rukousnauhat ovat rukoukseen keskittymisen apuväline, ja niitä tosiaan on olemassa monenlaisia. Jokaisessa on helmiä eri tavoin ja eri merkityksillä. Niitä voi ihan hyvin kukin kehitellä itselleen sopivaksi rukouksen apuvälineeksi - ikään kuin yleispäteväksi rukousmuistioksi.

Suomessa kaksi tunnetuinta ovat juuri nuo mainitsemasi rukoushelmet: katekismushelmet ja ruotsalaisen piispan, Martin Lönnebon, kehittämät rukoushelmet. Jälkimmäisten suosio on hieman hiipunut, koska kustannusliike Verbumilla on niiden tekijänoikeudet, eikä niitä voi myydä ilman lupaa.

Katekismushelmet ovat apuväline Vähäkatekismuksen opinkappaleiden mietiskelyyn ja niiden pohjalta rukoilemiseen. Helminauhan rakenne ja idea on seuraava:

Toivon helmi
Ristin yläpuolella oleva vihreä helmi. Virallisesti sanoitettua merkitystä en tiedä, mutta kristityn toivo on joka tapauksessa aina Kristuksessa ja hänen sovitustyössään. Jeesus antoi meille Jumalan lapsen oikeuden ja oikeuden lähestyä Isää. Siitä on hyvä rukous aloittaa.

10 käskyä
Toivon helmestä alkaa helminauha, jossa on ensin 10 pientä helmeä, jotka kuvaavat kymmentä käskyä. Niitä muistellaan, ja niiden mainitsemien aihepiirien puolesta rukoillaan.

Uskontunnustus
Kymmen käskyn helmien jälkeen tulee kolme suurta helmeä. Ne symboloivat kolmea uskonkappaletta, jotka voi lausua tai joiden äärelle voi jäädä pidemmäksikin aikaa mietiskelemään.
  • Minä uskon Jumalaan, Isään Kaikkivaltiaaseen...
  • Ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan...
  • Ja Pyhään Henkeen...

Katumushelmi
Uskontunnustushelmien jälkeen tulee purppuran värinen katumushelmi. Edellä käydyt 10 käskyä ja uskontunnustus ovat hyvänä pohjana henkilökohtaiselle synnintunnustukselle ja sen muistamiselle, missä on toiminut vastoin Jumalan tahtoa tai sortunut epätoivoon ja epäuskoon.

Sovitus ja lunastus
Katumushelmen jälkeen on kaksi suurta helmeä, anteeksiantamuksen tukipilarit. Jeesus on sovittanut syntisen ihmisen välit Jumalan kanssa ja lunastanut tämän vapaaksi pahan vallasta. Näiden mietiskelyyn ei koskaan voi käyttää liikaa aikaa.

Isä meidän -rukous
Seuraavaksi on vuorossa Jeesuksen opettama rukous. Yhdeksän pienempää helmeä sisältävät Jumalan puhuttelemisen ja loppuylistyksen, sekä näiden väliin jäävät seitsemän pyyntöä. Rukouksen voi lausua totuttuun tapaan. Mutta erittäin hyvä on sekin, että jokaisen lauseen kohdalla rukoilee laajemmin kaikkea sitä, mitä kunkin lauseen aihepiireihin sisältyy.
  • Isä meidän, joka olet taivaissa.
  • Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
  • Tulkoon sinun valtakuntasi.
  • Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.
  • Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.
  • Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
  • Äläkä saata meitä kiusaukseen,
  • vaan päästä meidät pahasta.
  • Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Toivon helmi
Lopuksi palataan vihreään helmeen. Sitä en tiedä, onko vihreä helmi rukousnauhan aloitus vai lopetus. Oletan, että se on sekä että. Miksipä muuten rukoiltaisiinkaan, jos ei olisi toivoa.
3
Kysy Nettipapilta / Kristitylle sopiva käyttäytyminen
« Uusin viesti kirjoittanut Anniina 05.08.2022 - klo:10:21 »
Varsinkin apostoli Paavali tuntuu joissakin kohdissa kehottavan ihmisiä käyttäytymään nimenomaan kuten on siinä yhteiskunnassa sopivaa. Nimenomaan naisille hän korosti säädyllistä käytöstä ja pukeutumista, ja mieleeni tuli, eikö se voisi juontaa juurensa siitä, että seurakunnissa oli myös aiemmin moraalittomasti eläneitä ihmisiä. Paavali luettelee yhdessä kirjeessään erilaisia synnin muotoja sanoen, että niiden harjoittajat eivät pääse taivasten valtakuntaan. Joukossa on avionrikkojat, juopot, varkaat, miesten kanssa makaavat miehet sun muut, ja sitten Paavali hämmästyttävästi sanoo, että tuollaisia monet teistäkin olivat ennen. Ihmiset saivat nämä synnit anteeksi, mutta sitten tulee tämä miettimäni yhteiskunnallinen puoli. Muut ihmiset tunsivat nämä entiset julkisyntiset ja näkivät näiden liittyneen Kristuksen seuraajiin. Koska ihmisten on vaikeampi antaa anteeksi ja unohtaa toisten tekemiset kuin Jumalan, tuttavat ja naapurit todennäköisesti seurasivat tarkkaan, onkohan niin että nuo muka ovat lopettaneet moraalittoman elämänsä ja lainrikkomisensa (aviorikos ja varkaus olivat rikoksia Roomankin lain mukaan, eli kyse ei ollut pelkästään moraalista). Koska Paavali korostaa voimakkaasti sitä, että seurakunnan on annettava hyvä todistus ja oltava kaikessa nuhteeton ja esikuvallinen, hänen oli pakko myös painottaa, että myös ulkoisella olemuksella tuli näyttää säädylliseltä. Esimerkiksi entisen prostituoidun ei tullut enää pukeutua kuin ammattiaan harjoittaessaan, sillä vaikka vaatetuksella tai muulla ulkonaisella ei sinänsä Jumalan edessä olekaan mitään merkitystä, kristityn naisen ei tullut edes vahingossa antaa ymmärtää, että häneltä edelleen saisi seksipalveluita. (Jotenkin en näe, että nämä kehotukset säädylliseen päänpeittämiseen ja vastaaviin oli annettu ainakaan ensisijaisesti tavallisille aviovaimoille tai leskille, jotka todennäköisesti olivat jo ennen uskoontuloaankin pitäneet maineestaan huolta elämällä kuten sopivana siinä yhteiskunnassa pidettiin ja tunteneetkin kaikki naisten pukeutumissäännöt, todennäköisesti Paavalia tarkemminkin. ;) Useimmissa yhteiskunnissa nimittäin hyvä maine on aina ollut naisen tärkein pääoma.)

Tämä pohdinta liittyy siihen, että mietin, miten monissa asioissa Raamatun paimenkirjeiden ohjeet on laadittu siksi, että seurakunta antaisi hyvän todistuksen ulkopuolisille ja ettei uskosta osattomilla olisi mitään moittimista. Se ei riittänyt, että kristityt itse sisäisesti tiesivät tehneensä parannuksen, sillä ihmiset eivät ole ajatustenlukijoita. Ja tosiaan muisti on pitkä, ja uskosta osattomat naapurit varmasti kyttäsivät, vieläkö sillä naapurin naisella ramppaa kotonaan vieraita miehiä, tai onko toisen puolen isännällä edelleen vaimon lisäksi myös rakastajatar tai mikä vielä mehukkaampaa, miespuolinen rakastaja. Toisin sanoen juoruilunhalu on aina ollut aika suuri, samoin vahingonilo, jos kristitty lankesi. Noni, ei se ollutkaan meitä muita parempi. Minä luulen, että Paavali kaikessa suuressa hengellisyydessään oli myös hyvin käytännöllinen ja tiesi hyvin, miten hanakoita ihmiset ovat pahoihin puheisiin.


Edit: Kysymys erotettu toisesta viestiketjusta omaksi aiheekseen. Marko
4
Ymmärrän hyvin oireyhtymän. Ehkä jonkinlainen ajatuksellinen apu voisi olla siinä ajattelumallissa, että kristittynä eläminen on tien kulkemista. Perille ei voi päästä tämän elämän aikana, joten kulkeminen - ei perille pääsyn odottaminen - on se, mikä merkitsee.
5
Kysy Nettipapilta / Kysymys rukousnauhasta
« Uusin viesti kirjoittanut RetroSpective 03.08.2022 - klo:02:39 »
Tervehdys! Ajattelin kysyä tällaista asiaa, kun netistä ei löydy vastausta.
Harrastan rukousnauhojen askartelua, lähinnä protestanttisia malleja. Tein vastikään luterilaiset ns. katekismus helmet, joissa on yhteensä 26 helmeä, joukossa vihreä ja lilan värinen helmi. Tekevät näitä varmaan rippikoulussa.
Siinä on ainakin 10 käskyä ja Isä Meidän rukous. Mutta mikä on muiden helmien merkitys?
Netistä ei löytynyt 'käyttöohjetta' tälle nauhalle. Toki voi rukoilla omalla tavallaan, mutta olisi mielenkiintoista löytää alkuperäinen tarkoitus tai kaava.
Lönnebon helmiin kyllä löytyi, ne ovat tunnetummat.
6
Kysy Nettipapilta / Vs: Ristiriitainen suhtautuminen konservatiiviseen kristillisyyteen
« Uusin viesti kirjoittanut Anniina 02.08.2022 - klo:16:17 »
Kysymykseen "millainen kristitty minun tulisi olla", ei ole yksiselitteistä vastausta. Sinun kuuluu olla juuri omanlaisesi. Ei voi olla toista samanlaista. Oma paikka ja joukkoon kuulumisen tunne löytyy hitaasti kasvamalla Kristuksen kanssa seurakunnan yhteydessä. Joskus ensimmäinenkin askel ottaa aikansa. Eikä kasvu ja "lopullisen paikan etsiminen" pääty tämän elämän aikana.

Niinhän se on, mutta kun sitä tuppaa olemaan kovin kärsimätön. Asioiden pitäisi tapahtua saman tien tai mieluummin jo eilen. Tästä on yksi vitsi, jossa lyhytpinnainen mies rukoili Jumalaa:
- Rakas Jumala, anna minulle kärsivällisyyttä, ja anna sitä NYT HETI!  ;D

Aika usein minäkin olen se lyhytpinnainen, joka rukoilee, että anna minulle vastauksia nyt heti (tai sitten lähipäivinä, mutta paria viikkoa kauempaa ei millään viitsisi odottaa).
7
Hei Anniina,

Kirjoitit hyvät kommentit ja itsetutkiskelut vastaukseni jatkoksi. En ole pitänyt kiirettä vastaamisella, kun muistan, miten taistelin tuon ensimmäisen vastaukseni kanssa. Jostain syystä se lähti tosi nihkeästi käyntiin. Nyt lueskelin viestiketjua hartaasti uudelleen, ja totesin, että oikeastaan et esittänyt enää mitään jatkokysymystä. Ellei sitten tuota "Millainen kristitty minun oikein tulisi olla?" -kysymystä lasketa. Ymmärrän sen pohjimmiltaan retoriseksi.

Toivon vastaavani sinulle tämän syksyn aikana, kun pidän raamattuluentoja aiheesta "Jumalansa näköinen seurakunta". Tuossa linkissä on aihepiiristä pitämiäni vanhoja luentoja, mutta aion korvata ne uudelleen rakennetuilla ja huomattavasti parannetuilla kokonaisuuksilla. Uudet luennot tulevat tuon saman linkin alle valmistuttuaan.

Kristittyjen erilaisuutta ja yhteyttä pohdiskellessa olen tullut siihen tulokseen, että muuttumisen paine on oleellisimpia kristittyjen yhteyden esteitä. Kun kohtaa toisella tavalla ajattelevan kristityn, syntyy usein seuraavanlainen ajatusketju.

  • Hmmm ... tuo ihminen ajattelee hengellisistä asioista eri tavalla kuin minä.
  • Hengelliset asiat ovat jumalasuhteeseen ja pelastukseen liittyviä.
  • Jos me ajattelemme eri tavalla, niin eikö silloin jompikumpi ole väärässä?
  • Eikö väärässä oleminen tarkoittaa, että jumalasuhteessa on jotain vikaa?
  • Jos jumalasuhteessa on vikaa, niin eikö silloin ole pelastuksen ulkopuolella?
  • Onko minun muututtava? Vai onko tuota toista muutettava?

Loppujen lopuksi ahdistus erilaisia uskovia kohdatessa syntyy oman jumalasuhteen epävarmuudesta ja vaikeista kysymyksistä. Sinä avasit omissa viesteissäsi sitä, kuinka karismaattisten ihmisten seurassa olet varuillasi lopunajallisten profetioiden vuoksi. Ne pelottavat sinua, joten ne synnyttävät epävarmuuden kaikkia niitä ihmisiä kohtaan, jotka sitä aihetta pitävät esillä. Jos sen sijaan olisit elämäsi aikana käyttänyt valtavasti aikaa aihepiiriin ja eri näkemyksiin tutustumiseen, sinulla olisi todennäköisesti hyvin levollinen olo, eivätkä kovin intomielisesti lopunaikoihin suhtautuvien ihmisten näkemykset hetkauttaisi sinua. Saattaisit vain hymähtää ja todeta, että tämä on yksi tapa suhtautua. Minä näen asian perustellusti ihan toisin. Mutta jos tilanne olisi tuo, todennäköisesti silloin sinulla olisi joku muu kipupiste. Niitä kun on meillä kaikilla. Aina.

Toinen yhteyden ongelma on se, että maltillisimmat ja levollisimmat kristityt kokevat vähiten joukkoon kuulumisen tunnetta. Tämä on kärjekkäästi sanottu, mutta tarkoitan seuraavaa: Kumpi ryhmä kokee enemmän joukkoon kuulumista ja yhteyttä:

  • Suomen evankelisluterilaisen kirkon jäsenet
  • Itäisen Ilomantsin vasenkätiset frisbeegolf-juniorit

Joukkoon kuulumisen tunne syntyy nurinkurisesti silloin, kun erottaudutaan jostain rajattoman suuresta joukosta rajattuun ja pienempään joukkoon. Siksi esimerkiksi karismaattiset konservatiivit, opilliset konservatiivit tai hyvin liberaalit kristityt löytävät enemmän keskinäisiä yhdistäviä tekijöitä kuin monesta suunnasta asioita pohtivat maltilliset kristityt. Kun ajattelussa on jotain, millä erottaudutaan suuresta massasta rajatumpaan joukkoon, löydetään yhteys.

Tällainen yhteyden kokeminen voi olla aitoa samanlaisuuden löytämistä. Mutta toisaalta kristittyjen yhteyden voima ei saisi olla samanlaisten ominaisuuksien yhdistäminen. Seurakunnan kuuluu olla kuin ihmisruumis, jossa jokainen jäsen liittyy ominen vahvuuksineen yhteen ruumiiseen. Saavillinen peukaloita ei ole hyvä ruumis. Loppujen lopuksi saavillinen peukaloita ei hoida edes peukalon tehtäviä, koska ne eivät voi toimia, elleivät ole kiinni muussa ruumiissa. Peukalon tuomasta panoksesta on hyötyä vasta sitten, kun muut jäsenet ovat erilaisia.

Tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Kysymykseen "millainen kristitty minun tulisi olla", ei ole yksiselitteistä vastausta. Sinun kuuluu olla juuri omanlaisesi. Ei voi olla toista samanlaista. Oma paikka ja joukkoon kuulumisen tunne löytyy hitaasti kasvamalla Kristuksen kanssa seurakunnan yhteydessä. Joskus ensimmäinenkin askel ottaa aikansa. Eikä kasvu ja "lopullisen paikan etsiminen" pääty tämän elämän aikana.
8
Kysy Nettipapilta / Vs: Jeesus kirjoitti maahan? (Joh. 8:6)
« Uusin viesti kirjoittanut Nettipappi Marko 01.08.2022 - klo:12:03 »
Tervehdys Eero!

Hyvä tarkennus. Otankin tähän koko kohdan laajemmin näkyviin:

He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä. Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: "Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven." Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä. Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. (Joh. 8:6-9)

Jeesus kehystää sanansa fariseuksille maahan kirjoittamisen eleellä. Tehokeino oli vaikuttava, mutta siitä huolimatta fariseukset eivät tunteneet pistoa sydämessään tuon kirjoittamisen takia vaan Jeesuksen sanojen takia. Tämän vuoksi olen hyvin vahvasti sitä mieltä, että sillä ei ole mitään merkitystä, mitä Jeesus kirjoitti. Muuten se olisi mainittu erikseen.

Tuon sinun kuulemasi selityksen koen hartaudelliseksi tavaksi syventää anteeksiannon suuruutta tässä kertomuksessa. Sisällöllisesti pitäisin johdonmukaisempana, että Jeesus olisi Jer. 17:13 kohdan innoittamana kirjoittanut Jumalasta luopuneiden syyttäjiensä nimiä maahan. Mutta ajattelen, että mikä tahansa kirjoittamisen jäljittely olisi ollut riittävä ele hänen haluamansa viestin välittämiseen.
9
Kysy Nettipapilta / Vs: Hyvät taivaaseen, pahat helvettiin?
« Uusin viesti kirjoittanut Nettipappi Marko 01.08.2022 - klo:11:53 »
Hei Eero,

Sinun "nimimerkkisi" oli sen verran paljastava, että ei tarvinnut kauaa arvailla, kenen kanssa viestittelen. Sinulle olisi voinut vastata vähemmän pureskellulla tavallakin, mutta kun kysymys oli kaikkien luettavalla palstalla, niin pyrin vastaamaan mahdollisimman laajaa lukijakuntaa ajatellen. Enkä itse asiassa osaisi teologian syvyyksiin edes niin syvälle porautua kuin sinä kykenisit. Mutta hienoa, että jotain sait vastauksestani irti.

Sitä en osaa sanoa, mitä kaikkia näkökulmia Athanasiuksen uskontunnustuksen sanamuotoon liittyy. Varmaan hyvin moni minun listaamani selitys on myöhäisempää perua. Ja toisaalta, vaikka uskontunnustuksissa on pyritty ilmaisemaan asioita hyvin tiiviisti ja huolitellusti, silti niihin minun mielestäni saa jäädä mysteerielementtiä erityisesti silloin, kun ne liittyvät myös samanlaisiin sanamuotoihin Raamatussa. Loppujen lopuksi voimme jäädä pohtimaan, mitä Jeesus halusi sanoa. Athanasius vain toistaa sen.

Siunausta sinunkin kesääsi!
10
Kysy Nettipapilta / Vs: Jeesus kirjoitti maahan? (Joh. 8:6)
« Uusin viesti kirjoittanut Eero Kuikanmäki 31.07.2022 - klo:16:58 »
Hei!

Itseasiassa kertomuksessa aviorikoksesta tavatun naisen kohtaamisesta Jeesus kirjoittaa maahan kaksi kertaa; ensin jakeessa 6 (mistä tässä ketjussa on puhuttu), mutta sitten uudestaan jakeessa 8.

Joskus olen kuullut sanottavan, että Jeesus ehkä kirjoitti ensimmäisellä kerralla "tuomittu" ja toisella kerralla "armahdettu". Tosin tämähän on vain tietenkin asiayhteyden pohjalta tehty valistunut arvaus. Eli savolaisittain voisi sanoa, että suattaapi olla vaan suattaapi olla olemattannii... ;-)
Sivuja: [1] 2 3 ... 10