Nettipappi.net

Keskustelut => Kysy Nettipapilta => Aiheen aloitti: Ilona - 26.03.2021 - klo:22:08

Otsikko: Miksi lapseton on autuas? (Luuk. 23:27-31)
Kirjoitti: Ilona - 26.03.2021 - klo:22:08
Hei Marko!

Kysyn saman tien toisestakin evankeliumin kohdasta. Mihin tämä Luuk. 23:28-29 ja koko otsikossa oleva kokonaisuus liittyy? Mitä Jeesus tarkoittaa tällä, että lapsen synnytänyt olisi epätoivoisemmassa asemassa lapsettomaan verrattuna?
Otsikko: Vs: Miksi lapseton on autuas? (Luuk. 23:27-31)
Kirjoitti: Nettipappi Marko - 31.03.2021 - klo:10:08
Tervehdys Ilona,

Vastaus kysymykseesi avautuu juurikin sen kokonaisuuden kautta, johon jakeet liittyvät. Tässä on kyseisen väliotsikon teksti kokonaan:

Jeesus viedään ristiinnaulittavaksi
26. Jeesusta lähdettiin viemään. Matkalla sotilaat pysäyttivät Simon-nimisen kyreneläisen miehen, joka oli tulossa kaupunkiin, ja panivat hänet kantamaan ristiä Jeesuksen jäljessä. 27. Mukana seurasi suuri väkijoukko, myös monia naisia, jotka valittivat ääneen ja itkivät Jeesusta. 28. Mutta Jeesus kääntyi heihin päin ja sanoi: "Älkää minua itkekö, Jerusalemin tyttäret, itkekää itseänne ja lapsianne. 29. Tulee aika, jolloin sanotaan: 'Autuaita ovat hedelmättömät, autuaita ne kohdut, jotka eivät ole synnyttäneet, ja rinnat, jotka eivät ole lasta ruokkineet.' 30. Silloin ihmiset sanovat vuorille: 'Kaatukaa meidän päällemme', ja kukkuloille: 'Peittäkää meidät.' 31. Jos näin tehdään vihannalle puulle, mitä tapahtuukaan kuivalle!" (Luuk. 23:26-31)


Jeesus kulki kohti omaa kuolemaansa, eli kohti omaa "henkilökohtaista maailmanloppuaan". Siinä yhteydessä häntä surkutteleville ihmisille hän sanoo asioita, joita löytyy muualta Raamatusta erityisesti maailmanloppuun ja yleisesti erilaisiin koetuksen aikoihin liittyen.

Luoliin ja kallionkoloihin piiloutuminen on sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa kuva siitä, kuinka ihmiset yrittävät piiloutua Jumalan vihaa ja maailman loppua.


Suurten koetusten edessä kenelläkään ei ole helppoa. Mutta jos ihmisellä on oman selviytymisen lisäksi huoli myös läheisistä ihmisistä, huoli on paljon suurempi. Puoliso ja lapset ovat kaikkein rakkaimpia ihmisiä, jotka jokainen haluaisi säästää kaikelta mahdolliselta kärsimykseltä:


Jeesuksen sanojen syvyys avautuu siis tätä kautta. Häntä itkeville naisille hän kaiken kärsimyksensä keskellä toteaa, että häntä itseään ei tarvitse surkutella. (Tiedämme, että juuri sitä varten hän oli vapaaehtoisesti maailmaan tullutkin.) Sen sijaan Jeesus kaikkein suurimman kärsimyksensä hetkelläkin kantoi huolta siitä, että maailmaan tulee vielä useita kärsimyksen aikoja. Silloin nämäkin äidit toivovat, ettei heillä koskaan olisi lapsia ollutkaan, jottei heidän tarvitsisi oman kärsimyksensä lisäksi kantaa vielä huolta lapsiensa kärsimyksestä.

Tuo viimeisin lainaamani kohta (Matt. 24:19-21) toteutui kirjaimellisesti mahdollisesti näiden kyseisten naisten eläessä, kun Jerusalem hävitettiin 40 vuotta Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen. On teoriassa mahdollista, että silloin joku lapsettomuuden häpeää ja naapurin naisten pilkkaa kantanut nainen olisikin saanut kuulla pilkkaajiltaan sanat: "Voi sinua onnellista, kun sinun ei tarvitse pelastaa kuin itsesi."