Hei Sanni!

perisynti  on sitä, että jos joukko ihmisiä päättää jotain väärin, niin muut kärsivät siitä. ... Mitä pitäisi ajatella tuosta "opettajan opetuksesta"?

Ennen kuin mitään uskoon ja uskontoon liittyviä asioita, sanoja tai käytäntöjä vertaillaan, pitää aina varmistua siitä, mitä kukakin puhuja tai kirkkokunta tarkoittaa. Vanhojen kirkkojen (katolinen ja ortodoksinen) sekä luterilaisen kirkon ymmärrys perisynnistä on se, mitä sinä kyseiselle puhujalle sanoit. Mutta jos tämä helluntaisaarnaaja ja hänen taustayhteisönsä tarkoittavat perisynnillä isomman joukon aiheuttamaa pahuutta, niin eihän sitäkään voi tuomita. Ainoa ongelma tulee vain siinä, että kaksi kirkkokuntaa käyttävät samaa sanaa, mutta tarkoittavat niillä ihan eri asiaa.

Eri kirkkokuntien tapahtumiin vaihtelevasti osallistuvien ihmisten täytyisi olla valveutuneita. Kun käy säännöllisesti jossain hengellisessä yhteisössä, oppii termistön ja tietää, mitä milläkin asialla tarkoitetaan. Jos ei kotiudu mihinkään, voivat sanojen merkityserot saada aikaan suurtakin hämmennystä. Koska uskonasioissa kaikki liittyy kaikkeen, lopputulos voi helposti olla seuraava: Ostat kolme erilaista 1000 palan palapeliä. Otat jokaisesta paketista 1/3 paloja, ja yrität tehdä niistä yhden 1000 palan taulun. Ei oikein onnistu.

Kristittyjen kirkkokuntien jäsenet ovat sisaria ja veljiä keskenään. Tätä en missään tapauksessa kiistä. Mutta omassa uskossa kasvamisen vuoksi on hyvä, että oppii yhden hengellisen kieliopin ennen kuin opiskelee vieraita kieliä. Tämä sinun havaintosi on hyvä esimerkkitapaus. Edellisessä vastauksessani totesinkin, että jokaisessa kirkkokunnassa on oma logiikkansa. Esimerkiksi luterilainen perisyntioppi ja helluntailainen kastekäsitys eivät sovi yhteen. Luterilaisen perisyntikäsityksen vuoksi lapsikaste on ainoa looginen seuraus. Ja helluntailaisen kastekäsityksen vuoksi heidän ei ole mitenkään mahdollista nähdä perisyntiä samalla tavalla kuin vanhoissa kirkoissa se tehdään.

Olin hellareilla nuortenillassa ja siellä opettaja tai miksi häntä nyt pitäisi sanoa, sanoi, että perisynti  on sitä, että jos joukko ihmisiä päättää jotain väärin, niin muut kärsivät siitä. Luterilaisena tyttönä sitten huikkasin, että saamani käsityksen mukaan perisynti on sitä, että kun Aatami ja Eeva paratiisissa lankesivat syntiin, niin he joutuivat eroon Jumalasta ja me kaikki joudutaan kantamaan tuota synnin taakkaa mukanamme. Tai jotain sellaista, mutta siis Syntiinlankeemuksen vuoksi olemme perisyntisiä oli pointtini. Mitä pitäisi ajatella tuosta "opettajan opetuksesta"?

Hei Murdochh!

Vielä semmosta; Missä raamatussa opetetaan, notta vauvat (ja lapset) ovat syntisiä

Tämän ketjun ensimmäisessä viestissäni olen jo vastannut aiheeseen, muttä tässä lyhyt tiivistelmä eri raamatunkohdista:

     Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun.
     (Ps. 51:7)

     Yhden ihmisen rikkomus aiheutti sen, että kuolema pääsi hallitsemaan tämän
     yhden vuoksi. Paljon ennemmin tulevat ne, jotka saavat omakseen
     vanhurskauden ylenpalttisen armon ja lahjan, elämään ja hallitsemaan
     yhden ainoan ansiosta, Jeesuksen Kristuksen. Niin kuin siis yhden ainoan
     rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan
     vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän.
     Niin kuin yhden ihmisen tottelemattomuus teki kaikista syntisiä, niin yhden
     kuuliaisuus tekee kaikista vanhurskaita. (Room. 5:17-19)

     Kuinka naisesta syntynyt voisi olla puhdas? (Job 25:4b)

     Minä en enää koskaan kiroa maata ihmisen tähden, vaikka ihmisen
     ajatukset ja teot ovat pahat nuoruudesta saakka, enää en hävitä
     kaikkea elävää, niin kuin tein. (1. Moos. 8:21b)

Raamatussa ei siis sanota sanaa perisynti, mutta erittäin selvästi käy ilmi, että ihminen on syntinen ja erossa Jumalasta jo syntyessään. Hän on ihmiskunnan syntisyydestä osallinen. Kukaan ei synny valmiiksi paratiisiin.

ja mihin yleensä lapsikaste perustuu?

Lapsikaste perustuu aivan samaan asiaan kuin aikuiskastekin. Kaste on Jumalan teko ja sitä tarvitsevat niin aikuiset kuin lapsetkin, koska kaikki ovat syntisiä. En kirjoittele tämän pidemmästi, koska löydät aiheesta lisää tässä viestissä olevasta liitetiedostosta: Sakramentti

Kun eikös Jumalan valtakunta ole lasten kaltainen?

Jeesus sanoi:

     Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi,
     hän ei sinne pääse. (Mark. 10:15)

Mutta hän ei sanonut, että lapsi ei tarvitse mitään erityistä pelastusta. Nimenomaan tarvitsee samalla tavalla kuin aikuinenkin. Lapsi vain osaa ottaa pelastuksen vastaan paremmin kuin aikuinen, jolla on suunnattomia vaikeuksia nöyrtyä Jumalan suunnitelmiin. Aikuinen yrittää ansaita kaiken. Lapsi osaa ottaa lahjan vastaan.

Hei Suvi!

Olet aloittanut jo yhden kysymyssarjan samaan aiheeseen liittyvästä teemasta. Liitin kysymyksesi sen jatkoksi.

Kuulemasi teoria on kyllä aika outo. En ole moista ennen kuullutkaan. Ja se on, niin kuin sanoit, tosi pahasti ristiriidassa Raamatun kanssa. Jumala sanoi luomistyönsä päätteeksi, että kaikki on hyvää. Syntiinlankeemuskertomus osoittaa puolestaan, että ihminen tuli oikeasti syntiseksi vasta surullisen lankeemusepisodin myötä. Missä vaiheessa siis perisynti olisi ihmiseen tullut?

Yhden keinon pystyn keksimään, miten opettajasi olisi voinut tuohon johtopäätökseen tulla. Perisynti näet ajatellaan suomenkielessä "perintö" tai "periä" sanojen kautta. Perisynti on taipumus, joka periytyy, eikä kukaan normaalisti syntyvä ihminen ole siitä vapaa. Ja tässä mielessä perisynnin on pakko alkaa jostain, koska Aadam ja Eeva eivät voineet periä tätä syntistä taipumusta mistään. Mutta perisynti voidaan ajatella myös toisin. Esimerkiksi englanninkielessä perisynti on "original sin". Joten tässä merkityksessä suomenkielen perisynti pitäisikin ajatella sanan "perus" kautta. Perisynti on ihmisen perussynti, kapina Jumalaa vastaan. Voi olla, että opettajasi on ajatellut, että ihminen teki syntiä jo siinä vaiheessa, kun hän vasta suunnitteli hedelmän syömistä. Mehän ajattelemme helposti, että vasta hedelmän puraiseminen on ollut synnillinen teko, mutta sen hedelmän ajatteleminen ja Saatanan houkutukseen suostuminen eivät ole. Eli ihminen rikkoi Jumalan tahtoa jo siinä vaiheessa, kun hän päätti syödä ja poimi hedelmän, mutta ei vielä haukannut hedelmää. Tällä tavoin voitaisiin ajatella, että syntiinlankeemus johtui perussynnistä, joka oli kapinaa Jumalaa vastaan.

Mutta en siis tiedä, miten opettajasi asian ajattelee. Tämä oli vain yksi teoria. Ja tämäkään ei ole kestävä teoria. Edellä olevissa viesteissä olen lainannut sitä Paavalin kohtaa, jossa sanotaan, että yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan. Synti tuli syntiinlankeemuksen kautta. Siihen syntiinlankeemukseen kuuluu myös se aikomus syödä ja hedelmän poimiminen. Ja ennen sitä paratiisissa kaikki oli hyvää.

Tämä kysymys on hyvin lähellä klassista ongelmaa: mistä paha on saanut alkunsa? Jos Jumala on luonut kaiken hyväksi, niin miksi Saatana lankesi ja miksi hyväksi luotu ihminen päätti tehdä pahaa? Tähän meillä ei ole vastausta. Pahan alkuperään vastauksena meillä on vain syntiinlankeemuskertomus. Sen taakse on vaikea kurkistaa.

Todella terävää ajattelua, Miriva!

En ole aikaisemmin tajunnut miettiä tätä kysymystä tästä näkökulmasta, joten vastaukseni voi olla haparoiva. Kirjoitan, mitä ajattelen, kun olen nyt asiaa hieman pohtinut:

eli. tarkoitetaanko tuolla kohdalla että "kuolema (iankaikkinen kuolema=kadotus) hallitsi aadamista moosekseen asti kaikkia (siis kaikki aadamista moosekseen joutuivat kadotukseen??)

Kuolema hallitsi Aadamista Moosekseen, mutta se ei tarkoita, että kaikki sillä aikavälillä eläneet ihmiset joutuivat kadotukseen. Esimerkiksi israelin kansan kantaisä Abraham eli Aadamin ja Mooseksen välisenä aikana. Hänestä Raamattu sanoo:

     Abram uskoi Herran lupaukseen, ja Herra katsoi hänet vanhurskaaksi.
     (1. Moos. 15:6)

Abraham (Abram) oli vanhurskas eli Jumalalle kelpaava, eikä Jumalalle kelpaava voi joutua kadotukseen.

Kysymäsi kohdan ajatus ei ole, että kuolema hallitsi jotenkin erityisen vahvasti ennen Mooseksen aikaa. Kuolema hallitsee myös nykyään. Yhä edelleen ihmiset ovat kuolevaisia, ovat erossa Jumalasta ja joutuvat kadotukseen, jos Jeesus ei heitä auta. Paavali painottaa perisynnin olemassaoloa ja merkitystä: Ihmiset olivat syntisiä jo ennen Mooseksen lakiakin, vaikka vasta laki määrittelee, mitkä asiat ovat syntiä. Pahuus oli pahuutta ja synti oli syntiä ennen lain antamistakin. Sitä vain ei osattu samalla tavalla määritellä. Kysymäsi jakeen edellä on ajatus:

     Olihan synti maailmassa ennen lain antamistakin, mutta missä lakia
     ei ole, siellä ei synneistä pidetä kirjaa. (Room. 5:13)

Kaikki ihmiset ovat syntiinlankeemuksen takia olleet syntisiä riippumatta siitä, oliko synnistä annettu tarkat määräykset vai ei. Ja yhtä lailla ihmiset ovat aina pelastuneet uskomalla Jumalan lupauksiin. Paratiisissa annettiin lupaus Messiaasta, kun Jumala sanoi Saatanalle:

     Ja minä panen vihan sinun ja naisen välille ja sinun sukusi ja hänen
     sukunsa välille: ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi, ja sinä olet
     iskevä häntä kantapäähän. (1. Moos. 3:15)

Myöhemmin Abraham sai ympärileikkauksen liiton ja lupauksen kansasta, johon Messias syntyi. Tämän kansan kanssa Jumala teki liiton Mooseksen aikana. Ja lopuksi tuli uusi liitto Jeesuksessa. Ihmiset ovat olleet aina syntisiä, mutta ihmisillä on myös ollut aina Jumalan lupauksia, joihin he ovat voineet uskoa.

Hei Miriva!

Mielestäni tuossa kohdassa tarkoitetaan ennen kaikkea iankaikkista kuolemaa. Lainaamani pätkän loppupuolella mainitaan, että Aadamin rikkomus aiheutti kadotustuomion kaikille ihmisille. Eli tätä näkökulmaa alleviivataan tuossa kohdassa.

Onhan toki totta, että Aadamin takia kaikki kolme Raamatussa esiintyvää kuoleman merkitystä alkoivat hallita ihmistä:
1. Kaikki ihmiset kuolevat ruumiillisesti jossain vaiheessa.
2. Ihminen karkotettiin paratiisista, eli hän joutui eroon Jumalasta.
3. Jumalasta erossa oleva ihminen joutuu kadotukseen, eli on ikuisen kuoleman oma. (Jos Jeesus ei häntä pelasta ja vapauta kuolemasta.)

ja haluaisitko vähän selittää vanhurskautta. sitä on paljon tässä aiheessa ja olisi kiva tietää tarkalleen mitä se tarkoittaa, kun tiedän vain vähän sinne päin. :> en tosin tiedä liittyykö se sitten ihan tämä aiheen alle.. 

Vanhurskaudesta olen kirjoittanut vastauksen jo aiemmin. Lukaisepa tämä linkki.

Hei Suvi ja Miriva!

Keskeisiä ja hyviä kysymyksiä. Yritän vastata selkeästi ja tiiviisti.

joo eli paljon puhutaan perisynnistä, mutta haluaisko nettipappi tehdä siitä tiivistelmän? meinaan oon huomannut että ihmisillä on hyvinkin erilaisia käsityksiä tästä ja haluaisin kuulla nettipapinkin käsityksen..

haluasin vielä tuohon suvin kysymykseen lisätä, että miksi?
miksi ihmisellä on perisynti?

Kun ensimmäiset ihmiset lankesivat syntiin, tuli koko ihmiskunnasta synnin ja kuoleman alainen. Jumala oli sanonut paratiisissa:

     Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö,
     sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma. (1. Moos. 2:17)

No ihminen päätti testata, pitääkö Jumalan käsky ja säädös paikkansa - ja tuli kuoleman omaksi. Ihminen oli luotu Jumalan kuvaksi ja se kuva särkyi. Uudet syntyvät ihmiset eivät enää olleetkaan pyhiä Jumalan kuvia vaan syntiin langenneen ihmisen kuvia. Ajatus käy paremmin ilmi vanhasta käännöksestä:

     Kun Aadam oli sadan kolmenkymmenen vuoden vanha, syntyi hänelle
     poika, joka oli hänen kaltaisensa, hänen kuvansa, ja hän antoi hänelle
     nimen Seet. (1. Moos. 5:3 KR38)

Seetin tavoin kaikki muutkin Aadamin ja Eevan jälkeläiset syntyivät katoavaan maailmaan. Kukaan heidän jälkeläisistään ei syntynyt paratiisin ikuiseen elämään. He olivat perisynnin eli katoavaisuuden alaisia. Siitä hyvä kuva on paratiisista karkoitus:

     Sitten Herra Jumala sanoi: "Ihminen on nyt kuin me: hän tietää sekä
     hyvän että pahan. Ettei hän nyt vain ota elämän puusta hedelmää ja
     syö ja niin elä ikuisesti!" Niin Herra Jumala ajoi ihmisen pois Eedenin
     puutarhasta ja pani hänet viljelemään maata, josta hänet oli tehty.
     Hän karkotti ihmisen ja asetti Eedenin puutarhan itäpuolelle kerubit ja
     salamoivan, leimuavan miekan vartioimaan elämän puulle vievää tietä.
     (1. Moos. 3:22-24)

Ihminen erotettiin elämän puusta eli ikuisesta elämästä. Syntinen ihminen ei voinut elää Jumalan yhteydessä. Ihmisistä tuli kuolevaisia - eli kuoleman omia - mikä oli siis nimenomaan synnistä johtuvaa. Tätä kaikille ihmisille periytyvää ominaisuutta sanotaan perisynniksi. Sana itsessään ei esiinny Raamatussa, mutta asia kyllä hyvinkin selvästi. Myöhemmin Raamatussa se löytyy esimerkiksi Psalmeista:

     Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun.
     (Ps. 51:7)

Pari muutakin kohtaa löytyy, mutta ne eivät ole yhtä yksiselitteisiä.

     Kuinka naisesta syntynyt voisi olla puhdas? (Job 25:4b)

     Minä en enää koskaan kiroa maata ihmisen tähden, vaikka ihmisen
     ajatukset ja teot ovat pahat nuoruudesta saakka, enää en hävitä
     kaikkea elävää, niin kuin tein. (1. Moos. 8:21b)

Perisynti tarkoittaa siis sitä, että ihminen on erossa Jumalasta jo syntyessään. Hän on ihmiskunnan syntisyydestä osallinen. Kukaan ei synny valmiiksi paratiisiin.

Lisäksi kysymys, jota olen pohtinut vähän aikaa, luulen kyllä että löysin ratkaisun mutta heitän nyt kuitenkin pallon nettipapin suuntaan: kuinka on mahdollista, että Jeesus oli synnitön ihminen, vaikka kaikki ihmiset ovat jo ennen syntymäänsä perisynnin alaisia? Tai näin ainakin meille riparilla aikoinaan opetettiin...

Erittäin hyvä ja aiheellinen kysymys. Tässä törmätään siihen, miksi Jeesuksen neitseestäsyntyminen on tärkeä asia kristityille.

Paratiisin asioista on kerrottu Raamatussa tosi suppeasti. Mutta yksi aika jännä asia sieltä minua puhuttelee. Mitä tapahtui, kun Eeva söi kiellettyä hedelmää? Miksi hän puusta syömisen jälkeen vielä meni tarjoamaan hedelmää miehelleen, jos hän näki itsensä alasti ja häpesi? Ehkä siksi, että mitään ei ollut tapahtunut sen jälkeen, kun hän oli hedelmää haukannut.

     Nainen näki nyt, että puun hedelmät olivat hyviä syödä ja että se oli kaunis
     katsella ja houkutteleva, koska se antoi ymmärrystä. Hän otti siitä hedelmän
     ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi.
     Silloin heidän silmänsä avautuivat, ja he huomasivat olevansa alasti. He
     sitoivat yhteen viikunanlehtiä ja kietoivat ne vyötärölleen. (1. Moos. 3:6-7)

Nainen katseli puuta ja päätti syödä siitä. Hän söi. Mitään ei tapahtunut. Sitten mieskin söi. Tämän jälkeen sanotaan, että molempien silmät avautuivat. Tämä jae on hyvin lyhyt ja en voi vuorenvarmasti sanoa, että sen tarkoitus on osoittaa, missä järjestyksessä asiat ovat edenneet. Näin minä sen kuitenkin näen ja samalla se kertoo minulle erään mielenkiintoisen yksityiskohdan. Jumala on asettanut miehen vastuuseen perheestään. Jos mies olisi kieltäytynyt syömästä hedelmää, koko syntiinlankeemusta ei ehkä olisi tapahtunut. (Näin olen tätä jaetta kuullut selitettävän.)

Tuo selitys on mielestäni looginen, koska se selittää myös sen, miksi Jeesus pystyi olemaan synnitön, vaikka syntyi tänne maailmaan ihmiseksi. Mies on näköjään myöhemminkin ollut vastuussa perheensä syntisyydestä: Jeesuksella oli syntinen äiti, mutta hän itse oli synnitön, koska Isä oli synnitön. Jokaisen muun ihmisen isät ovat syntisiä, joten siksi he ovat itsekin syntisiä. (Offtopic: Tästä muuten saa kivoja ajatusleikkejä. Jos Jeesuksella olisi ollut perhe täällä maan päällä, hänen lapsensa olisivat tämän kuvion mukaisesti olleet synnittömiä.)

Tämän vuoksi Jeesuksen neitseestä syntyminen on erittäin tärkeää kristityille. Jos Jeesus olisi syntynyt tavallisesti, hän olisi perisynnin alainen. Ja syntinen ihminen ei voisi koskaan kuolla toisten syntisten puolesta, koska hänen kuolemansa olisi vain hänen omien syntiensä syytä. Mutta Jeesus ei syntynyt syntiseksi, joten hän pystyi kuolemaan toisten ihmisten syntien puolesta.

Lopuksi vielä Uuden testamentin selvin opetus perisynnistä. Katkelman ideana on korostaa Jeesuksen pelastavaa tekoa, mutta koska nyt on ollut puhe perisynnistä, olen korostanut siitä kertovia kohtia. Tekstistä käy hyvin myös ilmi se, että Aadam oli vastuussa syntiinlankeemuksesta:

     Yhden ainoan ihmisen teko toi maailmaan synnin ja synnin mukana
     kuoleman. Näin on kuolema saavuttanut kaikki ihmiset, koska kaikki ovat tehneet
     syntiä. Olihan synti maailmassa ennen lain antamistakin, mutta missä lakia ei ole,
     siellä ei synneistä pidetä kirjaa. Kuolema kuitenkin hallitsi Aadamista Moosekseen
     asti kaikkia, myös niitä, jotka eivät Aadamin tavoin syyllistyneet
     rikkomukseen. Aadam oli esikuva siitä, joka oli tuleva. Rikkomusta ei kuitenkaan
     voi verrata armoon. Yhden ainoan ihmisen rikkomus on tosin tuottanut
     kaikille kuoleman, mutta vielä paljon runsaammin ovat Jumalan armo ja
     hänen lahjansa tulleet yhden ainoan ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, ansiosta
     kaikkien osaksi. Tätä lahjaa ei voi edes verrata yhden ihmisen synnin seurauksiin,
     sillä yhden ihmisen teon seurauksena oli kadotustuomio, mutta Jumalan armosta
     kaikkien rikkomusten seuraukseksi tulikin vapauttava tuomio. Yhden ihmisen
     rikkomus aiheutti sen, että kuolema pääsi hallitsemaan tämän yhden
     vuoksi. Paljon ennemmin tulevat ne, jotka saavat omakseen vanhurskauden
     ylenpalttisen armon ja lahjan, elämään ja hallitsemaan yhden ainoan ansiosta,
     Jeesuksen Kristuksen. Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille
     ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko
     antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän. Niin kuin yhden ihmisen
     tottelemattomuus teki kaikista syntisiä, niin yhden kuuliaisuus tekee
     kaikista vanhurskaita. (Room. 5:12-19)

joo eli paljon puhutaan perisynnistä, mutta haluaisko nettipappi tehdä siitä tiivistelmän? meinaan oon huomannut että ihmisillä on hyvinkin erilaisia käsityksiä tästä ja haluaisin kuulla nettipapinkin käsityksen..

Lisäksi kysymys, jota olen pohtinut vähän aikaa, luulen kyllä että löysin ratkaisun mutta heitän nyt kuitenkin pallon nettipapin suuntaan: kuinka on mahdollista, että Jeesus oli synnitön ihminen, vaikka kaikki ihmiset ovat jo ennen syntymäänsä perisynnin alaisia? Tai näin ainakin meille riparilla aikoinaan opetettiin...