Nettipappi.net
Keskustelut => Kysy Nettipapilta => Aiheen aloitti: Eero H. - 25.10.2006 - klo:17:50
-
Jeremia 25:15-38 (http://www.evl.fi/raamattu/1992/Jer.25.html#o61). Minkä takia muita kuin juutalaisia rangaistiin/rangaistaan? Ymmärtääkseni juutalaisia rangaistiin liiton rikkomisesta(korjaa jos olen väärässä). Rangaistaanko/rangaistiinko muita epäjumalan palveluksesta? Liittyykö tämä Jer.12:14-17 (http://www.evl.fi/raamattu/1992/Jer.12.html#o32) jakeisiin?
EDIT: Muokkasin otsikkoa kuvaavammaksi. Marko
-
Terve Eero!
Esitit kysymyksesi parin raamatunkohdan perusteella, mutta asia on kuitenkin paljon laajempi. Siksi en pureudu kovin perusteellisesti juuri noihin Jeremian kirjan kohtiin. Lähden liikkeelle – ehkä minulle tyypillisesti – kiertotietä...
Jos liioitellaan TOSI paljon, niin Vanha testamentti puhuu kokonaisille kansoille ja Uusi testamentti yksittäisille ihmisille. (Liioittelun selitys: Heti vedän takaisin sen verran, että totta kai VT:ssa on ohjeita myös yksilöille. Ja UT:ssa on erittäin tärkeä huomata, kuinka moni kohta avautuu paljon paremmin, kun ei ajatella sitä vain yksittäiselle ihmiselle vaan koko seurakunnalle kirjoitettuna ohjeena. Tätä kysymystäsi on kuitenkin helpompi käsitellä, jos tehdään tällainen yksinkertaistava kärjistys.) Poimin VT:sta kokonaisille kansoille annettuja ohjeita ja vertaan niitä UT:ssa yksilöille annettuihin ohjeisiin.
Jeremia 25:15-38. Minkä takia muita kuin juutalaisia rangaistiin/rangaistaan?
Tuossa esiin nostamassasi katkelmassa ei kerrota, miksi pakanoita rangaistaan. Yhdessä jakeessa todetaan vain:
Sen pauhu kantautuu maan ääriin saakka. Herra käy oikeutta kansojen
kanssa, hän vaatii tilille kaikki ja antaa miekan surmata jumalattomat.
(Jer. 25:31)
Sama asia löytyy Uudesta testamentista:
Näin myös kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä.
Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen
perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan.
Meri antoi kuolleensa, Kuolema ja Tuonela antoivat kuolleensa,
ja kaikki heidät tuomittiin tekojensa mukaan. (Ilm. 20:12-13)
Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa,
ja silloin hän maksaa jokaiselle tämän tekojen mukaan. (Matt. 16:27)
Yksinkertaisesti sanottuna siis Vanhan testamentin sanat ”Herra käy oikeutta kansojen kanssa” tarkoittavat mielestäni samaa kuin Uuden testamentin viesti siitä, että Jumala tuomitsee aikanaan jokaisen ihmisen. Vanhan testamentin kielellä puhutaan vain kansoista siinä missä UT:ssa puhutaan yksilöistä.
Ymmärtääkseni juutalaisia rangaistiin liiton rikkomisesta(korjaa jos olen väärässä). Rangaistaanko/rangaistiinko muita epäjumalan palveluksesta? Liittyykö tämä Jer.12:14-17 jakeisiin?
Olet oikeassa. Pakanoita rangaistiin epäjumalanpalveluksesta ja juutalaisia liiton rikkomisesta. Käytännössä liiton rikkomiseen liittyi kuitenkin aina epäjumalanpalvelus. (Vanhan testamentin profeettakirjat ovat täynnä juutalaisille suunnattuja moitteita epäjumalanpalveluksesta.) Juutalaisia ja pakanoita rangaistiin siis samasta asiasta. Juutalaiset luopuivat Jumalasta, pakanat eivät olleet taivaan Jumalaa koskaan palvelleetkaan. Mainitsemasi kohta on oikein hyvä esimerkki:
Näin sanoo Herra: "Totisesti, minä tempaan kaikki kelvottomat
naapurikansat pois maastaan! Ne ovat kajonneet siihen maahan,
jonka minä olen antanut kansalleni Israelille pysyväksi perinnöksi.
Myös Juudan heimon minä tempaan maastaan. Mutta sen jälkeen
kun olen temmannut ne pois, minä armahdan niitä. Minä annan
jokaisen kansan palata omaan maahansa ja omalle perintömaalleen.
Jos ne sitten minun kansani tavoin oppivat palvelemaan minua,
oppivat vannomaan minun nimeeni: 'Niin totta kuin Herra elää'
- aivan niin kuin ne aikaisemmin olivat opettaneet minun kansaani
vannomaan Baalin nimeen - - niin ne saavat sijan minun kansani keskellä.
Mutta jos jokin kansa ei tottele minua, minä tempaan sen pois ja teen
siitä lopun." Näin sanoo Herra. (Jer. 12:14-17)
Myös pakanakansoilla oli mahdollisuus pelastua, jos he oppivat palvelemaan taivaan Jumalaa. Yhden ainoan Jumalan palvelemisesta myös Uudessa testamentissa on kyse:
Paavali astui keskelle Areiopagia ja alkoi puhua: ”Ateenalaiset! Kaikesta
näkee, että te tarkoin pidätte huolta jumalien palvonnasta. ... Tällaista
tietämättömyyttä Jumala on pitkään sietänyt, mutta nyt sen aika on ohi:
hän vaatii kaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen.” (Ap. t. 17:22, 30)
Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät
pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla. (Ap. t. 4:12)
Sekä Uudessa että Vanhassa testamentissa on siis sama ajatus. On palveltava vain yhtä Jumalaa, niin kuin ensimmäinen käskykin sanoo. Pelastuksen saa vain Jumalan tekemään liittoon turvautumalla. Vanhassa testamentissa liitto näkyi temppelipalveluksessa, joka oli esikuva Uuden testamentin liitosta, Jeesuksen uhrikuolemasta. VT:ssa asia ilmoitetaan niin, että puhutaan kokonaisille kansoille. UT:ssa viesti kerrotaan yksilöille.
Yhden ainoan Jumalan palveleminen on tärkein asia, josta puhutaan ja johon koko ajan kehotetaan. Mutta sen lisäksi Vanhassa testamentissa kulkee kyllä toinenkin juonne. Pakanakansoja nuhdellaan ja tuomitaan paljon senkin mukaan, kuinka he suhtautuvat Jumalan valittuun kansaan. Se ei ole mielestäni pelastuksen veroinen asia, mutta sillä on merkitystä siihen, miten Jumala suhtautuu pakanakansoihin. Obadjan kirjassa moititaan Edomia (Eesauta), joka oli kohdellut kaltoin veljeskansaansa Israelia/Juudaa (Jaakobia):
Koska sinä, Esau, kävit veljesi Jaakobin kimppuun, onnettomuus on
kohtaava sinua. Sinut hävitetään ainiaaksi. Silloin kun muukalaiset
tunkeutuivat Jerusalemin porteista sisään, heittivät arpaa sen asukkaista
ja veivät sen väen mukanaan, silloin sinä vain sivusta katselit kaikkea tätä,
vihollisena vihollisten joukossa. Älä pilkkaa veljeäsi, Esau, hänen
onnettomuutensa tähden! Älä ilku Juudaa sen häviön päivänä!
Älä herjaa sitä ahdingon aikana! Älä tunkeudu sisään kansani porteista
sen onnettomuuden aikana! Älä muiden joukossa katsele ivallisesti kansani
hätää sen onnettomuuden päivänä! Älä kajoa sen omaisuuteen onnettomuuden
päivänä! Älä väijy pakoteitten varsilla, pakoon pyrkivien turmana! Älä luovuta
Juudasta paenneita takaa-ajajien käsiin ahdingon päivänä! Lähellä on Herran
päivä, lähellä kaikkia kansoja. Niin kuin sinä olet veljellesi tehnyt, niin myös
sinulle tehdään. Sinulle maksetaan tekojesi mukaan. (Ob. 1:10-15)
Myös ammonilaiset ja moabilaiset saivat rangaistuksensa samasta syystä. He olivat kohdelleet Israelia kaltoin erämaavaelluksen aikana:
Ketään ammonilaista tai moabilaista ei saa lukea Herran kansaan kuuluvaksi.
Kukaan heidän jälkeläisistäänkään, edes kymmenennestä sukupolvesta,
ei pääse Herran kansan joukkoon. He eivät antaneet teille ruokaa eivätkä juomaa,
kun te olitte tulossa Egyptistä, vaan palkkasivat Bileamin, Beorin pojan
Mesopotamian Petorista, kiroamaan teidät. Mutta Herra, teidän Jumalanne,
ei suostunut kuulemaan Bileamia, vaan muutti kirouksen siunaukseksi,
koska hän rakastaa teitä. (5. Moos. 23:4-6)
Ja jälleen se mikä VT:ssa sanotaan kansojen väleistä, on sanottu UT:ssa yksilöiden väleistä. Otsikossa Keitä ”Israel” nykyään tarkoittaa? (http://nettipappi.net/index.php/topic,121.0.html) olen pohtinut asiaa ja todennut, että monissa kohdin Jeesukseen uskovien seurakunta jatkaa sitä tehtävää, joka juutalaisilla oli VT:n aikana. Tässä kohdassa myös VT:n juutalaisella kansalla ja UT:n uskovilla on keskenään sama rooli:
Totisesti: joka antaa teille maljallisen vettä sen tähden, että te olette
Kristuksen omia, ei jää palkkaansa vaille. Mutta jos joku johdattaa
lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun,
hänelle olisi parempi, että hänet heitettäisiin mereen myllynkivi kaulassa.
(Mark. 9:41-42)
Vastaukseni on vähän sekava, mutta yritän edes loppuyhteenvedolla pelastaa, mitä pelastettavissa on. Eli siis pakanoita VT:n aikana rangaistaan samasta syystä kuin kaikkia ihmisiä maailmassa - myös VT:n israelilaisia ja UT:n ajan ihmisiä. Rangaistus kohtaa niitä, jotka eivät luota Jumalan liittoon. Vanhan testamentin tyyliin vain kuuluu, että asioita ei sanota kaikille maailman kansoille yhtä aikaa. Esimerkiksi profeettakirjoissa puhutaan välillä Israelille ja välillä pakanakansoille. Ja koska tuomiot ilmaistaan usein eri sanakääntein, lukija voi mennä välillä sekaisin.
Edellä mainittu on ehdottomasti tärkein asia, mutta pienenä sivujuonena on, että rakastava Jumala suojelee jopa mustasukkaisesti omiaan. Siksi naapurikansojen suhtautuminen Israeliin ja ei-uskovien suhtautuminen uskoviin ovat asioita, joilla on merkitystä heidän (ajalliselle?) elämälleen.