Nettipappi.net
Keskustelut => Kysy Nettipapilta => Aiheen aloitti: Roman - 03.08.2006 - klo:17:16
-
Aihe jaettu otsikon "itsemurha" alta.
"Ainoa synti, mitä ei saa anteeksi, on Kristuksen sovitustyön hylkääminen." - Nettipappi
Tai sitten Pyhän Hengen pilkka. Mistäs sellaisen ihmisen tunnistaa, jossa on tuollainen saastainen henki? Olisi helpompaa saarnaajalle nähdä, että joku tietty ihminen on pelastuksen ulkopuolella, niin voisi jättää evankeliumin julistuksen kyseisen ihmisen kohdalta kokonaan väliin ja siirtyä suoraan seuraavaan.
-
Morjens, Roman!
Varsinainen kysymyksesi koskee sitä, mistä tunnistaa ihmisen, joka on pilkannut Pyhää Henkeä. Ehkä toimivin ja muitakin lukijoita parhaiten palveleva tapa vastata on paneutua ensin siihen, mitä Pyhän Hengen pilkka on. Ensimmäiseksi esittelen kolmen evankeliumin rinnakkaiskohdat, joissa puhutaan Pyhän Hengen pilkkaamisesta.
Ja jokaiselle, joka sanoo jotakin Ihmisen Poikaa vastaan,
annetaan anteeksi, mutta sille, joka herjaa Pyhää Henkeä,
ei anteeksi anneta. (Luuk. 12:10)
Totisesti: Kaikki tullaan antamaan ihmisille anteeksi,
kaikki synnit ja herjaukset, miten he sitten herjaavatkin.
Mutta jos joku herjaa Pyhää Henkeä, hän ei saa ikinä anteeksi
vaan on syypää ikuiseen syntiin. (Mark. 3:28-29)
Sen tähden sanon teille: jokainen synti ja herjaus tullaan
antamaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen herjaamista
ei anteeksi anneta. Joka sanoo jotakin Ihmisen Poikaa vastaan,
hänelle annetaan anteeksi, mutta joka puhuu Pyhää Henkeä
vastaan, hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä eikä tulevassa
maailmanajassa. (Matt. 12:31-32)
Herkällä tunnolla oleva ihminen ahdistuu helposti näiden kohtien äärellä. Minäkin olen ensimmäisen kerran elämässäni tarvinnut kahdenkeskistä keskustelua papin kanssa, kun pelkäsin tehneeni syntiä, jota en voisi enää ikinä saada anteeksi.
Jeesus opetti, että myös mielessään voi tehdä syntiä, ei vain teoilla ja sanoilla. (Esim. joka katsoo naista himoiten...) Erityisesti, kun jotain kielletään, asia alkaa kiehtoa niin, että sitä haluaa tehdä ainakin ajatuksissaan. Kukapa ei olisi ajatellut jotain Pyhän Hengen vastaista, kun näitä sanoja lukee?
Tehdään testi: Ota kellosta aikaa. Seuraavan 10 sekunnin aikana et saa ajatella vaaleanpunaista elefanttia. Aika alkaa nyt!
1 - - - - - - - - 10
No, miten kävi? Jos Pyhän Hengen pilkkaamista on pahojen asioiden sanominen – tai edes ajatteleminen – Pyhästä Hengestä, kukaan ei pelastu. Jos Pyhän Hengen pilkkaaminen on noin helppoa, saat ollakin rauhaton, kaikki toivo on jo mennyt. Itse en kuitenkaan ajattele näin. Jeesus tuskin tuli maailmaan opettaakseen, että kenelläkään ei ole mitään mahdollisuutta pelastua.
Jeesus sanoi ankarat sanansa erityisessä tilanteessa. Fariseukset näkivät kuinka Jeesus paransi riivattuja ihmisiä. He eivät pitäneet tästä ja sanoivat, että Jeesuksessa on paha henki. ”Itsensä pääpaholaisen voimin hän pahoja henkiä karkottaa.” Fariseukset torjuivat Jeesuksen väittäen, että hän ei ole lähtöisin Jumalasta vaan Saatanasta. Siinä tilanteessa Jeesus varoitti Pyhän Hengen pilkasta. Fariseukset onnistuivat siis syyllistymään siihen, vaikkeivät puhuneet mitään Pyhästä Hengestä. Heprealaiskirje avaa tätä kysymystä lisää.
Mahdotontahan on auttaa niitä, jotka kerran ovat päässeet
valoon, maistaneet taivaan lahjaa ja tulleet osallisiksi
Pyhästä Hengestä, nauttineet Jumalan hyvää sanaa ja
kokeneet tulevan maailman voimia mutta luopuneet uskostaan.
Ei heitä voi toistamiseen johdattaa kääntymykseen - niitä, jotka
nyt itse ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja nostavat hänet
kaikkien pilkattavaksi! (Hepr. 6:4-6)
Jos me näet teemme syntiä ehdoin tahdoin, senkin jälkeen,
kun olemme oppineet tuntemaan totuuden, ei ole enää mitään
uhria syntiemme sovitukseksi. Ei ole muuta kuin kauhea
tuomion odotus ja ahnas tuli, joka nielee Jumalaa uhmaavat.
Jos joku kieltää Mooseksen lain, hänet tuomitaan säälittä
kuolemaan; siihen riittää kahden tai kolmen todistajan sana.
Kuinka paljon ankaramman rangaistuksen ansaitseekaan
mielestänne se, joka polkee jalkoihinsa Jumalan Pojan, pitää
epäpyhänä liiton verta, jolla hänet itsensä on pyhitetty, ja
häpäisee armon Henkeä! (Hepr. 10:26-29)
Jeesus sanoi, että kaikki synnit annetaan anteeksi, paitsi yksi. Myös Heprealaiskirjeen kohdissa puhutaan synnistä, jota ei saa anteeksi. Itse uskon Raamattuun Jumalan sanana, joten tässä ei ole tapahtunut virhettä, vaan kummatkin kohdat puhuvat samasta asiasta. ”Uskosta luopuminen”, ”synnin tekeminen ehdoin tahdoin”, ”Jumalan Pojan tallaaminen jalkoihinsa” ja ”armon Hengen häpäiseminen” ovat kaikki Pyhän Hengen pilkkaamisen synonyymejä. Pyhän Hengen pilkkaaminen ei siis ole joku yksittäinen teko, jota ei voi enää katua, vaan yksinkertaisuudessaan se on Jeesuksen sovitustyön hylkäämistä, syvää paatumista. Tämä on myös varsin loogisesti pääteltävissä: Jos Jeesukseen uskova saa aivan kaikki synnit anteeksi, on yksi synti, mitä ei voi saada anteeksi. Eli tietenkin Jeesuksen hylkäämistä ei voi saada anteeksi, koska Jeesus on ainoa, jonka tähden voi saada synnit anteeksi.
Olisi mielestäni outoa, että Kolmiyhteisen Jumalan yhden persoonan pilkkaaminen pahoilla sanoilla johtaisi varmaan kadotustuomioon, mutta kahden muun persoonan pilkkaaminen olisi mahdollista saada anteeksi. Pyhän Hengen pilkkaamisessa onkin kyse jostain enemmästä kuin epäuskoisen ihmisen tietämättömistä herjaamisista, tai edes uskovan ihmisen ailahtelevista mielenliikkeistä tai harkitsemattomista sanoista.
Fariseukset näkivät Jeesuksen suuret työt ja julistivat ne Perkeleen teoiksi. Silloin Jeesus varoitti heitä Pyhän Hengen pilkasta. Pyhä Henki auttaa ymmärtämään Jeesuksen merkityksen ja Pyhä Henki lahjoittaa uskon. Joka kokee, näkee tai ymmärtää tämän ja pääsee niin lähelle Jumalaa kuin mahdollista tässä ajassa – ja silti hylkää sen, on syyllistynyt Pyhän Hengen pilkkaan. Hän on täysin paatunut ja kääntänyt selkänsä Jumalan pelastaville teoille. Itse asiassa ajattelen, että ei-uskova ihminen ei edes voi syyllistyä Pyhän Hengen pilkkaan. Tarvitaan ensin Jumalan tuntemista, jotta voi hylätä näin raskaasti Pyhän Hengen ja Jeesuksen pelastustyön. (Ja miksi ylipäätään ei-uskovia pitäisi varottaa Pyhän Hengen pilkasta, kun he ovat jo valmiiksi pelastuksen ulkopuolella.)
Tämän vuoksi sellainen ihminen, joka pelkää syyllistyneensä Pyhän Hengen pilkkaan, ei ole sitä voinut tehdä. Synnin pelkohan on juuri osoitus siitä, että Pyhä Henki toimii hänen sisimmässään ja osoittaa hänelle synnin ja kehottaa parannukseen ja anteeksiantamuksen vastaanottamiseen. Siellä missä on katumusta ja synnintuntoa, on myös uskon ja anteeksiantamuksen mahdollisuus.
Romanin kysymykseen viitaten, tällainen tietoinen paatumus on ilmeisesti (ainakin joissain tapauksissa) nähtävissä ulospäinkin, koska Johannes kirjoittaa surullisen lopullisesti:
Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei johda kuolemaan,
hän rukoilkoon ja siten antakoon hänelle elämän; tarkoitan niitä,
joiden synti ei ole kuolemaksi. Mutta on myös syntiä, joka johtaa
kuolemaan, ja sellaisen synnin vuoksi en kehota rukoilemaan.
Kaikki vääryys on syntiä, mutta sellaistakin syntiä on, joka ei
johda kuolemaan. (1. Joh. 5:16-17)
Joka tieten tahtoen haluaa sulkea sydämensä Pyhän Hengen työltä, on tehnyt valintansa. Jumala ei pelasta väkisin ketään.
-
Miten käy ihmiselle silloin, jos on aikaisemmin kieltänyt jyrkin sanoin Jumalan ja mahdollisesti pilkannut Jumalan kolmea persoonaa erilaisilla haukkumasanoilla, mutta tullut myöhemmin uskoon?
Tai mitä käy silloin, jos on ollut uskossa, mutta luopunut siitä pilkaten Jumalan kolmea persoonaa, mutta kääntynyt uskoon taas myöhemmin?
Entä mitä käy jos vaistomaisesti kieltää uskonsa muiden ei uskovien ihmisten painostuksen takia tai tulee esimerkiksi päihtyneenä pilkanneeksi Pyhää Henkeä?
-
Tervehdys Ihmettelijä,
Esitit muutaman hyvin painavan kysymyksen. Niiden merkitys on ilmeisesti myös sinulle itsellesi hyvin suuri. Kaikesta huolimatta niihin vastaaminen on melko selkeää ensimmäisen vastaukseni jälkeen. Teen silti äärimmäisen tiiviin yleistyksen Pyhän Hengen pilkasta, jota kyseiseen raamatunkohtaan ensimmäisiä kertoja törmäävä kristitty jää usein kipeästi pohtimaan:
1. Raamatun käyttämä termi "Pyhän Hengen pilkka" ei tarkoita herjaavan asian sanomista tai ajattelemista Jumalan kolmannesta persoonasta.
2. Pyhän Hengen pilkka tarkoittaa Jeesuksen sovitustyön hylkäämistä ja siitä seuraavaa paatumista.
3. Joka pelkää syyllistyneensä Pyhän Hengen pilkkaan, ei ole voinut sitä tehdä, koska paatunut ihminen ei koe synnintuntoa.
Näitä olen selittänyt tarkemmin tämän ketjun ensimmäisessä viestissäni.
Miten käy ihmiselle silloin, jos on aikaisemmin kieltänyt jyrkin sanoin Jumalan ja mahdollisesti pilkannut Jumalan kolmea persoonaa erilaisilla haukkumasanoilla, mutta tullut myöhemmin uskoon?
Pilkkaaminen ja herjaaminen ovat lopulta hyvin pieniä syntejä verrattuna Pyhän Hengen pilkkaan (Jeesuksen hylkääminen), koska Jeesuksen sovitustyö antaa anteeksi kaikki suurimmatkin synnit. Siksi uskoon tuleminen on myös täydellinen anteeksianto kaikesta menneestä. Paavali oli tästä erinomainen esimerkki:
Minä kiitän Herraamme Kristusta Jeesusta,
joka on antanut minulle voimaa. Kiitän häntä siitä,
että hän katsoi minut luotettavaksi ja otti minut
palvelukseensa, vaikka olin ollut herjaaja, vainooja
ja väkivallantekijä. Hän armahti minut, koska epäuskoni
tähden en tiennyt, mitä tein. (1. Tim. 1:12)
Tai mitä käy silloin, jos on ollut uskossa, mutta luopunut siitä pilkaten Jumalan kolmea persoonaa, mutta kääntynyt uskoon taas myöhemmin?
Tämä tilanne aiheuttaa enemmän kysymyksiä omassatunnossa. "Olisiko pitänyt uskossa ollessa ja siitä luopuessa tajuta enemmän? Entä voiko saada anteeksi sen, että on luopunut uskosta?"
Kristittynä eläminen olisi helppoa, jos se olisi vain sitä, että "ensin olin syntinen, sitten sain kaiken anteeksi". Suurin vaikeus on elää yhtä aikaa kahdessa todellisuudessa. Ihmisenä kukaan ei voi väistää sitä todellisuutta, että synti kulkee mukana kuolemaan asti. Ja kristittynä yhtä totta on koko ajan se, että Jumalan silmissä jokainen kristitty on Jeesuksen tähden pyhä ja puhdas. Inhimillisesti on helppo ymmärtää ensimmäinen anteeksianto. Itse asiassa jossain määrin on helppo ajatella, että "se kuuluu minulle". Mutta yhä uudelleen samoissa asioissa lankeaminen tai suuret ja karkeat lankeamiset ovatkin jo vaikeampi pala. Silti Jumala on luvannut armahtaa.
Samainen Paavali, joka oli ensimmäisen kerran armahdettu suurista synneistään, taisteli jatkossakin synnin kanssa. Mutta yhä edelleen vastaus oli sama. Jokainen, joka pakenee Kristuksen anteeksiannon turviin, pelastuu:
Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää,
mutta en pääse irti pahasta. Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn
Jumalan lain, mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain,
joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan
synnin lain vanki. Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä
kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen
tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta
turmeltunut luontoni synnin lakia. (Room. 7:21-25)
Entä mitä käy jos vaistomaisesti kieltää uskonsa muiden ei uskovien ihmisten painostuksen takia tai tulee esimerkiksi päihtyneenä pilkanneeksi Pyhää Henkeä?
Juuri näin toimi myös Pietari. Hän oli yksi läheisimmin Jeesusta seuranneita ihmisiä, mutta pelosta ja vaistomaisesti hän kielsi edes tuntevansa koko Jeesusta saati sitten seuraavansa häntä. Jumalan valtavaa armoa kuvastaa se, kuinka Jeesus kertoi jo etukäteen antavansa Pietarille anteeksi. Jopa ennen kuin ennusti hänen lankeamisensa:
"Simon, Simon! Saatana on saanut luvan seuloa teitä niin kuin viljaa.
Mutta minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi.
Ja kun olet palannut takaisin, vahvista veljiäsi." Pietari sanoi hänelle:
"Herra, sinun kanssasi minä olen valmis menemään vaikka vankilaan
tai kuolemaankin." Mutta Jeesus vastasi: "Minä sanon sinulle, Pietari:
ennen kuin kukko tänään laulaa, sinä olet kolmesti kieltänyt tuntevasi
minut." (Luuk. 22:31-34)
Humalassa tai pelossa tapahtunut pilkkaaminen ei ole Pyhän Hengen pilkkaa siinä merkityksessä kuin Raamattu sen määrittelee. Tällaisten suurten lankeamisten vaara kuitenkin on, että jos niitä ei osaa pyytää anteeksi vaan häpeissään alkaa väistellä Jumalaa, se voi johtaa paatumiseen eli todelliseen Pyhän Hengen pilkkaan. Siksi Jeesuskin sanoi aivan erityisesti rukoilleensa Pietarin puolesta. On vaikea kuvitella, kuinka suuri häpeää Pietari koki kaiken tapahtuneen jälkeen. Jumala piti kuitenkin kiinni Pietarista, eikä hänen uskonsa sammunut.