Näytä kirjoitukset

Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.


Aiheet - Nimimerkki

Sivuja: [1]
1
Hei!

Minulla on neljä palvelustehtävää seurakunnassa. Kaksi on siinä seurakunnassa, johon kuulun, yksi siinä lähellä olevassa seurakunnassa ja yksi on sitten sellainen vähän laajempi juttu.
Näistä kahteen tehtävään olen saanut Jumalan kutsun ja sitä heti noudattanut. Nämä kaksi tehtävää sujuvat hyvin.

Kysymys onkin näistä kahdesta tehtävästä seurakunnassa, joihin en ole saanut suoraa Jumalan kutsua.

Tai toisessa toimii puolisoni vastuunkantajana, mutta hänellä on ollut vaikeuksia hallita niin suurta joukkoa, esim. muutama kerta sitten syttyi melkein tulipalo siellä. Muutenkin on ollut vaikeuksia. Itse ajattelin, että menen sinne auttamaan, jotta saadaan tilanne paremmin hallintaan. Vastuunkantajat (heitä on monta), hyväksyivät minut sinne ja sanoivat, että "apua tarvitaan". Kysymys kuuluu, että kai minä voin mennä sinne, vaikka minulla ei ole nimenomaista Jumalan kutsua sinne, vaan haluan varmistaa, että kaikki sujuu hyvin. Onko minulla oikea motiivi tehdä Jumalan valtakunnan työtä?

Sitten on tämä yksi tehtävä vielä, johon itse ehdotin itseäni. Minulla oli silloin noloa syntiä elämässäni ja halusin peittää sitä syntiä aloittamalla tekemään jotakin näin hurskasta työtä. Ettei kukaan näkisi kuinka syntinen olen.  Eli motiivi oli peittely. Synnilläni ei ollut mitään tekemistä tuon työn kanssa, mitä tein, tein sen Jumalan valtakunnan palvelustyön ihan hyvin ja minua kiiteltiin, että tulin sinne kuin Taivaan lahja. Oikeasti tarkoitukseni oli näyttää hurskaalta, koska samaan aikaan olin hyvin epähurskas. Eli ehdotin itseäni siihen tehtävään parantaakseni mainettani. Noloa.
Olen sittemmin päässyt ko. nolosta synnistä eroon. Olen silti jatkanut tuota työtä ja vetänyt siihen mukaan puolisonikin. Mutta nyt teen sitä siitä syystä, että olen aloittanut sen ja minuun luotetaan. Teen sitä nykyään velvollisuudentunnosta enkä peitelläkseni jotakin. Työn olen aina tehnyt ihan samalla tavalla, motiivi on vain vaihtunut. Mitä mieltä olet tästä? Häpeän niin sitä syntiäni, koin, että minun on ikään kuin peiteltävä paha toimintani hyvällä toiminnalla tms. En osaa paremmin selittää. 

Vieläkin saatan kyllä ajatella, että onneksi minulla on noita Jumalan valtakunnan tehtäviä, että on sentään jotakin, mitä teen oikein ja hyvin. Kun sitä syntiä tahtoo elämään aina tulla, niin nuo on ikään kuin vastapainoa tuolle syntiselle luonteenlaadulleni. Ajattelenko ihan väärin?


EDIT: Otsikkoa täsmennetty. Marko

2
Kysy Nettipapilta / Sielu ym.
« : 27.10.2016 - klo:16:17 »
Heissan!

Kysyisin sellaista, että missä noin anatomisesti ja fysiologisesti ihmisen sielu sijaitsee? Missä sijaitsee ihmisen henki?


Minulle opettajamme kertoi, että sairaalassa, jos joku ihminen kuolee, avataan ikkuna, jotta "sielu pääsee ikkunasta ulos". Meneekö sielu ikkunasta ulos? Entä henki, meneekö sekin ikkunasta ulos?

Missä syntyvät ihmisen ajatukset?
Kalevalan mukaan "mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi" joten Kalevalan mukaan ajatukset syntyvät aivoissa. Raamatun mukaan taas ajatukset lähtevät sydämestä. Siis tuosta ihan anatomisesta sydämestäkö? Vai onko Raamattu ajatellut ihmisellä olevan kaksi sydäntä, toinen se, joka sijaitsee keuhkojen välissä vasemmalle kallellaan ja toinen se, jossa syntyy ajatukset? Missä tämä ajatuksia synnyttävä sydän sitten sijaitsee?


Raamattu käskee varjelemaan sydämensä, niin olisi hyvä tietää, missä se sydän sijaitsee.

Siunausta ja kaikkea viisautta kaikkeen olemiseen ja tekemiseen.

3
Kysy Nettipapilta / Aviorikos
« : 13.08.2016 - klo:20:55 »
Noniin, nyt seuraa kysymys, mikä on aviorikos, mikä luetaan aviorikokseksi Jumalan mittapuiden mukaan. Nimenomaan Jumalan, ihmisten mittapuut ei  nyt tällä kertaa kiinnosta.

Eli siis kun makaa avioliitossa ollessaan toisen ihmisen kanssa kuin oman aviopuolison, niin sehän on selvä aviorikos. Eikö niin.

Kun katsoo muuta naista tai miestä kuin omaa puolisoa himoiten, niin sekin on aviorikos. Eikö niin. Mitä tuo himoiten katsominen tarkalleen tarkoittaa? Tarkoittaako se, että katsoo ja samalla mielessään haluaisikin mennä sen katsomisen kohteen kanssa sänkyyn?

Entä halaaminen, jos halaa vastakkaista sukupuolta, niin voiko se olla aviorikos (siis kun itse on naimisissa?).

Entä ihastuminen ja romanttiset tunteet jotakuta toista kohtaan kuin omaa aviopuolisoa, jos ei ole toivetta maata tämän ihastuksen kohteen kanssa?

Entä romanttisten tai seksuaalissävytteisten unien näkeminen toisesta naisesta tai miehestä kuin omasta aviopuolisosta?

Entä jonkun vastakkaista sukupuolta olevan ihmisen ikävöiminen, joka ei ole oma aviopuoliso?

Entä vastakkaista sukupuolta oleva läheinen ystävä, jolle uskoutuu ja kertoo asioitaan?

Missä menee aviorikoksen raja? Eihän kukaan ole niin hullu, että haluaa tehdä aviorikoksen ja siksi kukaan uskova ei sellaista teekään niissä rajoissa, mitä ymmärtää. Eikö niin.

Itse ajattelen niin, että kaikki seksuaalinen toiminta ja ajatukset ja halut tulee suunnata omaan aviopuolisoon, muu on syntiä. Mutta sitten nuo muut alueet eli esim. romanttiset tunteet tai kiintymys tai ikävöiminen tai unennäkö tai ystävyys vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa, kun itse on aviossa, niin siinä alkaa tietämättömyys itselläni ja siksi kysyn. Anteeksi monisanaisuuteni ja toivottavasti tästä saa selvää. Siunausta ja uskollisuutta toivotan:-)


4
Täällä taas pitkän tauon jälkeen. Uskonelämäni menee aika huonosti. Olen yhä satunnaisesti tunnustellut syntejäni luotetulle papilleni, mutta siitä huolimatta uskonelämäni menee päin prinkkalaa, on mennyt jo monta kuukautta.

En saa luettua Raamattua. Minulla on ollut aina aika vaikeaa lukea Raamattua, mutta nyt se on tyssännyt kokonaan. Ongelmana minulla on jonkinlainen kauhu Raamatun sanaa kohtaan. Mitä useampi kuukausi kuluu, että en lue Raamattua, sitä enemmän pelkään, mitä siellä oikein lukee, jos sen avaan. Tavallaan pelko kasaantuu, mitä pidempi aika kuluu edellisestä lukukerrasta. Yksi päivä vähän vilkaisin, mutta en voinut yhtään peloltani keskittyä lukemiseen, kun en oikein osannut sanoa, mikä niistä pelottavista kohdista oli Jumalan puhetta juuri minulle. Olen joistakin luvuista alleviivannut melkein kaiken ja kun avaan Raamatun, niin usein ne alleviivatut kohdat avautuu enkä tiedä, onko ne Jumalan puhetta minulle vai avautuuko Raamattu vain siksi siitä kohtaa, kun olen niin paljon siitä kohtaa alleviivannut. Rukoilen yleensä nykyään vain hädissäni. Aiemmin saatoin pitkät tovit jutustella Jumalalle kaikenlaista, mutta nyt en jotenkin pysty sitäkään tekemään. En osaa sanoa mitään, jotenkin olen vain puupökkelönä Jumalan edessä enkä osaa sanoa mitään. Kumminkin saan hätäisiin rukouksiini vastauksia, joten kyllä siellä kuunnellaan, mutta en koe sellaista samaa läheisyyttä Jumalan kanssa, mitä aiemmin. Minulla on paljon erilaisia syntejä elämässä enkä jaksa ollenkaan ponnistella niitten voittamiseksi. On jotenkin täysin lyöty olo tässä uskonelämässäni. Pelkään siis Raamatun sanaa ja rukoillessani (ellei  ole hätä) en oikein osaa sanoa mitään Jumalalle. Vain noita hätärukouksia osaan sanoa. Lisäksi olen sanonut uskontunnustusta ääneen, jotta uskoni kumminkin edes jotenkin pysyy voimassa. Tuo uskontunnustus on melkeinpä pelastanut uskonelämäni. Mutta miten saan itseni lakkaamaan pelkäämästä Raamatun lukemista. Minulla on suoranainen kauhu Raamatun lukemista kohtaan ja kumminkin mitä ilmeisimmin sitä tarvitsisin? Sieltä tulee kumminkin niitä kohtia, että pitää tehdä parannus, mutta kun ei minusta ole siihen parannuksentekemiseen, ei ole voimia tehdä parannuksia. Anna jokin hyvä neuvo.

5
Kysy Nettipapilta / Syntien tunnustaminen
« : 17.04.2015 - klo:14:39 »
Onko netissä jotain paikkaa, jossa voisin tunnustaa syntini aina päivittäin ja anonyymisti?

Olen tunnustanut netin kautta yhdelle ihanalle papille, mutta pelkään ylikuormittavani häntä, joten mietin, että olisiko jotain palvelua tms. Minulle riittää, että saan ne tunnustettua, en tarvitse vastauksia, kommentteja tms. vaivannäköä toiselta puolelta. Lisäksi tuo pappi on jollain tasolla tuttu ja kun  menen kuuntelemaan hänen saarnojaan, niin olo hänen edessän on alaston, kun hän tietää kaikki syntini. Siksi mietin sitä anonyymiä tunnustusmahdollisuutta.

6
Kysy Nettipapilta / Katumuksesta
« : 27.04.2014 - klo:13:50 »
Hei!

Tällainen kysymys: Onko katumus välttämätön? Jos on tehnyt parannuksen eikä enää toista ko. syntiä, niin riittääkö se, vai pitääkö lisäksi vielä katua tekemäänsä syntiä? Riittääkö katumukseksi se, että jos saisi kääntää aikaa taaksepäin, toimisi vastaavassa tilanteessa toisin jos omaisi saman ymmärryksen, minkä nyt omaa? Jos katumus vaaditaan, niin riittääkö harmittelu tyyliin, että "olinpa tyhmä, kun tein niin ja niin" vai pitääkö sen katumuksen olla jokin erityinen tunne, jotakin hiljaista murhetta tms? Käykö katumuksesta se, että on vihainen itselleen, koska teki niin ja niin? Eli vaaditaanko jokin katumuksen ajatus tai tunne ja millainen se tunne on? Kuinka kauan pitää omia vanhoja syntejään katua, milloin voi lakata katumasta? Pitääkö ikään kuin jäädä pysyvään katumuksen tunteeseen? Pitääkö Jumala katujista jotenkin enemmän kuin sellaisista, jotka vain tekevät parannuksen "järjellä" eivätkä sen kummemmin mieti menneitä?

Pikkuserkkuni rippipappi oli sanonut aikoinaan, kun rippipapilta oli kysytty, että "entä jos ei tunne katumusta", niin tämä rippipappi oli vastannut, että "katumusta voi joka päivä harjoitella". Miten harjoitellaan katumaan ja onko siitä oikeasti Jumalan edessä apua? Tärkeintähän on parannus, kun eihän se katumus mitään  muuta, sehän on vain mielenasenne taikka tunne, mutta parannuksenteko oikeasti muuttaa asiat oikeiksi. Voisitko valaista katumuksen merkitystä.

7
Kysy Nettipapilta / Helena Konttinen, unissasaarnaaja
« : 20.01.2014 - klo:22:35 »
Hei
(Minulla oli 3 muutakin kysymystä, mutta tartuin itse toimeen saadakseni niistä vastauksen toisaalta)
Mitä mieltä olet unissasaarnaaja Helena Konttisesta? Minusta hänellä on hyvää asiaa sanottavana, olen lukemassa hänen kirjaansa, hän suosittelee polvirukouksia, joita olenkin nyt ryhtynyt harjoittamaan kerran päivässä. Konttinen puhuu nöyryyteen menemisestä ja tarkoittaa sillä juurikin polvirukousta.

Sivuja: [1]