Hei Pettynyt itseen!

Kirjoitat hyvin ahdistunein ja sekavin tunnelmin. Koen, että jotain samankaltaista kipuilua on ollut sillä kysyjällä, jolle olen aiheesta hyvin perusteellisesti jo aikaisemmin kirjoittanut. Liitin kysymyksesi samaan viestiketjuun. Toivon, että kirjoittamistani asioista voisi olla sinulle hyötyä. Perehdy yllä oleviin viesteihin, ja esitä jatkokysymyksiä, jos koet tarpeelliseksi.

Vuosien lupaustaakkojen kuormittamana haluaisin aiheeseen näkökulmaa. Mitä ajattelet lupausten tekemisestä Jumalalle ja niiden järkkymättömästä sitovuudesta? Olen jotenkin heikko asian suhteen ja nykyään en edes ole varma mitä kaikkea olen mennyt lupaamaan päässäni. Joutilas pääni saattaa puolihuolimattomasti ajatella ajatusleikin ominaisesti, että ”tämän ja tämän lupaan”. En tietääkseni edes lupaavaan ajatukseen ole täysin sitoutunut varsinkaan ajatuksen mentyä ohi (tai mistä edes tiedän minkäkin hetken ajatuksen ”vakavuusasteen”.) Jotkut lupaukset olen tehnyt ehkä sellaisessa mielentilassa, että olen väärintulkinnut jonkun asian syntisyyden ja täten päättänyt pidättäytyä kyseisestä asiasta. Jotkut lupaukset taas ovat pilkahtaneet pakkoajatusten omaisesti mieleeni. Ottaako Jumala nämä ajatuksissa tehdyt lupaukset sitovina ja pätevinä? Jos huvikseni tai huolimattomasti jotain ajattelen niin haluaako Hän, että otan vastuun ajatuksistani ja pidän lupaukseni?

Tervehdys Pohtija124!

Esität hyvin herkän ja omantunnonaran kysymyksen. Tiedän, että minun pitäisi virkani puolesta osata vetää rajoja ja antaa vastauksia vaikeisiinkin kysymyksiin. Se on vaikeaa silloinkin, kun tietää kaikista osapuolista paljon. Tällaisessa tuntemattoman ihmisen neuvomisessa rima nousee vielä korkeammalle. Helpointa lienee vastata kysymyksessäsi siihen osuuteen, joka on eniten opillinen:

En halua rikkoa Jumalaani vastaan ja pohdin onko kyseinen liitto jumalan edessä vai ihmisten?

Luterilaisen kirkon piirissä ei tehdä avioliiton pätevyyden suhteen mitään eroa sillä, onko vihkiminen ollut kirkollinen vihkiminen vai siviilivihkiminen. Käsittääkseni luterilaisen kirkon alkumetreillä - silloin kun kirkolla ei ollut Saksassa vihkioikeutta - seurakunnan jäsenet kävivät tuomarin edessä avioitumassa. Luterilainen seurakunta antoi siunauksensa liitolle sen jälkeen, kun se oli ensin virallisesti solmittu, ja myös sukupuolisen elämän osalta täytäntöön laitettu. Eli siunaus annettiin viralliselle ja pätevälle avioliitolle.

Avioliiton olemus on lähtökohtaisesti Jumalan asettama instituutio. Se on elämää suojeleva rakenne, ja se toimii riippumatta siitä, minkä kulttuurin tai uskonnon mukaisilla tavoilla se on solmittu ja mikä on puolisoiden vakaumus. Tämän vuoksi uudelleen avioitumisen oikeutusta ei voi lähtökohtaisesti hakea siitä, millä tavoin edellinen avioliitto solmittiin. Niinpä paljon vaikeampi kysymys on seuraava pohdintasi:

Voinko raamatun valossa jatkaa suhdetta vai onko se lopetettava ja tehtävä parannus.

Seurakunnan paimenten ja kristittyjen kesken on täydellinen jakautuminen siinä, miten asiasta ajatellaan. Jyrkkää ääripäätä edustava raamatunlukutapa pitää itsestäänselvänä, että vain leskeksi jäänyt tai korkeintaan petetyksi tullut ihminen on oikeutettu uudelleen avioitumiseen. Elämän mutkikkuutta ja lempää lähimmäisiin suhtautumista korostava raamatunlukutapa pitää itsestäänselvänä, että tapahtunut avioero on synti, joka saadaan anteeksi niin täydellisesti, että uudelleen avioitumista ei pidetä syntinä.

Minulle itselleni jälkimmäinen lukutapa kuulostaa kovin vaikealta. Sen suurin ongelma on siinä, että käytännössä anteeksianto kohdennetaan tulevaan syntiin jo ennakolta. Jeesushan korosti isona ongelmana nimenomaan sitä uudelleen avioitumista.

Toisaalta juuri tämän vuoksi kysymys oikeutetusta avioerosta muuttuu aidosti hyvin vaikeasti määriteltäväksi. Olen asiaa käsitellyt tässä vastauksessani. Kirjoitan saman asian nyt vähän tiiviimmin.

Vanhan testamentin, Jeesuksen ja Paavalin opetusten mukaan avioliitto on yksiselitteisesti elinikäinen. Esimerkiksi Roomalaiskirjeessä asia sanotaan hyvin tiiviisti:

Jos hän miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle, hän on avionrikkoja. Mutta miehensä kuoltua hän on vapaa lain määräyksestä eikä tee aviorikosta, jos menee naimisiin toisen miehen kanssa. (Room. 7:3)

On siis yksiselitteistä, että aviorikos tapahtuu, jos naimisissa oleva ihminen tekee syrjähypyn. Tämä särkee avioliiton perustuksia niin pahasti, että pettäminen eli haureus/huoruus antaa petetylle oikeuden mennä uudelleen naimisiin:

Minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden, ajaa hänet aviorikokseen. Ja aviorikoksen tekee myös se, joka nai miehensä hylkäämän naisen. (Matt. 5:32)

Minä sanon teille: se, joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden ja menee naimisiin toisen kanssa, tekee aviorikoksen. [Aviorikoksen tekee myös se, joka nai miehensä hylkäämän naisen."] (Matt. 19:9)

Näissä Jeesuksen sanoissa ihmettelyä herättää yleensä se, että miksi hylätyn naisen puolisoksi ottaminen on aviorikoksen tekemistä. Tämä kuitenkin on selkeä seuraus siitä, että jos kerran avioliitto on oikeasti elinikäinen, niin silloinhan ero ei särje avioliittoa. Eroamisen myötä nämä ihmiset ovat naimisissa, mutta eivät asu enää saman katon alla. Ja koska nämä ihmiset ovat yhä edelleen Jumalan silmissä naimisissa, heillä on mahdollisuus sopia keskenään ja palata yhteen:

Naimisissa oleville taas annan käskyn, en minä vaan Herra: vaimo ei saa erota miehestään. Jos hän kuitenkin eroaa, olkoon menemättä enää naimisiin tai sopikoon miehensä kanssa. Samoin ei mies saa erota vaimostaan. (1. Kor. 7:10-11)

Kun Jeesus puhuu siitä, että hylätyn naisen ottaminen vaimoksi on aviorikos, hän todennäköisesti tarkoittaa sitä, että tuo uusi naimisiin meneminen estää eronneen pariskunnan yhteen palaamisen. Muutenhan heillä olisi vielä ollut mahdollisuus sopia ja palata yhteen.

Samoin oudolta tuntuu se, kun Jeesus puhuu siitä, että vaimon hylkääminen ajaa tämän aviorikokseen. Eikö se ero olekaan aviorikos? Itse luen noita sanoja siten, että Jeesus sanoo, että väistämättä tulee käymään niin, että naisen täytyy etsiä uusi mies, jolloin tämä tulee tekemään aviorikoksen.

Jeesuksen sanoja lukiessa tulee siis itsellekin hyvin ristiriitainen olo. On täysin selvää, että kristityn ihanne on yksiavioisuus koko elämän ajan. Sen ihanteen rikkomisesta annetaan hyvin jyrkät ohjeet. Ja toisaalta niihin samoihin sanoihin sisältyy ajatus, että ero itsessään ei näytä tarkalleen ottaen olevan se aviorikos. Miksi Jeesus muuten voisi sanoa, että juridisesti eronneet puolisot voisivat omilla tahoillaan sortua aviorikokseen?

Tämän vuoksi kristikunnassa on hyvin erilaisia tulkintoja. Jos ymmärrän oikein, katolinen kirkko ei vihi aviopuolisoita uudelleen edes aviorikoksen johdosta tapahtuneen avioeron jälkeen. Heidän teologiassaan korostuu "lain henki", eli se, mihin Jeesus kristittyjä haluaa ohjata.

Toisaalta esimerkiksi Lähetyshiippakunnan pastorien suunnalta olen kuullut opetusta siitä, että jos aviorikoksen jälkeen on oikeus mennä uudelleen naimisiin, niin silloin uudelleen avioitumisen oikeus on myös silloin, jos aviorikos on tapahtunut juridisen eron jälkeen. Heidän teologiassaan korostuu "lain kirjain", eli se, mihin Jeesus tarkalleen ottaen rajoja vetää.

Pahoittelen, etten osaa antaa sinulle vastausta, joka olisi juuri sinulle räätälöity. Toivon, että voin kuitenkin auttaa sinua muodostamaan mielipiteen siten, että voit tehdä ratkaisusi levollisella omallatunnolla.

Tervehdys Pohtija124 ja Sofia!

Nettipapin palstalla on paljon kyselty parisuhteeseen liittyviä kysymyksiä. Hyvin usein ne ovat jonkinlaista pohdintaa oikeanlaisesta rajanvedosta. Teidän kysymyksenne ovat keskenään aivan erilaisia, mutta niitä yhdistää tämä rajanvedon tematiikka. Niinpä liitin kysymyksenne samaan ketjuun.

Pahoittelen, että kohtalaisen pitkästä vastausajasta huolimatta tämä ensimmäinen vastaukseni ei kohdistu suoraan kummallekaan teistä. Koska parisuhteeseen liittyvät kysymykset ovat hyvin moninaisia - ja näistä vastauksista ovat kiinnostuneita teidän lisäksenne myös muut palstan käyttäjät - teen ensin koosteen jo olemassa olevista vastauksista. Niihin tutustuminen saattaa antaa teille jo jotain aineksia, mutta palaan vielä myöhemmin kirjoittamaan erikseen teille molemmille omat vastaukset.

Seurustelu ja seksuaalisuus
Tässä on varsin yleisellä tasolla kirjoittamaani pohdintaa siitä, millä tavalla ymmärrän Raamatun opetuksen seurustelusta, toiseen ihmiseen tutustumisesta, avioliitosta ja seksistä.

Seksi, seurustelu, avoliitto, avioliitto
Tämä viestiketju on vanha, ja siinä kirjoitan periaatteessa samoja asioita kuin edellisessäkin ketjussa. Kysyjät tiedustelevat kuitenkin varsin paljon sitä, mitä Raamattu aihepiiristä opettaa. Siksi vedän rajalinjoja enemmän, koska niitä juuri on kysyttykin.

Tietoinen synti suhteessa ja parannus
Tämä keskustelu on huomattavan sielunhoidollinen tarkastelunäkökulmaltaan. Kysyjä kipuilee hyvin henkilökohtaisesti parisuhteen ja seksuaalisuuden rajanvetojen kanssa.

Kristityn ja ei-kristityn suhde
Montaa kristittyä askarruttaa kysymys, kuinka pitäisi suhtautua parisuhteeseen uskovan ja ei-uskovan välillä. Pitääkö erota, jos on jo naimisissa, muttei ole yhteistä uskoa? Entä saako mennä naimisiin, jos toinen uskoo ja toinen ei?

Avioero ja uudelleen naimisiin meneminen
Uudelleen avioituminen on aina hyvin kipeä aihepiiri. Tässä ketjussa pohdin, mitä ymmärrän Raamatun aiheesta sanovan.

Avoliitto uskoontulon jälkeen
Tämän keskusteluketju sopisi aiheensa puolesta täydellisesti kysymystenne yhteyteen. Koska se itsessään on jo niin pitkä, pidän ketjun erillisenä. Kysymyksen tematiikka on myös sitä rajanvetoa, ovatko kaikki parisuhteen palikat sellaisella paikalla, kun Jumalan silmissä hyvä on.

Tervehdys Lilja,

Prostituutio on Raamatun ja perinteisen kristinuskon etiikan mukaan yksiselitteisesti väärin. Raamatussa ei millään muotoa osoiteta hyväksyntää prostituution harjoittamista kohtaan, vaan hyvin useassa kohdassa se sanotaan Jumalan tahdon vastaiseksi asiaksi niin Vanhan kuin Uuden testamentinkin puolella.

Raamatun kielenkäytössä ei kuitenkaan käytetä sanaa prostituutio tai prostituoitu vaan puhutaan portoista. Huoruus tai haureus voivat myös liittyä prostituutioon, mutta kyseisiä sanoja käytetään laajemminkin avioliiton ulkopuolisista sukupuolisuhteista, vaikka kyseessä ei olisikaan maksullinen prostituutio. Toisinaan näilläkin sanoilla kyllä viitataan nimenomaan prostituutioon.

Otan tähän jonkinlaisen koosteen Raamatussa mainituista kannanotoista prostituutiota koskien:


Käskyjä molemmille sukupuolille

On jotakuinkin selvää, että historian saatossa maksullista seksiä tarjoavat useammin naiset miehille kuin miehet naisille. Kuitenkin jo Vanhassa testamentissa tunnettiin temppeliprostituutio, jossa myös miehet toimivat porttoina. Jälkimmäisestä lainauksesta käy ilmi, että tässäkin lajissa kyllä naiset olivat enemmän edustettuina:

Kukaan israelilainen nainen tai mies ei saa ryhtyä harjoittamaan haureutta minkään jumalan kunniaksi. Haureudesta saatua palkkiota, olipa se maksettu naiselle tai miehelle, ei saa viedä Herran, teidän Jumalanne, pyhäkköön minkään lupauksen täyttämiseksi. Se on iljetys Herralle, teidän Jumalallenne. (5. Moos. 23:18-19)
Hän hävitti Herran temppelin alueelta myös haureutta harjoittavien pyhäkköpalvelijoiden huoneet, joissa naiset olivat kutoneet pukuja Astartelle. (2. Kun. 23:7)

Huolimatta siitä, että naiset ovat Raamatun sivuilla useammin porttoja, ei ole lupa tehdä johtopäätöstä, että ”taas naiset ovat Raamatussa heikommassa asemassa”. Tässäkin tapauksessa Jumala langettaa miehelle suuremman vastuun vääristä teoista:

Vuorten huipuilla he uhraavat, polttavat suitsuketta kukkuloilla tammen, poppelin ja rautatammen alla. Ne luovat suloisen varjon. Onko siis ihme, että tyttäristänne tulee porttoja ja miniänne rikkovat avion! Mutta minä en syytä tyttäriänne siitä, että he harjoittavat haureutta, enkä miniöitänne siitä, että he rikkovat avion. Itsehän miehet lähtevät huorien matkaan, uhraavat temppeliporttojen kanssa. Ymmärtämätön kansa joutuu turmioon! (Hoos. 4:13-14)


Käskyjä naisille

Tämä vastuutuskysymys näkyy aika hyvin siinä, että porttouteen liittyviä käskyjä tai kieltoja ei suunnata kovinkaan paljon naisille - vaikka naiset ovat paljon useammin prostituoituja kuin miehet. Käytän tarkoituksella sanamuotoa ”kovinkaan paljon” sen vuoksi, että en tätä vastausta kirjoittaessani onnistunut löytämään yhtään. Jätän kuitenkin sen varauksen, että niitä olisi.

Löysin kyllä naisille suunnattuja käskyjä, jotka kieltävät kaikenlaisen haureuden – eli myös vapaaehtoisen ja maksuttoman avioliiton ulkopuolisen sukupuolielämän – joten se pitää kyllä sisällään myös prostituution.

Jos papin tytär häpäisee itsensä harjoittamalla haureutta, hän samalla häpäisee isänsä; siksi hänet on poltettava. (3. Moos. 21:9)
Vanhimpien tulee viedä tyttö isänsä talon ovelle ja kaupungin miesten on kivitettävä hänet hengiltä; hän on harjoittanut haureutta ja tuottanut häpeää isänsä talolle ja koko Israelille. Hävittäkää paha keskuudestanne. (5. Moos. 22:21)


Käskyjä miehille

Suurin osa prostituutioon liittyvistä käskyistä annetaan miehille. Edellä Jumala sanoi hyvin selvän lainalaisuuden: jos miehet eivät olisi kiinnostuneita prostituoiduista, niin prostituutiota ei olisi olemassakaan. Siksi miehiltä edellytetään Jumalan tahdon mukaista elämää. Jopa siinä tilanteessa, että perheen tytär ihan oma-aloitteisesti ja vapaaehtoisesti haluaisi ryhtyä portoksi:

Älä saata tytärtäsi häpeään antamalla hänen ruveta portoksi, etteivät irstaat tavat leviäisi maassanne ja täyttäisi sitä iljetyksellä. (3. Moos. 19:29)

Sananlaskujen kirjassa varoitetaan hyvin käytännönläheisesti ongelmista, joita mies hankkii itselleen prostituoitujen kanssa touhutessaan:

Portto on kuin syvä hauta, vieras nainen kuin ahdas kaivo. (Sananl. 23:27)
Joka viisautta rakastaa, on isänsä ilo, varansa tuhlaa, joka käy porttojen luona. (Sananl. 29:3)

Paavali kirjoittaa asiasta hengellisestä näkökulmasta. Nämä sanat voidaan toki soveltaa kumpaakin sukupuolta koskevaksi, vaikka hyvin oletettavasti opetuksen mielikuva on se, että tässä varoitetaan miehiä lankeamasta maksullisten naisten käyttöön.

Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne ovat Kristuksen ruumiin jäseniä? Ryhtyisinkö siis tekemään Kristuksen jäsenistä porton jäseniä? En ikinä! Ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, on samaa ruumista hänen kanssaan? Onhan sanottu: "Nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." Mutta joka liittyy Herraan, on samaa henkeä hänen kanssaan. Pysykää erossa haureudesta! Kaikki muut synnit, joita ihminen tekee, kohdistuvat muualle kuin hänen ruumiiseensa, mutta siveetön teko osuu ihmisen omaan ruumiiseen. … Tuottakaa siis ruumiillanne Jumalalle kunniaa! (1. Kor. 6:15-19, 20)


Porttous vertauskuvana

Porttous on siis Raamatussa sanottu vääräksi. Selvien käskyjen ja kieltojen lisäksi tämä näkyy siinä, että porttous toimii vertauskuvana myös hengellisestä aviorikoksesta ja luopumisesta. Toistuvasti erityisesti Vanhan testamentin profeettakirjoissa kuvataan Jumalan omaa kansaa portoksi, jonka olisi täytynyt olla uskollinen aviomiehelleen, eli Jumalalle, mutta onkin ryhtynyt prostituoiduksi, eli palvelemaan muita jumalia.

Seuraavat jakeet eivät ole keskenään samasta kohdasta eivätkä oikeassa järjestyksessä, mutta laitan ne kerronnallisesti sellaiseen järjestykseen, että vertauskuva Israelista, Juudasta ja Jerusalemista avautuu parhaiten:

Herra alkoi puhua Hoosealle ja sanoi näin: "Mene ja ota portto vaimoksesi ja ota lapsiksesi ne lapset, jotka hän saa. Tämä maa on uskoton Herraa kohtaan, se on kuin portto, se palvelee vieraita jumalia." (Hoos. 1:2)
- Kautta aikojen sinä olet särkenyt ikeesi, aina katkonut valjaasi ja sanonut minulle: "En halua palvella sinua!" Jokaisella korkealla kukkulalla, jokaisen viheriöivän puun alla sinä olet tarjoutunut portoksi. (Jer. 2:20)
Vaikka minä lähetin Luopio-Israelin pois hänen aviorikoksensa vuoksi ja annoin hänelle erokirjan, ei hänen sisarensa Petturi-Juuda siitä säikähtänyt, vaan rupesi portoksi hänkin. Minä jouduin sen näkemään. (Jer. 3:8 )
Sinä teit kaiken vielä pahemmin kuin toiset portot: sinun perässäsi ei juossut yksikään mies, ja rakastelusta maksoit sinä itse, sinulle siitä ei maksua annettu. Niin alas sinä vajosit. (Hes. 16:34)
Voi häpeä! Portoksi on sortunut tuo uskollinen kaupunki. (Jes. 1:21)

Myös Ilmestyskirjassa prostituutio on suuren pahuuden vertauskuva. ”Babylonin portto” kuvaa ihmiskuntaa, joka luopuu Jumalasta ja palvelee vain ihmisen omaa etua ja syntisiä haluja:

Yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli seitsemän maljaa, tuli luokseni ja sanoi: "Tule, minä näytän sinulle, millainen tuomio annetaan sille suurelle portolle, joka asuu suurten vesien äärellä, sille, jonka kanssa maailman kuninkaat ovat irstailleet ja jonka iljettävästä viinistä maan asukkaat ovat juopuneet." (Ilm. 17:1-2)


Prostituutioon suhtautuminen

Prostituoituun ja prostituoidun palveluja käyttävään ihmiseen kuuluu suhtautua niin kuin kaikkeen syntiin jokaisen ihmisen kohdalla. Periaatteena on se, että Jumala vihaa syntiä ja rakastaa jokaista ihmistä. Jokainen väärä teko on asia, johon ei saa antaa lupaa. Paavali kirjoittaa kaikenlaisesta seksuaalisesta synnistä, että se ei vaan ole oikein:

Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät. (1. Kor. 6:9-10)

Ja silti jokainen ihminen prostituoidut mukaan lukien on Jeesukselle rakas, vaikka tämä sortuukin kaikenlaisiin synteihin jatkuvasti. Jeesukseenkin ihastuttiin ja vihastuttiin sen vuoksi, että hän osoitti suurta yhteyttä ja hyväksyntää syntisille ihmisille.

Fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen, näki sen ja ajatteli: "Jos tämä mies olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee. Nainenhan on syntinen." (Luuk. 7:39)

Fariseukset ja heihin kuuluvat lainopettajat olivat tästä äkeissään ja sanoivat Jeesuksen opetuslapsille: "Kuinka te syötte ja juotte yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!" Jeesus vastasi heille: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä, jotta he kääntyisivät." (Luuk. 5:30-32)

Jeesus hyväksyi kaikki seuraansa, mutta kertoi myös, että väärät teot vaativat parannusta ja kääntymistä. Nämä asiat ovat yhtä aikaa voimassa. Ja siksi on hyvin tärkeä ymmärtää, että tuomitseminen ja nuhteleminen ovat kaksi tyystin eri asiaa. Tiivistetysti ja mutkat suoriksi vetäen ero on seuraava:

Nuhteleminen on väärästä teosta pois ohjaamista, missä on tarvittaessa toimittava hyvin selväsanaisesti. Tähän Jeesus velvoittaa seuraajiaan. "Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi..." (Matt. 18:15)

Tuomitseminen on kadotustuomion lausumista, eli sen väittämistä, että kyseinen ihminen ei ole saanut tai ei voi saada syntejään anteeksi vaan joutuu helvettiin. Tähän ei kenelläkään kristityllä ole oikeutta. "Älkääkä tuomitko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan." (Luuk. 6:37 KR38)

Jeesus odotti, että hänen seuraajansa luopuvat pahoista teoistaan. Se kuuluu kristityn elämään. Mutta koska kukaan ei koskaan muutu synnittömäksi, on pelastuksen perusta vain Jeesukseen uskomisessa. Se koskee sekä niitä, jotka onnistuvat tekemään parannuksen joistain synneistä että niitä, jotka eivät ole siinä vielä onnistuneet.

Jeesus sanoi: "Totisesti: portot ja publikaanit menevät Jumalan valtakuntaan ennemmin kuin te. Johannes avasi teille vanhurskauden tien, mutta te ette uskoneet häntä. Portot ja publikaanit sen sijaan uskoivat, ja vaikka te sen näitte, te ette jälkeenpäinkään tulleet katumukseen ettekä uskoneet häntä." (Matt. 21:31-32)

Myös Vanhan testamentin puolella on kuvauksia siitä, kuinka portto on ollut hyvän välikappaleena ja pelastunut tuholta – ei prostituution vuoksi vaan siitä huolimatta. Hänen uskollisuutensa muistetaan vielä Uuden testamentinkin puolella:

Joosua jätti henkiin portto Rahabin, hänen isänsä suvun ja kaikki muutkin hänen omaisensa, koska Rahab oli piilottanut tiedustelijat, jotka Joosua lähetti vakoilemaan Jerikoa. Rahabin suku elää israelilaisten keskuudessa vielä tänäkin päivänä. (Joos. 6:25)
Koska portto Rahab uskoi, hän välttyi kuolemasta yhdessä niskoittelijoiden kanssa, sillä hän oli ottanut tiedustelijat ystävinä vastaan. (Hepr. 11:31)
Juuri tekojensa ansiosta portto Rahabkin osoittautui vanhurskaaksi, kun otti sanansaattajat luokseen ja auttoi heidät pois toista tietä. (Jaak. 2:25)

Erityisen vahva viesti sisältyy Jeesuksen sukuluetteloon heti Matteuksen evankeliumin alussa:

Abrahamille syntyi Iisak, Iisakille Jaakob, Jaakobille Juuda ja tämän veljet, Juudalle Peres ja Serah, joiden äiti oli Tamar, Peresille Hesron, Hesronille Ram, Ramille Amminadab, Amminadabille Nahson, Nahsonille Salma, Salmalle Boas, jonka äiti oli Rahab… (Matt. 1:2-5)

Jeesuksen sukuluettelossa mainitaan neljä naista, joista kaksi oli porttoja. Rahab oli harjoittanut porton ammattia, ja Tamar oli naamioitunut portoksi, jotta sai hankittua lapsen appiukkonsa kanssa. Vaikka prostituutio tuomitaan Raamatussa kaikissa muodoissaan, kykenee Jumala toteuttamaan suunnitelmansa syntisiä ihmisiä käyttäen.

Jeesuksella saattaa olla tämä asia varsin omakohtaisestikin sydämellään. Koska neitseestäsyntymistä ei tietenkään pidetty hänenkään aikanaan luonnollisena syntymisen tapana, Jeesuksen vastustajat osasivat lyödä sanoillaan:

He sanoivat: "Me emme ole porton poikia. Meillä on yksi isä, Jumala." (Joh. 8:41)