No niin, lisään tämän tähän, koska mielestäni liittyy aiheeseen ja haluan kysyä asiaa edellisen kirjoituksesi valossa...
Elää Jeesukselle? Mitä tarkoittaa se, että antaa kaiken elämässään Jeesukselle eikä enää elä itselleen?
Pitääkö elämän tarkoitus olla Jeesus? Onko elämälläni huono tarkoitus, jos se on yrittää elää Jumalan tahdon mukaan, tehdä lähetystyötä, elää arjessa kristittynä ja nauttia elämästä itsekin?
Suurin osa asioista, mitä ihmiset tekevät, on itsestään huolehtimista ja kuitenkin hauskaakin saa pitää. Mitä ihmettä sitten voi tarkoittaa, että antaa koko elämänsä Jeesuksen käyttöön?
Tunnustan että ahdistuin Maata Näkyvissä -festareilla sen enklantilaisen puhujan puheesta...

Laitoin äsken juuri yhden toisenkin kysymyksen, mutta tämä on mielestäni paljon paljon tärkeämpi (ja ehkä vaikeampi?) kysymys kuin äskeinen, koska tajusin vihdoin mikä mieltäni oikeasti vaivasi! En jaksaisi enää epämääräisesti pelätä, että pääsenköhän Taivaaseen, koskevatkohan nämä lupaukset nyt minua.

Eli:

Aina sanotaan että "usko Jeesukseen niin pelastut". Kuitenkin sitten Raamatusta nousee ja muutenkin sanotaan asioita, joiden takia ei sitten kuitenkaan pelastuisi (ehkä jopa uskosta huolimatta?). Toivon, että Nettipappi kommentoisi näitä väitteitä ja kertoisi, miten asiat oikein menevät.

A) Täälläkin esillä ollut Pyhän Hengen pilkka.
Mark 3:28 "Totisesti: Kaikki tullaan antamaan ihmisille anteeksi, kaikki synnit ja herjaukset, miten he sitten herjaavatkin. 29 Mutta jos joku herjaa Pyhää Henkeä, hän ei saa ikinä anteeksi vaan on syypää ikuiseen syntiin." 30 He näet olivat sanoneet, että Jeesuksessa oli saastainen henki."

Entä jos sanoo, että Jeesuksessa oli saastainen henki? Voiko silloin enää katua ja pelastua? Tiedän, että usein sanotaan, että Pyhän Hengen pilkka on sitä, ettei usko Jeesukseen, mutta mitä tuo viimeinen lause sitten tarkoittaa? Entä jos sanoo, että uskovassa on saastainen henki? Entä jos sanoo Pyhän Hengen työtä tietämättömyydessään ihmisen itsensä tai pahojen henkien aikaansaamiseksi?

B) Jos muuttaa Raamatun tekstejä.
Ilm. 22:18 "Jokaiselle, joka kuulee tämän kirjan ennussanat, minä vakuutan: Jos joku panee niihin jotakin lisää, panee Jumala hänen kärsittävikseen ne vitsaukset, joista tässä kirjassa on kerrottu.
19 Jos joku ottaa pois jotakin tämän ennustusten kirjan sanoista, ottaa Jumala pois hänen osallisuutensa elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kerrottu."

Entä jos vahingossa, hyvää tarkoittaen muuttaa Raamatun sanomaa? Tai vajavaisuudessaan ja syntisyydessään?

C) Jos opettaa väärin.
En nyt muista, mistä kohtaa Raamattua tämä on, mutta siinä sanotaan, että opettajat ovat vastuussa seurakunnasta, ja olen kuullut jopa, että yksittäinen kristitty olisi vastuussa siitä, jos hän ei ole kertonut jollekin, ja hän ei ole kuullut koskaan sanomaan Jeesuksesta, että voisi tulla uskoon. Voiko silloinkin pelastua? Millä tavalla tämä vastuu on, silläkö tavalla, että joutuu kadotukseen jos ei ole tehnyt näin?

D) Monessa kohtaa uuden testamentin kirjeitä sanotaan, että tehkää lujasti työtä pelastuaksenne. Entä jos ei tee tarpeeksi työtä Jeesuksen ja evankeliumin eteen? Voiko silloin pelastua?

E) Entä jos ei vain halua joistain synneistään eroon? Entä jos ei vain pysty tekemään parannusta kaikesta?

F) Ja vielä, onko olemassa joitain syntejä, joita kristitty ei voi tehdä ja saada niitä anteeksi sitten? Voiko luopua uskosta ja palata sen jälkeen vielä Jeesuksen luo?

Kiitos, olisin onnellinen jos voisit jotenkin auttaa. :'(

Mitä sanoa ihmiselle joka sanoo minulle että "tuollaisen asenteen takia jotkut ovat tehneet itsemurhan." ja "käskyistä tärkein on rakkaus ja pitäisi toimia rakkaudellisesti." ja "ja sinun mielestäsi tällaisen ihmisen pitäisi jäädä koko elämäkseen vaille rakkautta ja hellyyttä."? Vaikka kyllä sanoin monta kertaa että tunnen henkilökohtaisesti tytön, joka seurustelee tytön kanssa ja että hyväksyn hänet mutta en sitä että hän seurustelee tytön kanssa eikä siinä ole ihmeemmin ongelmaa.
Ei hitsi tää kaivelee mua ja joudun olemaan tuon henkilön jonka kanssa keskustelin kanssa tekemisissä vielä lähitulevaisuudessa... O_o Ei jäänyt kovin hyvä mieli tuosta keskustelusta. Ja vielä kun on vanhempi ihminen, niin en minä mitään osaa sanoa vastaan.

Kyllä minusta karkkilakkoa voi pitää aivan oikeana paastona, jos siihen suhtautuu hengellisenä asiana. Olen kuullut sellaisen jutun, että joku Vanhan Testamentin henkilö (olikohan nyt Daavid) paastosi kieltäytymällä herkullisista ruuista ja hyväntuoksuisista voiteista. Ja onhan se parempi, että on karkkilakossa, kuin että ei lainkaan paastoaisi? Minun vanhempani eivät varmasti antaisi minulle lupaa paastota kokonaan ruoasta. Enkä uskaltaisi aikuisenakaan, koska en tiedä, mistä saisin luotettavia ja turvallisia ohjeita paastoamiseen. Miksei seurakunnissa ole käytännön opetusta paastosta?

Eikö itsetyydytyksessä kuitenkin himoita omaa ruumista?

Kiitos kiitos. ^^ Mietin sitäkin, että missäköhän vaiheessa fyysinen kurittaminen on fyysistä kurittamista ja missä vaiheessa se muuttuu perheväkivallaksi...

Laitan tämän nyt tänne, kun tämä on kuitenkin kysymys ja toivon nettipapilta vastausta sitten joskus kun ehtii.

Jos joku pyytää rahaa esim. alkoholiin tai muu vastaava tilanne, niin onko parempi olla antamatta rahaa vai ei? Kun Raamatussa lukee, että pitää antaa sille joka sinulta pyytää.