4
« : 14.05.2024 - klo:01:02 »
Hei Marko!
Sinulla on mainio opetus kolmionmuotoisesta kristittyjen erilaisuudesta. Minua on pohdituttanut tuo kipuun suostumisen ajatuksesi kun katson Suomen ev.lut kirkon tulevaisuutta ja toisaalta myös omaa sisintäni. Tarkoittaako se käytännössä, että kaikkien pitää joustaa itselleen ominaisesta Jeesuksen ominaisuudesta? Tehdä kompromissi, jossa jokaiselle kolmion kulmalle jää jotain hampaankoloon. Jotta kristittyjen ykseys säilyy.
Kipuun suostumisen ajatus on pyörinyt mielessä kirkollista keskustelua seuratessa. Tuo kipu on läsnä myös omassa sisimmässäni. Lähtökohtaisesti olen ajatellut perinteisesti avioliitosta, eutanasiasta ja avioerosta jne. Minusta Raamatun lähtökohta on niissä selkeä. Ylipäätään kristityn auktoriteettina pitäisi olla Raamattu, koska mikä muu se olisi. Mutta toisaalta ymmärrän hyvin ihmisten elämäntilanteet. Omat vanhempani on eronneet ja menneet uusiin naimisiin. Maito on maassa jo, joten ajattelen, että heidän on ihan hyvä pysyä nykyisissä liitoissaan. Abortin suhteen mietin ääritapausta, jossa alaikäinen on joutunut raiskatuksi ja tulee raskaaksi. Voisinko kieltää häneltä abortin, kuten jotkut tosi konservatiivit tekisivät? En usko, että pystyisin. Voin myös hyvin kuvitella, millaisiin valtaviin sisäisiin kamppailuihin Raamatun Sana asettaa homoseksuaalin tai transsukupuolisen. Myötätuntoni on heidän puolellaan, vaikka seison Sanan takana.
Minulla on varmaankin kyky samaistua sekä oppi-nurkkaan, että karismaattiseen ja lähimmäisen rakkaus -nurkkaan. Tämä vastakkainasettelu aiheuttaa jatkuvan kiputilan sisälläni. Käyn sisälläni samaa kirkollista keskustelua jota lehtien palstat ja some on täynnä. Se on todella turhauttava ja repivä olotila. Mutta en voi muutakaan. Onko tämä sitä kipuun suostumista? Olen kaiketi kolmion keskellä oleva ihminen.