... Jatkoa edelliseen:

Huh Ja sitte liiton merkki, ympärileikkaus, miks se oli vaan miehillä? (ihmettelen myös Raamatun sovinistisuutta eri tilanteissa)

Sodista sitten.. Tuli mieleen.. Luulis että kun Vanhassa Testamentissa oli Jumalan tahdon mukaisia sotia ja Jumala hävitti kokonaisia kaupunkeja niin syyttömiäkin siinä samalla meni.. Tai no, kaikki ihmisethän on syntisiä, mutta silti noi sodat tuntuu jotenkin epäreiluilta.  Huh

Vanhasta Testamentista vielä. Orjat ja moniavioisuus? Ekaa Mooseksen kirjaaki lukiessa tulee fiilis että ne on ihan hyväksyttyjä asioita? Onks ne jotain että ne liittyy siihen kulttuuriin vai vanhaan liittoon vai häh?  Huh

En tiedä, miksi ympärileikkaus käskettiin liiton merkiksi. Jumala nyt vain halusi asettaa jonkun näkyvän merkin liitolle ja viisaudessaan hän valitsi sellaisen, joka on – ainakin myöhemmin – tuttu myös Raamatun ulkopuolelta. Nykyään tämä saattaa ihmetyttää, kun usko nähdään todella henkisenä asiana. Koko Raamatun läpi, myös Uudessa testamentissa, usko näkyy kuitenkin koko elämässä. Myös Uuden liiton merkki on jotain näkyvää ja tuntuvaa – vaikka kasteesta ei mitään ympärileikkauksen veroista jälkikäteen tarkistettavaa merkkiä jääkään.

Mitään sovinismia minä en tässä asiassa näe. En usko, että miehet pitivät ympärileikkausta minkäänlaisena etuoikeutena. (Tosin syntinen ihmisluonto mielellään nostaa itsensä muiden yläpuolelle, jos on kokenut jotain ikäviä kokemuksia enemmän kuin toiset.) Muutenkin ajatukset sovinismista Raamatun maailmassa pitää ottaa tosi varovaisesti. Sovinismin mittari on aina valtavan kulttuurisidonnainen. Raamatun aikaisessa maailmassa lähdettiin siitä, että mies ja nainen ovat erilaisia hyvin monella tapaa. Nykyään erilaisuutta pyritään häivyttämään. Minä pidän enemmän naista ja miestä halventavina asioina heidän erityispiirteidensä hävittämistä kuin korostamista. Mutta moni näkee juuri tämän ajatukseni sovinismina.

Ylipäätään edellä mainitsemissasi tapauksissa yhteinen nimittäjä on kulttuuri ja kyseiseen aikaan liittyvät ajattelumallit. Kerron esimerkin: Eilen tätä kysymystäsi pohtiessani kaverini kertoi lähetystyöntekijästä, joka ei Afrikkaan mentyään ottanut itselleen kotiapulaista. Hän toimi länsimaisen tavan mukaan. (Täällähän kotihommat hoitava apulainen, joka saa juuri ja juuri elantonsa, olisi halventava asia.) Jonkin ajan päästä hänelle kuitenkin selvisi, että hänestä puhutaan paljon pahaa selän takana. Syy oli se, että hän oli rikas länsimaalainen, joka toimi siinä kulttuurissa todella törkeästi, kun ei elättänyt köyhiä ottamalla heitä apulaisiksi. Niinpä hän otti kotiapulaisen, jonka tehtävä oli pestä pyykit, tiskata ja laittaa ruoka. Sen jälkeen hän oli taas hyvä ihminen. Meillä länsimaissa ajattelu ei mene ihan noin. Vaikka toisaalta meidän ei tarvitse mennä kuin kaksi sukupolvea taaksepäin. Isovanhempammekin jo ihmettelevät nykyistä elämänmenoa, jossa pitää rikastua ja hankkia omaisuutta. He ovat eläneet aikaa, jolloin turvattu toimeentulo on ollut paljon isompi asia kuin rikastuminen ja ”itsenäinen elämä”. Jos ajattelumaailma on muuttunut noin paljon n. 60 vuodessa, miten meillä ikinä voi olla kanttia väittää, että 3000 vuotta sitten Lähi-Idässä harrastettiin sovinismia – ihan vain sillä perusteella, että sellainen elämänmeno olisi nykyisessä Suomessa huonossa huudossa.

Jumala ei asettanut tiettyjä hallitusmuotoja eikä määritellyt kulttuureita. Samuelin kirjoissa (1. Sam. 8.) kerrotaan, kuinka Jumala varoitti Israelia, kun tämä halusi luopua teokratiasta ja vaihtaa monarkiaan. Varoituksen syy oli, että kansa ei tajua, mitä se pyytää. Mutta kun kansa niin halusi, Jumala antoi ohjeet siihenkin. Eikä hän rutissut asiasta jälkikäteen. Ennen sitä Jumala antoi ohjeita teokratiassa elämiseen, sen jälkeen monarkiassa elämiseen. Jumala ei ole halunnut muuttaa kulttuureja, vaan hän on kertonut, kuinka hänen tahtonsa mukaan eletään olemassa olevissa ympyröissä.

Orjuus esimerkiksi ei ole Jumalan asettama järjestys, mutta Jumala on antanut Raamatussa paljonkin ohjeita siitä, miten orjien ja isäntien kuuluu elää hänen tahtonsa mukaan. Tämä saattaa kuulostaa oudolta, koska orjuus tuo mieleemme vain Yhdysvaltojen orjuuden tai israelilaisten Egyptin orjuuden. Jälkimmäisestä Raamattukin sanoi monta pahaa sanaa, mutta se ei ole ainoa orjuuden muoto. VT:n aikana ihminen saattoi vapaaehtoisesti myydä itsensä orjaksi turvatakseen itselleen toimeentulon. Orjat saattoivat olla hyvinkin arvostettuja – esimerkiksi Joosef oli Egyptissä Potifarin, mahtavan miehen koko omaisuuden hallitsijana. Juutalaisilla orjat saattoivat pitää huolen lasten kasvattamisesta ja opettamisesta. VT antaa myös ohjeita, kuinka on toimittava, jos orja ei sovitun orjuusajan jälkeen haluakaan lähteä talosta. Jotkut olivat niin tyytyväisiä isäntiinsä, että halusivat sitoutua taloon loppuiäkseen.

Kulttuuri ja ajan tavat ovat siis todellakin jotain aivan muuta kuin nykyään. Sen vuoksi Raamattu ei ole mennyt vanhaksi, mutta joidenkin sen opettamien asioiden ydin tulee ymmärrettäväksi vasta, kun tuntee ajan tavat. Jumala antoi ohjeita todellisille ihmisille todelliseen elämään. Samoin oli kaiken esivallan suhteen.

     Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen. Eihän ole esivaltaa,
     joka ei olisi Jumalalta peräisin, häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet
     valtuutensa. Joka vastustaa esivaltaa, nousee siis Jumalan säädöstä
     vastaan, ja ne, jotka näin tekevät, saavat rangaistuksensa. Ei sen,
     joka tekee oikein, tarvitse pelätä viranomaisia, vaan sen, joka tekee
     väärin. Jos siis tahdot elää pelkäämättä esivaltaa, tee oikein! Silloin
     saat siltä kiitosta. Se on Jumalan palvelija ja toimii sinun parhaaksesi.
     Mutta jos teet väärin, pelkää! Esivalta ei kanna miekkaa turhaan. Se
     on Jumalan palvelija ja panee täytäntöön väärintekijälle kuuluvan
     rangaistuksen. Siksi on suostuttava esivallan alaisuuteen, ei vain
     rangaistuksen pelosta vaan myös omantunnon vaatimuksesta. Sen
     vuoksi te verojakin maksatte, sillä viranomaiset ovat Jumalan
     palveluksessa, kun he hoitavat tehtäviään. Antakaa jokaiselle se,
     mikä hänelle kuuluu: kenelle vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli,
     kenelle pelko, sille pelko, kenelle kunnia, sille kunnia. (Room. 13:1-7)

Jumalan tahto on se, että esivalta on olemassa. Mutta hän ei ole sanonut, pitääkö sen olla demokratia, monarkia vai diktatuuri. Ei ole olemassa yhtä jumalallista hallintomuotoa. Kaikissa hallintomuodoissa voidaan elää Jumalan tahdon mukaisesti. Natsi-Saksan esivalta teki pahaa. Vaikka se esivaltana olikin Jumalan palvelija, se ei toiminut Jumalan palvelijalle annettujen ohjeiden mukaan. (Esim. Jumalan tahto on, että ihmiset uskovat Jeesukseen. Jos Jeesukseen uskova ihminen rikkoo Jumalan käskyjä, ei se tee Jeesukseen uskomista vääräksi asiaksi.) Esivaltakin voi tehdä ja tekee väärin. Mutta esivalta itsessään on silti Jumalan tahto.

Raamatussa puhutaan paljon myös moniavioisuudesta. Missään sitä ei kuitenkaan ylistetä Jumalan tahdon mukaiseksi. Joissain kohdissa siitä puhutaan kuten sen ajan kulttuurissa on tapana. Se oli vallan ja menestyksen merkki. Mutta tällaisissa kohdissa käytetään kerrontaa, eikä tarkoitus ole opettaa, että moniavioisuus olisi Jumalan tahto. Pikemminkin löytyy paljon kohtia, joissa jo paratiisissa asetettu yksiavioisuus huokuu läpi. Moniavioisuus esitetään usein tilanteissa, joissa se on aiheuttanut ongelmia. (Esimerkiksi Jaakobin ja Salomon tapauksessa.)


Tällaista...

Morjens, hyvä erilainensamanlainen.kom!

Laitoit ikään kuin huolettoman kevyesti muutamia kyselyjäsi Vanhasta testamentista ja Vanhasta liitosta. Kysymykset olivat hyviä, mutta kevyitä ne eivät todellakaan ole. Kirjoittelin eilen jo yleispätevän pohjustuksen näille kysymyksillesi. Nyt yritän edes jollain tarkkuudella vastata itse kysymyksiin. Pahoittelen jo etukäteen sitä, että yksinkertaisesti aika ja virta eivät riitä kaikkien käsittelyyn niin perusteellisesti kuin ne ansaitsisivat. Mutta kysele lisää niistä kohdista, joihin et saa vastausta näillä yrityksillä. Leikkelin kysymyksesi pienempiin palasiin ja osittain järjestelin palasia niin, että pystyn vastaamaan useampaan yhtä aikaa. (Ja lisäksi tämä vastaus näköjään pitää jakaa kahteen osaan, koska yhdellä kertaa saa lähettää vain 20 000 merkkiä.

Mäpä länttään tän aiheen alle omia kysymyksiäni vanhansta liistosta ja Vanhasta Testamentista.. ku nää nyt liittyy jotenki toisiinsa. Eli, ylipäätään, mikä vanhassa liitossa on se juju? Miten ihmiset pelastu ennen Jeesusta?

Yksinkertainen iskulausemuotoinen vastaus kuuluu: Ihmiset ovat pelastuneet aina uskomalla Jeesukseen. Vanhan testamentin aikana uskottiin tulevaan Messiaaseen. Evankeliumien aikana uskottiin läsnäolevaan Messiaaseen. Nykyään uskotaan 2000 vuotta sitten eläneeseen, kuolleeseen ja ylösnousseeseen Messiaaseen. Ihmiset ovat aina pelastuneet luottamalla Jumalan tekemään liittoon. Vanhan ja Uuden testamentin aikoina liitot näyttäytyivät erilaisina. Vanha liitto oli esikuva uudesta. Uusi oli vanhan täyttymys. Koko ajan on kuitenkin kyse Jumalan tekemästä liitosta ja siihen turvautumisesta.

Ensimmäinen lupaus tulevasta Messiaasta sisältyi jo syntiinlankeemuskertomukseen, jossa ihminen joutui eroon Jumalasta. Jumala lupasi yhteyden palautuvan ”siemenen”, eli jälkeläisen kautta.

     Herra Jumala sanoi käärmeelle: - Koska tämän teit, olet kirottu.
     Toisin kuin muut eläimet, karja ja pedot, sinun on madeltava
     vatsallasi ja syötävä maan tomua niin kauan kuin elät. Ja minä
     panen vihan sinun ja naisen välille ja sinun sukusi ja hänen sukunsa
     välille: ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi, ja sinä olet iskevä
     häntä kantapäähän. (1. Moos. 2:14-15)

Vanha käännös on tässä tarkempi. 15. jae kuuluu siinä seuraavasti:

     Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja
     hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä
     olet pistävä sitä kantapäähän. (1. Moos. 2:15 KR38)

Adam ja Eeva todennäköisesti odottivat, että Kain olisi ollut tämä kadonneen paratiisin palauttaja, mutta pettymys oli suuri, kun esikoinen paljastui veljesmurhaajaksi. Pian lupaus kuitenkin täsmentyi. Abraham sai lupauksen Messiaasta useampaankin kertaan.

     Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan
     päällä, sen tähden että olit minun äänelleni kuuliainen."
     (1. Moos. 22:18 KR38)

     Ja minä teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet
     ja annan jälkeläisillesi kaikki nämä maat, ja sinun siemenessäsi tulevat
     siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, (1. Moos. 26:4 KR38)

     Ja sinun jälkeläistesi paljous on oleva kuin maan tomu, ja sinä leviät
     länteen ja itään, pohjoiseen ja etelään, ja sinussa ja sinun siemenessäsi
     tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä. (1. Moos. 28:14 KR38)

Sivuhuomautus: Koska puhutaan kaikille kansoille tulevasta siunauksesta, kyse ei voi olla vain Abrahamista periytyvästä juutalaisesta kansasta, vaan siitä siemenestä, joka luvattiin jo paratiisissa. Siemen-sanan takia edellä olevat lainaukset ovat vanhasta käännöksestä, joka käyttää tätä kirjaimellisempaa suomennosta.

Abrahamin saama lupaus kulki juutalaisen kansan mukana. Yksi syy juutalaisten tarkkoihin kansaa koskeviin lakeihin, ohjeisiin ja puhtaussäännöksiin on siinä, että ne varjelivat lupausta kantavaa kansaa. Jos se olisi tuhoutunut tai sekoittunut vieraisiin kansoihin, olisi Abrahamin saama lupaus kuivunut kokoon. Kansan keskuuteen Jumala nosti aikojen saatossa profeettoja, jotka edelleen tarkensivat tätä lupausta lisää. Esimerkiksi pari kohtaa:

     Sinä Betlehem, sinä Efrata, sinä olet pienin Juudan sukukuntien
     joukossa! Mutta sinun keskuudestasi nousee Israelille hallitsija.
     Hänen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana. (Miika 5:1)

     Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi
     tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa
     aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa. (Sak. 9:9)

Jeesuksessa koko vanhan liiton läpi kulkenut lupaus toteutui. Vanha liitto oli siis esikuvaa Jeesuksesta ja uuden liiton valmistelua. Mutta esikuvan luonteesta huolimatta se oli myös todellinen liitto, johon turvautumalla pelastui.

Vanhaan liittoon kuulu mun käsityksen mukaan uhraaminen (Jeesus uudessa liitossa täydellinen uhri) Miks täyty uhrata? Uhraamalla sovitettiin syntejä?

Raamatun mukaan synti on kuoleman vakava asia. Samoin kuin siemen luvattiin jo Raamatun ensilehdillä, ”luvattiin” myös synnin palkaksi kuolema:

     Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö,
     sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma. (1. Moos. 2:17)

Ja sama ajatus löytyy esim. Roomalaiskirjeestä:

     Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen
     elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. (Room. 6:23)

Jumala asetti tämän säännön jo ennen kuin ihminen oli langennut syntiin. Ja sääntö oli pitävä, vaikka se teki hänen rakastamastaan ihmisestä kuolevaisen ja kadotuksen alaisen. Siksi anteeksiantokin oli mahdollista vain siten, että synti saa ansaitsemansa rangaistuksen.

     Veressä on elävän olennon elämänvoima. Minä itse olen määrännyt,
     että veri on tuotava alttarille teidän puolestanne tapahtuvaa sovitusta
     varten, sillä veressä oleva elämänvoima tuottaa sovituksen. (3. Moos. 17:11)

     Lain mukaan melkein kaikki puhdistetaan verellä, eikä anteeksianto
     ole mahdollinen, ellei vuodateta uhriverta. (Hepr. 9:22)

Vanhan liiton uhrit olivat Jumalan määräämä anteeksiannon ehto. Joka luotti Jumalan säädökseen ja turvautui siihen, sai armosta anteeksi pahat tekonsa. Mutta silti uhrit eivät olleet koko pelastussuunnitelmaa ajatellen täydellisiä. Siksi uhri piti uusia yhä uudelleen. Samalla ne olivat esikuva tulevasta täydellisestä uhrista. Jeesuksen kuoltua ihmisten puolesta ei uusia uhreja enää tarvittu:

     Hän ei ole tuonut uhrina pukkien eikä sonnien verta, hän on
     uhrannut oman verensä. Näin hän on kertakaikkisesti täyttänyt
     tehtävänsä, astunut sisään kaikkein pyhimpään ja hankkinut meille
     ikiajoiksi lunastuksen. Jos jo pukkien ja härkien veri ja saastuneiden
     päälle vihmottava hiehon tuhka puhdistaa ihmisen ulkonaisiin
     menoihin kelvolliseksi, kuinka paljon paremmin puhdistaakaan
     Kristuksen veri! Ikuisen henkensä voimalla hän on antanut itsensä
     virheettömänä uhrina Jumalalle, ja hänen verensä puhdistaa meidän
     omantuntomme kuoleman teoista, niin että voimme palvella elävää
     Jumalaa. Sitä varten Kristus on tullut uuden liiton välittäjäksi, että
     hänen kuolemansa vapauttaisi kaikki ensimmäisen liiton aikana
     tapahtuneista rikkomuksista ja että kutsutut niin saisivat heille
     luvatun iankaikkisen perinnön. (Hepr. 9:12-15)

Tuo viimeinen lause on luettavissa myös niin, että ikään kuin vanhan liiton aikana uhratut uhrit ovat päteviä nyt, kun täydellinen uhri on uhrattu.

Valaiskaa mulle vähän vanhaa liittoo ja uutta liittoo. Miten asiat muuttu uuden liiton myötä?

Aika valtavan laaja kysymys. Tämä on ehkä epäreilun lyhyt vastaus, mutta laitan joitakin asioita tiivistetysti ja luettelomaisesti:

- Monien uhrien tilalle tuli yksi kertakaikkinen uhri.
- Liitonmerkki ei ollut enää ympärileikkaus vaan kaste
- Ennen kuka vain voi kääntyä juutalaiseksi ja kuulua vanhaan liittoon. Nykyään kuka vain voi kääntyä Jeesukseen uskovaksi ja kuulua uuteen liittoon.
- Huom! Juutalaisuus oli armouskonto. Se ei muuttunut. Syntien anteeksianto tapahtui, kun ihminen tuli syntiuhrikaritsan kanssa Jumalan eteen. Nykyään se tapahtuu samalla tavalla. Uhrikaritsana on vain Jeesus.
- Muutos on ehkä liian yksinkertaistava käsite uutta ja vanhaa liittoa vertaillessa. Toisaalta paljon muuttui, mutta toisaalta vanha liitto koko ajan tähtäsi uuteen, ja uusi ponnisti vanhan pohjalta. Ilman toista ei ole toista.

Mä oon tajunnu niin, että osa laista kumoutu, esim että uhrata ei enää tarvi, vai miten se menee?  Huh Siis häh, mitä lakeja VTstä pitäs noudatta ja mitä ei?

Muutama asia on helppo sanoa yleisellä tasolla:
1. Kaikki ne asiat, jotka liittyivät erityisesti juutalaiseen kansaan maan päällisenä kansana ja heidän ”oikeuslaitokseensa” eivät tietenkään koske muita kansoja. VT:ssa on paljon ns. maallisia lakejakin, koska juutalaisuus oli alkujaan teokratia. (Hallitusmuoto, jossa presidentin tai kuninkaan sijasta päämiehenä on Jumala. Oikeuslaitosta pyörittivät puolestaan tuomarit.)
2. Lisäksi kaikki pelastumiseen liittyvät käskyt, jotka saivat täyttymyksensä Jeesuksessa, ovat jääneet vanhaksi. Tai tarkemmin ottaen ne muuttuivat esikuvasta siihen, mikä oli koko ajan suunnitelmissa. (Temppelipalvelus korvautui, koska liiton arkiksi tuli Jeesus. Lukaisepa Heprealaiskirje läpi. Siinä on todella hyvin kerrottu, miten uusi liitto täytti vanhan liiton lupaukset.)
3. Luomisen seurauksena tulleet ja ihmisen elämää ylipäätään koskevat käskyt ovat aina voimassa siellä, missä ihmisiä on.

Tämä kolmijako on ihan oma kehitelmäni, mutta käytän sitä kuitenkin. Joissakin tapauksissa on käytännössä vaikeuksia ymmärtää, mihin luokkaan joku VT:n käsky kuuluu. Suurin osa VT:n oheista on kuitenkin jotakin näistä kolmesta hyvin selvästi.


Jatkuu kohta ...

Moi Pyrski!

En todellakaan ole tämän asian tietäjä ja tuntija. Siksi sanon vain lyhyesti pari omaa näkökulmaani.

Kristitty saattaa liian helposti väittää, ettei ole mahdollista, että ihminen syntyy homona. Silloin ei tule mitään suuria käytännön ongelmia kristillisen etiikan ja Jumalan luomistyön välille. (Eli kysymys siitä, voiko Jumala luoda jonkun homoksi ja kieltää sitten homouden.) Mutta oikeasti edes Raamatusta ei voi löytää mitään perusteita tällaiselle väitteelle.

Itse uskon, että iso osa homoseksuaalisuudesta on ympäristön aikaansaamaa. Seksuaalisuus on arka aihe esimerkiksi murrosiässä. Jos silloin kokee suuria ongelmia seksuaalisuutensa suhteen, voi olla helpoin tie uskotella itselleen, että kaikki ongelmat johtuvat poikkeavasta seksuaalisesta suuntautumisesta. Ja varsinkin, kun nykyään homous ei ole niin tabu kuin sukupolvi sitten. Kärjistetysti sanottuna ihminen voi nykyään valita oman seksuaalisen suuntauksensa, koska valmiita miehen ja naisen malleja pyritään hävittämään.

Toisaalta minun mielestäni ei ole mitään ongelmaa siinäkään, että myös synnynnäiset asiat voivat olla kiellettyjä. Kyllähän uskomme siihenkin, että ihminen syntyy syntisenä ja sellaisena, ettei voi koskaan elää synnittömästi - vaikka synti kielletään Raamatussa. Perustellusti voitaneen väittää, että kleptomania on suuntaus, joka voi olla synnynnäinen ja jolle ihminen ei voi mitään - mutta koska varastaminen ei yleisesti hyväksyttyä, asian oikeellisuudesta ei edes keskustella.

No joo. Tämä oli tosi lyhyesti vastattu, ja tämä herättää enemmän kysymyksiä kuin vastaa niihin. Mutta kuten sanoin, en tunne aihetta paremmin.

No niin ...

Tässä tulee lopulta vähän tarkempi vastaukseni sakramenteista. Ensimmäiseksi kuitenkin tarkennan, että kun minä puhun sakramenteista, en tarkoita mitään muita asioita kuin kaste ja ehtoollinen. Muut kirkkojen pyhät toimitukset eivät ole läheskään samassa asemassa kuin nämä kaksi Jeesuksen asettamaa toimitusta.

Liitteenä on siis kirjoitukseni kasteesta. Se on syntynyt, kun nuoret ovat usein kyselleet minulta, mitä kaste merkitsee. Vaikka olen sitä yrittänyt aikojen saatossa hioa, olisi varmaan vielä paljon korjattavaa jäljellä. Mutta tuolla päästään ainakin alkuun.

Kirjoitus koskee siis vain kastetta. Ehtoollinen on kuitenkin varsin luonnollinen jatko kasteelle. Sen, mitä Jumala tekee kasteessa ainutlaatuisesti ja ensimmäistä kertaa, hän tekee ehtoollisessa yhä uudelleen kastetta vahvistaen. Jos kaste tiivistettäisiin yhteen lauseeseen, niin se voisi kuulua näin: "Kasteessa Jumala liimaa ihmisen kiinni Jeesukseen." Tämän jälkeen myös Jeesuksen sanat ehtoollisesta ovat hyvin ymmärrettävät. Johanneksen evankeliumin 6 luvun pätkä onkin jo edellisessä viestissäni esillä. Sen mukaan ehtoollisessa tarkistetaan, että kasteen liima pysyy lujasti kiinni.

Jep, mutta mennään näillä eteenpäin.

Hei Moottorisaha!

Tässä tulee lyhyesti alustava vastaus myöhemmälle vastaukselleni. Yritän ottaa selville seurakunnan atk-ramilta, pystynkö minä liittämään näihin viesteihin jotenkin liitteenä tai linkkinä pidempiä kirjoituksia. Jos se onnistuu, niin saat niin perusteellisen vastauksen, kuin minä vain osaan antaa. Takataskustani löytyy aikanaan väsäilemäni kirjoitus kasteesta, joka on kuitenkin sen verran pitkä, ettei sitä ole järkevää laittaa tähän forumille muuten kuin linkkinä. Mutta sitä odotellessa lyhyempi versio...

Kun puhutaan sakramenteista, voidaan tarkoittaa luterilaisen, ortodoksisen tai katolisen kirkon sakramentteja. Minä lähden vastauksistani luterilaisesta mallista. Eli meillä sakramentteja on vain kaksi, koska luterilaisen kirkon mukaan sakramentiksi kelpuutetaan sellaiset asiat, jotka Jeesus on käskenyt tehdä ja joissa on joku näkyvä aine. Meidän sakramenttejamme ovat kaste ja ehtoollinen. Sakramentit ovat kirkossa pyhässä asemassa siksi, että Jeesuksen sanat ja käskyt ovat pyhiä.

Sinä ja Suvi kyselitte, miten kirkossa nostetaan sakramentit uskon rinnalle tai joskus jopa ohi. Tämä on aika yleinen kysymys, mutta se sisältää pahan väärinkäsityksen. Sakramentit eivät ole vaihtoehtona uskolle, vaan uskon apuna ja uskon rinnalla.

Jeesus sanoo kasteesta:
     Hän sanoi heille: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille
     luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se
     tuomitaan kadotukseen. (Mark. 16:15-16)

Ja Jeesuksen sanat hänen lihastaan ja verestään:
     Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo
     hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun
     vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. Minun lihani
     on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo
     minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. Isä, joka elää, on minut
     lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka
     minua syö. Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin
     se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää,
     elää ikuisesti." (Joh. 6:53-58)


Kirkko ei nosta sakramentteja uskon rinnalle. Jeesus tekee sen itse. Jeesuksen mukaan ihminen pelastuu, kun hän on uskossa ja kastettu. Samoin ehtoollinen kuuluu uskoon, koska Jeesus sanoo, ettei ihmisellä ole elämää, jos tämä ei syö Hänen lihaansa ja juo Hänen vertaan.

Kaste tai ehtoollinen ei ole ihmisen teko. Ne ovat Jumalan tekoja. Kasteessa ihminen liitetään Kristukseen (Room. 6:3-11; Kol. 2:11-12), hänelle lahjoitetaan Pyhä Henki ja hänelle annetaan synnit anteeksi (Ap. t. 2:38). Ehtoollisessa Jeesus lupaa lujittaa ehtoollisen nauttijan suhdetta itseensä (Joh. 6:56).

Kristinusko ei ole vain pään sisäinen usko. Jumala loi ihmisen sekä henkiseksi että ruumiilliseksi olennoksi. Siksi hän hoitaa meitä myös kokonaisvaltaisesti. Minun mielestäni ihmisen oma usko on paljon enemmän ihmisen teko kuin se, että luottaa Jumalan suuriin tekoihin, jotka hän tekee kasteessa ja ehtoollisessa. Kun minä tiedän, että minut on kastettu Kristukseen kiinni, minä voin varmasti luottaa siihen, että Jumala on ottanut minut omakseen niin kuin hän sanassaan on luvannut. En minä ajattele, että minä muka itse olisin jotain tehnyt. Tai että kirkko olisi minut pelkällä tehdyllä teolla pelastanut. Kasteen ansiosta minä varmasti saan omistaa Jumalan lupaukset ja minulla on jotain todellista, mihin uskoa. Samalla tavoin ehtoollisella minä saan oikein tuntea, haistaa, maistaa ja nähdä, että minulle annetaan jotain sellaista, mihin sisältyy Jeesuksen suuret lupaukset anteeksiannosta ja hänessä kiinni pysymisestä. En minä todellakaan ajattele, että nyt pappi pelastaa minut omalla teollaan tai että minä itse siinä hetkessä teen jotain tekoja oman pelastumiseni eteen. Minä saan nauttia siitä, miten Jumala toimii lupaustensa mukaan.

Sakramentit eivät ole ihmisen tekoja. Pappi tekee tietysti asioita sakramentissa, mutta hän itse on vain työkalu, joka tekee jotain, mitä Jumala on käskenyt. Silloin sakramentin vastaanottaja - joka itse ei tee mitään, vaan ottaa vain vastaan - saa kaikilla aisteillaan olla Jumalan suurten tekojen ja lupausten vaikutuspiirissä.

Jeesus eli, kuoli, nousi kuolleista ja astui taivaisiin noin 2000 vuotta sitten. Jos minun pitäisi liittää itseni näihin Jumalan pelastustekoihin ihan vain pään sisällä ajattelemalla ja uskomalla, niin se olisi aika kova teko. Mutta kasteen ja ehtoollisen avulla Jumala haluaa sanoa meille, että hän itse on liittänyt meidät Jeesukseen ja Jeesuksessa saatavaan pelastukseen. Ilman kastetta ja ehtoolllista minun olisi tosi vaikea uskoa, että kauan aikaa sitten tapahtuneet asiat koskisivat juuri minua. Mutta kasteessa Jumala kutsui minut nimeltä ja liitti Poikansa kuolemaan ja ylösnousemukseen. Nyt minulla on jotain, mihin uskoa. Kaste ei ole pienimmässä määrinkään uskon korvike. Vaan kasteen ansiosta minulla todella on jotain, mihin uskoa. Minä saan uskoa, että Jumala on alusta loppuun asti pelastanut juuri minutkin. Samoin ehtoollisella minä saan uskoa, että kasteen liitto on voimassa. Yhä uudelleen saan ottaa vastaan Jeesuksen ruumiin ja veren luottaen, että Jeesus ei puhunut palturia, kun hän sanoi, että ehtoollisessa liitymme häneen. Jälleen minulla on jotain todellista, mihin uskoa.

Jos joku haluaa hylätä Jumalan kasteessa ja ehtoollisessa tekemät pelastusteot, ei Jumala häntä väkisin pelasta. Monesti uskovilla tuntuu olevan huoli siitä, että väärät ihmiset pelastuvat, jos kaste pelastaa. Sitä ei tarvitse pelätä. Ei taivas tule liian täyteen sen tähden. Kasteen ja ehtoollisen lupaukset voi hylätä siten, ettei usko Jeesukseen. Mutta jos sanomme, ettei kasteella ole merkitystä pelastumisessa, niin silloin me hylkäämme Jumalan suuret lupaukset, jotka siihen sisältyvät. Minä ainakin haluan ne säilyttää. Sen verran huono minä olen uskomaan, että tarvitsen tiedon siitä, että Jumala on todella tehnyt jotain minulle aivan henkilökohtaisesti.

Vielä pari ajatusta lisää edellisiin juutalaisia ja kristittyjä koskeviin ajatelmiini. Tulihan tästä vähän pitkä, mutta ...


Raamatun punainen lanka kertoo Jumalan pelastussuunnitelmasta, joka on toteutunut historiassa ja erityisesti Jeesuksessa. Siihen voidaan sijoittaa erilaisia rajapyykkejä seuraavasti:

1. luominen
Maailma luotiin, ihmiselle annettiin elämä ja tehtävä Jumalan yhteydessä.

2. syntiinlankeemus
Ihmisen rikkomus ja ero Jumalasta (karkotus paratiisista)

3. Jumalan laki ja profeetat
Usein selitetään, että tässä keskeistä on 10-käskyä, jotta ihminen voisi niitä noudattamalla pelastua. Mutta koska se ei onnistunut, Jumala lähetti Jeesuksen. EI NÄIN!!! 10-käskyä on elämän ohje kaikille ihmisille kaikkina aikoina. Ja Jeesus ei ole mikään hätävarasuunnitelma, vaan ennen maailman luomista suunniteltu pelastus.
- Keskeistä on se, että Jumala erotti juutalaisen kansan omaksi kansakseen, joka varjeli Abrahamille annetun lupauksen ja Mooseksen kautta saadut säädökset, jotka julistivat Jeesuksesta.
- Keskeistä oli Jumalan tekemä liitto ja lupaukset ympärileikkauksessa. Temppelipalveluksessa kohdattiin Jumala ja uhritoimituksissa julistettiin syntien anteeksiantoa. (Ja tämä ei koskenut vain juutalaisia, vaan kaikkia, jotka kääntyivät ja ottivat ympärileikkauksen.)
- Profeetat julistivat tämän ohessa, että kaikki tämä oli vain esikuvaa ja valmistelua sille, mitä tuleman piti.

4. Jeesus
Juutalaisen kansan varjelemat lupaukset ja säädökset toteutuivat Jeesuksessa. Temppelin sijaan tuli Jeesus. Useiden uhrien tilalle tuli yksi ainoa uhri. Ympärileikkauksen tilalle tuli kaste. Jeesus tuli ennen kaikkea juutalaisia varten, koska heille oli annettu myös ennustukset. Mutta nyt lupaukset liittyvät Jeesukseen. Ja samoin kuin pakanoiden kääntyminen oli mahdollista vanhassa liitossa, niin samoin se on uudessa liitossa.


Jumalan toive oli, että ihminen ei lankea syntiin. Mutta hän tiesi, että näin käy, joten hän oli suunnitellut pelastuksen Jeesuksessa. Samoin Jumalan toive oli, että juutalaiset ottaisivat vastaan Jeesuksen. Mutta näin ei käynyt. Ja tämäkin oli hänellä tiedossa. Kristinusko ei ole joku sivujuonne ja B-suunnitelma, johon Jumala on turvautunut siksi, että hänen ensimmäinen ajatuksensa ei toteutunut. Vanha testamentti tähtää koko ajan Jeesukseen ja Messiaan tuomaan pelastukseen. Jo VT lupaa kaikille kansoille tulevan pelastuksen Jeesuksessa. Idea on siinä, että tällä suunnitelmalla tähdätään kaikkien maailman ihmisten pelastamiseen.


Siksi Uusi testamentti puhuu juutalaisista ja pakanoista ("kreikkalaisista") samanarvoisina.

     Juutalaisen ja kreikkalaisen välillä ei ole eroa. Kaikilla on sama Herra, ja häneltä riittää rikkautta
     kaikille, jotka huutavat häntä avukseen. Onhan kirjoitettu: "Jokainen, joka huutaa avukseen
     Herran nimeä, pelastuu." (Room. 10:12-13)

     Vai onko Jumala pelkästään juutalaisten Jumala? Eikö hän ole myös muiden kansojen Jumala?
     On toki, kun kerran Jumala on yksi ja ainoa. Hän tekee ympärileikatut vanhurskaiksi, jos he
     uskovat, ja ympärileikkaamattomat, kun he uskovat. (Room. 3:29-30)

     Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on kastettu yhdeksi
     ruumiiksi. Yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät, kaikki me olemme saaneet juoda samaa
     Henkeä. (1. Kor. 12:13)

     Silloin ei ole enää kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikattua eikä ympärileikkaamatonta, ei
     barbaaria, skyyttalaista, orjaa eikä vapaata, vaan Kristus on kaikki, hän on kaikissa. (Kol. 3:11)


Vanhan testamentin aikana juutalaisten kansalle oli annettu niin tarkat elämisen ohjeet, että niiden avulla lupaukset säilyivät hyvin ja muuttumattomina. Siksi lupaukset koskivat juutalaista kansaa. Ja siksi pelastussanoma kulki kansan mukana. Kuka tahansa sai kääntyä kansan jäseneksi, niin kuin nykyään kuka tahansa saa uskossa ja kasteessa kääntyä kristityksi.

Uuden testamentin aikana Jeesuksen myötä uhripalvelus ja kansaan sisältyvät lupaukset laajentuivat. Yksi ainoa uhri riittää, eikä useita uhreja enää tarvita. Samoin yhtä kansaa ei tarvita enää lupauksien säilyttämiseen, koska ne täyttyivät Jeesuksessa. Lupaukset sisältyvät nyt Jeesukseen.

Koska Jumalan pelastussuunnitelma on kulkenut näin eteenpäin, ovat Jeesuksessa voimassa myös ne VT:n lupaukset, jotka eivät vielä Vanhan liiton aikana toteutuneet juutalaisessa kansassa, tai jotka ovat ikiaikaisia lupauksia. Raamattu sanoo selvästi, että myös pakanakristityt saavat omistaa Abrahamille (eli juutalaisille) sanotut lupaukset.

     Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä
     Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi. Ja jos te kerran olette Kristuksen omia, te
     olette Abrahamin jälkeläisiä ja saatte periä sen, mikä hänelle oli luvattu. (Gal. 3:28-29)

     muihin kansoihin kuuluvilla on sama oikeus perintöön kuin juutalaisillakin, he ovat saman
     ruumiin jäseniä ja heitä koskee nyt sama lupaus, kun evankeliumi on johtanut heidät
     Kristuksen Jeesuksen yhteyteen. (Ef. 3:6)

Juutalaiset ja pakanat ovat samanarvoisia. Kummatkin ovat Jumalan lapsia ja valittua kansaa, kun uskovat Jeesukseen. Roomalaiskirjeen 11. luku puhuu paljon siitä, miten juutalaiset ovat edelleen rakas kansa Jumalalle. Jos he eivät kuitenkaan usko Kristukseen, ei juutalaisen kansan jäsenyydestä ole heille mitään hyötyä. Siksi Paavali puhuukin todellisesta valittuun kansaan kuulumisesta sen mukaan, mistä on hyötyä. Tässä aikaisemmin lainaamani jakeet uudelleen.

     Oikea juutalainen ei ole se, joka on juutalainen ulkonaisesti, eikä oikea ympärileikkaus ole se, joka
     on ulkonaisesti näkyvänä ruumiissa. Oikea juutalainen on se, joka on juutalainen sisimmässään, ja
     oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus, jota ei saa aikaan laki, vaan Henki. Tällainen
     juutalainen saa kiitoksen Jumalalta, ei ihmisiltä. (Room. 2:28-29)

     Jumalan sana ei ole voinut raueta tyhjiin. Eivät kaikki israelilaiset kuulu tosi Israeliin, eivätkä kaikki
     Abrahamin jälkeläiset ole oikeita Abrahamin lapsia. Onhan sanottu: ”Vain Iisakin jälkeläisiä sanotaan
     sinun lapsiksesi.” Tämä tarkoittaa, etteivät Jumalan lapsia ole luonnolliset jälkeläiset vaan että
     jälkeläisiksi luetaan lupauksen voimasta syntyneet lapset. (Room. 9:6-8)

En tunne tarkemmin MaryMagdalenen mainitsemaa puhdasoppisuuden ajan korvausteologiaa. Raamattu kuitenkin puhuu selvästi siitä, miten Kristus on pelastussuunnitelman tärkein lenkki. Samoin yhtä selvästi sanotaan, että Kristuksen tähden juutalaisuuden ja pakanuuden ero on hävinnyt pelastuksen suhteen. Ja edelleen selvästi sanotaan, että Jeesukseen uskovat omistavat samat lupaukset kuin Abrahamin jälkeläiset eli juutalaiset.

Roomalaiskirjeen 11. luku puhuu kyllä juutalaisten erityisestä tehtävästä myös uuden liiton aikana. Se on hieno tehtävä, mutta se tehtävä on myös muilla kansoilla. Eli tehtävä olla todistamassa Kristuksesta. Juutalaisten todistajan lausunto on vain tehokkaampi kuin pakanoiden, sillä se on suuri ihme. Paavali kirjoittaa, että kun juutalaiset kääntyvät uskomaan Jeesukseen omana Messiaanaan, sillä todistuksella on suuri painoarvo. Sanoma Jeesuksesta levisi näet pakanoille nopeasti juuri siksi, että juutalaiset hylkäsivät sanoman Jeesuksesta. Valitulla kansalla oli etuoikeus kuulla sanoma ensimmäisenä, mutta he eivät ottaneet sitä vastaan. Roomalaiskirjeessä Paavali iloitsee jo etukäteen siitä, mitä tapahtuukaan sanoman teholle siinä vaiheessa, kun juutalaiset myös itse alkavat uskoa Messiaaseen.

No niin, Ville, nyt sorvin ääreen.

Itse asiassa kun tarkemmin mietin, ei minun tarvitsekaan kirjoittaa känsät sormissani näihin kysymyksiin vastauksia. Yritän ensin yksinkertaisilla vastauksilla. Kysy lisää, jos ne eivät aukaise riittävästi.


1. Kysymyksesi israelilaisista

Roomalaiskirjeessä on kaksi mielenkiintoista kohtaa:

"Oikea juutalainen ei ole se, joka on juutalainen ulkonaisesti, eikä oikea ympärileikkaus ole se, joka on ulkonaisesti näkyvänä ruumiissa. Oikea juutalainen on se, joka on juutalainen sisimmässään, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus, jota ei saa aikaan laki, vaan Henki. Tällainen juutalainen saa kiitoksen Jumalalta, ei ihmisiltä." (Room. 2:28-29)

"Jumalan sana ei ole voinut raueta tyhjiin. Eivät kaikki israelilaiset kuulu tosi Israeliin, eivätkä kaikki Abrahamin jälkeläiset ole oikeita Abrahamin lapsia. Onhan sanottu: "Vain Iisakin jälkeläisiä sanotaan sinun lapsiksesi." Tämä tarkoittaa, etteivät Jumalan lapsia ole luonnolliset jälkeläiset vaan että jälkeläisiksi luetaan lupauksen voimasta syntyneet lapset." (Room. 9:6-8)

Paavalin sanat sisältävät siis sen näkökulman, että sydämeltään ympärileikattu ihminen, eli Kristukseen uskova, kuuluu Jumalan valittuun kansaan. Ei siis fyysiseen Israeliin tai juutalaisiin, vaan uuden liiton israeliin. Kun siis luemme Vanhaa testamenttia, saamme lukea Jumalan lupaukset oman kansansa huolenpidosta ja johdatuksesta myös omalle kohdallemme. Sitä vastoin monet ennustukset koskivat fyysistä Israelia, ja ne toteutuivat omana aikanaan, joten ne kuuluivat tietenkin heille. Rajanveto ei ole aina helppoa, mutta mielestäni tässä menee karkea raja.


2. Kysymys Hes. 37:12 tiimoilta

Tämä ei ole ylösnousemusprofetia. Israelin kansa vietiin Babylonian pakkosiirtolaisuuteen n. 587 eKr. Pakkosiirtolaisuuteen ja orjuuteen joutunut kansa kuvaa itseään kuivuneiksi luiksi (Hes. 37:11). Hes. 37 kuvaa sitä, kuinka Jumala elvyttää kuolleet luut. Kysymäsi jae liittyy tähän ennustukseen, joka kuvaa sitä, kuinka Jumala kutsuu kansan takaisin pakkosiirtolaisuudesta ja antaa heille jälleen sen maan, josta heidät väkisin vietiin. Kansa vapautuikin n. vuonna 538 eKr.

Jos kyseiselle kohdalle halutaan etsiä joku hengellinen tulkinta, se on pikemminkin kuvaus siitä, kuinka syntinen ihminen saa Kristuksen tähden vapauden synnin orjuudesta. Ylösnousemukseen kohta ei oikein väkivallatta istu.



3. Kysymys Hes. 39:17-

Tähän jo vähän vastailinkin. Kuitenkin sellaisen tarkennuksen teen edellisen vastaukseni jälkeen viisastuttuani, että Gog ei ole kansa, vaan Magogin maan hallitsija. (Jos olisin itsekin lukenut kontekstin huolella, niin sieltähän se olisi silmille hypännyt.)

Tässä muutama ohje Nettipapin palstalla vieraileville:


1. TEESI - Nettipapin palstalla saa kysyä mitä tahansa.

En ehkä osaa vastata ihan mihin vain, mutta se ei rajoita kysymysalueita. Pelkään rajoittavani teidän mielikuvitustanne, jos sanon esimerkkejä, mutta luotan, että kukaan ei kangistu kaavoihin. Joten tässä vain esimerkkinä muutamia aihealueita, joihin kysymykset voivat liittyä:
  - Raamattuun ja raamattutietoon
  - Kristinuskoon ja oppiin
  - Uskoon ja elämään
  - Ihmissuhteisiin
  - Seurakunnan toimintaan
Keksi itse lisää ja anna palaa.


2. TEESI - Nettipapin palsta on tarkoitettu kaikille.

Kun näet palstalla jonkun teologisesti tai raamatuntulkinnallisesti vaikean kysymyksen, älä luule, että palsta on vain sellaisia kysymyksiä varten. Jos jätät kysymättä jotain vain siksi, että se on mielestäsi liian perusasia kysyttäväksi, teet suuren virheen. Palsta on nimenomaan kaikenlaisia kysyjiä varten. Jos olet:
  - hieman uskonasioista kiinnostunut
  - teologian tohtori
  - innokas evankeliumin levittäjä
  - ateisti
  - ihan tavallinen rivikristitty
  - kristinuskosta mitään tietämätön
  - hengellisistä asioista ahdistunut
  - oppimishaluinen raamatuntutkija
tai jotain muuta, niin tämä palsta on sinua varten.
 

3. TEESI - Nettipappi voi erehtyä.

Jos minä tähän ikään mennessä olisin oppinut kaiken Raamatusta, olisin Jumala. Ihan varmasti tulen joskus kirjoittaneeksi jotain, mistä itsekin ajattelen myöhemmin eri tavalla, kunhan olen ensin oppinut lisää Raamatusta. Silloin kun minä en osaa olla jonkun kysymyksen suhteen opettaja, olen oppilas ja etsin vastausta sellaiselta henkilöltä, joka tietää. Siksi:
  - Jos olen vastannut epäselvästi, kysy tarkennuksia.
  - Jos olen vastannut mielestäsi tyhmästi, väitä vastaan.
  - Jos en ole tiennyt, odotetaan, että keksin henkilön, joka tietää.


4. TEESI - Nettipappi sanoo viimeisen sanan.

Nettipapin palstan on määrä näyttää Nettipapin näköiseltä. Palstalla esitetyt kysymykset esitetään minulle, joten minä myös vastaan. Moni lukija varmasti haluaisi sanoa oman mielipiteensä ja jopa korjata Nettipapin sanomisia. Lukijoiden pitää tietää, mitkä kaikki palstalla kirjoitetut aiheet Nettipappi allekirjoittaa. Siksi kukaan muu ei voi vastata minun puolestani. Jatkokysymyksiä ja vastakkaisia näkökulmia saa esittää, mutta vuoropuhelu käydään aina Nettipapin kanssa, ei muiden käyttäjien kesken. Nettipapin puolesta annetut vastaukset päätyvät siksi nettiavaruuteen.

Nettipapin palstalla minulla on aina viimeinen sana. Tämä johtuu yksinkertaisesta käytännön syystä. Palstan otsikkosivulla näkee, kuka on kirjoittanut kuhunkin viestiketjuun viimeisen viestin. Tämä on minulle erittäin hyvä helpotus, kun selaan Nettipapin palstaa ja katson, onko siellä kysymyksiä, joihin en ole vastannut.

Joskus ihmiset ovat kiitelleet vastauksesta. Kiitän kiitoksista! Ne ovat lämmittäneet mieltä. Kuitenkin, jos joku kiittää tai moittii vastaustani ilman, että se edellyttää Nettipapilta kommentointia, poistan viestit luettuani palautteen. Tällä tavoin kirjanpitoni vastattujen ja vastaamattomien kysymysten suhteen pysyy ajantasaisena.


4. TEESI - Netti on auki 24h/vrk, mutta pappi pitää taukoja.

Työnimikkeestäni huolimatta en asu netissä, vaan vastailen esitettyihin kysymyksiin kausiluontoisesti. Halu minulla olisi vastata välittömästi, kun uusi kysymys palstalle ilmaantuu. Työni puolesta voin kuitenkin varata Nettipapin töihin yhden päivän kerran viikossa. Viikon aikana keräytyneet kysymykset eivät ehkä selviä yhdessä päivässä. Ja joskus saatan tarvita aikaa tutustua kysymyksen aiheeseen, jos se on asia, johon en osaa sanoa mitään. Toisinaan vastaukseni saattaa viipyä kauemminkin, kun lomat ja kiireiset työkaudet vaikuttavat foorumilla vietettyyn aikaan.


Suuri yleissääntö:

Vastoin yleistä käsitystä myös tyhmiä kysymyksiä on olemassa. Mutta vielä tyhmempää on olla kysymättä silloin, kun jotakin asiaa mielessään pyörittää.