Nettipappi.net
Keskustelut => Kysy Nettipapilta => Aiheen aloitti: Stranger - 18.09.2007 - klo:01:39
-
Eikös Jumala näe meidät Jeesuksen kautta pyhinä puhtaina? Eikö tällöin ole aivan sama ajeleeko päänsä kaljuksi vai värjääkö tukkaansa? Ja eikös Jumalalle ole kaikista tärkeintä se, miltä sydämen tilamme näyttää? Voiko nainen heikentää uskoaan ja vahingoittaa sieluaan värjäämällä hiuksiaan? Mitä mieltä olet Nettipappi tästä? Olisi kiva kuulla :)
-
Moi Stranger!
Pitää paikkansa, että Jumala katsoo meitä Jeesuksen tähden pyhinä ja puhtaina.
Jo ennen maailman luomista hän on valinnut meidät Kristuksessa olemaan
edessään pyhiä ja nuhteettomia Kristuksesta osallisina. (Ef. 1:4)
Mutta nyt hän on tehnyt teidän kanssanne sovinnon, kun Kristus omassa
ruumiissaan kärsi kuoleman asettaakseen teidät pyhinä, nuhteettomina ja
moitteettomina Jumalan eteen. (Kol. 1:22)
Ja on totta, että Jumalalle on kaikkein tärkeintä, miltä ihmisen sydämessä näyttää.
Ennen muuta varjele sitä, mikä on sydämessäsi - siellä on koko elämäsi lähde.
(Sananl. 4:23)
Mutta näistä asioista ei voida tehdä sitä johtopäätöstä, että ulkoiset asiat ovat sen jälkeen yhdentekeviä. Ulkoiset asiat voivat kertoa paljonkin siitä, mitä sisällä on:
Näin on uskonkin laita. Yksinään, ilman tekoja, se on kuollut. Ehkä joku nyt
sanoo: "Sinulla on usko, minulla teot." Näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja,
minä kyllä näytän sinulle uskon teoillani. (Jaak. 2:17-18)
Jos puu on hyvä, sen hedelmäkin on hyvä, mutta jos puu on huono, sen
hedelmäkin on huono. Hedelmästään puu tunnetaan. (Matt. 12:33)
Kaunistautumisen ja ulkonäön suhteen on siis kyseltävä samoin kuin muidenkin elämän asioiden suhteen, mitä Raamattu niistä opettaa ja miten minä siihen Raamatun opetukseen suhtaudun omassa elämässäni.
Raamatussa kauneus esitellään yhtenä Jumalan luomislahjoista. Se näkyy muun muassa siinä, miten Raamattu muistaa mainita, jos jotkut ihmiset ovat olleet erityisen kauniita tai komeita. Niissä yhteyksissä ei sanota sitä asiaa pahalla tai jotenkin syntiin viitaten. Pikemminkin kehuen. Lisäksi ylipapin asusteita määrätessään Jumala mainitsee:
Teetä Aaronille pyhät vaatteet, jotka ovat hänelle kunniaksi ja kaunistukseksi.
(2. Moos. 28:2)
Vaatteilla kaunistautuminen ei ollut vieras asia Jumalalle. Hän antoi tarkat ohjeet näyttävästä ylipapin asusta, joka olisi kaiken symbolisen arvon lisäksi myös kaunis. Jumala käyttää kaunistautumiseen liittyviä termejä myös sellaisessa yhteydessä, jossa hän vertaa israelin kansaa morsiameen, jonka sulhanen Jumala itse on:
Minä puin sinut kirjailtuihin juhlavaatteisiin, panin jalkaasi pehmeät nahkakengät,
kiedoin päähäsi pellavaisen liinan ja asetin upean viitan harteillesi. Minä kaunistin
sinut koruilla ja sinun ranteesi kultarenkailla ja kiedoin kaulaasi kultaiset ketjut.
Minä kiinnitin nenääsi kultarenkaan, ripustin korut sinun korviisi ja laskin hiuksillesi
kimaltavan otsarivan. Sinä koristauduit kullalla ja hopealla, sinun vaatteesi olivat
hienointa pellavaa ja kallista, kirjailtua kangasta. Ruoaksesi sait parhainta
vehnäleipää, hunajaa ja oliiviöljyä. Niin sinusta kehkeytyi ihanan kaunis nainen,
kuninkaille olisit kelvannut. Sinun maineesi kiiri kansojen keskuuteen, niin kaunis olit,
olit täydellinen ihanuudessasi, jonka minä sinulle lahjoitin. Näin sanoo Herra Jumala.
(Hes. 16:10-14)
Pitäisin aika outona, jos Jumalan silmissä kaunistautuminen olisi paha asia, jolla hän yrittää kuvata hyvää asiaa. Kaunistautumisesta voi kyllä tulla paha asia, jos sitä käytetään väärin. Tuo edellä mainittu katkelma jatkuu:
Mutta sinä aloit luottaa omaan kauneuteesi, aloit harjoittaa haureutta maineesi
turvin... (Hes. 16:15a)
Kauneus ja kaunistautuminen itsessään ei ole mielestäni Raamatun valossa pahaa. Mutta siinä tapauksessa se on pahaa, jos se tulee Jumalan ja ihmisen väliin. Uusi testamentti sanoo tästä selvästi:
Älkää pitäkö tärkeänä ulkonaista kaunistusta, älkää hiuslaitteita, kultakoruja
tai hienoja vaatteita. Teidän kaunistuksenne olkoon katoamatonta: salassa
oleva sydämen ihminen, lempeä ja sävyisä henki. Tämä on Jumalan silmissä
kallisarvoista. Näin kaunistivat itsensä entisajankin pyhät vaimot, jotka panivat
toivonsa Jumalaan. (1. Piet. 3:3-5a)
Samoin tahdon, että naisten kaunistuksena on hillitty esiintyminen, vaatimattomuus
ja säädyllisyys - eivät tukkalaitteet, kultakorut, helmet tai kalliit vaatteet, vaan hyvät
teot, niin kuin sopii naisille, jotka tunnustavat palvelevansa Jumalaa. (1. Tim. 2:9-10)
Ihmisen todellinen kaunistus on sydämessä, niin kuin sanoit. Jos suhde Jumalaan on oikea, myös kaunistautuminen asettuu oikealle paikalleen. Se on Jumalan lahja, jonka saa ottaa kiitollisena vastaan ja siitä saa nauttia ja sitä saa vaalia. Mutta siinä vaiheessa kun kaunistautuminen häiritsee suhdetta Jumalaan, siitä on tullut epäjumala. Näin käy esimerkiksi silloin, kun ihminen ajattelee ulkonäköään enemmän kuin lähimmäisiään tai uskonsa hoitamista jne.
-
Keho on tuote, jolle ympäristömme on luonut tietyn standardimallin, muotin, johon haluaisimme sopia. Katsomme itseämme ainakin osin näiden stereotypioiden läpi ja alamme pitää ruumistamme ja itseämme riittämättöminä. Ruumiista aletaan muokata hyväksyttävää. Haluamme näyttää samalta kun mainosten bikinimallit. Media, muotiteollisuus, viihdeteollisuus, ym. syöttää nuorille kohtalaisen vääristynyttä kuvaa siitä mikä on kaunista, tavoiteltavaa ja normaalia, josta on tietysti omat seuraamuksensa.
Mitä raamattu sanoo tällaisesta? Onko kirkolla kantaa asiaan?
-
Morjens, Milla!
Kysymyksesi liittyi mielestäni niin oleellisesti tähän olemassa olevaan viestiketjuun, niin liitin sen jatkoksi. Suosittelenkin lukemaan ensin tuon yllä olevan vastaukseni.
Kirkkomme ei juurikaan ota virallisesti kantaa erilaisiin eettisiin kysymyksiin. Joten mitään kirkon virallista kannanottoa minulla ei ole sinulle tarjota. Paljon aiheeseen liittyviä raamatunkohtiakin on jo yllä olevassa vastauksessa, mutta jotain ajatuksia sorvaan vielä lisää.
Ruumiista aletaan muokata hyväksyttävää. Haluamme näyttää samalta kun mainosten bikinimallit. Media, muotiteollisuus, viihdeteollisuus, ym. syöttää nuorille kohtalaisen vääristynyttä kuvaa siitä mikä on kaunista, tavoiteltavaa ja normaalia, josta on tietysti omat seuraamuksensa.
Jäin toviksi miettimään sitä, mikä on kaunistautumisen suhteen normaalia. Huomasin, että se on todellakin tuomarilaji ja riippuu täysin siitä ympäristöstä, jossa elämme.
Onko normaalia tehdä reikä terveeseen korvanlehteen, jotta saa siihen koruja roikkumaan? Länsimaissa on. Entä onko tervettä venyttää sitä reikää kahvilautasen kokoiseksi? Joissain afrikkalaisissa heimoissa on. Entä mitä pitää ajatella muista eri ruumiinosiin tehtävistä rei'istä tai tatuoinneista?
Onko normaalia kammata tai leikata tukkaa, joka voisi luonnolisena hulmuta ja takkuuntua? Me vastaamme, että tietysti! Onko normaalia kähertää, värjätä, suoristaa ja ottaa väriä pois? Luonnollista luonnollisesti. No mitä muita ruumiinosia voidaan käsitellä: silmäluomet, ripset, rinnat, vatsamakkarat...? Saako luomia vain värjätä vai voiko tehdä leikkauksen? Onko toppaus rintojen ulkopuolella normaalia mutta sisäpuolella epänormaalia?
Onko laihuus epänormaalia nykyään, jos se on saavutettu paljolla urheilulla ja niukalla ruokavaliolla - mutta normaalia koko historian ajan aikaisemmin, kun laihuus saavutettiin pitkillä ruumiillisen työn päivillä ja niukalla ruokavaliolla? Entä mitä pitäisi ajatella siitä alkuasukasmiehestä, jolle näytettiin valokuvia erilaisista länsimaisista naisista, ja hän valitsi mieluisimmaksi kaikkein pyöreimmän?
En keksi, miten vetäisin rajan siihen, mikä on normaalia ja mikä ei. Siksi ilahduin taas valtavasti, kun tajusin, että Raamatun Jumala on osannut ajatella nämä asiat valmiiksi kaikkia historian aikoja ja kulttuureja koskien:
Älkää pitäkö tärkeänä ulkonaista kaunistusta, älkää hiuslaitteita, kultakoruja
tai hienoja vaatteita. Teidän kaunistuksenne olkoon katoamatonta: salassa
oleva sydämen ihminen, lempeä ja sävyisä henki. Tämä on Jumalan silmissä
kallisarvoista. Näin kaunistivat itsensä entisajankin pyhät vaimot, jotka panivat
toivonsa Jumalaan. (1. Piet. 3:3-5a)
Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi. (Matt. 6:21)
Ajattelen niin, että ulkonäön suhteen normaaliuden määrittelee se yhteiskunta ja kulttuuri, jossa eletään. Raamattu ei pistä ihmisiä johonkin muottiin ja totea, että tällaisia ihmisten pitää olla ja tältä näyttää. Jumala on vetänyt rajan siihen, että ihanteet ja ulkonäköpaineet eivät saa hallita ihmistä, millaisia ne paineet missäkin kulttuurissa ovatkaan. Jumala on luonut jokaisen omanlaisekseen. Oman terveytensä laiminlyömisestä ei tietenkään voi syyttää Jumalaa, mutta kaikki eivät ole samanlaisia. Ja se on hyvä.
Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen
ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen.
Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta
sinulta ei pieninkään luuni ole salassa. (Ps. 139:13-15)
-
Onko siis muka niin, että Jumala hyväksyy ulkonäön huoltamisen ja kaunistautumisen, kunhan se on rajallista ja pysyy vain pienenä osana ihmisen elämää, ei itseisarvona tai mitenkään erityisen tavoiteltavana? Mutta siinähän tapauksessa Jumalan pitäisi hyväksyä kauneusleikkauksetkin, mikäli ne eivät ala hallita ihmisen elämää liikaa. Raamatussa ei tietenkään suoranaisesti puhuta kauneusleikkauksista tai plastiikkakirurgiasta, mutta jos muukin kaunistautuminen on tietyssä määrin hyväksyttävää, niin onko itsensä "leikkeleminenkin"? Tuntuu aika kummalliselta. Jumalako pitää kauneusleikkauksia hyväksyttävänä?
Itsekin olen tekemässä etiikan esitelmää samasta aiheesta, kauneusleikkauksista ja plastiikkakirurgiasta ja työ pitäisi palauttaa ylihuomenna. ??? Toivon siis nopeaa vastausta tähän kysymykseen (jonka olenkin tässä viestissä jo esittänyt, mutta tiivistän sen nyt): Mikäli ihminen tekee kauneusleikkauksen/kauneusleikkauksia niin, että ne eivät hallitse tämän elämää paljoakaan ja ihminen kuitenkin uskoo Jumalaan, niin hyväksyy Jumala hänen kauneusleikkauksensa? Ja mitä muut uskonnot sanovat tästä, siis muutkin kuin evankelisluterilainen uskonto?
Kiitos vastauksesta! :)
-
Hei Mirga!
Ei minulla ole juurikaan lisättävää edellisiin viesteihini tai sinun päätelmiisi. Ei ole mitään erityistä syytä väittää, että kauneusleikkaus olisi jotenkin tuomittavampaa kuin muu kaunistautuminen - vaikka onhan se selvää, että leikkauksella ulkonäköään parantava on paljon vakavammalla asenteella liikkeellä kuin vain tukkansa kauniisti kampaava ihminen. Raamattu sanoo, että ihminen ei saa tehdä mistään muusta asiasta itselleen Jumalaa tärkeämpää. Ja erityisesti naisia Uusi testamentti varoittaa lankeamasta turhamaisuuteen. Käytännössä on siis ympäröivän kulttuurin asia määritellä, mikä meidän kulttuurissamme on turhamaisuutta. Sata vuotta sitten varpaankynsien lakkaaminen oli varmasti maalaisympäristössä turhamaisuutta. Brasilia taitaa olla nykyään kauneusleikkausten luvattu maa. Siellä ei varmaan katsota kovin pahasti kieroon, jos on kauneusleikkauksen teettänyt. Jossain tällä välillä seilataan.
Tämä on asia, jossa parhaiten motiivit tietää ihminen itse. Koska Raamattu ei tee jotain ulkoisia rajoja sille, mikä kaunistautuminen on suotavaa ja mikä ei, ihminen itse tietää kyllä, milloin hän on turhamainen.
Kauneutta on osattu hoitaa myös menneinä aikoina. Ei se ole vain nykyajan keksintö. VT:n Esterin kirjassa kerrotaan, millaista kauneudenhoitoa saivat kuningatarkandidaatit:
Kunkin neidon tuli vuorollaan mennä kuningas Kserkseen luo. Sitä ennen tyttö
oli saanut kauneudenhoitoa kokonaisen vuoden, kuten oli määrätty. Kuusi
kuukautta häntä oli hoidettu mirhaöljyllä ja toiset kuusi kuukautta balsamiöljyillä
ja muulla tavoin. [Est. 2:12]
Muiden uskontojen kauneussäädöksistä en osaa tarkasti sanoa. Suomalaisissa herätysliikkeissä koreilevaa kaunistautumista on herkästi pidetty vääränlaisena turhamaisuutena. Esimerkiksi joissain lestadiolaisissa suuntauksissa ei meikata ollenkaan vaan panostetaan luonnolliseen kauneuteen.
-
Hei.
Onko mielestäsi lihasten kasvattaminen salilla syntiä? Kaunistautumistahan sekin on. Sanoit, että ulkonäkö ei saa tulla ihmisen ja Jumalan väliin. Mitä tuo tarkoittaa? Milloin ulkonäkö on liian tärkeä asia ihmisen elämässä?
-
Morjens Hessu!
Aktiiviseurakuntalaisista aika useat tietävät, että harrastan punttisalilla käymistä. Toivon, että tämä asetelma ei saa minua puhumaan itseäni miellyttävällä tavalla. :)
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että lihasmassan hakeminen jostain muusta syystä kuin lihasta vaativan urheilusuorituksen parantamiseksi, on eniten ulkonäkökysymys. Siedettävä määrä lihasta kyllä pitää terveyttäkin yllä, mutta kyllähän suurin osa nuoresta miesväestä salilla käy siksi, että olisi hyväkuntoisen näköinen. Kyllä minä sen motiivin itsessänikin tunnistan.
Raamatun kanta on tässä asiassa mielestäni selkeä. Naisten kauneus tai miesten ulkonäkö tai voima eivät ole syntiä eikä niitä kielletä tavoittelemasta. Päinvastoin niitä ylistetään:
Naiselle tuo kauneus kunniaa, miehelle voima rikkautta.
(Sananl. 11:16)
Penkkiurheilijaksi epäilty Paavali myös käytti urheiluvertauksia opetuksissaan ja piti ruumiin harjoittamista suorastaan hyödyllisenä:
Ruumiin harjoittamisesta on vain vähän hyötyä,
mutta oikeasta uskosta on hyötyä kaikkeen,
sillä siihen liittyy lupaus sekä nykyisestä että
tulevasta elämästä. (1. Tim. 4:8 )
Kuitenkin tärkein pointti löytyy siitä, että kaikki ulkoinen on vähemmän hyödyllistä kuin oikea usko ja siinä kasvaminen.
On mahdotonta määritellä jotain rajoja, jotka kertoisivat, milloin urheilu, ulkonäkö ja kaunistautuminen ovat tulleet epäjumaliksi ja menneet ohi tärkeimmän. Kaikki riippuu tilanteesta. Joku voi käyttää viikoittain hyvin vähän aikaa puntilla, mutta se on silti hänelle elämän tärkein juttu. Toinen voi suorastaan asua salilla, mutta hänen elämäänsä ohjaa Jeesus.
Jos rajanveto omassa elämässä alkaa tuntua vaikealta, kannattaa silloin rukoilla asian puolesta paljon, jopa paastota, mikä auttaa keskittymään oleelliseen. Ja aina kannattaa käydä juttelemassa asiasta jonkun toisen kristityn kanssa.
-
Mitä mieltä Jumala on kauneusleikkauksista? Ovatko ne syntiä ja Jumalan tahtoa vastaan? Haluaako ihminen vain muokata Jumalan luomaa, ja sitä mikä Jumalan mielestä on kaunista?
-
Hei Manu!
Edellä olevissa viesteissä olen melko pitkälti tyhjentänyt pankkini siinä, mitä osaan kauneusleikkauksista sanoa. Kiteyttäisin ajatukseni seuraavasti:
Jumalan luomistyön muokkaamista on hiusten kampaaminen ja leikkaaminen, meikkaaminen, laihduttaminen tai lihasten kasvattaminen sekä kauneusleikkaukset. Aikakausista ja kulttuureista riippuu, mitkä asiat ihmiset kokevat aivan normaaleiksi ja mitkä yliampuviksi. Raamattukaan ei vedä tarkkaa rajaa siihen, mikä kaunistautuminen on oikeaa ja mikä väärää. Merkittävää on se, missä ihmisen sydän on. Sitä ei kukaan ulkopuolinen voi lopulta määritellä. Ulkonäköön liittyvissä asioissa erinomaisen sopiva ohje on Jeesuksen opetus:
Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.
(Matt. 6:21)
Kristitylle ulkonäkö ei saa koskaan olla elämän tärkein aarre.
-
Hei!
Pohdin naisen ulkonäköön liittyen jakeita:
”Älkää pitäkö tärkeänä ulkonaista kaunistusta, älkää hiuslaitteita, kultakoruja tai hienoja vaatteita.”
Ensimmäinen Pietarin kirje 3:3 FB92
”Samoin tahdon, että naisten kaunistuksena on hillitty esiintyminen, vaatimattomuus ja säädyllisyys – eivät tukkalaitteet, kultakorut, helmet tai kalliit vaatteet,”
Ensimmäinen kirje Timoteukselle 2:9 FB92
Miten kirjaimellisesti edelliset kohdat pitäisi toteuttaa? Saako nainen käyttää esim. helmikorviksia, merkkivaatteita, kultakoruja tai lettejä (38-käännöksessä palmikot ja 92-käännöksessä tukkakaitteet)? Olen lukenut, että ainakin lettien osalta kyse olisi kulttuurisidonnaisuudesta. Tuohon aikaan naiset kai kietoivat hiuksensa monimutkaisille leteille, jotka jopa haittasivat elämää ja näin veivät sijaa Jumalan palvelemiselta.
Pohdin, että jos näitä ei pidä tulkita kirjaimellisesti, miten voin perustella, että jokin muu kohta pitää?
Kiitos vastauksestasi!
-
Tervehdys A!
Pohtimasi jakeet herättävät vaikeita ajatuksia, jos niitä tutkii aralla ja herkällä omallatunnolla. Mieleen nousee kysymys, että saako nainen enää millään tavalla kaunistautua. Jos ei saa käyttää hienoja vaatteita, niin mikä määritellään hienoksi vaatteeksi? Pitääkö kulkea ryysyissä? Ja missä menee hiuslaitteen tai kultakorun raja? Saako letittää tukkaa tai käyttää kaulakorua?
Kysymyksesi kuului, kuinka kirjaimellisesti nämä ohjeet on luettava. Itse asiassa kaikkein lohdullisin lukutapa on mahdollisimman kirjaimellinen. Vertauskuvallisestihan tämä sanoisi, että oikeastaan mitään ei saisi tehdä kaunistautumisen eteen. Kirjaimellisesti luettuna näissä jakeissa sanotaan ihan muuta. Otan kysymäsi kohdat vielä uudelleen näkyviin:
Älkää pitäkö tärkeänä ulkonaista kaunistusta, älkää hiuslaitteita, kultakoruja tai hienoja vaatteita. (1. Piet. 3:3)
Samoin tahdon, että naisten kaunistuksena on hillitty esiintyminen, vaatimattomuus ja säädyllisyys - eivät tukkalaitteet, kultakorut, helmet tai kalliit vaatteet, vaan hyvät teot, niin kuin sopii naisille, jotka tunnustavat palvelevansa Jumalaa. (1. Tim. 2:9-10)
Nämä Paavalin ja Pietarin ohjeet ovat identtiset, joskin jälkimmäisessä sanamuoto on vähän hämäävä. Kun Paavali sanoo, että "naisten kaunistuksena olkoon", niin se voidaan periaatteessa lukea kahdella tapaa:
- Kristitty nainen ei saa käyttää Paavalin mainitsemia ulkoisia kaunistautumisen tapoja.
- Kristityn naisen kauneudeksi ei lasketa ulkoista kauneutta vaan hyvät teot.
Käytännössä tuo kohta voidaan lukea vain yhdellä tapaa oikein, eli tuolla jälkimmäisellä tavalla. Kirjaimellisesti lukien kummassakaan ei kielletä kaunistautumista. Pietari sanoo, ettei saa pitää kaunistautumista tärkeänä. Paavali sanoo, että kristityn naisen kauneutena olkoon hyvät teot.
Vanhassa testamentissa kauneutta ylistetään suurena Jumalan siunauksena. Kun Job saa kärsimyksiensä jälkeen valtavan siunauksen Jumalalta, lueteltujen siunauksien joukossa mainitaan tyttärien kauneus: Eikä koko maassa ollut kauniimpia naisia kuin Jobin tyttäret. (Job 42:15)
Uuden testamentin ohjeiden on tarkoitus varoittaa kiinnittämästä huomiotaan katoaviin aarteisiin. Sekä miehellä että naisella on taipumus laittaa turvansa sellaiseen, mikä ei kestä. Nainen kiinnittää huomionsa hyvin herkästi kauneuteen, mies voimaan ja saavutuksiinsa. Kauneus ja voima kukoistavat nuoruudessa ja kuihtuvat iän karttuessa:
- Naiselle tuo kauneus kunniaa, miehelle voima rikkautta. (Sananl. 11:16)
- Kauneus katoaa, viehätys haihtuu, ylivertainen se vaimo, joka pelkää Herraa! (Sananl. 31:30)
- Nuorukaisten ylpeytenä on heidän voimansa, vanhusten kunniana harmaat hapset. (Sananl. 20:29)
Jesajan kirjassa on kuvaus naisista, jotka kauneutensa ja kaunistautumisensa vuoksi kääntyivät palvelemaan omia mielitekojaan. Maininta puolikuuriipuksista ja taikahelyistä viitannee siihen, että itsekäs elämäntapa oli johdattanut palvomaan myös epäjumalia:
Varoitus Jerusalemin koreileville naisille
Herra sanoo: - Koska Siionin tyttäret ovat tulleet niin ylpeiksi, kenokauloina kulkevat silmät vilkkuen, ja keimaillen ja sipsutellen helisyttävät nilkkojensa helyjä, niin Herra peittää rupeen Siionin tyttärien päälaen ja paljastaa heidän häpynsä.
Sinä päivänä Herra ottaa pois kaikki korut ja kauniit vaatteet: nilkkahelyt, otsakorut, puolikuuriipukset, korvariipukset, rannerenkaat, hunnut, tukkanauhat, nilkkavitjat, punokset, hajustepullot, taikahelyt, sormukset, nenärenkaat, juhlapuvut, viitat, liinat, kukkarot, harsovaatteet, pellavapaidat, päähineet ja huivit.
Tuoksun sijaan tulee löyhkä ja vyön sijalle kahleköysi ja hiuslaitteen sijaan keritty pää ja muotipuvun sijaan säkkivaate. Ja kauneuden sijaan tulee poltinmerkki. (Jes. 3:16-24)
Saman asian sanoo Sananlaskujen kirjoittaja napakammin: Kultarengas sian kärsässä: kaunis nainen vailla ymmärrystä. (Sananl. 11:22)
Ulkoinen kauneus on siis Jumalan siunaus. Kaunistautuminen on tavallista elämää ja täysin luvallista. Jeesus jopa antoi ohjeen siitä, että paastotessa ei saanut laiminlyödä ulkoista olemustaan, jottei sortuisi esittelemään paastoaan: Kun sinä paastoat, voitele hiuksesi ja pese kasvosi. (Matt. 6:17) Mutta kauneus ei saa mennä elämässä tärkeälle paikalle. Sitä tarkoittivat Pietari ja Paavali, kun sanoivat, ettei ulkoista kaunistusta saanut pitää tärkeänä vaan kaunistuksena olkoon hurskaat teot.
-
Moikka!
Tiedän, että kysymykseni voi kuulostaa oudolta.
Oon pohtinut erästä tilannetta, joka tapahtui reilu pari kuukautta sitten. Olin menossa ehtoolliselle ja pappi kehoitti miettimään, onko jotain, mistä olisi niin sanotusti hyvä tehdä tiliä ennen ehtoolliselle menemistä. Tuossa hetkessä mulle tuli mieleen ajatus, että lettikampaukseni on väärin. Ei siis, että letit olisivat itsessään väärin. Vääryys olisi siinä, että joku toinen voi tulla kateelliseksi niistä. En tiedä, voiko tuota linkittää mitenkään seuraavaan jakeeseen: ”niin myös, että naiset ovat säädyllisessä puvussa, kaunistavat itseään kainosti ja siveästi, ei palmikoiduilla hiuksilla, ei kullalla, ei helmillä eikä kallisarvoisilla vaatteilla,” (1. Timoteuskirje 2:9 FB38)? Olen kysynyt yleisesti tähän jakeeseen liittyen jo aiemmin, mutta nyt liitän sen tähän juuri tätä ajatusasiaa koskien.
Kysymykseni kuuluukin, voiko tällainen ajatus olla Jumalasta vai pitäisikö siihen suhtautua mahdollisesti viholliselta tai omista ajatuksista tulevaksi?
Enkä siis tarkoita, että lettien käyttö kateellisuuden aiheuttamisen takia olisi yleisesti väärin, vaan koin tämän ajatuksen koskevan juuri itseäni.
-
Hei A!
Kysymyksesi on hyvin ymmärrettävä, mutta se noudattaa riskialtista logiikkaa. Kyselet näet sitä, voisiko jokin asia olla sinun kohdallasi kiellettyä, vaikka se ei yleisellä tasolla ole sitä. Tällainen kysely on tietyissä tapauksissa oikeutettua. Esimerkiksi alkoholistin on syytä noudattaa täydellistä nollalinjaa, vaikka yleisellä tasolla alkoholin kohtuullinen käyttäminen on kristitylle luvallista. Kyllä kohtuukäyttö olisi alkoholistillekin luvallista, mutta käytännössä hän ei sellaiseen pysty, joten nollalinjan pitäminen on ainoa keino toimia oikein. Samoin tässä sinun kysymyksessäsi olisi pystyttävä jotenkin perustelemaan, miksi sinun pitäisi jättää tukkasi letittämättä, vaikka se ei yleisellä tasolla ole kiellettyä.
Liitin kysymyksesi tämän ketjun jatkoksi, koska ne liittyvät minun mielestäni oleellisesti yhteen. Edellisessä vastauksessani kerroin, että ymmärrykseni mukaan kaunistautumisesta annettujen ohjeiden kärki on: "kristityn naisen todellista kauneutta ovat hyvät teot". Niissä käskyissä ei kielletä tavanomaista kaunistautumista vaan kauneuden pitämistä tärkeänä. Nyt sinä kuitenkin pohdit, voisivatko nämä käskyt olla sinun kohdalla vähän tiukempia kuin muiden kohdalla.
En tunne sinua, ja siksi en uskalla tehdä mitään oletuksia. Kysymyksistäsi kuitenkin jää kuva, että olet omantunnontarkka ihminen, ja sinulle kauneus on asia, jonka äärellä kipuilet erityisesti. Sen vuoksi jouduit erityiseen omantunnon puhutteluun, kun ehtoollisen edellä kuulit kehotuksen tutkia omaa sydäntä. On varsin luonnollista, että siinä hetkessä mieli tarttuu asioihin, jotka ovat jollain tavalla itselle tärkeitä tai sillä hetkellä pinnalla. Niinpä jäit pohtimaan sitä, voisiko sinulla olla jotain kaunistautumiseen liittyen pielessä. Lähtökohtaisesti se ajatus on siis noussut sinun omasta sydämestäsi.
Jos kuitenkin ajattelet, että ajatus ei ollut sinun omasi, vaan se ikään kuin annettiin ulkopuolelta, on sen äärellä syytä viivähtää. Tällöin keskeisin kysymys on se, miksi ajattelet, että ihmiset saattaisivat olla kateellisia sinun hiuksistasi. Toivotko sitä? Vai pelkäätkö sitä? Ja miksi ylipäätään sinä olet vastuussa siitä, että joku kahdehtii sinun letitettyä tai letittämätöntä tukkaasi?
Sinun mieleesi noussutta ajatusta pitää tutkia ihan muusta lähtökohdasta kuin siitä, saatko pitää letitettyä tukkaa kirkossa vai et. Tärkeintä on, että pohdit sitä, mikä asema ulkonäöllä on sinun sydämessäsi.
-
Kiitos vastauksestasi! Siitä oli jo apua, mutta vastaan vielä kirjoittamaasi, jos sen perusteella pystyt vielä jotakin kommentoimaan :)
Kirjoitat, että ”Tällöin keskeisin kysymys on se, miksi ajattelet, että ihmiset saattaisivat olla kateellisia sinun hiuksistasi. Toivotko sitä? Vai pelkäätkö sitä? Ja miksi ylipäätään sinä olet vastuussa siitä, että joku kahdehtii sinun letitettyä tai letittämätöntä tukkaasi?”.
Lähinnä ajattelen ihmisten voivan olla kateellisia, jos
a) he eivät esim. osaa tehdä samanlaista lettikampausta kuin minulla
tai
b) kokevat 1. Tim. 2:9 kieltävän heiltä letit samalla kun minä saankin kristittynä käyttää niitä (tämä jälkimmäinen syy enemmän toissijainen, koska tämä epätodennäköisempää).
Ajattelen siis, että kampauksellani turhaan tuotan toiselle pahan mielen tai voin aikaansaada kateutta lähimmäisessäni, jos minä osaan/voin tehdä jotakin sellaista, jota he eivät.
-
Tervehdys A,
Eilen kuulin yhden erinomaisen elämänohjeen, joka sopii sinun tilanteeseesi: "Toiset ihmiset ajattelevat sinua paljon vähemmän kuin sinä luulet." On loppujen lopuksi pelkkää itsekeskeisyyttä pohtia sitä, mistä kaikista asioista ihmiset saattaisivat olla itselle kateellisia. Sinulle ulkonäkö on elämässäsi ilmeisen keskeisellä paikalla, koska pohdit sitä näin paljon. Lisäksi et pohdi ainoastaan omaa ulkonäköäsi, vaan myös sitä, miten muut ihmiset siihen reagoivat. Kannattaa lopettaa tämä pian.
Jos sinulla ei ole tarkoituksellista yritystä tuottaa kateutta toisissa ihmisissä, niin älä kuvittele heidän mielipiteitään. Voit uhrata asialle ajatuksen, jos joku tulee sanomaan sinulle, että hän ei kampauksesi tai hiustesi vuoksi halua tulla kirkkoon. Sitten voit seuraavalla kerralla laittaa vaikka huivin päähän, mutta eihän sekään tuon ihmisen kateutta poista. Hän vain alkaa kuvitella, että huivin alla sinulla on vielä tyylikkäämpi kampaus.
Joten jos kukaan ei ole sinulle mitään sanonut, niin sinä et ole vastuussa toisen ihmisen kateudesta.
-
Mitä Raamattu sanoo ihmisen ulkonäöllisestä kauneudesta ja komeudesta? Olen kerran antanut pakit sen vuoksi, että toisen ulkonäkö ei miellyttänyt minua. Ja nimenomaan sillä tavoin, etten kokenut fyysistä/seksuaalista vetoa. Itse olen fysiikaltani hoikka ja urheilullinen. Arvostan liikunnallista ja terveellistä elämäntapaa. Kosijani puolestaan oli fysiikaltaan aikalailla vastakohtainen. En pystynyt sanomaan hänelle rehellistä syytä kieltäytymiselle, koska en halunnut pahoittaa hänen mieltänsä. Totuus on, että todennäköisesti olisimme muilta osin sopineet hyvinkin yhteen: samat arvot, syvä molemminpuolinen luottamus ja ymmärrys, uskovaisia molemmat, samat tulevaisuuden haaveet. Olenko tehnyt kauhean synnin, kun arvotin ulkonäköä tällä tavoin? Onko fyysinen kauneus aina katsojan silmässä? Miten kristityn tulisi suhtautua tähän?
-
Hei Kaunotar ja hirviö!
Liitin kysymyksesi jo kohtalaisen pitkän viestiketjun jatkoksi. Selailemalla aiempia viestejäni löydät paljon siitä, mitä Raamattu sanoo ulkonäöstä ja kaunistautumisesta. Sen vuoksi en enää toista niitä yleispäteviä asioita, jotka olen jo kertaalleen kirjoitellut. Sanon vain muutamia erityisesti sinun kysymykseesi liittyviä pohdintoja.
Et ole tehnyt syntiä jättämällä kumppaniehdokkaan sivuun ulkonäöllisillä perusteilla. Varsinkin kun teit sen kohteliaasti, etkä kertonut syytä, etkä sillä tavoin sanonut hänelle mitään ikävää.
Kristittyjen välillä on olemassa erityinen uskon yhteys, mutta se ei sulje pois kaikkea muuta, mitä elämä inhimillisesti pitää sisällään. Raamatussa annetaan kristityille ohjeeksi, että on syytä etsiä itselle sellainen puoliso, joka myös on Jeesuksen seuraaja. Oikeastaan mitään muita valintakriteerejä ei anneta. Jo Vanhan testamentin puolella tämä ohje esiintyy Sananlaskujen kirjassa, jonka viimeisessä luvussa kuningas Lemuelin äiti neuvoo poikaansa, ja antaa hyvin arkisen ohjeen, joka sopii muutettavat muuttaen mietiskeltäväksi kumpaa sukupuolta tahansa olevalle ihmiselle: "Kauneus katoaa, viehätys haihtuu, ylivertainen se vaimo, joka pelkää Herraa!" (Sananl. 31:30)
Tätä hyvää yleisohjetta ei kuitenkaan voi kääntää toisinpäin. Jos kristitty ihminen ilmaisee kiinnostuksensa toista kristittyä kohtaan, se ei ole shakkimatti. Kenenkään ei ole pakko valita jotakuta siksi, että on yhteinen usko. Eikä myöskään siksi, että olisi moni yhdistäviä asioita sen lisäksi. Ihminen saa ihan itse valita puolison niillä kriteereillä kuin haluaa ja jättää valitsematta, millä kriteereillä haluaa. Raamattu ei sanele tätä asiaa, joten valinnasta ja sen kriteereistä jokainen kantaa itse vastuun.
Puolison valinta on mitä suurimmassa määrin valitsemista. Jos maailmassa olisi paratiisin kaltainen tilanne, että olisi olemassa vain yksi mies ja yksi nainen, niin silloin ei voitaisi puhua valinnasta, koska vaihtoehdot olisivat vain "ota tai jätä". Mutta nyt tilanne on se, että naimattomia ihmisiä on paljon. Heistä yksikään ei ole täydellinen, jos kaikki keksittävissä olevat kriteerit tarkastellaan. Täytyy siis tehdä valinta sen suhteen, mitkä asiat ovat itselle luovuttamattomia, mitkä tärkeitä, ja missä voi tehdä kompromisseja. Omat kriteerinsä saa luoda täysin vapaasti, kunhan pitää huolen siitä, että toimii mahdollisimman lähimmäisenrakkaudellisesti, jos törmää tilanteeseen, jossa ratkaisevissa kohdissa kriteerit sivuuttava ihminen osoittaa kiinnostusta.
Kertomus Jaakobin vaimoista on tässä asiassa aika puhutteleva. Vanha testamentti on tiivissanainen, mutta tekstistä on nähtävissä se, että Jaakob oli lopulta naimisissa kahden vaimon kanssa. Toinen täytti hänen omat kriteerinsä, ja toinen ei:
Labanilla oli kaksi tytärtä; vanhemman nimi oli Lea ja nuoremman Raakel. Lealla oli lempeät silmät, mutta Raakel oli kaunis vartaloltaan ja kasvoiltaan. Jaakob oli rakastunut Raakeliin, ja niin hän sanoi: "Minä palvelen sinua seitsemän vuotta, jos annat minulle nuoremman tyttäresi Raakelin." (1. Moos. 29:16-18)
Jaakob tuli kuitenkin huijatuksi. Huntuun verhottuna Laban antoikin Jaakobille vaimoksi Lean. Voi olla, että Lea oli ihastunut Jaakobiin, vaikkei saanut vastakaikua. Ehkä Leakin oli juonessa mukana, koska hyvin helppo hänen olisi ollut paljastaa tilanteen luonne, jos olisi vain niin päättänyt. Petetyksi tulemisen jälkeen Jaakob sai sitten vaimoksi myös Raakelin, mutta epätasapuolinen asetelma oli jo valmis. Oliko suurempana syynä se, että Lea oli mukana petoksessa vai se, että Jaakob oli enemmän viehättynyt Raakelista. Lopputulos oli se, että Jaakob suosi Raakelia ja hyljeksi Leaa. Raakelin kuoltua jopa muisto Raakelista tuntui olevan Jaakobille arvokkaampi asia kuin Lea.
Tämä ei ole ohje siitä, kuinka kristityn kuuluu toimia. Mutta tämä on kuva siitä, että kristityn täytyy olla rehellinen itselleen. Jos jokin turhamaiseltakin vaikuttava kriteeri on sinulle ratkaisevan tärkeä, niin se on silloin turhamaisuudestaan huolimatta tärkeä. Se voi muuttua ajan saatossa merkityksettömäksi, mutta eihän sitä voi varmasti tietää. On tärkeää, että aviopuolison valinnassa kuuntelee Raamatun yleispätevien suuntaviittojen lisäksi myös sitä, mitä itse erityisesti haluaa. Jos ulkonäkö on kuitenkin sairaalloisen tärkeässä asemassa, niin sitten on tehtävä parannusta. Tai jos päättää odottaa ihmettä ja haaveilla jostain kuvamuokkauksella käsitellystä amerikkalaisen filmitähden kopiosta, lienee syytä saada joku herätysisku realismin vasarasta.
Itsensä tunteminen on tärkeää, koska oman valintansa takana on seistävä. Kun pappi vihkii pariskuntaa, hän ei kysy: "Mitä luulet, tahtooko Jumala?" Hän kysyy: "Tahdotko". Siihen kysymykseen täytyy vastata rehellisesti.