Tuoreimmat viestit

Sivuja: [1] 2 3 ... 10
1
Наша команда искусных исполнителей предоставлена предъявить вам актуальные подходы, которые не только предоставят долговечную протекцию от мороза, но и подарят вашему жилью модный вид.
Мы трудимся с современными компонентами, подтверждая прочный термин эксплуатации и отличные результирующие показатели. Теплоизоляция фронтонов – это не только экономия тепла на тепле, но и забота о окружающей природе. Экологичные методы, каковые мы используем, способствуют не только своему, но и сохранению природной среды.
Самое первоочередное: Заказать утепление фасада у нас открывается всего от 1250 рублей за квадратный метр! Это доступное решение, которое превратит ваш дом в действительный тепличный уголок с скромными затратами.
Наши достижения – это не просто теплоизоляция, это постройка территории, в где каждый элемент отразит ваш собственный моду. Мы примем во внимание все ваши пожелания, чтобы осуществить ваш дом еще дополнительно уютным и привлекательным.
Подробнее на www.ppu-prof.ru
Не откладывайте занятия о своем жилище на потом! Обращайтесь к специалистам, и мы сделаем ваш корпус не только уютнее, но и изысканнее. Заинтересовались? Подробнее о наших предложениях вы можете узнать на официальном сайте. Добро пожаловать в сферу уюта и высоких стандартов.
2
Kysy Nettipapilta / Siviilivihkiminen
« Uusin viesti kirjoittanut Kallio777 10.04.2024 - klo:06:25 »
Onko siviilivihkiminen pätevä jumalan silmissä? Eihän tässä ketään siunata liittoon tai mainita sanaakaan jumalasta? Ei ole käsittääkseni jumalan yhdistämä vaan ihmisen?
3
Kysy Nettipapilta / Raamatullinen/Jumalan mielen mukainen avioliiton solmiminen
« Uusin viesti kirjoittanut Jeesuksen oma 05.04.2024 - klo:11:00 »
Hei!

Onko Suomessa mahdollista saada Raamatun mukaisella tavalla hengellistä avioliiton solmimista ilman, että vaaditaan jonkin kirkon/seurakunnan jäsenyyttä?

Voiko siis uskova mennä Jumalan kasvojen edessä naimisiin ilman, että pitää olla kirkon tai muun rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan jäsen?

Onko siviilivihkiminen jotenkin väärä tapa mennä naimisiin Jumalan silmissä, vaikka uskoo Raamattuun, Jeesukseen Kristukseen ja raamatulliseen avioliittokäsitykseen?
4
Kysy Nettipapilta / Vs: Kristinusko ja talousjärjestelmä
« Uusin viesti kirjoittanut Nettipappi Marko 02.04.2024 - klo:18:24 »
Tervehdys Kyykytetty köyhä!

Kysymyksesi menee alueelle, jossa minun tietoni ovat hyvin rajalliset. Ymmärrän juuri ja juuri säästämisen ja tuhlaamisen eron, mutta talousjärjestelmistä puhuttaessa joudun nostamaan käteni pystyyn. Nolona tunnustan, että Wikipediasta täytyi oikein katsella, mitä talousjärjestelmiä sitä onkaan olemassa kommunismin, sosialismin ja kapitalismin lisäksi. Ja olihan niitä valtava määrä. Joskin vähän tarkempi tutkiminen osoitti, että yksinkertaistetusti sanottuna suurin osa talousjärjestelmistä taitaa olla erilaisia muunnelmia janalla, jonka toisessa päässä on täydellinen yksityisomistus ja toisessa päässä täydellinen yhteisomistus.

Minulla ei ole mitään kykyä arvioida sitä, mikä talousjärjestelmä olisi paras. Uskallan kuitenkin sanoa sen, että mikään talousjärjestelmä ei ole immuuni ihmisen pahuudelle. Maailma ei tule paremmaksi muuttamalla talousjärjestelmää, jos ihmiset sen järjestelmän sisällä eivät muutu. Olipa järjestelmä kuinka hyvä tahansa, ihminen kykenee turmelemaan sen. Taloudesta puhuttaessa turmelemisen keino on aina ahneus.

Kommunismi ja sosialismi edustavat yhteisomistukseen perustuvaa talousjärjestelmää. Se rakentuu utopisen ihanteen ympärille siten, että yhteisomistuksessa pyritään laittamaan ihmiset omaisuuden suhteen samalle viivalle. Periaatteessa kukaan ei omista mitään, vaan kaikki tekevät työtä yhteiseksi hyväksi, ja yhteisestä kassasta pidetään kaikista huolta tasapuolisesti. Jerusalemin alkukristityillä oli jotakuinkin tällainen ideologia:

Uskovat pysyttelivät yhdessä, ja kaikki oli heille yhteistä. He myivät talonsa ja tavaransa, ja rahoista jaettiin kaikille sen mukaan kuin kukin tarvitsi. (Ap. t. 2:44-45)

Tällainen järjestelmä toimisi hienosti, jos ihmiset olisivat synnittömiä, eikä heissä olisi itsekkyyden häivääkään. Ensimmäiset kristityt elivät valtavan innostuksen aikaa. Jeesuksen takaisin tulemista odotettiin ilmeisen lyhyellä aikavälillä, ja sen vuoksi tulevaisuuden rakentamista ja omaisuuteen sijoittamista ei ainakaan ihan alkumetreillä harrastettu. Siitä huolimatta itsekkyys onnistui jo tuolloin nostamaan päätään.

Muuan Ananias-niminen mies myi yhdessä vaimonsa Safiran kanssa maatilan, mutta pani vaimonsa tieten osan kauppahinnasta syrjään. Loput hän luovutti apostolien haltuun. (Ap. t. 5:1-2)

Yhteisomistus nousi keskinäisestä innostuksesta ja yhteydestä. Se ei ollut sääntö eikä vähimmässäkään määrin pakko. Ananias ja Safira eivät ilmeisesti kokeneet ihan samanlaista innostusta omaisuudesta luopumiseksi, mutta he halusivat kuitenkin näyttää yhtä vilpittömiltä ja epäitsekkäiltä. Niinpä he halusivat sekä ylimääräistä rahaa että jalon kristityn maineen.

Alkukristittyjen järjestelmä ei myöskään pidemmän päälle osoittanut kestävyyttään siinä, että nälkävuosien tullessa Jerusalemin kristityt joutuivat pulaan. Paavali keräsi lähetysmatkoillaan avustusta heidän ahdinkoonsa.

Agabos, ilmoitti Hengen vaikutuksesta, että koko maailmaan oli tuleva suuri nälänhätä. Näin tapahtuikin Claudiuksen aikana. Opetuslapset päättivät antaa avustusta Juudeassa asuville veljille, kukin varojensa mukaan. Niin he tekivätkin ja lähettivät Barnabaksen ja Saulin viemään rahat seurakunnan vanhimmille. (Ap. t. 11:28-30)

Yhteisomistus ei ole automaattisesti hyvä tai huono elämänmuoto. Silti se on ihmisen itsekkyyden edessä yhtä voimaton kuin kapitalismikin. Se vain näyttäytyy erilaisena. Jos työtä tekemällä ei voi rikastua, niin yritetään sitten päästä edes mahdollisimman helpolla. Miksi olla ahkera, jos saman palkan saa laiskuudellakin? Miksi pitää huolta yhteisestä omaisuudesta, kun ei särkynyt tavara ole oma?

Yksityisomisteinen talousjärjestelmä on tässä mielessä täysin päinvastainen. Jos kaiken hankkimansa saa pitää itse, on omaisuuden kartuttaminen hyvä motiivi olla ahkera ja tehdä kovasti töitä. Länsimaisen kapitalismin eduksi laskettakoon se, että verotusjärjestelmällä pyritään valjastamaan ihmisen itsekkyys yhteiseksi hyväksi. Mitä enemmän joku hankkii omaisuutta itselleen, sitä enemmän hän kartuttaa myös yhteistä hyvää.

Yksityisomisteisen talousjärjestelmän heikkous on siinä, että jokainen järjestelmä on kierrettävissä. Joka haluaa rikastua, keksii kyllä keinot, kuinka hankitusta omaisuudesta saadaan mahdollisimman suuri osa itselle ja mahdollisimman pieni osa yhteiseen hyvään.

Mutkat suoriksi vetäen voidaan siis sanoa, että talousjärjestelmien yksi ääripää on yhteisomisteinen järjestelmä, jossa ihminen ei voi ahnehtia itselleen rahaa, joten hänestä tulee laiska. Toinen ääripää on yksityisomistus, jossa ihminen voi tehdä töitä valtavasti rahanhimon kannustamana, mutta jossa hän myös keksii keinot olla ahne varastamalla itselleen myös siitä osuudesta, joka kuuluisi yhteiseen kassaan.

Mikä tahansa talousjärjestelmä yhteiskunnassa onkaan, siitä löytyy vastaavalla tavalla jokin mahdollisuus ajatella itseä kaikkein eniten. Siksi mikään talousjärjestelmä ei ole onni ja autuus. Täydellisyyteen päästäisiin vasta sitten, jos ihmisillä minkä tahansa talousjärjestelmän sisällä olisi tämä elämänasenne:

Emme me ole tuoneet mitään mukanamme maailmaan emmekä voi viedä mitään täältä pois. Kun meillä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä. Ne, jotka tahtovat rikastua, joutuvat kiusaukseen ja lankeavat ansaan, monenlaisten järjettömien ja vahingollisten halujen valtaan, jotka syöksevät ihmiset tuhoon ja perikatoon. Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri. Rahaa havitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja tuottaneet itselleen monenlaista kärsimystä. (1. Tim. 6:7-10)

Vastaukseni oli kovin yksinkertainen ja pelkistetty. Pahoittelen, etten oikein enempää osaa siihen pureutua. Rahaan ja talouteen liittyviin kysymyksiin olen vastaillut vähän eri tulokulmista seuraavissa viestiketjuissa. Ehkä niistäkin saisit jotain työkaluja pohdintoihisi.

Raha ja rikkaus
Sijoittaminen ja säästäminen
5
Kysy Nettipapilta / Kristinusko ja talousjärjestelmä
« Uusin viesti kirjoittanut Kyykytetty köyhä 28.03.2024 - klo:22:49 »
Olen pohtinut paljon talouskasvuun perustuvaa talousjärjestelmäämme. Se on ehkä saanut meille paljon hyvää aikaan, mutta hinta on kova: se, että länsimaiden tuotannot tehdään Aasian maissa halvalla tarkoittaa, että lapsityövoima ja orjatyö ovat monille arkipäivää. Toisaalta talouskasvu vaatii luonnonvarojen kestämätöntä kuluttamista, jota maapallomme ei tule kestämään. Samaan aikaan maailman rikkaimmat ihmiset kasvattavat tähtitieteellisiä omaisuuksiaan ja köyhät ihmiset köyhtyvät. Jopa valtioiden vesivarantoja yksityistetään ja niillä tehdään voittoa. Siis juomavesikin on jonkun omistamaa ja voitontavoittelun väline.

Kymmenessä käskyssähän puhutaan, ettei saa himoita toisen omaisuutta eli Jumala näyttää sallivan sen, että ihmiset omistavat asioita. Mutta kuka jakaa omaisuutta? Onko se esivallan tehtävä jakaa vaikkapa pellot ja metsät omistajilleen? Vai onko luvallista vallata joku metsä ja ilmoittaa, että tämä on minun? Kuka päättää mikä on kenenkin omistuksessa? Jumalahan kaiken tietenkin omistaa, mutta jako taitaa tapahtua mielivaltaisiin perustein.

Olen tullut siihen tulokseen, että on vaikeaa puolustaa talousjärjestelmäämme. Minusta se on kristinuskon vastaista. Mutta toisaalta eipä ne kommunistitkaan tainneet olla sen kristillisempiä. Taitaa olla niin, että rikkaat ja köyhät on aina olemassa tässä maailmassa, olipa järjestelmä mikä hyvänsä. Hyötyjät ja häviäjät myös. Kyllä myönnän itse, että köyhänä ihmisenä olen kateellinen ja kiukkuinen siitä, että toisilla on omaisuutta ja se kasaantuu heille.

Millainen talousjärjestelmä mielestäsi olisi Jumalan mielen mukainen?
6
Kysy Nettipapilta / Vs: Mitä Raamattu sanoo ehkäisystä?
« Uusin viesti kirjoittanut Nettipappi Marko 26.03.2024 - klo:10:40 »
Tervehdys Justus!

Pohdin pitkään, kuinka toimisin tämän kirjoituksesi kanssa. Se näet ei tarkalleen ottaen mene enää foorumin sääntöihin, koska kyseessä ei ole enää suoranaisesti vuoropuhelu Nettipapin kanssa. Kirjoituksesi on pikemminkin minun ajatuksiani korjaava ulkopuolisen opetuspuheenvuoro.

Tällä erää ajattelin kuitenkin jättää viestisi näkyviin. Pidän hyvin terveellisenä sitä, että nettipapin ajatuksia myös haastetaan ja kritisoidaan. Keskimääräinen luterilaisen kirkon sisällä käytävä keskustelu liukuu yhä enemmän siihen suuntaan, että jokaisen omat ajatukset ovat yhtä oikein. En pidä sitä ollenkaan hyvänä. Suorasanaisia opettajia tarvitaan nykyään entistä enemmän. Mutta yksikään opettaja ei ole erehtymätön. Jaakobin kirjeen sana on hyvin vakava:

Veljeni, kovin monien teistä ei pidä ryhtyä opettajiksi, sillä te tiedätte, että meidät opettajat tullaan tuomitsemaan muita ankarammin. (Jaak. 3:1)

Vaikka et osoittanut sanojasi suoraan Nettipapille, niin siitä huolimatta kiitän, että kannat huolta kristinuskon ja kristillisen etiikan puhtaasta julistamisesta! Se on myös oikeaa kristillistä rakkautta. Kirjoituksesi tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden yleispätevään vastaukseen, joten kirjoitan sellaisen.

Seksuaalietiikan aluetta käsitteleviä opetuksiani kritisoidaan sekä liian konservatiivisiksi ja tiukoiksi että liian liberaaleiksi ja lepsuiksi. Jos siis kritiikistä voisi jotain päätellä, niin ainakin jollain kultaisella keskitiellä olen sen suhteen, että korjaavaa palautetta tulee kummaltakin sivustalta. Liian konservatiiviseksi minua moititaan, kun muistutan Jeesuksen sanoista uudelleen avioitumisen osalta. Liian liberaaliksi minun opetustani on moitittu erityisesti kahdessa ketjussa. Toinen on tämä ehkäisyä koskeva, ja toinen ketju on Onko itsetyydytys syntiä? Siihen aihepiiriin otit nyt myös kovasti kantaa.

Hyvin paljon yleistäen voisin sanoa, että liian konservatiiviseksi minua moittivat yksittäiset ihmiset. Liian liberaaliksi minua moittivat taustayhteisön perinteestä kirjoittavat ihmiset. Esimerkiksi esikoislestadiolaisuudessa ja länsisuomen rukoilevaisuudessa arvostetaan hyvin korkealle kaikkein vanhaa Biblian käännöstä vuodelta 1776. Molemmissa myös suhtaudutaan lähtökohtaisesti arvostaen suuriin perheisiin, ja ainakin lestadiolaisuuden puolella ehkäisy on yksiselitteisesti kiellettyjen asioiden listalla. Nämä puolet korostuvat myös sinun kirjoituksessasi.

Kukaan ei ole omassa raamatuntulkinnassaan vapaa taustayhteisönsä ja ympäröivän kulttuurin vaikutuksesta. Tämä näkyy sinun kirjoituksessasi hyvin vahvasti. Nostat esiin tietyn tulkintaperinteen mukaisen lukutavan raamatunkohdista, jotka voidaan hyvin konservatiivisestikin lukien nähdä eri tavoin. Esimerkiksi se, että Raamatussa kerrotaan "xxx yhtyi vaimoonsa ja tämä tuli raskaaksi" ei missään määrin ole lakiteksti. Aivan samalla tavalla Raamatun sivuilla näet kerrotaan myös ihmisten tekemistä vääryyksistä, eivätkä ne ole ohjeita sellaisten asioiden tekemiseen. Jotta tuollainen kohta voidaan lukea käskynä ja normina, täytyy tulkinnan auktoriteettina käyttää jotain taustaoletusta, joka sanelee sen, mikä merkitys tuolla raamatunkohdalla on. Käytätkin näiden tulkintojen jälkeen varsin paljon palstamillimetrejä varoittamaan vastahakoisia ihmisiä, jotka ajattelevat näistä asioista toisella tavalla, mikä on yleistä vahvan taustayhteisön vaikutuspiirissä.

Raamatun lukeminen on helppoa, jos se luetaan täysin taustayhteisön sanelemalla tavalla. Raamattu on helppo myös silloin, kun jokainen kohta tulkitaan itselle mieleisellä tavalla. Vaikein Raamattu on silloin, kun sitä pyritään lukemaan kokonaisuutena ymmärtäen. En väitä, että itse onnistun siinä, mutta se on tavoitteeni, ja siltä pohjalta olen vastaukseni kirjoittanut.
7
Kysy Nettipapilta / Vs: Avioero ja uusiin naimisiin meneminen
« Uusin viesti kirjoittanut Nettipappi Marko 25.03.2024 - klo:13:34 »
Hei Kevätaurinko!

Esitit kysymyksesi viestiketjussa, joka käsitteli kahden avioliittokäsityksen rinnakkaiseloa. Siirsin viestisi kuitenkin tähän ketjuun, jonka aihepiiri on mielestäni lähempänä kysymystäsi. Sinun kannattaa tutustua edellä oleviin vastauksiin. Niissä olen jo jossain määrin käsitellyt pohdintojasi, joten vastaan vain hyvin tiiviisti juuri niihin näkökulmiin, jotka sinä nostit esille.

Lainaus
Milloin kirkossa sallittiin eronneiden uudelleen vihkiminen ja miksi?

Olen kovin huono kirkkohistoriassa ja tarkoissa lakipykälissä. Niinpä saat suoran lainauksen Wikipedian artikkelista, jonka oikeellisuutta en pysty vahvistamaan enkä kiistämään:

Vuonna 1948 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokous totesi, että eronneita, joiden edellinen puoliso oli elossa, ei tullut vihkiä kirkollisesti eikä siunata heidän siviilimenoin solmittua avioliittoaan. Vihkiminen ja siunaaminen oli sallittua vain, jos papin mukaan siihen oli erittäin painavia syitä. Presidentti Paasikivi ei kuitenkaan vienyt asiaa eduskunnalle, joten kirkolliskokouksen esittämää rajoitusta ei tullut kirkkolakiin. Koska kirkkolakiin ei saatu rajoitusta eronneiden vihkimiselle, papeilla oli paitsi oikeus myös velvollisuus vihkiä kaikki eronneet, jotka täyttivät kirkollisen vihkimisen ehdot. Vuonna 1978 piispainkokous antoi suosituksen, jonka mukaan papin, joka omatunnon syistä kieltäytyy vihkimästä eronneita avioliittoon, pitää ilmoittaa vakaumuksestaan hiippakuntansa piispalle, joka päättää miten tilanne ratkaistaan. Käytännössä asia hoidetaan seurakunnan sisäisin järjestelyin. Piispainkokouksen suositus on edelleen voimassa.

Lainaus
Tiedän useita pappejakin, jotka ovat eronneet ja menneet uusin naimisiin. Voiko tätä mielestäsi verrata homoavioliittoon?

Ei voi verrata. Lähtökohtaisesti on lukemattomia tapoja rikkoa Jumalan tahtoa ja tehdä syntiä. Kaikki synti on syntiä. Myös miehen ja naisen avioliitosta sanotut rajuimmat sanat ovat aivan hurjaa kuultavaa: "Minä vihaan eroa, sanoo Herra, Israelin Jumala. Joka eroaa, tekee yhtä väärin kuin se, joka tahraa kätensä veriteolla, sanoo Herra Sebaot. Varokaa hylkäämästä vaimoanne!" (Mal. 2:16) Silti asiassa on se olemuksellinen eroavaisuus, että Raamatun mukaan samaa sukupuolta olevien sukupuolisuhde ei ole missään elämänmuodossa Jumalan tahdon mukainen. Miehen ja naisen välinen sukupuolisuhde on kuitenkin aina luomisjärjestyksen mukainen, jolloin sen lähtökohdat eivät ole väärin, vaikka siihen liittyisi paljon muita parannuksen tekoa vaativia syntejä. Siksi uudelleen naimisiin meneminen ja samaa sukupuolta olevien avioliitto eivät ole rinnasteisia asioita.

Lainaus
Onko pappeja, jotka eivät suostu vihkimään eronneita? Tai avoliitossa eläneitä?

Olen muistaakseni kuullut yhdestä pastorista, jolle myös menneisyydessä tapahtunut avoliitto on ollut omantunnon syy kieltäytyä toimittamasta nykyisen pariskunnan vihkimistä. Itselläni avoliitto ei ylitä kipurajaa, vaikka eronneiden vihkimisen suhteen olen kovasti paininut. Siitä olen ylempänä kirjoittanutkin enemmän. Tiedän myös muita pastoreita, joille eronneiden vihkiminen on joko hyvin vaikea ajatus tai omantunnonsyy kieltäytyä vihkimästä.
8
Hei Anniina!

Avioliitto ja seksi ovat erillisiä asioita, jotka kuuluvat yhteen. Silti avioliitto ei luo seksiä eikä seksi avioliittoa. Raamatun opetuksen mukaan ne täytyy siis ihmisen valintojen avulla pitää yhdessä.

Seksuaalisuus kuuluu luomiskertomuksen sanaan yhdeksi lihaksi tulemisesta. Paavali varoittaa haureudestaan kuuluisan Korinton kaupungin seurakuntalaisia: "Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne ovat Kristuksen ruumiin jäseniä? Ryhtyisinkö siis tekemään Kristuksen jäsenistä porton jäseniä? En ikinä! Ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, on samaa ruumista hänen kanssaan? Onhan sanottu: "Nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." (1. Kor. 6:15-16) Paavali siis sanoi, että tässä toteutuu yhdeksi lihaksi tuleminen, mutta ei se sitoutuminen, jota luomiskertomuksessa kuvataan sanoilla "liittyy vaimoonsa".

Toisaalta avioliitto voi itsessään olla seksitön, jolloin tapahtuu liittyminen mutta ei yhdeksi lihaksi tuleminen. Tätä problematiikkaa Raamatussa käsitellään aika vähän, mutta samaisessa Korinttolaiskirjeessä on siitäkin ohje annettu: "Mies täyttäköön aviovelvollisuutensa vaimoaan kohtaan, samoin vaimo miestään kohtaan." (1. Kor. 7:3)

Suoraviivaisesti ja pelkistetysti sanottuna hyvin monet Nettipapille esitetyt kysymykset parisuhteen kipuiluista liittyvät siihen, että avioliitto ja seksuaalisuus on erotettu toisistaan. Seksuaalisuudella on tapana toimia nopeammin kuin sitoutumisella. Se mahdollistaa ajautumisen tilanteeseen, jossa ei ole enää tarjolla puhtaalta pöydältä tehtäviä ratkaisuja. Joskus ei ole tarjolla edes ehdottomasti parasta vaihtoehtoa. Silloin täytyy valita toimintamalli, jonka kanssa parhaiten voi elää.

Vanhan testamentin juutalaisen lainsäädännön aikana ei ollut teoriassa mahdollista syntyä vaikeita valintatilanteita seksuaalisuuden historian vuoksi. Haureudesta eli esiaviollisista suhteista oli näet juutalaisessa laissa määrätty kuolemantuomio. Tätä lakia ei ainakaan enää Jeesuksen aikana noudatettu. Myös Jeesus itse armahti aviorikoksesta syytetyn naisen: "En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä." (Joh. 8:11)

Kipeäksi kysymykseksi siis jää se, millä tavoin voisi noudattaa tuota Jeesuksen käskyä, että tehtyjen virheiden jälkeen valitsisi synnittömän toimintatavan tai että voisi valita ainakin vähiten väärän toimintamallin. Jeesuksen toiminnasta ja opetuksista johtuen tiukin raja on aina vedetty viralliseen avioliittoon, sen rikkomiseen ja uudelleen avioitumiseen. Avosuhteet tai esiaviolliset suhteet eivät luo avioliittoa, joten ne ovat jääneet tiukimpien rajanvetojen ulkopuolelle. Siksi esiaviollisten suhteiden kohdalla ei voida soveltaa edes ankarimpia Jeesuksen sanoja siten, että ne estäisivät jonkun toisen kanssa avioitumisen. Kipeitä kysymyksiä se ei tietenkään poista.
9
Kysy Nettipapilta / Vs: Onko elämä aina elämisen arvoista?
« Uusin viesti kirjoittanut Nettipappi Marko 19.03.2024 - klo:12:38 »
Tervehdys Voihan elämä!

On mukava kuulla, että pohdiskeluni on antanut sinulle jotain aineksia. En tosiaan pysty tarjoamaan mitään tarkkaa matemaattista kaavaa, jolla ongelmasi ratkaistaisiin. Vaikka keskiössä on ahdistuneisuutesi, niin yleisellä tasolla olet erityisen vaikean kysymyksen äärellä. Sinä näet kyselet elämän tarkoitusta ja merkitystä omalla kohdallasi. Valitettavasti siihen pohdintaan ei pysty kukaan ulkopuolinen antamaan tyydyttävää vastausta. Sen joutuu etsimään itse.

Toki yleisellä tasolla voidaan sanoa, että elämän tarkoitus on elämä itse ja lopulta pääsy ikuiseen elämään. Mutta oman elämänsä merkityksen kyselijä ei saa tästä vielä riittävän yksilöllistä määritelmää omalle kohdalleen. Yleistä pohdintaa voit kuitenkin lukea Nettipapin palstan alkumetreillä kirjoittamastani vastauksesta Mikä on elämän tarkoitus?.

Yleisellä tasolla on myös selvää, että elämä on Jumalan lahjaa. Raamatussa sitä ei kuitenkaan alleviivata jatkuvasti, vaan pikemminkin erilaisissa sivulauseissa siitä puhutaan asiana, jota ei koskaan voi edes epäillä.

Sinä yksin olet Herra. Sinä olet tehnyt taivaan, taivasten taivaat ja tähtien joukot, maan ja kaiken mitä sen päällä on, meret ja kaiken mitä niissä on. Sinä annat kaikelle elämän. (Neh. 9:6)
Hän antaa kaikille elämän, hengen ja kaiken muun. (Ap. t. 17:25)
Sinä annoit minulle elämän, olit uskollinen, sinun huolenpitosi oli suojanani. (Job 10:12)


Jobin kirjassa kärsimyksen keskellä elämisen mielekkyys joutuu kovalle koetukselle. Kirjassa on väliotsikko "olemassaolon tuska", jossa Job valittaa saamastaan lahjasta. Elämän lahjaluonne on siis niin itsestään selvää, että Job suorastaan kritisoi Jumalaa siitä, että hän on tuon lahjan on antanut.

Miksi hän antaa elämän valon sille, jonka osa on kärsimys, miksi niille, joiden elämä on täynnä katkeruutta? He odottavat kuolemaa, mutta se ei tule, he etsivät sitä enemmän kuin aarretta. Kun kuolema heidät korjaa, he iloitsevat, heidän suurin riemunsa on hauta. Miksi hän antaa elämän valon miehelle, joka on Jumalan saartama, jolta tie on kadonnut? (Job 3:20-23)

Pakkosiirtolaisuuden aikana kärsimys ei ollut Jobin kärsimyksen veroista, mutta Raamatun Valitusvirsissä vastoinkäymisten keskelläkin muistetaan Jumalan armollista lahjaa:

Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan. Joka aamu Herran armo on uusi, suuri on hänen uskollisuutensa. (Valit. 3:22-23)

Kaikkein tutuin elämän lahjan ylistys lienee Psalmi 139, jota usein elämän alkumetreillä kastetilaisuuksissakin luetaan. Siinä ei käytetä sanaa "lahja", mutta siitä kuitenkin on kyse:

Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen. Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa. Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut. (Ps. 139:13-16)
10
Kysy Nettipapilta / Vs: Kaksi avioliittokäsitystä yhdessä kirkossa?
« Uusin viesti kirjoittanut Kevätaurinko 18.03.2024 - klo:18:41 »
Moi Marko,

Liityn tähän samaan keskusteluun ja kysyn tämän kysymyksen jota olen pohtinut tämän homoliittoasian yhteydessä.

Milloin kirkossa sallittiin eronneiden uudelleen vihkiminen ja miksi? Tiedän useita pappejakin, jotka ovat eronneet ja menneet uusin naimisiin. Voiko tätä mielestäsi verrata homoavioliittoon? Eikö molemmissa rikota avioliiton pyhyyttä? Ehkä jopa enemmän eronneiden kohdalla, koska elinikäinen liitto on rikottu ja korvattu uudella. Vaikka eipä Jumala vertaile, mikä synti on toista suurempi. Synti mikä synti.

Tästä aiheesta ei oikein ole näkynyt keskustelua julkisuudessa. Onko pappeja, jotka eivät suostu vihkimään eronneita? Tai avoliitossa eläneitä?
Sivuja: [1] 2 3 ... 10