hei!

 Meitä uskovia on niin monenlaisia kuin on ihmisiäkin, eikö niin, silti niin monesti joutuu arvostelun kohteeksi, jos ei ns. täytä uskovan määritelmää yleisestä näkökulmasta. Tarkoitan siis tilanteita, joissa joku ihminen käyttää esim. koruja, meikkaa kuuntelee "vääränlaista" musiikkia, on muutenkinerilainen yleisestä käsisityksestä millaisen tosi uskovan pitäisi olla.
 Myönnän, käytän koruja, meikkaan, teen asioita, mitkä eivät ole niin tyypillisiä ns. normaali uskovalle, mutta oikeuttaako se muita määrittelemään minun uskoni. En ole taivaaseen viemässä korujani ja meikkejäni, eikä ne kerro minusta mitään ihmisenä. Toki raamatussa sanotaan, ettei kaunistuksemme saa olla ulkonaista vaan sisäistä, mutta tekeekö se minusta "huonomman" uskovan?
 Hurjan sekavasti kirjoitettu, pahoittelut siitä. Mutta halusin vain tuoda sen  esiin, että me uskovat olemme kaikki erilaisia ja omia persooniamme, sellaiseksi Jumala tietääkseni loi meidät. Eikö meidän tulisi olla uskovinakin omia itsejämme, ei johonkin muiden asettamaan muottiin ängettyjä persoonattomia kopioita toisistamme.Vetoaahan Paavalikin jo alkuseurakunnan aikana, että seurakunnan pitäisi, uskovien pitäisi tulla toimeen keskenään ja arvostaa ja kunnioittaa toisiaan.
Lämpöistä kevään jatkoa kaikille ja siunausta kaikille =)

Saarnaajan kirja 7:7

"Väärä voitto tekee viisaankin hulluksi, lahjonta turmelee mielen."

Jos me harjoitamme itsetyydytystä, me lahjomme mielemme ihan turhaan mikä mielemme sitten turmelee.

Pirkkalainen-lehdessä 2.4.2025 s. 32 Jukka Jormanainen kirjoitti otsikolla "Joutilaat miehet Jeesuksen jalanjäljissä" (https://extra.epaper.fi/lehti/pirkkalainen/_read/2.4.2025/413513). Hän kertoi yrittäneensä miettiä, millaisia ihmisiä Jeesuksen perässä kulkeneet olivat. Kenellä oli tähän aikaa ja motivaatio. Hän päätteli, että Jeesuksen seuraajat olivat lähinnä työttömiä, jotta he voivat seurata häntä pitkiä matkoja tavallisena työpäivinä. "Jeesuksen seuraajissa oli siis paljon heitä, joiden elämä kului pakotetussa joutilaisuudessa. Heillä ei enää ollut mitään menetettävää."
Onko tämä yleisempi vallalla oleva käsitys? Raamatussa mainitaan muutamien opetuslasten ammatti, joitain vaikutusvaltaisia seuraajia ja joidenkin opetuslasten perheistäkin. Ainakin heillä oli "menetettävää". Olivatko he kuitenkin harvinaisempia poikkeuksia? Löytyykö jostain tietoa opetuslasten ja muiden Jeesuksen seuraajien elämäntilanteista?

Hei,

Tein eilen syntiä, ihan tietoisesti. Tiesin sitä tehdessäni, että se on väärin ja silti tein sen. Nyt mieleeni nousi Heprealaiskirjeen kohta 10:26-27

Onko nyt todella niin, että minä en voi enää pelastua vaan minun pitää vain jäädä odottamaan tuomiota? Voiko tuota kohtaa ymmärtää muuten kuin siten, kun olen nyt sen ymmärtänyt?

Pelottaa ihan kauheasti.

Hei Marko! Kiitos VALTAVAN hyvästä, ja kattavasta Tasa-arvo -vastauksestasi! En ole kysymyksen alkuperäinen kysyjä, mutta kovasti ollut mieltä tasa-arvosta ja nyt sain vielä vahvistuksen ajatuksilleni.Mutta yksi kysymys on. MIKSI EMME LUKISI RAAMATTUA,NIINKUIN SE ON KIRJOITETTU. Tulkitsit Raamattua, ja huomasit itsekin, että tunteet vaikuttavat tulkintaan. Tässä ei kuitenkaan ole kysymys mistään laulujen tulkinnoista, joissa tunteet saakin/pitää näkyä ja kuulua. Minun mielestä Jumala kertoo Raamatussa, millaisista tunteista on esim. Psalmeissa kyse. Ja jeesuskin itki, sanoo Sana. Mutta asiateksteissä, kuten miehen ja naisen luominen esim. Niin, Jumala vain TOTEAA tietyt faktat miehestä ja naisesta. Ja ne olit hienosti laittanutkin. Mutta tunteet ja selitykset ja arvelut, luulot veks -ja sanotaan/luetaan, kuten Jeesus: "Niin kuin on kirjoitettu".