Vastaa

Nimi:
Sähköposti:
Aihe:
Otsikon ikoni:

Varmistus:
Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet
Kuuntele kirjaimet / Pyydä uusi kuva

Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet:
Mikä numero tulee seuraavaksi? 1, 2, 3 ... Kirjoita vastaus kirjaimilla.:

Oikotiet: paina alt+s lähettääksesi viestin, tai alt+p esikatsellaksesi


Yhteenveto

Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 25.07.2022 - klo:17:00 »

Hei Anniina,

Ei ole mikään kristillinen hyve, että pitää itsellään tikaria selässä ja kääntelee sitä aika ajoin. Kyllä raskauttavista muistoista saa pyrkiä eroon. Yleensähän ongelma on pikemminkin se, että muistot vääristä teoista piinaavat vielä pitkään senkin jälkeen, kun ne on saatu anteeksi. Kun asiat on käsitelty, niissä ei tarvitse enää sen jälkeen piehtaroida. Jos omaan prosessiin sopii joidenkin tavaroiden hävittäminen, ei siinä ole mitään väärää. Mutta silloin kyse on omien tunteiden hoitamisesta eikä siitä luulosta, että joidenkin muistoja herättävien esineiden käyttäminen olisi syntiä.
Kirjoittanut: Anniina
« : 25.07.2022 - klo:14:52 »

Laitan tähän jatkoa, sillä olen joskus ollut vähän samanlaisissa pohdinnoissa kuin edellinen kirjoittaja. Hän pohti, onko tiettyjen esineiden tai vaatteiden käyttäminen oikein, jos niiden hankkimiseen tai käyttämiseen on liittynyt jokin synti tai muu ikävä asia. Itselläni on mennyt niin, että olen halunnut hävittää tavaroita, joihin liittyy ikäviä muistoja, kuten nyt vaikka synnintekoa. En ole pitänyt siis niitä tavaroita itsessään syntisinä, mutta ne ovat olleet ikävä muistutus ikävistä tilanteista tai väärinteoista, joissain tapauksissa myös sellaisista teoista, joihin itse en ole syyllistynyt mutta jotka ovat jääneet pyörimään päässäni ja vaivaamaan. Kyse on omassa tapauksessani ihan vain siis psykologisesta eikä niinkään hengellisestä asiasta, että en halua katsella esineitä tai käyttää vaatteita, joista tulee pahoja muistoja mieleen.

Mitä mieltä olet siitä, että ihminen pyrkii unohtamaan ikäviä muistoja luopumalla niihin liittyvistä esineistä? Olisiko parempi tai "kristillisempää" vain yrittää kestää ne muistot ja edelleen käyttää tavaroita, vaikka ne ovatkin ikävä muistutus menneisyydestä?
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 25.07.2022 - klo:09:29 »

Tervehdys A,

Sinä kyllä kohtalaisen hyvin vastasit jo itsellesi. Osoitit kysymyksesi jatkopohdinnoissa, että tuo asia vaivaa sinua, vaikka et lopulta pysty sanomaan, mikä siinä oikeasti on väärää. Eli ongelma on sinun mielessäsi ja yliherkässä omassatunnossa eikä jossain väärässä teossa.

Synti on sekä yksittäisiä tekoja että jatkuvaa Jumalassa erossa olemista. Synti ei ole jotain, mikä kulkee esineissä ja vaatteissa mukana. Ainoa syy olla omistamatta tai käyttämättä jotain esinettä on se, että sen omistaminen olisi väärin itsessään. Esimerkkinä vaikkapa se, että olisit varastanut jonkun tavaran. Tällöin se ei kuulu sinulle, joten sen hallussa pitäminen olisi syntiä.

Olen tässä yliherkkää omatuntoa koskevassa ketjussa valinnut varsin suoraviivaisen lähestymistavan. Jatkan sitä edelleen. On alkeellista lokerointia keskittyä johonkin satunnaisiin tavaroihin, joihin sinun muistikuviesi mukaan liittyy jotain syntiä. Todellisuudessa sinulla ei ole yhtään esinettä, jota käyttäessäsi et olisi ollut syntinen ihminen. Hyvin todennäköisesti olet jonkin itsekkään ja synnillisen ajatuksen mieleesi saanut jokaista vaatekappalettasi käyttäessäsi. Ja kaikkiin esineisiin ja asioihin, joihin kosket julkisilla paikoilla, on varmasti liittynyt jotain syntiä. Jos siis haluat olla oikeasti looginen syntiin liittyneiden tavaroiden välttelemisessä, johtaa se siihen, että kuljet alasti, et kävele minkään sellaisen päällä, jossa joku ihminen on joskus kävellyt, etkä koske mihinkään - eli kuolet joko kylmään tai nälkään.
Kirjoittanut: A
« : 24.07.2022 - klo:18:29 »

Kysymykseni liittyy Tiedustelija-nimimerkin A-kohtaan. Tiedän, että tavallaan vastasit tähän jo hänelle, mutta esitän vielä hieman erilaisen näkökulman pohdinnassani.

Mua mietityttää käyttää laitteita, vaatteita jne., joihin liittyy jokin aiemmin tehty synti. Esim. oon ostanut kyseisen laitteen myyjältä, jonka kanssa kommunikointi ei ollut ihan toivotunlaista ja tästä koen syyllisyyttä. Enkä siis tarkoita mitään jääkaappi- tai pesukonetasoisia ostoksia. Samoin pohdin esim. vaatteita, jotka päällä olen tehnyt jotakin syntiä, joka vaivaa mieltäni aika-ajoin.

Tiedän, että en voi omilla toimillani hyvittää vääriä tekojani, mutta silti mua mietityttää, pitäisikö niin sanotusti sanoutua irti vääristä teoista antamalla tietty laite tai vaate pois. Ehkä vähän kaukaa haettu, mutta mietin Matt. 18:8-9 liittyen sanoutumista irti. Vaikka en antaisi niitä pois, pohdin, saanko edelleen käyttää niitä.

”Jos kätesi tai jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois. Onhan parempi, että käsipuolena tai jalkapuolena pääset sisälle elämään, kuin että sinut molemmat kädet ja jalat tallella heitetään ikuiseen tuleen. Ja jos silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä menemään. Onhan parempi, että silmäpuolena pääset sisälle elämään, kuin että sinut molemmat silmät tallella heitetään helvetin tuleen.”
‭‭Evankeliumi Matteuksen mukaan‬ ‭18:8-9‬ ‭FB92‬‬

Toisaalta tämä ajatusmallini erottaa synnin tietyllä hetkellä tapahtuviksi teoiksi, eikä olotilaksi, johon jatkuvasti tarvitsemme armoa. Näin ollen ajatusmallini ei ehkä ole oikein Raamatullinen.

Pohdintani kuulostavat varmaankin todella oudoilta (niin minustakin :D), mutta koska tämä vaivaa, niin päätin kirjoittaa.

Kiitos jo ennakkoon!
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 16.05.2022 - klo:16:19 »

Tervehdys A,

Olit laittanut tälle palstalle useita kysymyksiä eri aihepiireihin. Yhdistin ne kaikki tähän ketjuun. Vaikka kysymyksiesi teemat ovat keskenään erilaisia, niitä kuitenkin yhdistää se, että reagoit kovin omantunnontarkasti tilanteissa, joissa moni muu ei näkisi mitään hengellistä ongelmaa. Sen vuoksi minulle tuli hyvin vahva mielikuva, että varsinainen kipuilusi liittyy yliherkkään omatuntoon, eikä ainakaan puhtaasti esittämiesi kysymysten tiedollisiin näkökulmiin. Niinpä lähestyn kysymyksiäsi ensisijaisesti herkän omantunnon näkökulmasta.

Yksi kysymyksesi oli esitettynä jo valmiiksi tähän ketjuun, joten olet perehtynyt edellä kirjoittamaani. Kannattaa lukea vastaukseni vielä uudelleen. Pohdi erityisesti omalla kohdallasi sitä, missä asioissa sinä Raamatun Sanan valossa tai terveen järjen näkökulmasta oikeasti toimit vastoin jotain Jumalan käskyä. Ja milloin kyse on vain omantunnon tarttumisesta johonkin ajatusmalliin.
 
Aion vastata pohdintoihisi aika suoraviivaisesti. En missään tapauksessa vähättele omantuntosi kipuilua ja herkkyyttä. Mutta haluan ottaa aika selvän kannan kysymiisi asioihin. Jumalaa ei voi palvella luomalla omia "kaiken varalta" tehtyjä tiukennuksia ja näkökulmia. Siksi välillä jopa piikikkäiden sanamuotojenkin avulla haluan tarttua joihinkin neuroottiselta kuulostaviin ajatuskulkuihin.

Mua mietityttää tiettyjen tuotemerkkien/tuotteiden käyttö, koska pakkauksissa lukee esimerkiksi sanoja taika, himo, halu jne. Onko väärin ostaa tällaisia tuotteita?

Tämä on ehkä jo näsäviisauden huipentuma, mutta sillä uhallakin sanon: Myös Raamatusta löytyvät nuo kaikki samat sanat. Jos joidenkin sanojen esiintyminen tekisi tuotteesta synnillisen, täytyisi samalla tavoin myös Raamatun lukeminen lopettaa ja kaikki Raamatut hävittää kotoa.

Ymmärrän hyvin, että jokin mielleyhtymä voi tuoda epämiellyttävän tunteen itselle. Muistan kun nuoruudessani veljeni ja minun yhteisen auton rekisterikilven numerot olivat 616. Ateistiystäväni kysyi, että voisitteko ajaa tällä, jos se olisi 666. Silloin elin hyvin omantunnontarkkaa vaihetta elämässäni, ja muistan, kuinka ajattelin, että se kyllä tuntuisi pahalta ja pelkäisin, että se vaikuttaisi jotenkin ikävästi tai olisi Jumalan tahdon vastaista. Mutta se oli herkän omantunnon ongelma, jonka tajusin jo silloin järjelläni. Mutta tunne on vain aika hankala asia, kun se hankaa vastaan.

Tuotemerkkien sanoja kannattaa miettiä ainoastaan siinä tapauksessa, että se jollain tavalla oikeasti yhdistää käyttäjänsä johonkin väärään yhteyteen. Minulla on frisbeerepussani yksi kiekko, jonka tuotenimi on Manala. Siinä ei ole mitään ongelmaa. On minulla myös Saint, eikä siitä tule mitään hengellistä bonusta. Mutta jos minulla olisi heittopaita, jonka tuotemerkkinä olisi jokin paholaista ylistävä sanamuoto, niin sitten ollaan jo tilanteessa, jossa kannattaa kysellä, haluanko kristittynä sellaista kannanottoa pitää ylläni.

Lainaus
Pohdin myös tiettyistä liikkeistä ostamista. Vaikka tuotteeni olisi ns. neutraali tai ”sallittu”, kyseisissä kaupoissa myydään myös tuotteita, joita en koe saavani ostaa, tai liike tukee kampanjoissaan asioita, joita en haluaisi tukea.

Tämä on minun mielestäni aivan fiksu kysymys. Kuitenkin terveellä järjellä on syytä pohtia sitä, mihin on järkevää vetää raja. Minä teen ruokaostokseni tavallisissa suurissa marketeissa, ja varmasti niiden valikoimissa on tuotteita, joista osa on hyvin eettisesti tuotettuja, mutta myös tuotteita, joiden jossain valmistusketjun vaiheissa on jotain epäeettistä. Voin silti käydä tällaisissa kaupoissa ja valita sieltä mielestäni hyvät ja oikeat tuotteet. En tue epäeettisyyttä sillä, että saman katon sisällä myydään vaikkapa banaaneja, joiden viljelijät eivät saa riittävää elantoa, jos itse ostan vaikkapa reilun kaupan banaaneja.

Jos minun pitäisi olla varma siitä, että jokin kauppa ei myy yhtään tuotetta, jonka taustoissa olisi jotain epäeettistä, niin silloin olisin tilanteessa, jota Paavali kuvaa sanoin: "Silloinhan teidän pitäisi lähteä kokonaan pois maailmasta." (1. Kor. 5:10)

Mutta jossain on myös raja, jolloin on tehtävä erilaisia johtopäätöksiä. En itse haluaisi ostaa mitään sellaisesta yrityksestä, joka varsin näkyvästi edistää jotain epäeettistä. Jos vaikkapa jokin pikkuputiikki möisi matkamuistoiksi jotain okkultismin harjoittamiseen soveltuvaa tavaraa, niin en minä haluaisi heidän liikevaihtoaan kasvattaa edes ostamalla jotain hyvin kristillistä heidän valikoimistaan.

Kysymystesi sävystä päätellen rohkenen kuitenkin olettaa, että kyse ei ole mistään tällaisesta itsestäänselvän pahuuden näkyvästä tukemisesta, vaan huomattavan paljon vähemmän kärjekkäästä tilanteesta. Siksi neuvon sinua vaikkapa jonkun ystäväsi kanssa pohtimaan, onko ihan oikeasti tuon kaupan toiminta epäeettistä kokonaisuudessaan, jolloin voi olla hyvä käyttää muita liikkeitä. Vai onko kyse siitä, että sinä reagoit liian herkästi, ja oikeasti olisi täysin riittävää, että sinä vain pidät huolen omista hyvistä ja eettisistä valinnoistasi kyseisessä kaupassa.

Olen ostanut vaatteita, joiden valmistajien eettiset taustat eivät kaikilta osin ole ok esim. työvoiman ja -olojen kannalta. Pohdin, voinko käyttää näitä vaatteita vai pitäisikö ne viedä kirpparille (toisaalta vahinko kiertäisi)? Poisheittäminenkin tuntuisi tuhlaukselta.

Tässä on käytettävä tervettä järkeä. Jos sinä et halua tukea epäeettistä vaatteiden valmistamista, niin älä osta sellaisia. Jos kuitenkin olet ostanut, niin sen vaatteen käyttäminen ei enää muuta mitään. Päinvastoin se kuormittaa luonnonvaroja, jos joudut ostamaan jonkun muun vaatteen tilalle.

Ainoa teoreettinen skenaario tuollaisen vaatteen käyttämistä vastaan olisi se, että lähipiirisi ja ystäväsi ryhtyisivät juuri tuon vaatteen innoittamana ostamaan juuri samanlaisia lisää, ja sen vaatteen taustalla olisi jotain erittäin epäeettistä. Näin ei todennäköisesti tule koskaan käymään.

Jos esim. käytän tuotetta, jossa on päiväys mennyt, koettelenko Jumalaa, kun hänen täytyy suojella minua mahdollisilta haitoilta? Enkä siis tarkoita pilaantunutta ruokaa vaan tuotetta, joka vaikuttaa olevan vielä ok.

Kysymäsi asia on teemallisesti varsin hyvä. Jumalaa ei pidä kiusata. Jeesus ei testannut Jumalan varjelusta hyppäämällä paholaisen kehotuksesta alas temppelin harjalta. Eikä kenenkään pidä mennä juomaan myrkkyä tai antaa myrkkykäärmeitten pistää itseään vain siksi, että Markuksen evankeliumin lopussa Jumala lupaa varjella seuraajiaan tällaisissakin tilanteissa. Se olisi Jumalan kiusaamista.

Tervettä järkeä pitää kuitenkin käyttää siinä, että ihmisen ruuaksi tarkoitettavien elintarvikkeiden suhteen elämä on elämää. Ruuan valmistajat laittavat parasta ennen -päiväyksiä ja viimeinen käyttöpäivä -merkintöjä, jotta ruoka voisi olla mahdollisimman terveellistä. Tämä on ihan viimeisten vuosikymmenten villityksiä. Halki aikain saaton ihmiset ovat aina tutkineet, vaikuttaako ruoka syöntikelpoiselta, ja tehneet johtopäätökset sen mukaan.

Jos omatuntoa ei kontrolloi myöskään terveellä järjellä, niin silloinhan vaikkapa sokerin syöminen, auringon ottaminen ja huonossa ryhdissä istuminen on Jumalan koettelemista, koska näillä asioilla on terveyttä huonontavia vaikutuksia. Elämä on tarkoitettu elettäväksi, ja elimistö tulee joka tapauksessa aika ajoin sairastumaan ja lopulta vähintäänkin vanhuuteen kuolemaan. Kaikenlaisten tilanteiden keskellä ihmisen on lupa rukoilla johdatusta ja varjelusta.

Kiukustuin/hermostuin Jumalalle eräässä tilanteessa siitä, että hän oli sallinut minulle tulla finnejä, jotka estivät ehostamisen. Toisaalta en tiedä, voiko tässä tilanteessa varsinaisesti puhua Jumalan sallimuksesta. Pohdin, miten erottaa hermostuminen Jumalalle ja kapinointi häntä kohtaan.

Tämä on erittäin hyvä kysymys. Job, monet psalmien kirjoittajat ja useat profeetat ovat Raamatun sivuilla sanoneet Jumalalle todella rajusti omia tunteitaan. Job suorastaan käy oikeutta Jumalan kanssa. Silti Jumala ei anna hänestä tuomiota, että hän olisi kapinoinut. Hänellä oli kaiken Jumalan sallimuksen keskellä lupa sanoa, miltä tuntuu. Todella rajustikin.

Käytännössä voi olla vaikea erottaa, milloin oma tunnekuohu on tuntuu puhtaalta hermostumista ja milloin se tuntuu kapinoimiselta. Jokainen ihminen kuitenkin omissa tunnepuuskissaan kokee ehkä vähän kumpaakin. Mutta mielestäni ratkaiseva ero on silti siinä, että kapinointi vaatii jonkinlaista halua ja päätöstä nousta kapinaan Jumalaa vastaan. Tunnekuohussaan tekee mieli haistatella jopa Jumalalle kaikenlaista, mutta mielestäni kyse on kapinasta sitten, jos saman asian haluaisi tehdä tunnekuohun jälkeenkin.

En ole ehtinyt tai jaksanut rukoilla kunnolla lähimmäisen puolesta, soittaa hänelle tai muulla tavoin ”rakastaa häntä. Saanko silti toteuttaa asioita, jotka tuottavat minulle iloa ennen kuin ehdin tai jaksan hoitaa lähimmäiseni asian?

Tämä kysymyksesi ilmeisesti koskee vain jotain tiettyä lähimmäistä, joka sillä hetkellä on mielessäsi. Otan jälleen näsäviisaan lähestymistavan: Muistathan, että kaikki maailman ihmiset ovat sinun lähimmäisiäsi. Jos et saa tehdä mitään hyvää itsellesi ennen kuin olet rakastanut lähimmäistäsi, niin olet aika pahassa pulassa.

On hyvä tunnistaa oma laiskuutensa lähimmäisenrakkauden suhteen. Sen tunnistaminen auttaa paremmin kilvoittelemaan sitä laiskuutta vastaan. Mutta siitä huolimatta Jumala ei ole kieltänyt tai laittanut ehdolliseksi sitä, että itse saa iloita elämästä vasta sitten, kun lähimmäistä on rakastettu tarpeeksi. Jumala on käskenyt vain ottaa sen itseä kohtaan osoitetun rakkauden mittariksi, jotta lähimmäisenrakkaus voisi nousta samalle tasolle.
Kirjoittanut: At
« : 13.05.2022 - klo:23:44 »

Kiitos todella hyvistä kysymyksistä ja vastauksista tässä ketjussa!

Mua mietityttää tiettyjen tuotemerkkien/tuotteiden käyttö, koska pakkauksissa lukee esimerkiksi sanoja taika, himo, halu jne. Onko väärin ostaa tällaisia tuotteita?

Pohdin myös tiettyistä liikkeistä ostamista. Vaikka tuotteeni olisi ns. neutraali tai ”sallittu”, kyseisissä kaupoissa myydään myös tuotteita, joita en koe saavani ostaa, tai liike tukee kampanjoissaan asioita, joita en haluaisi tukea.
Kirjoittanut: A
« : 13.05.2022 - klo:21:18 »

Minua mietityttää Jumalan koetteleminen.

Jos esim. käytän tuotetta, jossa on päiväys mennyt, koettelenko Jumalaa, kun hänen täytyy suojella minua mahdollisilta haitoilta? Enkä siis tarkoita pilaantunutta ruokaa vaan tuotetta, joka vaikuttaa olevan vielä ok.
Kirjoittanut: A
« : 13.05.2022 - klo:21:00 »

Moi!

Raamatussa varoitetaan kapinoimasta Jumalaa vastaan.

Kiukustuin/hermostuin Jumalalle eräässä tilanteessa siitä, että hän oli sallinut minulle tulla finnejä, jotka estivät ehostamisen. Toisaalta en tiedä, voiko tässä tilanteessa varsinaisesti puhua Jumalan sallimuksesta. Pohdin, miten erottaa hermostuminen Jumalalle ja kapinointi häntä kohtaan.

Kirjoittanut: A
« : 13.05.2022 - klo:20:54 »

Hei!

Pohdin jakeita: ”Jeesus vastasi: »Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”
‭‭Evankeliumi Matteuksen mukaan‬ ‭22:37-39‬ ‭FB92‬‬

Miten lähimmäisen rakastaminen pitäisi ymmärtää esityisesti seuraavassa tilanteessa:

- En ole ehtinyt tai jaksanut rukoilla kunnolla lähimmäisen puolesta, soittaa hänelle tai muulla tavoin ”rakastaa häntä. Saanko silti toteuttaa asioita, jotka tuottavat minulle iloa ennen kuin ehdin tai jaksan hoitaa lähimmäiseni asian?

Kiitos jo ennakkoon!
Kirjoittanut: A
« : 13.05.2022 - klo:20:40 »

Hei!

Olen ostanut vaatteita, joiden valmistajien eettiset taustat eivät kaikilta osin ole ok esim. työvoiman ja -olojen kannalta. Pohdin, voinko käyttää näitä vaatteita vai pitäisikö ne viedä kirpparille (toisaalta vahinko kiertäisi)? Poisheittäminenkin tuntuisi tuhlaukselta.

Kiitos sinulle!
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 09.03.2021 - klo:16:45 »

Tervehdys Yliherkkäkö?

Uskon oikein hyvin, että tuollaiset pakkomielteiset toiminnat ovat valtava rajoite. Elämä kaiken tuollaisen tarkkailun keskellä on vähimmilläänkin uuvuttavaa ja stressaavaa. Toivonkin, ettet koe minun sanovan asioita nyt liian hyökkäävästi. Haluan tällä erää kirjoittaa koko viestini hyvin painokkaasti ja suoraviivaisesti.

Ensinnäkin, minun mielestäni sinulle olisi suurta hyötyä terapiasta. Saatat sellaisessa jo käydäkin, mutta jos et käy, niin ehdottomasti kannattaa. Pohjimmiltaan esittämäsi ongelmat eivät näet ole hengellisiä ongelmia. Olet käyttänyt viesteissäsi kristinuskon termistöä ja tematiikkaa, mutta kuvailemasi toimintatavat ovat hyvin pakkomielteisiä tai pakko-oireisia mielen ongelmia. Ne saavat hyvän tarttumapinnan kristinuskon teemoista, mutta eivät ole luonteeltaan varsinaisesti hengellisiä pulmia.

Tartun ensimmäiseksi ajatukseen, jonka sanoit viestisi lopussa:

Lainaus
Jos mielessäni olen antanut jollekin asialle tietynlaisen merkityksen, eikö juuri tätä mielikuvaa vastaan toimiminen ole syntiä?

Saatat mielessäsi ajatella tätä raamatunkohtaa:

Säilytä sinä oma uskosi Jumalan edessä. Onnellinen se, joka ei tuomitse itseään siitä minkä uskoo oikeaksi. Mutta se, joka epäröi ja silti syö, on tuomittu, koska hän ei toimi uskon perusteella. Kaikki, mikä ei perustu uskoon, on syntiä. (Room. 14:22-23)

Tässä Paavali opettaa teemasta, josta edellisessä viestissänikin puhuin. Omatuntoa vastaan toimiminen saa helposti omantunnon turtumaan. Sinun kohdallasi kyse tuntuu kuitenkin olevan ihan muusta. Sinä et pohdi Raamatun valossa sitä, kuinka joku asia on tulkittava tai onko jonkin selvän Jumalan käskyn soveltaminen omaan elämäntilanteeseesi tosi vaikeaa ja ristiriitaisen tuntuista. Sinä kehittelet omia sääntöjä, joille et saa tukea Raamatusta. Pystyt näiden toimintamallien yhteydessä esittämään Raamatusta tuttuja aihepiirejä, mutta ne eivät ole lähelläkään sitä merkitystä, jossa ne Raamatussa esitetään. Esimerkiksi:

Lainaus
Minulle on myös muodostunut jonkin sortin ongelma viivakoodien tarkkailemisesta. Kauppareissut venyvät hieman, koska koitan syynätä, ettei viivakoodista löydy kolmea kutosta. Myös tiettyjä muita numeroita vältän jos niitä löytyy kolme kappaletta samasta viivakoodista.

Raamatussa on yhdessä jakeessa maininta pedon luvusta. Siinä yhteydessä ei mainita mitään siitä, kuinka kristityn täytyisi suhtautua kolmeen kuutoseen. Eikä sellaista käskyä ikinä voitaisikaan antaa. Muutenhan kukaan kunnon kristitty ei voi vastata matematiikan kokeessa kysymykseen: paljonko on 333+333. Täytyisi tahallaan vastata väärin, kun ei saa kirjoittaa lukua 666. Sinä viet asian vielä pidemmälle. Et salli ostamasi pakkauksen numerosarjassa olevan edes yhteensä kolmea kuutosta, vaikka ne eivät olisi edes peräkkäin.

Tällainen toiminta on äärimmäisen uuvuttavaa aina. Lisäksi se on väärin, jos sillä on hengellinen motiivi. Jeesus tylyttää fariseuksia ja lainopettajia, jotka kehittelivät itse lisäsääntöjä Raamatun käskyihin:

  • Turhaan he minua palvelevat, kun opettavat oppejaan, ihmisten tekemiä käskyjä. (Matt. 15:9)
  • Te panette ihmisten harteille taakkoja, jotka ovat raskaita kantaa, mutta itse ette kajoa niihin edes yhdellä sormella. (Luuk. 11:46)

Sinun toimintasi on hyvin lähellä fariseusten ja lainopettajien toimintaa - joskin sillä erotuksella, ettet ole kuormittanut niillä käskyillä toisia ihmisiä vaan ainoastaan itseäsi. Älä säikähdä suorasukaista tyyliäni, mutta jos sinä todella haluaisit palvella ennen kaikkea vain Jumalaa, sinä yrittäisit ottaa selvää mahdollisimman tarkasti Jumalan Sanasta. Jumalan käskyä voidaan rikkoa laittamalla siihen lisää tai ottamalla jotain pois. Nyt sinä haluat laittaa aina vain enemmän ja enemmän lisää.

Tuollainen toiminta saa sinut käpertymään oman itsesi ympärille. Loppujen lopuksi sinä haluat palvella omaa mieltäsi etkä Jumalaa. Tuo ensimmäiseksi lainaamani ajatuksesi suorastaan nostaa oman mielesi Jumalaa korkeampaan asemaan. Sinähän sanot itse asiassa, että sinun omat ajatuksesi määrittävät sen, mikä on syntiä ja mikä ei. Mutta Raamatun Sanahan sen määrittää.

Martti Luther aloittaa teoksensa "Puhe hyvistä teoista" seuraavilla sanoilla: "Ensimmäiseksi tulee tietää, että ei ole olemassa muita hyviä tekoja kuin ne, jotka Jumala on käskenyt. Samoin kuin ei ole olemassa muuta syntiä, kuin minkä Jumala on kieltänyt. Sen vuoksi ei ihmisen, joka haluaa tulla tuntemaan ja oppia tekemään hyviä tekoja, tarvitse tuntea mitään muuta kuin Jumalan käskyt."

On totta, että pedon luku mainitaan Raamatussa. Jopa negatiivisessa sävyssä. Mutta Raamatusta löytyy vaikka kuinka monta negatiivisessa sävyssä kirjoitettua kohtaa katsomisesta, syömisestä ja ajattelemisesta. Jos noudattaisit niidenkin suhteen samaa logiikkaa, sinun täytyy kaiken varalta lopettaa myös katseleminen, syöminen ja ajatteleminen.

Lainaus
Sama koskee värejä tai symboleja. Jos tuotteen logo on punainen, asia mietityttää.

Jatkan yliampuvaa retoriikkaani: Onhan se aika outoa, että Jumala on halunnut luoda niin paljon syntisen värisiä kukkia...

Lainaus
Tämä juuri siitä syystä, että joissakin piireissä  punainen väri (varsinkin vaatetuksesta puhuttaessa) on kai ainakin ennen yhdistetty Kristuksen pilkan tai veren väriksi, joten pelkään kai olevani kevytkenkäinen asian kanssa tai jotain.

Miksi et mieti mieluummin sitä, kuinka yhteiskunnassa punainen kuvaa rakkautta. Ja kirkollisessa perinteessä Kristuksen sovintoverta, Pyhää Henkeä ja urhoollisesti uskonsa puolesta kuolleita marttyyreja? Miksi valitset kaikista mahdollisista tulkintatavoista aina ne negatiiviset?

Lainaus
Jos tuotteessa tai kaupassa esiintyy logossa kolmioita, miellän asian kolminaisuuteen viittaavaksi ja pidän kolmion käyttöä epäilyttävänä markkinoinnissa.

Eli punainen täytyy tulkita synnilliseksi, joten sitä täytyy välttää. Mutta samassa yhteydessä esiintyvä pyhäksi mieltämäsi kuvio on myös huono, joten sitäkin täytyy välttää samassa yhteydessä? Eikö silloin olisi loogisempaa tulkita kolmio vaikkapa illuminaatin tunnukseksi, jotta voisit välttää niitä edes samalla logiikalla?

Pahoittelen tätä tylyä tyyliäni, mutta yritän vain alleviivata pointtiani. Mikä sinulle oikeasti voisi olla neutraali asia? Kaikkia värejä ja kaikkia geometrisia muotoja on joissain kulttuureissa, uskonnoissa ja perinteissä käytetty johonkin hyvään tai pahaan. Sinä olet valinnut vain tietyt asiat, joille olet keksinyt hyvät mielleyhtymät. Ja rohkenen arvata, että kehität itsellesi lisää rajoituksia sitä mukaa, kun keksit uusia merkityksiä ja mielleyhtymiä.

Lainaus
En osaa toimia muutenkaan, jotta mielenrauha säilyisi edes näiden asioiden osalta.

Aloitin viestini sanomalla, että uskon ahdistuksesi olevan tosi suuri. Enkä ole halunnut tällä kirjoituksellani vähätellä sitä ollenkaan. Valitsin tällä erää vain aika suoraviivaisen lähestymistavan. Tarkoitukseni oli osoittaa, että ahdistuksen suuruudesta huolimatta toimintasi on epäloogista eikä yksikään viestissäsi mainitsemista toimintamalleista saa mitään tukea yhdestäkään Raamatun käskystä tai kiellosta.

Olen vahvasti sitä mieltä, että omatuntoa vastaan toimiminen ei ole hyvä asia kristitylle. Mutta mielenrauha ja omatunto ovat eri asioita. Huonolla omallatunnolla oleva ihminen kokee itsensä rauhattomaksi. Mutta ihminen voi olla rauhaton monesta muustakin syystä kuin huonon omantunnon johdosta. Kärsimätön odotus, pelko, epävarmuus ynnä monet muut tilanteet aiheuttavat rauhattomuutta, vaikka omatunto olisi täysin puhdas. Myöskin mielenterveydelliset ongelmat saavat aikaan rauhattomuutta.

Tämän vuoksi sinun täytyy huolellisesti käydä läpi pakkomielteiset toimintamallisi ja löytää niille raudanlujat perustelut Raamatusta. Raudanlujaksi perusteluksi tässä tapauksessa kelpaa vain Jumalan käsky tai kielto - ei sinun tulkintasi tai mielleyhtymäsi siitä, mitä joku ihminen tai yhteisö on jossain kulttuurissa siitä ajatellut. Voit myös ilman muuta edelleen kirjoittaa ajatuksiasi, niin voin omalta osaltani auttaa sinua pohtimaan asioita Raamatun äärellä.

Joka tapauksessa sinun tarvitsee löytää keino päästä irti kaikista toimintamalleista, jotka olet näissä kahdessa viestissäsi kertonut. Koska olet lähestynyt minua näiden kysymysten kanssa, se kertoo, ettei sinulla ole mielenrauhaa ainakaan tuon pakkomielteisen toimintasi ansiosta. Tällä hetkellä onnistut tyynnyttelemään itseäsi jatkamalla toimintaa, mutta se saa aikaan lisää ahdistusta eikä tule koskaan vapauttamaan sinua.
Kirjoittanut: Yliherkkäkö?
« : 26.02.2021 - klo:19:07 »

Kiitos vastauksestasi Marko! Oli helpottavaa tulla kuulluksi ja saada eräänlaista ”opponointia” ajatuksille.

Aihe on itselleni arka ja rajoittaa jossain määrin ajankäyttöä ja arjessa tehokkaasti toimimista. Minulle on myös muodostunut jonkin sortin ongelma viivakoodien tarkkailemisesta. Kauppareissut venyvät hieman, koska koitan syynätä, ettei viivakoodista löydy kolmea kutosta. Myös tiettyjä muita numeroita vältän jos niitä löytyy kolme kappaletta samasta viivakoodista. Sama koskee värejä tai symboleja. Jos tuotteen logo on punainen, asia mietityttää. Tämä juuri siitä syystä, että joissakin piireissä  punainen väri (varsinkin vaatetuksesta puhuttaessa) on kai ainakin ennen yhdistetty Kristuksen pilkan tai veren väriksi, joten pelkään kai olevani kevytkenkäinen asian kanssa tai jotain. Jos tuotteessa tai kaupassa esiintyy logossa kolmioita, miellän asian kolminaisuuteen viittaavaksi ja pidän kolmion käyttöä epäilyttävänä markkinoinnissa.

En osaa toimia muutenkaan, jotta mielenrauha säilyisi edes näiden asioiden osalta. Jos mielessäni olen antanut jollekin asialle tietynlaisen merkityksen, eikö juuri tätä mielikuvaa vastaan toimiminen ole syntiä?
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 13.02.2021 - klo:16:52 »

Hei Tiedustelija,

Olet todella tärkeän asian äärellä. Omatunto on kristityn oleellisimpia työkaluja kaikessa, mitä elämään kuuluu. Omantunnon kuunteleminen ja sen mukainen toiminta on yksi parhaita rauhan ja levon lähteitä. Niin kuin vanha sanonta kuuluu: "Hyvä omatunto on paras päänalunen."

Ongelmana on se, että omatunto ei ole mikään virheetön Jumalan ääni. Sanoisin itse, että omatunto ei ole alkuunkaan Jumalan ääni. Se on ilman muuta Jumalan luoma kyky, mutta jos omatunto olisi Jumalan itsensä ääni, se olisi virheetön. Voimme kuitenkin sanoa, että on paljon ihmisiä, joilla on aivan liian herkkä ja yliaktiivinen omatunto. Samoin on paljon ihmisiä, joiden omatunto on kokonaan paatunut tai ainakin erittäin turtunut. Omatunto siis elää ja kasvaa ihmisen elämänkokemuksen ja valintojen yhdistelmänä, eikä kenelläkään ole virheetöntä kykyä aistia omassatunnossaan kaikkea oikein.

Omatunto on herkkä mittalaitteisto. Mitä karkeammin ja huolimattomammin sitä käsitellään, sitä helpommin se menee epäkuntoon ja mittaustulokset näyttävät väärin. Mitä useammin sitä puolestaan kalibroidaan ja säädetään, sitä tarkemmin se näyttää oikeita lukemia. Jos siis omatunto on epäkunnossa, ei sitä ainakaan kannata ravistella ja paukuttaa. Sitä on syytä ryhtyä säätämään.

En tunne kognitiivista psykoterapiaa ja sen menetelmiä. Uskon, että hyvin monissa käyttäytymiseen liittyvissä muutosprosesseissa nuo kuvailemasi tavat ovat hyödyllisiä. Esimerkiksi jos pelkää jotain asiaa, ja aina yrittää vain karttaa pelkojensa kohdetta, niin välttämättä koskaan ei tule sitä tilannetta, että osaisi kohdata ja käsitellä pelkojaan. Joskus voi olla viisautta ottaa itseään niskasta kiinni ja totuttaa itsensä pelottaviin tilanteisiin, jonka jälkeen niihin tottuu ja pelosta vapautuu.

Tämä ei sellaisenaan sovi omantunnon kanssa toimimiseen. Kärjistetysti sanottuna tilanne on kuin yliherkän palovaroittimen kanssa toimiminen. Minulla on sellainen hyllyssä. Vanha varoittimemme reagoi pienimpäänkin keittiöstä leijailevaan tuoksuun ja jatkoi huutamista vielä senkin jälkeen, kun tilanne oli ohi. Otin varoittimen pois ja irrotin patterit. Ei hälytä enää - ei oikeassa eikä väärässä tilanteessa.

Omatunnon kanssa voi toimia niin kuin tuon varoittimen kanssa. Sen voi repiä katosta ja irrottaa patterit. Mutta sen jälkeen sillä ei enää teekään mitään. Oikea lääke on "kalibroida" ja säätää se hälyttämään oikeissa tilanteissa. Paras keino on ymmärryksen lisääminen Jumalan Sanasta.

Raamattu ei käytä sanaa "yliherkkä omatunto". Muutamissa kohdissa kuitenkin puhutaan omastatunnosta tavalla, josta voisi mielestäni käyttää tuota sanaparia. Paavali opettaa kristittyjä oikeasta suhtautumisesta epäjumalille uhrattuun lihaan. Siinä opetuksessaan hän kertoo, että epäjumalille uhrattua lihaa voi syödä hyvällä omallatunnolla. Silti hän ottaa huomioon sen, että joillakin ihmisillä on epävarma olo tästä asiasta. Heidän omatuntonsa varoittaa, vaikka asia on luvallinen.

Mutta kaikilla ei tätä tietoa ole. Tottumuksesta epäjumaliin jotkut lihaa syödessään edelleenkin ajattelevat, että se on epäjumalille uhrattua, ja tämä tahraa heidän epävarman omantuntonsa. ... Jos heikko veljesi näkee sinut, jolla on tietoa, aterialla epäjumalan temppelissä, eikö hänen omatuntonsa saa tästä tukea siihen, että hänkin voisi syödä uhrilihaa? Näin sinun tietosi vie tuhoon tuon heikon, oman veljesi, jonka vuoksi Kristus on kuollut. Kun te tällä tavoin teette syntiä veljiänne vastaan ja haavoitatte heidän horjuvaa omaatuntoaan, teette syntiä Kristusta vastaan. (1. Kor. 8:7, 10-12)

Tässä kuvataan kaksi ihmisryhmää. Yksillä on tieto ja ymmärrys siitä, mitä Jumalan Sanan mukaan epäjumalille uhratun lihan tapauksessa voi tehdä. Toiset ovat epävarmoja. Ymmärtävät ihmiset toimivat siis hyvällä omallatunnolla. Epävarmat ihmiset sen sijaan vahingoittavat ja turruttavat omaatuntoaan, jos he alkavat matkia varmoja ihmisiä ilman, että ovat itse sisäistäneet saman asian.

Yliherkän omantunnon suhteen ei siis pidä aloittaa omantunnon turruttamisesta vaan kaikkein tärkein toimintamalli on ymmärryksen lisääminen siitä, mikä on oikein. Ymmärrystä saa parhaiten opiskelemalla Raamattua ja pyytämällä kokeneemmilta kristityiltä apua omien kysymysten jäsentelyyn. Tämän jälkeen toimintamallin kuuluisi minun mielestäni olla kahtalainen:
  • Jos vanha ja tuttu toimintamalli osoittautuu Raamatun valossa vääräksi, pitää siitä pyrkiä mahdollisimman pian pois. Eläminen tietoisesti vastoin Jumalan Sanaa on omantunnon ohjaamista todella väärille teille.
  • Jos vanha ja tuttu toimintamalli ei ole väärin, mutta uuden ymmärryksen mukaan se on tarpeeton, turha tai muuten elämää haittaava, kannattaa siitä pyrkiä pois pienin askelin ja vaikkapa ammattiauttajien apua pyytäen.

Tämän kahtiajaon avulla tarkastelen nyt esille nostamiasi esimerkkejä:

Lainaus
A) henkilö yrittää tehdä tyhjäksi tekemiään synnillisiä tekoja tai ajatuksia. esim. kieltämällä itseltään jonkun mieluisan asian

On hyvä kilvoitella ja harjoittaa itseään toimimaan oikein. Mutta tässä esimerkissä ei ole kyse siitä. Jos luen tuon tekstin juuri niin kuin olet kirjoittanut, tässä tilanteessa ihminen kokee jonkinlaisen pakkomielteen olla omien syntiensä sovittaja. Se on pahasti väärin ja johdattaa kaksinkertaiseen vääryyteen. 1. Ensin ihminen tekee syntiä. 2. Sitten ihminen kuvittelee voivansa itse sovittaa syntinsä. Näin ei saa toimia. Tällaisella toiminnalla kristitty turruttaa omatuntoaan tai suorastaan kääntyy Kristusta vastaan:

Teidän voittajan palkintoanne ei saa riistää teiltä kukaan, joka nöyryyttää itseään kieltäymyksin, vajoaa näkyihinsä ja palvoo enkeleitä. Sellaisen ihmisen tekevät hänen omat tyhjät ajatuksensa ylpeäksi, eikä hänellä ole yhteyttä Kristukseen, päähän, joka huolehtii koko ruumiista ja pitää sitä nivelten ja jänteiden avulla koossa, niin että se kasvaa Jumalan tarkoittamalla tavalla. (Kol. 2:18-19)

Lainaus
B) välttelee joitain asioita varmuuden vuoksi. Esim. numeroita, värejä jne

Tämä on kyllä jo selvä psykologinen ongelma. Tosin, jos tuo mainitsemasi "varmuuden vuoksi" sisältää ajatuksen, että jotenkin näillä teoilla yritetään miellyttää Jumalaa tai estetään itseä joutumasta pahuuteen, niin silloin ollaan jälleen toimintamallissa, jota ei saa jatkaa. Edellä lainaamani kohta jatkuu:

Jos kerran olette yhdessä Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkuvoimien ulottuvilta, miksi yhä käyttäydytte tämän maailman mukaisesti ja alistutte sellaisiin sääntöihin kuin "älä tartu", "älä maista", "älä kosketa"? Tämä kaikkihan koskee sellaista, mikä käytön jälkeen häviää. Kysymys on vain ihmisten käskyistä ja opeista. Nämä omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä. (Kol. 2:20-23)

Lainaus
C) kokee tärkeäksi pestä kädet ennen rukoilua ja toistaa rukousta niin kauan, ettei epämieluisia ajatuksia puske samaan aikaan päälle

Tässä esimerkissä ei tapahdu mitään erityisesti Jumalan käskyn vastaista. Mutta siinä tapahtuu täysin pakkomieleisiä ja turhia asioita, jotka ahdistavat ihmistä itseään. Fariseukset saivat kuulla Jeesukselta usein moitteet siitä, että he olivat ottaneet tavakseen noudattaa erilaisia asioita, jotka olivat heille mahdollisia, mutta jotka saivat keskimääräiset juutalaiset ahdistuneeksi erilaisista velvollisuuksista, joita Jumala ei ollut käskenyt:

Fariseukset sen paremmin kuin juutalaiset yleensäkään eivät näet käy aterialle ennen kuin ovat pesseet kätensä, vaikkapa vain tilkkasella vettä. Näin he tarkoin noudattavat isien perinnäissääntöä. He eivät myöskään syö mitään torilta tuotua ennen kuin ovat vihmoneet sen. Monia muitakin tapoja he ovat ottaneet noudattaakseen, kuten juomamaljojen, saviruukkujen ja pronssiastioiden pesuja. (Mark. 7:3-4)

Lainaus
D) koittaa osittain noudattaa juutalaisten ruokasäädöksiä (esim. ei maito ja lihatuotteita samaan aikaan)
E) on mietteliäs VT:ssa mainittujen saastaisten eläinten suhteen esim. vaatteissa, leluissa jne

Jos näiden esimerkkien mukaiseen ajatteluun kuuluu se, että tekee näin Jumalan mieliksi, niin silloin kyse on selvästi väärästä tavasta, josta pitää pyrkiä eroon. Paavalin kirje Galatalaisille on erittäin hyvä Raamatun kirja luettavaksi kaikille, jotka alkavat miettiä, pitäisikö juutalaisten kulttilakia ja puhtaussäädöksiä noutattaa myös kristityn elämässä.

Ne taas, jotka luottavat lain noudattamiseen, ovat kirouksen alaisia. Onhan kirjoitettu: "Kirottu on jokainen, joka ei tee kaikkea, mitä lain kirja käskee." On selvää, ettei kukaan tule Jumalan silmissä vanhurskaaksi lakia noudattamalla, sillä "uskosta vanhurskas saa elää". (Gal. 3:10-11)

Minä, Paavali, sanon teille: jos annatte ympärileikata itsenne, teille ei ole Kristuksesta mitään hyötyä. Vakuutan vielä kerran jokaiselle, joka antaa ympärileikata itsensä, että hän on velvollinen noudattamaan lain kaikkia määräyksiä. Te, jotka pyritte vanhurskauteen lakia noudattamalla, olette joutuneet eroon Kristuksesta, armon ulkopuolelle. (Gal. 5:2-4)


Lainaus
On myös pohdinnan arvoista, mistä erottaa lakihenkisyyden, psyykkisen sairauden ja yliherkän omatunnon, joka kasvamattomaan kristillisyyteen voi kai tavallisesti kuulua? Asioiden välttelyyn voi sekoittua myös ”oikeaa asiaa”: jos henkilö välttelee esim. punaista, on tälle perusteena punaisen värin ”synnillisyys” tietyssä historiallisessa ajassa ja liikkeissä.

Monellakin tapaa hengelliseen viisauteen kuuluu sen erottaminen, mikä on "ihan tavallista arkea" ja mikä on opillinen ja hengellinen kysymys. Asioiden sekoittaminen voi tapahtua todellakin huomaamatta ja jännissä ajatteluketjuissa. Tuo mainitsemasi punaisen värin vältteleminen on juuri sellaista. Mitään väliä ei ole sillä, onko joissain kristillisissä piireissä joku joskus sanonut punaisesta jotain negatiivista. Eikä kristityn eduksi voida koskaan laskea sitäkään, että hän ottaa vain juutalaisille annetun käskyn ja alkaa noudattaa sitä "kaiken varalta" tai "erityisen hyvänä kristittynä" omalle kohdalleen.

Kaikkineen terveeseen kristillisyyteen kuuluu myös terve ihmisyys. Siinä missä roomalaiset viisaasti totesivat: "Terve sielu terveessä ruumiissa", niin kristityt voisivat jatkaa ketjua toteamalla: "Terve usko terveessä sielussa".


Edit: Poistin punaista lihaa koskevia vastauksiani, koska olin lukenut huolimattomasti kysymyksen, ja vastasin asioihin, joita ei kysymyksessä ollut esitetty.
Kirjoittanut: Tiedustelija
« : 11.02.2021 - klo:22:48 »

Miten kristityn on mahdollista kesyttää yliherkkää omatuntoaan? Jos kristityllä
on esimerkiksi seuraavia piirteitä:

A) henkilö yrittää tehdä tyhjäksi tekemiään synnillisiä tekoja tai ajatuksia. esim. kieltämällä itseltään jonkun mieluisan asian
B) välttelee joitain asioita varmuuden vuoksi. Esim. numeroita, värejä jne
C) kokee tärkeäksi pestä kädet ennen rukoilua ja toistaa rukousta niin kauan, ettei epämieluisia ajatuksia puske samaan aikaan päälle
D) koittaa osittain noudattaa juutalaisten ruokasäädöksiä (esim. ei maito ja lihatuotteita samaan aikaan)
E) on mietteliäs VT:ssa mainittujen saastaisten eläinten suhteen esim. vaatteissa, leluissa jne

Edellä mainituissa asioissa olisi helppoa kehottaa lopettamaan vastaavat touhuilut. Olen ymmärtänyt, että ns. pakko-oireisessa häiriössä erilaisia pakkoajatuksia ja toimintoja on. Maallisen terapian yksi hoitomuodoista on kaiketi kognitiivinen psykoterapia, jossa pikkuhiljaa toimitaan vastoin ahdistavaa tarvetta toimia tietyllä tavalla. Mutta eihän kristitty voi toimia vastoin omaatuntoaan ja toimia vastoin sitä minkä näkee ”oikeaksi”.
On myös pohdinnan arvoista, mistä erottaa lakihenkisyyden, psyykkisen sairauden ja yliherkän omatunnon, joka kasvamattomaan kristillisyyteen voi kai tavallisesti kuulua? Asioiden välttelyyn voi sekoittua myös ”oikeaa asiaa”: jos henkilö välttelee esim. punaista, on tälle perusteena punaisen värin ”synnillisyys” tietyssä historiallisessa ajassa ja liikkeissä.