Vastaa

Nimi:
Sähköposti:
Aihe:
Otsikon ikoni:

Varmistus:
Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet
Kuuntele kirjaimet / Pyydä uusi kuva

Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet:
Mikä numero tulee seuraavaksi? 1, 2, 3 ... Kirjoita vastaus kirjaimilla.:
Mikä on nettipapin etunimi takaperin kirjoitettuna?:
Mikä on kristittyjen pyhä kirja?:

Oikotiet: paina alt+s lähettääksesi viestin, tai alt+p esikatsellaksesi


Yhteenveto

Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 15.02.2008 - klo:12:05 »


Morjens Green!

Esittämäsi näkökulma on yksi Raamatun yliluonnollisia ihmeitä. Sitä on aika vaikea selittää järjellä tai tieteellisesti. Myös kertomus Eliasta, joka vaelsi 40 päivää ja 40 yötä Horebin vuorelle, vaikuttaa kertomukselta, jossa olisi jotain yliluonnollista mukana (1. Kun. 19.), vaikka siinä ei erityisesti korosteta, että matka olisi taittunut syömättä ja juomatta. Myös Jeesuksen paasto 40 päivän ajan autiomaassa tuntuu yliluonnolliselta. Hänestä ei korosteta erityisesti, että hän olisi ollut myös juomatta, mutta jo 40 päivän syömättömyys kuulostaa ihmeelliseltä (Matt. 4.).
Kirjoittanut: Green8972
« : 06.02.2008 - klo:21:49 »

Mooses Siinain vuorella Jumalan kasvojen edessä:
     "Mooses viipyi vuorella Herran luona neljäkymmentä päivää ja
     neljäkymmentä yötä syömättä ja juomatta. Ja hän kirjoitti tauluihin
     liiton ehdot, nuo kymmenen käskyä. (2. Moos. 34:28)
"

Huomasin muutes tuossa mustasin tuon  kohdan, tuossahan tulee aikamoinen nestevajaus jos on 40 päivää juomatta?Minä tuskin pystyisin itse olemaan edes päivääkään juomatta.


EDIT: Ulkoasua muokkasin, jotta lainaus ja oma teksti erottuvat. Marko
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 09.04.2007 - klo:16:46 »


Kyllä ilman muuta noin voi ajatella. Ja siksi minä en pystykään täysin kiistämään, ettikö karkkilakostakin voisi olla hengellistä hyötyä. Haluan vain pitää esillä sitä näkökulmaa, että Raamatussa paastolla tarkoitetaan aina paljon kokonaisvaltaisempaa juttua. Mutta juuri tuota itsensä koettelemistakin Raamatussa on, vaikka sitä ei paastoksi suoraan sanotakaan.

     Tiedättehän, että vaikka juoksukilpailussa kaikki juoksevat,
     vain yksi saa palkinnon. Juoskaa siis niin, että voitatte sen!
     Jokainen kilpailija noudattaa lujaa itsekuria, juoksijat saavuttaakseen
     katoavan seppeleen, me saadaksemme katoamattoman. Minä en siis
     juokse päämäärättömästi enkä nyrkkeillessäni huido ilmaan. Kohdistan
     iskut omaan ruumiiseeni ja pakotan sen tottelemaan, jottei itseäni
     lopulta hylättäisi, minua, joka olen kutsunut muita kilpailuun.
     (1. Kor. 9:24-27)
Kirjoittanut: Gethsemane
« : 09.04.2007 - klo:16:41 »

Eli onko mahdollista että kääntäisi asian muotoon, että karkkilakko on hyvästä, koska silloin vastustaa kiusausta syödä karkkia? Tai yleensä koettelee luontoaan, eikö sekin ole hyväksi?

Tahdolla voi päättää itselleen kyllä mitä vain, mutta lakoilla voi koetella luontoaan pystyykö oikeasti pitämään asian minkä on päättänyt.

Matt. 26:41 ja Mark. 14:38
Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Tahtoa ihmisellä on, mutta luonto on heikko.
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 09.04.2007 - klo:16:31 »


En tarkoittanut, että nuo kaksi asiaa täytyy yhdistää. Eli puhuin karkkilakosta ja pääsiäiseen valmistautumisesta erillisinä asioina.

a) Kannattaa siis pitää karkkilakkoja, koska ilman karkkia oleminen on hyödyksi.
b) Kirkkovuodessa kannattaa valmistautua suuriin juhliin. (Vaikka pidän pienenä ongelmana sitä, että valmistautumisen nimittäminen paastoksi saattaa antaa kovin yksipuolisen kuvan paastosta. Se voi myös hämärtää kuvan siitä paastosta, josta Raamattu useimmiten puhuu.)

Minä nimenomaan vierastan ajatusta siitä, että karkkilakko olisi jotenkin selvästi hengellisesti hyödyllinen. Mutta en voi sitä toki kiistääkään. Jollekin karkkilakko saattaa antaa sellaista miettimisen aihetta, että niistä pohdinnoista on myös hengellistä hyötyä.
Kirjoittanut: Elfslayer
« : 09.04.2007 - klo:12:24 »

Hmm. Eli karkkilakko ennen pääsiäistä on kuitenkin hengellisesti hyödyllinen? Millä tavalla?
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 08.04.2007 - klo:18:54 »


Sillä tavalla minä näen asian.

En tarkoita, etteikö kannattaisi myös harrastaa karkkilakkoja ja viettää kirkkovuodessa suureen juhlaan valmistautumisen aikoja. Totta kai kannattaa. Mielestäni on kuitenkin hyvä pitää esillä myös tällaista paastoa, mistä Raamatussa kerrotaan.
Kirjoittanut: Dude
« : 08.04.2007 - klo:18:46 »

eli paasto voi olla mikä päivä vaan vuodesta jolloin kieltäytyy kaikesta ja viettää tuon ajan sit Jumalan kanssa rukoillen ja lukien raamattua?
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 08.04.2007 - klo:18:24 »


Hei Elfslayer!

Raamatussa paasto kyllä tarkoittaa kokonaisvaltaista juttua. Toki me voimme sanoa myös karkkilakkoa paastoksi, mutta en tiedä yhtään kohtaa Raamatusta, jossa paasto olisi vain joku karkkilakkoon verrattava asia. Saatat tarkoittaa tuolla voide- ja herkkupaastolla Daavidin paastoa, jossa hän hartaasti rukoili kuolevan poikansa puolesta.

     Daavid kääntyi pojan vuoksi Jumalan puoleen, paastosi ja vietti yönsä
     maaten paljaalla lattialla. Hovin vanhimmat tulivat hänen luokseen ja
     yrittivät saada hänet nousemaan, mutta hän ei suostunut eikä myöskään
     syönyt mitään heidän kanssaan. Seitsemäntenä päivänä lapsi kuoli.
     Palvelijat eivät uskaltaneet kertoa Daavidille lapsen kuolemasta, sillä he
     ajattelivat: "Kun me puhuimme hänelle pojan vielä eläessä, hän ei
     kuunnellut meitä. Kuinka me nyt voisimme sanoa hänelle, että poika
     on kuollut? Hän voi tehdä jotakin epätoivoista." Huomatessaan
     palvelijoidensa kuiskailevan keskenään Daavid ymmärsi, että lapsi oli
     kuollut. Hän kysyi heiltä: "Onko lapsi kuollut?" He vastasivat: "On."
     Silloin Daavid nousi maasta, peseytyi, voiteli itsensä ja vaihtoi vaatteensa.
     Sitten hän meni pyhäkköön ja kumartui maahan rukoilemaan. Kotiin
     palattuaan hän pyysi syötävää, ja hänelle tuotiin ruokaa ja hän söi.
     Palvelijat kysyivät: "Mitä tämä tarkoittaa? Kun poika oli vielä elossa,
     sinä paastosit ja itkit, mutta nyt, kun hän on kuollut, sinä nouset ja
     rupeat syömään." Hän vastasi: "Kun poika oli elossa, minä paastosin
     ja itkin, sillä ajattelin: 'Ehkäpä Herra armahtaa minua ja lapsi saa elää.'
     Miksi nyt enää paastoaisin, kun hän on kuollut? Voinko saada hänet
     takaisin elämään? Minä menen aikanaan hänen luokseen, mutta hän
     ei voi palata minun luokseni." (2. Sam. 12:16-23)


Tekstistä käy ilmi, että Daavid paaston ohella ei ollut myöskään peseytynyt ja voidellut itseään. Monissa VT:n paastosta kertovissa kohdissa paastoavat ihmiset kieltäytyivät ruuan ja juoman lisäksi jostain muustakin, kuten seksistä, mukavista vaatteista, pehmeästä makuualustasta, peseytymisestä, voiteista jne.

Tämä on ehkä aika rohkea lausahdus, mutta uskaltaudun sanomaan, että kristikunnassa harrastetut pitkät paastonajat ohjaavat meidän ajatuksiamme hieman eri suuntaan, mitä Raamatussa käytetyt paastot. Esimerkiksi 40 päivää ennen pääsiäistä kestävä paasto on saanut vaikutteita Raamatun tapahtumista, mutta se on aika, jonka ajan vain kolme henkilöä Raamatussa kykeni paastoamaan. Ja kaikki ne olivat yliluonnollisia tilanteita:

Mooses Siinain vuorella Jumalan kasvojen edessä:
     Mooses viipyi vuorella Herran luona neljäkymmentä päivää ja
     neljäkymmentä yötä syömättä ja juomatta. Ja hän kirjoitti tauluihin
     liiton ehdot, nuo kymmenen käskyä. (2. Moos. 34:28)


Elia matkallaan Horebin vuorelle:
     Hän paneutui makuulle ja nukkui kinsteripensaan alla, kunnes enkeli
     kosketti häntä ja sanoi hänelle: "Nouse ja syö!" Hän katsahti ympärilleen,
     ja hänen pääpuolessaan oli kivillä paistettu leipä ja vesiruukku. Hän söi ja
     joi ja asettui taas makuulle. Mutta Herran enkeli tuli uudelleen, kosketti
     häntä ja sanoi: "Nouse ja syö, muutoin matka käy sinulle liian raskaaksi."
     Hän nousi jalkeille ja söi ja joi. Ruoka antoi hänelle voimaa kulkea
     neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, kunnes hän tuli
     Horebille, Jumalan vuorelle. (1. Kun. 19:5-8)


Jeesuksen paasto erämaassa:
     Kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä,
     hänen vihdoin tuli nälkä. (Matt. 4:2)


Kukaan ei pysty paastoamaan ilman ruokaa ja juomaa 40 päivää ennen pääsiäistä - ainakaan ilman mitään ihmettä. Pari omistamaani Raamatun tietosanakirjaa, sanovat paastoa myös yksiselitteisesti ruuasta (ja juomasta) kieltäytymiseksi ja sitä kautta kokonaisvaltaiseksi Jumalan lähestymiseksi hartaan rukouksen tai katumuksen tai surun yhteydessä. Nykyisin kristikunnassa paastolla aletaan tarkoittaa esimerkiksi autoilun sijasta pyörällä töissä käymistä, hissin sijasta portaiden käyttämistä tai karkkilakkoa. Kaikki ne ovat hyviä asioita, mutta en sanoisi niitä kuitenkaan paastoksi.

Kyselit, miksi kirkossa ei ole opetusta paastosta... En tiedä. Jonkin verran minä kyllä olen sitä kuullut, joten ei se ihan unholaan ole jäänyt. Mutta nyt tässä yritän omalta osaltani sitä puutetta korjata. ;)

Ehdotan, että karkkilakoista ja muista vastaavista hyvistä asioista puhuttaisiin lakkoina. Kristilliseksi paastoksi olisi mielestäni hyvä sanoa sellaista paastoa, josta Raamattu puhuu. Eivät menisi termit sekaisin. Ja kun näiden lisäksi vielä on tarjolla se "paasto", jolla tarkoitetaan laihduttamista. Siitä olisi hyvä puhua dieettinä tai laihdutuskuurina.

Raamatussa paasto tarkoittaa yleensä lyhyttä aikaa. Saatettiin paastota jostain päivän hetkestä iltaan asti. Tai aamusta iltaan. Joskus paastottiin kolme päivää tai pisimmillään 7 päivää. Fariseukset paastosivat kahdesti viikossa eli kahtena päivänä. Hekään eivät ajatelleet, että olisi ollut hurskaampaa paastota pitkiä aikoja kerralla. Ja ainoa Jumalan säätämä paasto kesti yhden päivän ajan suurena sovintopäivänä. Tästä syystä paasto ei mielestäni vaadi jotain suurta lääketieteellistä opetusta. Ihminen voi varata yhden päivän tai puoli päivää totaaliseen paastoamiseen ja hiljentymiseen. Se ei aiheuta terveydellisiä ongelmia. Ja silloin paasto on mielestäni eniten sitä, mitä Raamattu opettaa. Kokonaisvaltaista koko persoonalla tapahtuvaa Jumalan lähestymistä.
Kirjoittanut: Elfslayer
« : 08.04.2007 - klo:17:26 »

Kyllä minusta karkkilakkoa voi pitää aivan oikeana paastona, jos siihen suhtautuu hengellisenä asiana. Olen kuullut sellaisen jutun, että joku Vanhan Testamentin henkilö (olikohan nyt Daavid) paastosi kieltäytymällä herkullisista ruuista ja hyväntuoksuisista voiteista. Ja onhan se parempi, että on karkkilakossa, kuin että ei lainkaan paastoaisi? Minun vanhempani eivät varmasti antaisi minulle lupaa paastota kokonaan ruoasta. Enkä uskaltaisi aikuisenakaan, koska en tiedä, mistä saisin luotettavia ja turvallisia ohjeita paastoamiseen. Miksei seurakunnissa ole käytännön opetusta paastosta?
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 03.04.2007 - klo:16:50 »


Hei Dude!

En osaa perustella Raamatulla paaston laiminlyömistä synniksi, joten vastaan, että se ei ole syntiä, jos ei paastoa. Vanhan testamentin aikana syyllistyi syntiin, jos Suurena sovituspäivänä ei paastonnut. Se oli Jumalan käsky. Mutta Jeesuksen sovitustyön tähden Suuren sovituspäivän merkitys on muuttunut esikuvaksi. Sitä ei enää voi viettää.

Mielestäni paasto on ihmiselle annettu mahdollisuus ja lahja jumalasuhteen hoitamiseen. On ihmisen omaa tyhmyyttä, jos hän ei käytä tätä mahdollisuutta sellaisessa elämäntilanteessa, jossa se olisi tarpeellista.
Kirjoittanut: Dude
« : 03.04.2007 - klo:16:27 »

onko syntiä jos ei paastoa?
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 03.04.2007 - klo:15:44 »


Moi Aani!

Tykkään vastata Nettipapille esitettyihin kysymyksiin yleensä mahdollisimman paljon Raamattua apuna käyttäen. Tämä kysymyksesi on sellainen, etten voi aivan pysyä linjassani. Raamattu ei näet puhu paljoa siitä, miksi paastotaan. Se antaa muutamia yleisiä ohjeita, miten paastotaan, mutta olettaa, että tapa on tuttu ja idea selvillä. Siksi en pysty tekemään suuresti lainauksia. Tai siis pystyn, mutta ne eivät vastaa suoraan kysymykseen "miksi?".

Paaston idea lähtee mielestäni siitä tosiasiasta, että ihminen on psykofysiologinen kokonaisuus. Eli kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jo muinaiset roomalaiset tykkäsivät sanoa "terve sielu terveessä ruumiissa" ja Raamatussa sama löytyy toisin päin: "Iloinen sydän kaunistaa kasvot" (Sananl. 15:13a). Paasto on asia, jossa ruumiin "käsittelemisellä" vaikutetaan mieleen. Seuraavat kohdat eivät puhu paastosta, mutta mielestäni antavat siihen vähän viitteitä:

     Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus älkääkä hemmotelko ruumistanne,
     niin että annatte sen haluille vallan. (Room. 13:14)

     Kun siis Kristus on ruumiissaan kärsinyt, niin olkaa tekin valmiita kärsimään,
     jotta eläisitte jäljellä olevan maallisen elämänne Jumalan tahdon mukaisesti
     ettekä ihmisten himoja seuraten. Sillä se, joka on ruumiissaan kärsinyt,
     on luopunut synnistä. (1. Piet. 4:1-2)


Jos ruumista hemmotellaan, mieli laiskistuu. En minä ole mitenkään terävimmilläni, jos olen syönyt herkkuja ja löhönnyt sohvassa katsomassa viisi elokuvaa putkeen. Ja päinvastoin, yleensä olen varsin virkeä mieleltäni, kun olen ollut aktiivisessa työssä tai urheilemassa. Rukoileminen ei ole koskaan kiellettyä, mutta on minun itseni kannalta tosi iso ero siinä, rukoilenko samalla kun makaan sohvan nurkassa elokuvan lopputekstien pyöriessä ja pyyhin pitsan muruja suupielestäni - vai rukoilenko paastottuani ja hiljaisuudessa, kun olen siihen oikein kunnolla aikaa varannut.

Paaston idea on, että ihminen lähestyy Jumalaa kokonaisvaltaisesti. Raamatussa paasto liittyy yleensä kahteen asiaan. Ensimmäinen on katumus. Paastoava ihminen aivan tosissaan katuu sitä, mitä on tehnyt. On helppoa sanoa Jumalalle ja itselleenkin, että joo, meikä katuu. Anteeksi. Mutta paastoava ihminen lausuu katumisensa harvemmin vain ohimennen:

     Vielä nytkin Herra sanoo: - Kääntykää minun puoleeni, tehkää niin koko
     sydämestänne, paastotkaa, itkekää ja valittakaa. Repikää rikki sydämenne,
     älkää vaatteitanne. Palatkaa Herran, Jumalanne, luo, sillä hän on
     anteeksiantava ja laupias, hän on kärsivällinen ja hänen hyvyytensä
     on suuri. Hän voi muuttaa mielensä, peruuttaa määräämänsä rangaistuksen.
     (Joel 2:12-13)

     Mutta kun Ahab kuuli Elian sanat, hän repäisi vaatteensa ja pani
     säkkikankaan paljaalle iholleen. Hän paastosi, nukkui pelkkä säkkikangas
     yllään ja kulki pää painuksissa. Silloin tisbeläiselle Elialle tuli tämä Herran sana:
     "Oletko huomannut, miten Ahab on nöyrtynyt minun edessäni? Koska hän
     on noin nöyrtynyt, minä en tuo onnettomuutta vielä hänen päivinään.
     Vasta hänen poikansa aikana minä saatan hänen sukunsa onnettomuuteen."
     (1. Kun. 21:27-29)


Toinen Raamatussa yleisesti esiintyvä paastoamisen hetki on valmistautuminen johonkin isoon asiaan, josta kannetaan huolta. Silloin kun ihminen aivan tosissaan haluaa rukoilla jotain asiaa, hän voi paastota samalla:

     Kutsu koolle kaikki Susan juutalaiset paastoamaan minun puolestani.
     Älkää syökö älkääkä juoko mitään kolmeen päivään ja kolmeen yöhön.
     Minäkin paastoan samalla tavoin palvelijattarieni kanssa, ja sitten lähden
     kuninkaan luo, vaikka se onkin vastoin lakia. Kun minun kerran on kuoltava,
     niin kuolen. (Est. 4:16)

     Ahavajoen rannalla määräsin pidettäväksi paaston ja kehotin kaikkia
     nöyrtymään Jumalan edessä ja rukoilemaan, että pääsisimme lapsinemme,
     karjoinemme ja tavaroinemme onnellisesti perille. En voinut mennä pyytämään
     kuninkaalta aseellista saattoväkeä ja ratsumiehiä suojaksi vihollisia vastaan,
     sillä olimme sanoneet hänelle: "Meidän Jumalamme suojaa ja auttaa kaikkia,
     jotka palvelevat häntä, mutta jokaista, joka hylkää hänet, kohtaa hänen
     ankara vihansa." Niin me paastosimme ja pyysimme apua Jumalalta, ja hän
     kuuli meidän rukouksemme. (Esra 8:21-23)


Näiden kahden näkökulman yhdistelmänä paras esimerkki on Suuri sovituspäivä. Se on Raamatussa ainoa päivä, jolloin Jumala käski juutalaisten paastota. 3. Moos. 16 kertoo siitä päivästä tarkemmin, mutta otan toisen kohdan, jossa paastosta sanotaan selvemmin.

     Herra sanoi Moosekselle: "Saman seitsemännen kuun kymmenentenä
     päivänä on sovituspäivä. Kokoontukaa silloin pyhään juhlakokoukseen,
     paastotkaa ja uhratkaa Herralle tuliuhri. Sinä päivänä ette saa tehdä
     mitään työtä; se on sovituspäivä, jolloin toimitetaan teidän syntienne
     sovitus Herran, teidän Jumalanne edessä. Jos joku ei sinä päivänä
     paastoa, hänet on poistettava kansansa keskuudesta. Minä hävitän
     kansansa keskuudesta myös jokaisen, joka sinä päivänä tekee jotakin
     työtä. Älkää siis tehkö silloin minkäänlaista työtä. Tätä määräystä teidän
     on noudatettava aina, sukupolvesta toiseen, missä sitten asuttekin.
     Sovituspäivä on teille lepopäivä, ja teidän on silloin paastottava.
     Yhdeksännen päivän illasta seuraavaan iltaan saakka teidän tulee
     viettää täydellistä sapatinlepoa." (3. Moos. 23:26-32)


Ihmisten kuului valmistautua hyvin tätä tiettyä päivää varten. Siihen valmistautumiseen kuului paasto. Mutta paasto oli myös osa sen päivän ideaa. Suuri sovituspäivä oli päivä, jolloin kerran vuodessa toimitettiin Jumalan määräämä suuri syntien sovitusuhri. Tämä päivä on esikuva meidän pitkäperjantaistamme, jolloin Jeesus toimitti kerralla ja kertakaikkisesti täydellisen syntien sovituksen. Jos kristitty haluaa paastota, niin pitkäperjantai on minun mielestäni erityisen hyvä paastopäivä.

Pari muuta paastoon liittyvää ajatusta haluan vielä lisätä. Paasto ei ole vain joku muodollisuus. Sillä on Raamatun mukaan ihan oikeasti vaikutusta jumalasuhteeseen. Jeesus sanoi kerran pahan hengen karkoittamisen jälkeen:

     Tämä laji ei lähde muulla kuin rukouksella ja paastolla. (Matt. 17:21)

Paaston yhteydessä myös alkukristityt saivat joskus Jumalalta viestin:

     Kerran, kun he olivat palvelemassa Herraa ja paastoamassa, Pyhä Henki
     sanoi: "Erottakaa Barnabas ja Saul minun työhöni, siihen tehtävään,
     johon minä olen heidät kutsunut." Niin he paastosivat ja rukoilivat,
     ja sitten he panivat kätensä näiden kahden päälle ja lähettivät heidät
     matkaan. (Ap. t. 13:2-3)


Kaikkein merkittävin vaikutus on kuitenkin mielestäni se, että paastoamisen jälkeen voit olla itse varma siitä, että se asia, minkä vuoksi olet paastonnut ja rukoillut, on Jumalan käsissä. Olipa kyseessä katumus syntien tähden, rukous jonkin asian puolesta tai joku muu vastaava juttu. Paastolla et voi pakottaa Jumalaa, mutta voit vakuuttaa itsesi siitä, että olet jättänyt asian Jumalan hoidettavaksi. Usko ei ole Raamatussa pelkästään henkinen asia - vaikka nykyään sitä yritetään jatkuvasti sellaisena markkinoida. Usko kuuluu koko elämään. Siksi juuri näkyvällä tavalla tehdyt asiat vaikuttavat myös jumalasuhteeseen.

Tärkeää on kuitenkin muistaa, että paasto ei saa olla joku hengellinen urheilusuoritus, jolla esitellään omaa uskoa toisille. Jeesus varoitti tästä aikansa ihmisiä:

     Kun paastoatte, älkää olko synkän näköisiä niin kuin tekopyhät.
     He muuttavat muotonsa surkeaksi, jotta kaikki varmasti huomaisivat
     heidän paastoavan. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun sinä
     paastoat, voitele hiuksesi ja pese kasvosi. Silloin sinun paastoasi eivät
     näe ihmiset, vaan Isäsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen,
     mikä on salassa, palkitsee sinut. (Matt. 6:16-18)


Aika puhuttelevaa on se, että Jeesus ei sano "jos sinä paastoat" vaan "kun sinä paastoat". Suomalaisessa kristillisyydessä ei taida olla ongelmana se, että täällä pidetään suurta meteliä paastosta, vaan ongelmana on se, että paastota saisi paljon enemmänkin kuin yleensä tehdään.

Toki pääsiäisen alla monet ihmiset puhuvat siitä, kuinka he ovat karkkilakossa tai katsovat vähemmän televisiota tai jotain vastaavaa. Sen mainostaminen ei ole hyvä asia, mutta toisaalta en itse osaa pitää sellaista myöskään aivan varsinaisena paastona. Jos minä päätän mennä karkkilakkoon paaston ajaksi, mutta syön pitsaa siitäkin edestä, niin en osaa pitää sitä paastona. Raamatussa paasto tarkoitti aina syömättä ja ilmeisesti usein myös juomatta olemista. Lisäksi jotkut paastoajat nukkuivat monesti sängyn sijasta lattialla ja pukeutuivat karkeaan vaatteeseen. Paasto tarkoitti esimerkiksi yhden päivän ajan täydellistä keskittymistä rukoukseen ja katumukseen. Jeesus itse valmistautui 40 päivän ajan täydellisellä keskittymisellä autiomaassa omaan julkiseen toimintaansa.

Mutta samalla Raamattu myös varoittaa siitä, että itsensä kurittamisestakaan ei saa tulla kilpailu ja itsetarkoitus. Pääasia on etsiä Jumalan tahtoa. Paastoamisesta pitää olla seurauksena Jumalan tahdon mukaista elämää eikä sen vastaista toimintaa:

     Minua he ovat etsivinään päivästä päivään ja kyselevät tietoa minun
     teistäni niin kuin kansa, joka noudattaa vanhurskautta eikä ole hylännyt
     Jumalansa säätämää oikeutta. He pyytävät minulta oikeudenmukaisia
     tuomioita, he pyytävät Jumalaa puolelleen ja sanovat: "Miksi sinä et huomaa,
     kuinka me paastoamme? Etkö näe, kuinka me kuritamme itseämme?" Näen kyllä!
     Paastopäivänäkin te ajatte omia etujanne, te ahdistatte niitä, jotka raatavat
     puolestanne. Riitaa ja katkeruutta teidän paastonne tuottaa, raakoja
     nyrkiniskuja. Te ette enää pidä sellaista paastoa, joka kantaa rukoukset
     taivaisiin. Tuollaistako paastoa minä teiltä odotan, tuollaista itsenne
     kurittamisen päivää? Sitäkö, että te riiputatte päätänne kuin rannan ruoko,
     pukeudutte säkkivaatteeseen, makaatte maan tomussa, sitäkö te kutsutte
     paastoksi, Herran mielen mukaiseksi päiväksi? Toisenlaista paastoa minä odotan:
     että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut,
     että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle,
     vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi.
     Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi
     kasvavat umpeen. Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi ja Herran kirkkaus
     seuraa suojanasi. (Jes. 58:2-8)
Kirjoittanut: Aani
« : 08.03.2007 - klo:15:09 »

Moikka!

Voisitko kertoa hieman paastosta. Lähinnä siitä, että miksi paastotaan.