Hyvät foorumin käyttäjät!

Liekö syynä tekoäly vai mikä, mutta foorumille on alkanut tulla nykyisin hyvin paljon roskapostirobottien laatimia uusia jäseniä. Sen myötä myös roskaposteja tulee yhä useammin. Tämän vuoksi lisäsin sisäänkirjautumisen vaikeustasoa. Ensin on tunnistettava vaikea kirjainhäkkyrä, jonka jälkeen vastataan kolmeen helppoon kysymykseen.

Mikäli jäseneksi kirjautuminen ei tunnu onnistuvan, niin laittakaa minulle sähköpostia, jolloin voin laatia halukkaalle tunnukset. Ottakaa rohkeasti yhteyttä: marko.sagulin@evl.fi / marko.sagulin@sana.fi

Jos tämäkään varotoimi ei vähennä roskapostirobotteja, muutan kirjautumisen hyväksymisperusteiseksi, jolloin minä manuaalisesti hyväksyn jäsenet foorumille.

Onko siviilivihkiminen pätevä jumalan silmissä? Eihän tässä ketään siunata liittoon tai mainita sanaakaan jumalasta? Ei ole käsittääkseni jumalan yhdistämä vaan ihmisen?

Tervehdys Kyykytetty köyhä!

Kysymyksesi menee alueelle, jossa minun tietoni ovat hyvin rajalliset. Ymmärrän juuri ja juuri säästämisen ja tuhlaamisen eron, mutta talousjärjestelmistä puhuttaessa joudun nostamaan käteni pystyyn. Nolona tunnustan, että Wikipediasta täytyi oikein katsella, mitä talousjärjestelmiä sitä onkaan olemassa kommunismin, sosialismin ja kapitalismin lisäksi. Ja olihan niitä valtava määrä. Joskin vähän tarkempi tutkiminen osoitti, että yksinkertaistetusti sanottuna suurin osa talousjärjestelmistä taitaa olla erilaisia muunnelmia janalla, jonka toisessa päässä on täydellinen yksityisomistus ja toisessa päässä täydellinen yhteisomistus.

Minulla ei ole mitään kykyä arvioida sitä, mikä talousjärjestelmä olisi paras. Uskallan kuitenkin sanoa sen, että mikään talousjärjestelmä ei ole immuuni ihmisen pahuudelle. Maailma ei tule paremmaksi muuttamalla talousjärjestelmää, jos ihmiset sen järjestelmän sisällä eivät muutu. Olipa järjestelmä kuinka hyvä tahansa, ihminen kykenee turmelemaan sen. Taloudesta puhuttaessa turmelemisen keino on aina ahneus.

Kommunismi ja sosialismi edustavat yhteisomistukseen perustuvaa talousjärjestelmää. Se rakentuu utopisen ihanteen ympärille siten, että yhteisomistuksessa pyritään laittamaan ihmiset omaisuuden suhteen samalle viivalle. Periaatteessa kukaan ei omista mitään, vaan kaikki tekevät työtä yhteiseksi hyväksi, ja yhteisestä kassasta pidetään kaikista huolta tasapuolisesti. Jerusalemin alkukristityillä oli jotakuinkin tällainen ideologia:

Uskovat pysyttelivät yhdessä, ja kaikki oli heille yhteistä. He myivät talonsa ja tavaransa, ja rahoista jaettiin kaikille sen mukaan kuin kukin tarvitsi. (Ap. t. 2:44-45)

Tällainen järjestelmä toimisi hienosti, jos ihmiset olisivat synnittömiä, eikä heissä olisi itsekkyyden häivääkään. Ensimmäiset kristityt elivät valtavan innostuksen aikaa. Jeesuksen takaisin tulemista odotettiin ilmeisen lyhyellä aikavälillä, ja sen vuoksi tulevaisuuden rakentamista ja omaisuuteen sijoittamista ei ainakaan ihan alkumetreillä harrastettu. Siitä huolimatta itsekkyys onnistui jo tuolloin nostamaan päätään.

Muuan Ananias-niminen mies myi yhdessä vaimonsa Safiran kanssa maatilan, mutta pani vaimonsa tieten osan kauppahinnasta syrjään. Loput hän luovutti apostolien haltuun. (Ap. t. 5:1-2)

Yhteisomistus nousi keskinäisestä innostuksesta ja yhteydestä. Se ei ollut sääntö eikä vähimmässäkään määrin pakko. Ananias ja Safira eivät ilmeisesti kokeneet ihan samanlaista innostusta omaisuudesta luopumiseksi, mutta he halusivat kuitenkin näyttää yhtä vilpittömiltä ja epäitsekkäiltä. Niinpä he halusivat sekä ylimääräistä rahaa että jalon kristityn maineen.

Alkukristittyjen järjestelmä ei myöskään pidemmän päälle osoittanut kestävyyttään siinä, että nälkävuosien tullessa Jerusalemin kristityt joutuivat pulaan. Paavali keräsi lähetysmatkoillaan avustusta heidän ahdinkoonsa.

Agabos, ilmoitti Hengen vaikutuksesta, että koko maailmaan oli tuleva suuri nälänhätä. Näin tapahtuikin Claudiuksen aikana. Opetuslapset päättivät antaa avustusta Juudeassa asuville veljille, kukin varojensa mukaan. Niin he tekivätkin ja lähettivät Barnabaksen ja Saulin viemään rahat seurakunnan vanhimmille. (Ap. t. 11:28-30)

Yhteisomistus ei ole automaattisesti hyvä tai huono elämänmuoto. Silti se on ihmisen itsekkyyden edessä yhtä voimaton kuin kapitalismikin. Se vain näyttäytyy erilaisena. Jos työtä tekemällä ei voi rikastua, niin yritetään sitten päästä edes mahdollisimman helpolla. Miksi olla ahkera, jos saman palkan saa laiskuudellakin? Miksi pitää huolta yhteisestä omaisuudesta, kun ei särkynyt tavara ole oma?

Yksityisomisteinen talousjärjestelmä on tässä mielessä täysin päinvastainen. Jos kaiken hankkimansa saa pitää itse, on omaisuuden kartuttaminen hyvä motiivi olla ahkera ja tehdä kovasti töitä. Länsimaisen kapitalismin eduksi laskettakoon se, että verotusjärjestelmällä pyritään valjastamaan ihmisen itsekkyys yhteiseksi hyväksi. Mitä enemmän joku hankkii omaisuutta itselleen, sitä enemmän hän kartuttaa myös yhteistä hyvää.

Yksityisomisteisen talousjärjestelmän heikkous on siinä, että jokainen järjestelmä on kierrettävissä. Joka haluaa rikastua, keksii kyllä keinot, kuinka hankitusta omaisuudesta saadaan mahdollisimman suuri osa itselle ja mahdollisimman pieni osa yhteiseen hyvään.

Mutkat suoriksi vetäen voidaan siis sanoa, että talousjärjestelmien yksi ääripää on yhteisomisteinen järjestelmä, jossa ihminen ei voi ahnehtia itselleen rahaa, joten hänestä tulee laiska. Toinen ääripää on yksityisomistus, jossa ihminen voi tehdä töitä valtavasti rahanhimon kannustamana, mutta jossa hän myös keksii keinot olla ahne varastamalla itselleen myös siitä osuudesta, joka kuuluisi yhteiseen kassaan.

Mikä tahansa talousjärjestelmä yhteiskunnassa onkaan, siitä löytyy vastaavalla tavalla jokin mahdollisuus ajatella itseä kaikkein eniten. Siksi mikään talousjärjestelmä ei ole onni ja autuus. Täydellisyyteen päästäisiin vasta sitten, jos ihmisillä minkä tahansa talousjärjestelmän sisällä olisi tämä elämänasenne:

Emme me ole tuoneet mitään mukanamme maailmaan emmekä voi viedä mitään täältä pois. Kun meillä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä. Ne, jotka tahtovat rikastua, joutuvat kiusaukseen ja lankeavat ansaan, monenlaisten järjettömien ja vahingollisten halujen valtaan, jotka syöksevät ihmiset tuhoon ja perikatoon. Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri. Rahaa havitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja tuottaneet itselleen monenlaista kärsimystä. (1. Tim. 6:7-10)

Vastaukseni oli kovin yksinkertainen ja pelkistetty. Pahoittelen, etten oikein enempää osaa siihen pureutua. Rahaan ja talouteen liittyviin kysymyksiin olen vastaillut vähän eri tulokulmista seuraavissa viestiketjuissa. Ehkä niistäkin saisit jotain työkaluja pohdintoihisi.

Raha ja rikkaus
Sijoittaminen ja säästäminen

Tervehdys Justus!

Pohdin pitkään, kuinka toimisin tämän kirjoituksesi kanssa. Se näet ei tarkalleen ottaen mene enää foorumin sääntöihin, koska kyseessä ei ole enää suoranaisesti vuoropuhelu Nettipapin kanssa. Kirjoituksesi on pikemminkin minun ajatuksiani korjaava ulkopuolisen opetuspuheenvuoro.

Tällä erää ajattelin kuitenkin jättää viestisi näkyviin. Pidän hyvin terveellisenä sitä, että nettipapin ajatuksia myös haastetaan ja kritisoidaan. Keskimääräinen luterilaisen kirkon sisällä käytävä keskustelu liukuu yhä enemmän siihen suuntaan, että jokaisen omat ajatukset ovat yhtä oikein. En pidä sitä ollenkaan hyvänä. Suorasanaisia opettajia tarvitaan nykyään entistä enemmän. Mutta yksikään opettaja ei ole erehtymätön. Jaakobin kirjeen sana on hyvin vakava:

Veljeni, kovin monien teistä ei pidä ryhtyä opettajiksi, sillä te tiedätte, että meidät opettajat tullaan tuomitsemaan muita ankarammin. (Jaak. 3:1)

Vaikka et osoittanut sanojasi suoraan Nettipapille, niin siitä huolimatta kiitän, että kannat huolta kristinuskon ja kristillisen etiikan puhtaasta julistamisesta! Se on myös oikeaa kristillistä rakkautta. Kirjoituksesi tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden yleispätevään vastaukseen, joten kirjoitan sellaisen.

Seksuaalietiikan aluetta käsitteleviä opetuksiani kritisoidaan sekä liian konservatiivisiksi ja tiukoiksi että liian liberaaleiksi ja lepsuiksi. Jos siis kritiikistä voisi jotain päätellä, niin ainakin jollain kultaisella keskitiellä olen sen suhteen, että korjaavaa palautetta tulee kummaltakin sivustalta. Liian konservatiiviseksi minua moititaan, kun muistutan Jeesuksen sanoista uudelleen avioitumisen osalta. Liian liberaaliksi minun opetustani on moitittu erityisesti kahdessa ketjussa. Toinen on tämä ehkäisyä koskeva, ja toinen ketju on Onko itsetyydytys syntiä? Siihen aihepiiriin otit nyt myös kovasti kantaa.

Hyvin paljon yleistäen voisin sanoa, että liian konservatiiviseksi minua moittivat yksittäiset ihmiset. Liian liberaaliksi minua moittivat taustayhteisön perinteestä kirjoittavat ihmiset. Esimerkiksi esikoislestadiolaisuudessa ja länsisuomen rukoilevaisuudessa arvostetaan hyvin korkealle kaikkein vanhaa Biblian käännöstä vuodelta 1776. Molemmissa myös suhtaudutaan lähtökohtaisesti arvostaen suuriin perheisiin, ja ainakin lestadiolaisuuden puolella ehkäisy on yksiselitteisesti kiellettyjen asioiden listalla. Nämä puolet korostuvat myös sinun kirjoituksessasi.

Kukaan ei ole omassa raamatuntulkinnassaan vapaa taustayhteisönsä ja ympäröivän kulttuurin vaikutuksesta. Tämä näkyy sinun kirjoituksessasi hyvin vahvasti. Nostat esiin tietyn tulkintaperinteen mukaisen lukutavan raamatunkohdista, jotka voidaan hyvin konservatiivisestikin lukien nähdä eri tavoin. Esimerkiksi se, että Raamatussa kerrotaan "xxx yhtyi vaimoonsa ja tämä tuli raskaaksi" ei missään määrin ole lakiteksti. Aivan samalla tavalla Raamatun sivuilla näet kerrotaan myös ihmisten tekemistä vääryyksistä, eivätkä ne ole ohjeita sellaisten asioiden tekemiseen. Jotta tuollainen kohta voidaan lukea käskynä ja normina, täytyy tulkinnan auktoriteettina käyttää jotain taustaoletusta, joka sanelee sen, mikä merkitys tuolla raamatunkohdalla on. Käytätkin näiden tulkintojen jälkeen varsin paljon palstamillimetrejä varoittamaan vastahakoisia ihmisiä, jotka ajattelevat näistä asioista toisella tavalla, mikä on yleistä vahvan taustayhteisön vaikutuspiirissä.

Raamatun lukeminen on helppoa, jos se luetaan täysin taustayhteisön sanelemalla tavalla. Raamattu on helppo myös silloin, kun jokainen kohta tulkitaan itselle mieleisellä tavalla. Vaikein Raamattu on silloin, kun sitä pyritään lukemaan kokonaisuutena ymmärtäen. En väitä, että itse onnistun siinä, mutta se on tavoitteeni, ja siltä pohjalta olen vastaukseni kirjoittanut.

Hei Anniina!

Avioliitto ja seksi ovat erillisiä asioita, jotka kuuluvat yhteen. Silti avioliitto ei luo seksiä eikä seksi avioliittoa. Raamatun opetuksen mukaan ne täytyy siis ihmisen valintojen avulla pitää yhdessä.

Seksuaalisuus kuuluu luomiskertomuksen sanaan yhdeksi lihaksi tulemisesta. Paavali varoittaa haureudestaan kuuluisan Korinton kaupungin seurakuntalaisia: "Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne ovat Kristuksen ruumiin jäseniä? Ryhtyisinkö siis tekemään Kristuksen jäsenistä porton jäseniä? En ikinä! Ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, on samaa ruumista hänen kanssaan? Onhan sanottu: "Nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." (1. Kor. 6:15-16) Paavali siis sanoi, että tässä toteutuu yhdeksi lihaksi tuleminen, mutta ei se sitoutuminen, jota luomiskertomuksessa kuvataan sanoilla "liittyy vaimoonsa".

Toisaalta avioliitto voi itsessään olla seksitön, jolloin tapahtuu liittyminen mutta ei yhdeksi lihaksi tuleminen. Tätä problematiikkaa Raamatussa käsitellään aika vähän, mutta samaisessa Korinttolaiskirjeessä on siitäkin ohje annettu: "Mies täyttäköön aviovelvollisuutensa vaimoaan kohtaan, samoin vaimo miestään kohtaan." (1. Kor. 7:3)

Suoraviivaisesti ja pelkistetysti sanottuna hyvin monet Nettipapille esitetyt kysymykset parisuhteen kipuiluista liittyvät siihen, että avioliitto ja seksuaalisuus on erotettu toisistaan. Seksuaalisuudella on tapana toimia nopeammin kuin sitoutumisella. Se mahdollistaa ajautumisen tilanteeseen, jossa ei ole enää tarjolla puhtaalta pöydältä tehtäviä ratkaisuja. Joskus ei ole tarjolla edes ehdottomasti parasta vaihtoehtoa. Silloin täytyy valita toimintamalli, jonka kanssa parhaiten voi elää.

Vanhan testamentin juutalaisen lainsäädännön aikana ei ollut teoriassa mahdollista syntyä vaikeita valintatilanteita seksuaalisuuden historian vuoksi. Haureudesta eli esiaviollisista suhteista oli näet juutalaisessa laissa määrätty kuolemantuomio. Tätä lakia ei ainakaan enää Jeesuksen aikana noudatettu. Myös Jeesus itse armahti aviorikoksesta syytetyn naisen: "En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä." (Joh. 8:11)

Kipeäksi kysymykseksi siis jää se, millä tavoin voisi noudattaa tuota Jeesuksen käskyä, että tehtyjen virheiden jälkeen valitsisi synnittömän toimintatavan tai että voisi valita ainakin vähiten väärän toimintamallin. Jeesuksen toiminnasta ja opetuksista johtuen tiukin raja on aina vedetty viralliseen avioliittoon, sen rikkomiseen ja uudelleen avioitumiseen. Avosuhteet tai esiaviolliset suhteet eivät luo avioliittoa, joten ne ovat jääneet tiukimpien rajanvetojen ulkopuolelle. Siksi esiaviollisten suhteiden kohdalla ei voida soveltaa edes ankarimpia Jeesuksen sanoja siten, että ne estäisivät jonkun toisen kanssa avioitumisen. Kipeitä kysymyksiä se ei tietenkään poista.