Hei Miia,

Kirjoituksesi ei suoranaisesti sisältänyt kysymystä, vaan se oli luonteeltaan mielipidekirjoitus. Annan sen kuitenkin jäädä tähän, koska siinä on pari näkökulmaa, joita haluan kommentoida.

Keskeisimpänä esiin nousee sama seikka, joka ilmenee monissa viestiketjun aikaisemmissakin viesteissä. Kysymys eläinten taivaaseen pääsemisestä on luonnollisestikin hyvin vahvasti tunteita herättävä asia. Monelle ajatus siitä, että oma lemmikki ei olisi taivaassa, on mahdoton hyväksyä. Tämä tunne saa aikaan tarpeen selittää Raamattua siten, että se ratkaisisi tämän ongelman.

Painotan, että edelleenkään en voi sanoa mitään Raamatun valossa siitä, onko eläimillä ikuinen sielu vai ei. Mutta tunteita herättävän aiheen äärellä haluan myös hyvin vahvasti varjella oikeaa Raamatun selittämistä. Oma tahto tai tunne ei saa määritellä sitä, miten Raamattua luetaan. Jumalan Sanan on määrä muuttaa ihmistä - ei päinvastoin. Tämä näkökulma nousi vahvimmin mieleen viestiäsi lukiessani.

On todella merkittävä pointti, että vaikka Jumala antoi eläimet ihmisen valtaan, ja antoi esim ihmisen nimetä eläimet, niin paratiisin lähtöasetus oli kuitenkin se, että kukaan ei syönyt lihaa.

Pitää paikkansa, että paratiisin asetelmassa ihmisille annettiin ravinnoksi kasvit.

Jumala sanoi vielä: "Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne. Ja villieläimille ja taivaan linnuille ja kaikelle, mikä maan päällä elää ja liikkuu, minä annan ravinnoksi vihreät kasvit." Niin tapahtui. (1. Moos. 1:29-30)

Ihminen sai ravinnoksi kasvit ja hedelmät. Eläimet saivat ravinnoksi vain vihreät kasvit. Tämä oli paratiisin lähtöasetelma. Koska ihminen on karkotettu paratiisista, ei lähtöasetelmaan saa vedota niissä tilanteissa, jossa Jumala itse on antanut käskyynsä päivityksen syntiinlangennen maailman todellisuutta koskien:

Teidän ravintonanne olkoot kaikki olennot, jotka elävät ja liikkuvat. Ne kaikki minä annan nyt teille, niin kuin annoin teille vihreät kasvit. (1. Moos. 9:3)

Jos me eläisimme paratiisissa, niin silloin voisimme vedota vain paratiisissa annettuihin käskyihin. Syntiinlangenneessa maailmassa vallitsevat joiltain osin täysin eri lainalaisuudet. Jos Jumala on antanut yhden käskyn paratiisiin ja päivittänyt sitä syntiinlangenneeseen maailmaan, on käskyn päivitys otettava vakavasti.

Se mikä on jäänyt täällä kokonaan huomiotta, on se, että koko vanhan liiton eläinten uhraaminen perustui siihen, että synnit voitiin hyvittää vain viattoman sielun verellä.

Ei se ole jäänyt huomiotta. Eläinten veri näet ei ole koskaan riittänyt poistamaan syntejä.

Ensinnäkään eläimiä ei voida sanoa viattomiksi syntien sovittamisen näkökulmasta. Eläimet eivät itse rikkoneet annettua käskyä, mutta ihmisen johdosta koko luomakunta on langennut luomakunta. Eläintenkään maailma ei ole kuolematon eikä se ole rauhanomaista ruohoniityllä makaamista. Jos ainoastaan ihmiskunta olisi langennut, niin muu luomakunta näyttäisi silloin edelleen paratiisilta.

Lisäksi, vaikka eläimet olisivat viattomia, ne eivät olisi ihmisiä. Ihmisen syntien sovitukseksi ei riitä eläin. Siihen tarvitaan toinen ihminen. Eläinuhrien voima on siinä vertauskuvallisuudessa, että ne viittaavat Jeesukseen. Heprealaiskirje selittää tämän hyvin perusteellisesti.

Vaikka lain määräämät uhrit toistetaan vuodesta vuoteen, laki ei ikinä pysty tekemään pysyvästi täydellisiksi niitä, jotka astuvat Jumalan eteen. Muutoinhan uhraaminen olisi lopetettu. Jos ne, jotka ottavat osaa jumalanpalvelukseen, olisivat jo kerran tulleet puhdistetuiksi, heillä ei olisi enää mitään syntejä tunnollaan. Mutta uhrit päinvastoin muistuttavat synneistä joka vuosi. Mahdotontahan on, että härkien ja pukkien veri poistaisi synnit. ... Jokainen pappi seisoo joka päivä toimittamassa jumalanpalvelusta ja uhraa kerran toisensa jälkeen samat uhrit, jotka eivät milloinkaan voi poistaa syntejä. (Hepr. 10:1-4, 11)

Tämä on toki vain spekulaatiota, mutta olisiko eläinten viattomilla sieluilla ollut mahdollista pestä ihmisten sieluja synneistä puhtaiksi, jos ne eivät olisi arvollisesti samaa laatua?

Nimenomaan niillä ei pystytty pesemään ihmisten sieluja puhtaaksi, koska ne eivät olleet arvollisesti samaa laatua. Eläinuhrit muistuttivat säännöllisesti synneistä ja jatkuvasta anteeksiannon tarpeesta. Niissä itsessään ei ollut voimaa pelastaa ihmistä. Mutta koska ne viittasivat Jeesuksen tulevaan uhriin, ne riittivät anteeksiannon välineeksi. Tämä seuraava jae on aika upea tiivistelmä siitä, kuinka eläinuhrien voima perustui Jeesuksen uhriin:

Sitä varten Kristus on tullut uuden liiton välittäjäksi, että hänen kuolemansa vapauttaisi kaikki ensimmäisen liiton aikana tapahtuneista rikkomuksista ja että kutsutut niin saisivat heille luvatun iankaikkisen perinnön. (Hepr. 9:15)

Lopuksi on vielä tuhatvuotinen valtakunta ennen viimeistä tuomiota, missä Jeesus hallitsee yhdessä seurakuntansa kanssa ennallistuneessa tilassa. Eli palaamme tuhanneksi vuodeksi paratiisin asetelmaan, missä edelläkin mainitussa Raamatun kohdassa karhu ja lehmä käy samalla niityllä, eikä kenenkään verta vuodateta.

Tämä on ongelmallinen perustelu siksi, että tuhatvuotinen valtakunta on itsessään erittäin kiistanalainen teoria. Raamattunsa vakavasti ottavien teologien mielipiteet jakautuvat moneen suuntaan siitä, mitä tarkoittaa se Ilmestyskirjan jae, joka on ainoa kohta, jossa mainitaan tuhatvuotinen valtakunta. Vanhan testamentin profeettakirjojen kielikuvat yhdistetään joissain teorioissa tähän jakeeseen, niin kuin sinä teet. Ja yhtä paljon on näkemyksiä siitä, että ne eivät kuulu samaan asiayhteyteen.

Tämän vuoksi meillä on lupa tutkia ja pohtia sitä, mitä nuo vertauskuvalliset sanat tarkoittavat. Ja yhtä lailla meillä on lupa spekuloida sillä, mitä tapahtuu eläimille, kun ne kuolevat. Näistä kummastakaan meillä ei kuitenkaan ole mitään konkreettista sanottavaa Raamatun perusteella. Raamattua kuuluu lukea siten, että selvien kohtien avulla pyritään saamaan valoa epäselviin kohtiin. Siksi epäselvällä tuhatvuotisen valtakunnan teorialla ei saa perustella epäselvää eläinten iäisyyskohtalon kysymystä.


Toivon, ettei kirjoitukseni kuulosta liian napakalta. Niin kuin alussa sanoin, aihepiiri näyttää herättävän ihmisissä valtavasti tunteita. Elämme aikaa, jolloin tunne on noussut hyvin merkittävään rooliin. Yhteiskunnassa korostetaan hyvin monissa eri yhteyksissä tunteiden huomioimista. Itsessään asia on erinomainen, mutta joissain tilanteissa se on saanut jo liian ylikorostuneen roolin. Tunne ei saa muodostua auktoriteetiksi yli viisauden ja ymmärryksen. Raamatuntulkinnan tapauksissa tunne ei saa muodostua jumalaksi, joka ohjaa myös raamatuntulkintaa. Eläinten taivaaseen pääsemisen kysymyksessä emme tiedä varmaksi, joten Raamatun sanoma aiheesta ei automaattisesti tarjoa meille ikävää vastausta. Mutta se jättää epätietoisuuteen, johon on suostuttava, eikä Raamattua saa siksi kääntää väkisin puolustamaan itselle mieluisaa näkemystä.

Hei Eveliina,

En ole ihan varma, saanko kiinni kysymyksestäsi. Ymmärsin sen tietyllä tavalla, ja sen ymmärrykseni mukaan sinun pohdintasi sisältää loogisen ongelman. Tuumit, että jos joku ei-uskova sanoo: "ihmiset ovat eläimistä pahimpia", tarkoittaako hän, etteivät ihmisetkään pääse taivaaseen. Minun mielestäni ihminen, joka ei usko, ei usko myöskään siihen, että olisi mitään taivasta. Siksi tuo mainitsemasi lause ei ole kannanotto millään tavalla siihen, ketkä pääsevät taivaaseen.

Toivon, ettet ota tällaisista pohdinnoista itsellesi liian suurta ongelmaa. Ei ole mitään syytä ryhtyä väittelemään ei-uskovan kanssa sellaisista asioista, joihin Raamattu ei vastaa yksiselitteisesti.

Hei Em!

En tiedä, mihin viesteihin tai kirjoittajiin viittaat, vai puhutko minun vastauksistani, mutta mielestäni täällä on hyvää pohdintaa siitä, mitä Raamatussa sanotaan eläinten taivaaseen pääsemisestä. Ehkä en näe vastakkainasettelua niin selvästi kuin sinä. Olen kyllä poistanut aikanaan muutaman viestin, jotka eivät enää tuoneet aiheeseen mitään uutta, ja joiden sisältö oli liioitellusti sanottuna: "Minä haluan, että lemmikkini pääsee taivaaseen, joten kyllä se pääsee."

Aihepiiri herättää paljon tunteita, ja tavallaan heijastaa jotain länsimaisesta yhteiskunnasta, jossa elämme. Kun klikkaa Nettipapin palstan otsikkoluettelon yläpalkista kohtaa "lukukerrat" kahdesti, järjestyvät aiheet lukukertojen mukaiseen järjestykseen suurimmasta alkaen. Tulos on varsin mielenkiintoinen. (Ainakin tällä hetkellä, ennen kuin tilastot elävät.) Neljästä suosituimmasta aiheesta kolme käsittelee seksuaalisuutta. Neljäs kärkijoukkoon yltävä aihe on tämä eläinten taivaaseen pääsemistä koskeva. Suuria hengellisiä ja opillisia kysymyksiä on varmasti monilla, mutta päänvaivaa aiheuttavat eniten ne, jotka 1. eettisinä kysymyksinä linkittyvät omaan elämään tai 2. ovat tiedon rajapinnalla. Seksuaalisuus kuuluu ensimmäiseen ryhmään, eläinten taivaaseen pääseminen toiseen.

Raamatussa  ei sanota missään kohtaan etteivät eläimet pääsi taivaaseen joten on mielestäni tyhmää kertoa täälä suoraan etteivät eläimet tietenkään pääse taivaaseen. Ei myöskään sanota suoraan että eläimet pääsisivät taivaaseen joten kysymys on jokaisen oma tulkinta.

Kaikkineen Raamatun jumalalliseen viisauteen kuuluu se, että harvoin sitä ei voidaan lukea ulkoapäin sanelevana lakikirjana tai kytkentäkaaviona, joka puhuttelee vääjäämättä kaikkia kaikissa tilanteissa. Joitain asioita Jumala kuiskaa niin, että vastausta on kuulosteltava herkällä korvalla. Vastauksia löytää se, joka niitä aidosti kyselee. Joistain asioista ei puhuta suoraan, mutta silti se ei tarkoita, etteikö niitä voisi pohtia, ja jopa löytää vastauksia tutkimalla. Mitä vähemmän suoraa tietoa löytyy Raamatusta, sitä varovaisempi pitää olla, ettei rintaäänellä julista oikeita vastauksia. Viestiketjun aikaisemmissa viesteissä olen ottanut esille monia raamatunkohtia, joiden äärellä pohdintaan on aineksia.

Hei Liubov!

Olet varmaan tutkaillut jo tämän viestiketjun aikaisempia viestejä ja huomannut, että edustan itsekin sitä näkemystä, ettei Raamatun perusteella voida luvata eläinten pääsevän taivaaseen. Pikemminkin Raamattu näyttää tekevän tässä kysymyksessä eron ihmisen ja eläimen sielun välillä.

Eläinrakkaiden ihmisten on hyvin luonnollista ajatella, että heille tärkeä lemmikki olisi ikuinen. Siksi on syntynyt kansanomaisia ilmauksia, kuten "meidän Musti on nyt koirien taivaassa". Tuo sateenkaarisilta oli minulle uusi näkemys, mutta edustaa perusperiaatteiltaan ihan samaa ajattelua, jolle ei saada tukea Raamatusta.

Ei ole olemassa mitään yhtä oikeaa tapaa toimia, jos ihminen uskoo, että oma lemmikki on taivaassa. Useimmiten minä en itse ainakaan sanoisi yhtään mitään. Ei-uskovan ihmisen elämää ei ohjaa suuntaan eikä toiseen väittely siitä, mikä on lemmikin ikuisuuskohtalo. Eikä sillä todennäköisesti ole uskovan ihmisen elämässäkään suurta merkitystä.

En siis kehota mihinkään rynnistykseen ja poikkeavien näkemysten korjailuun tässä asiassa. Eläinten taivaspaikkoihin liittyvät keskustelut ovat kristinuskossa hyvin ulkokehän asioita. Tällaisissa raamattutietoa käsittelevissä pohdinnoissa lienee paras paikka jutella niistä. Paavalin Titukselle antama ohje sopii suuntaviitaksi tähän yhteyteen:

     Vältä typeriä väittelyitä, sukuluetteloita sekä lakia
     koskevia riitoja ja kiistoja, sillä ne ovat hyödyttömiä
     ja turhia. (Tit. 3:9)

Hei vaan Ezco!

Pitää täysin paikkansa. Saarnaaja pohdiskelevaan ja runolliseen tyyliinsä miettii, mitkä ovat ihmisen tietämisen rajat. Siksi on tärkeää lukea koko kokonaisuus. Siitä käy ilmi, että Saarnaajalla ei ole tarkoitus ottaa kantaa ikuiseen kohtaloon. Edeltävät pari jaetta kuuluvat:

     Sillä ihmisten ja eläinten kohtalo on yhtäläinen:
     samalla tavoin kuolevat molemmat, yhtäläinen
     henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole etusijaa eläimiin
     nähden, kaikki on turhuutta. Kaikki menee samaan
     paikkaan: kaikki on tullut tomusta ja kaikki palaa
     tomuun. (Saarn. 3:19-20)

Tämän elämän näkökulmasta ihmisen ja eläimen kohtalo on täysin samanlainen: syntymä - elämä - kuolema. Mitä tarkalleen hengelle sen jälkeen tapahtuu, sitä ei tiedä kukaan. Eihän edes Uuden testamentin ikuisen elämän lupausten valossa voida sanoa tarkkaa kuvaa siitä, miten ihmisen henki tarkalleen käyttäytyy hänen kuoltuaan.

Raamattu Kansalle -käännöksessä on jopa vanhan kirkkoraamatun käännöksestä poikkeava suomennos, joka antaa mielenkiintoisen näkökulman. Ilmeisesti nuo sidesanat voidaan kääntää monella tapaa:

     Kuka tuntee ihmisen hengen, joka kohoaa ylös,
     ja eläimen hengen, joka vajoaa alas maahan?
     (Saarn. 3:21 - Raamattu Kansalle 2014)

Minulla ei ole kapasiteettia sanoa, mikä käännös on kirjaimellisin. Mutta näiden kahden käännöksen erilainen käännöstulkinta mielestäni vahvistaa sitä viestiä, että jakeiden tärkein pointti on korostaa ihmisen tietämisen rajoja. Tarkoitus ei ole kertoa, mikä on ihmisen ja mikä eläimen ikuisuuskohtalo. Sen selvittämiseksi on luettava muita asiaan viittaavia kohtia. Niitä olen käsitellyt tämän viestiketjun aikaisemmissa viesteissä.

Hei Tiina!

Moni käsittelemäsi asia on jo tässä viestiketjussa ollut esillä. Poimin vain pari kohtaa, jotka ovat uudenlaisia näkökulmia, ja kirjoittelen melko tiiviisti.

Olen varma siitä, että Jumala aikoo pelastaa eläimetkin. Jumalahan on hyvä. Minä haluan ainakin taivaassa touhuta eläinten kanssa, enkä usko että Jumala olisi niin ilkeä, ettei antaisi ihmisille sitä iloa eläimistä taivaassa kuin mitä täällä maanpäälläkin voi kokea.

Olemmeko ymmärtäneet tämän väärin? Eikö tämä kerrokaan taivaasta? Mistä tämä sitten kertoo?
Jes 11: 6-9
Silloin susi kulkee karitsan kanssa ja pantteri laskeutuu levolle vohlan viereen, vasikka ja leijonanpentu syövät yhdessä ja pikkupoika on niiden paimenena. Lehmä ja emokarhu käyvät yhdessä laitumella, yhdessä laskeutuvat levolle niiden vasikat ja pennut, ja leijona syö heinää kuin härkä. Imeväinen leikkii kyyn kolon äärellä, vastikään vieroitettu lapsi kurottaa kättään kohti myrkkykäärmeen luolaa. Kukaan ei tuota pahaa, ei tuota turmiota minun pyhällä vuorellani, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta niin kuin meri vettä tulvillaan.

Minun raamatunselitysteosteni mukaan tuo kohta kuvaa taivasta. Mutta taivaasta sanotaan myös, että maailman loppuessa luodaan uudet taivaat ja uusi maa. Pääsevätkö eläimet taivaaseen -kysymyksen tematiikka koskeekin juuri sitä, että onko taivaassa juuri niitä eläinyksilöitä, joita täällä maan päällä. Eli onko taivaassa se itselle rakas lemmikki.

Raamattu puhuu luomiskertomuksessa siitä, että ihminen luotiin Jumalan kuvaksi ja ihmiseen puhallettiin elämän henki. Raamatussa puhutaan sielusta elämän voimana, mutta luomiskertomuksen yhteydessä ihmisen sielu mainitaan minun ymmärrykseni mukaan hyvin erilaisessa sävyssä:

     Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen
     ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen.
     Näin ihmisestä tuli elävä olento. (1. Moos. 2:7 KR92)

     Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen
     ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen,
     ja niin ihmisestä tuli elävä sielu. (1. Moos. 2:7 KR38)

En väitä, että tämän kohdan valossa automaattisesti ihminen ja eläin erottuvat sieluiltaan. Mutta muualla Raamattu kyllä erottelee aina ihmisen ja eläimen toisistaan. Myös sielultaan näistä puhutaan eri kasteissa:

     Mutta teidän oman verenne minä kostan; jokaiselle eläimelle minä sen kostan,
     ja myöskin ihmisille minä kostan ihmisen sielun, toiselle toisen sielun.
     (1. Moos. 9:5 KR38)

     Kuka tietää, kohoaako ihmisen henki ylös
     ja vajoaako eläinten henki alas maahan? (Saarn. 3:21)

Tarkoitan siis sitä, että Raamattu tekee eron siitä, milloin puhutaan ihmisestä ja milloin eläimestä. Ja oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että Jumala luo taivasta varten eri eläimet kuin ne, jotka ovat täällä eläneet. Mutta tälle en voi antaa mitään rautaista perustelua, vaan kyseessä on tässä ketjussa olevien raamatunkohtien pohjalta noussut oma tuntuma.

Vielä jäin pohtimaan tätä taivasasiaa. Maailman lopussa pahat erotetaan vanhurskaista ja vain "hyvät" pääsevät taivaaseen. Jos eläimet eivät pääsisi, niin edustaako eläimet tällä logiikalla pahuutta? Jolloin eläinten läsnäolo taivaassa saastuttaisi paikan. Itse en ole kohdannut pahaa eläintä. Ehkö vain näe sitä pahuutta sieltä sisältä??

Hyvää kyselyä itsessään, mutta toisaalta on tärkeä muistaa, ettei kukaan ihminen pääse taivaaseen hyvyytensä ansiosta, vaan turvautumalla Jeesuksen ristinkuolemaan.

Eikös ihmiset aiheuta paljon enemmän pahaa kuin eläimet? Miksi Jumala silti pitäisi eläimiä niin pahana??

En osaa sanoa Jumalan ajattelua tässä asiassa. Edellä juuri lainasin raamatunkohtaa, jossa Jumala sanoi vaativansa tilille jokaisen eläimen, joka vuodattaa ihmisen veren. Jotta kyllä tässä jonkinlaista hyvyys-pahuus -asetelmaakin pystyy rakentamaan.

Kysy sinä eläimiltä, ne kertovat sen sinulle, kysy taivaan linnuilta, ne sen sinulle ilmoittavat. Katso maata, se on valmis opettamaan, meren kalatkin sen sinulle kertovat. Kaikki ne tietävät tämän: Herra itse on kaiken tehnyt, hän, jonka kädessä on kaikki mikä elää, jokaisen ihmisen henki.
Job 12: 7-10

Mielestäni tämä ei kerro mitään erityistä Jumalan suhteesta eläimiin. Pikemminkin se kertoo siitä, miten Jumalan luomakunnassa kaikella on paikkansa, ja luomakuntaa tarkkailemalla ihminen voi myös oppia jotain Jumalan suuruudesta. Samankaltainen on mm. sananlasku:

     Mene, laiskuri, muurahaisen luo, katso sen aherrusta ja ota opiksesi.
     Ei sillä ole ketään käskijää, ei herraa eikä hallitsijaa, ja silti se kerää
     kesällä ruokansa ja täyttää varastonsa korjuun aikaan. (Sananl. 6:6-8)

Tällaisia ajatuksia tällä erää. Toivottavasti pohdinnoistani on apua.

Vielä jäin pohtimaan tätä taivasasiaa. Maailman lopussa pahat erotetaan vanhurskaista ja vain "hyvät" pääsevät taivaaseen. Jos eläimet eivät pääsisi, niin edustaako eläimet tällä logiikalla pahuutta? Jolloin eläinten läsnäolo taivaassa saastuttaisi paikan. Itse en ole kohdannut pahaa eläintä. Ehkö vain näe sitä pahuutta sieltä sisältä?? Eikös ihmiset aiheuta paljon enemmän pahaa kuin eläimet? Miksi Jumala silti pitäisi eläimiä niin pahana??

Mikä on sielu? Olen aina ajatellut että sieluni on tämä personani joka tuntee, ajattelee jne. Samanlaisen persoonan löydän eläimistäni, kaikki ovat erilaisia. Miksi se ei ole sielu eläimellä? Mikä siellä eläimen sisällä on, jos se ei ole sielu?


Mitäs tämä raamatunkohta mielestäsi tarkoittaa? Mitä tämä sinusta kertoo Jumalan suhteesta eläimiin?

Kysy sinä eläimiltä, ne kertovat sen sinulle, kysy taivaan linnuilta, ne sen sinulle ilmoittavat. Katso maata, se on valmis opettamaan, meren kalatkin sen sinulle kertovat. Kaikki ne tietävät tämän: Herra itse on kaiken tehnyt, hän, jonka kädessä on kaikki mikä elää, jokaisen ihmisen henki.
Job 12: 7-10

Moi Kari!

Kiitos tarkennuksesta! Edellisessä viestissä kirjoitit niin tiiviisti, että pointin olisi voinut ymmärtää kahdella tavalla. Tämä mitä nyt sanoit, oli toinen. Ja minä taisin vastata ainakin osittain siihen toiseen tapaan, eli siihen, miten eläimet olisivat jollain astraalitasolla taivaassa.

Itse mietin lemmikkieläinten hautausmaan ohi kävellessäni samaa kuin sinä. Jos minulla olisi lemmikki ja se kuolisi, vierastaisin ajatusta ristin laittamisesta sen haudalle. Toki suurimmalle osalle ihmisistä risti on vain tunnus ilman suurempaa merkitystä, joten en sinänsä tuomitse kenenkään toimintamallia tässä asiassa. Vaikka olen toistuvasti tässä aiheessa painottanut sitä, ettei Raamattu sano tarkasti eläinten kohtalosta, niin itse Raamatun pohjalta pidän henkilökohtaisesti selvyytenä, että eläinten ylösnousemusta ei ole olemassa samalla tavalla kuin ihmisten.

Kiitos mieltä lämmittävästä palautteesta! Siunausta sinullekin!