Sanotaan, että jokainen Jeesuksen jälkeinen sukupolvi on löytänyt oman aikakautensa Ilmestyskirjasta. Ja näin kuuluukin olla.

Teologisessa tiedekunnassa törmäsin termiin "uskonnon äidinkieli".

Tarkoitin, että anteeksiantamuksen ja armon sanomasta seuraa minun mielestäni loogisesti ilon ja vapauden tunne, joka luo ympärilleen hyvää.

    Jotkut tosin julistavat Kristusta vain kateudesta ja riidanhalusta, mutta toiset
     vilpittömin mielin. ... Nuo toiset taas julistavat Kristusta juonittelunhalusta,
     epäpuhtain mielin, ja uskovat näin tuottavansa minulle murhetta täällä
     vankeudessani. (Fil. 1:15, 17)

Samoin on ihan varmasti vilpittömiä muslimeja ja vilpittömiä ateisteja.

Mutta rohkenen väittää, että on myös sellaisia, jotka eivät ole uskaltaneet miettiä loppuun asti Kristuksesta julistettua evankeliumia. Jotkut kiivaat ateistitkin voivat kiivaudellaan peittää epävarmuuttaan omasta vakaumuksestaan. Sellaisista ihmisistä minä sanoisin, että he eivät ole vilpittömiä.

Millaiset asiat sinun mielestäsi olisivat todisteita, jotka olisivat niin riittäviä, että usko ei olisi sinulle epärehellistä?

Moi, Heppu!

Olen pahoillani, mutta minun on välillä kovin vaikea suhtautua sinun kysymyksiisi. Vastasin juuri toisessa ketjussa oikein hienoon ja rehelliseen pohdintaasi. Nyt tuntuu - anteeksi vain tämä raju sanamuoto - että tahallasi heität jotain esiteini-tyylisiä lausahduksia sotkemaan pakkaa. En ymmärrä, miten sinun on ollut koko tämän ketjun ajan niin vaikea sulattaa sitä, että yritän koko ajan puhua kurittamisesta ihan eri merkityksessä kuin lapsen pahoinpitely. Nyt otit käyttöön vielä uuden raflaavan termin: kiduttaminen.

Vielä kerran toistan sen, että kurituksella tarkoitan aitoa vanhempien rakkautta, jolla he pyrkivät pienimpään pahaan lapsen kannalta. Sinä pidät sitä kidutuksena ja pahoinpitelynä. Sinulla on oikeus mielipiteeseen, mutta en pidä järkevänä, että siltä pohjalta enää kovin kauaa intetään. Meillä on näkemysero, ja se pitänee vain jossain vaiheessa sulattaa.

Olet pyytänyt ketjussa aiemmin tarkkoja ikärajoja. Toivottavasti et innostu pyytämään seuraavaksi tarkkaa listausta menetelmistä, jotka mielestäni ovat kurinpitoa ja mitkä pahoinpitelyä ja mitkä kidutusta. Kasvatuksessa ei ole mitään matemaattisia metodeja. Jokainen perhe, jokainen vanhempi ja jokainen lapsi ovat erilaisia. Voidaan puhua yleisistä periaatteista ja antaa sillä tasolla kasvatusvinkkejä. Merkitystä on kuitenkin vain sillä, että vanhempi oikeasti haluaa lapsen parasta. Siihen minä olen kannustamassa. En kiduttamiseen, pahoinpitelemiseen, lain rikkomiseen tai mihinkään muuhun vastaavaan.

Asiakaspalvelutyössä pitäisi lähteä aina siitä ”asiakas on aina oikeassa” –asenteesta. Nyt en ihan siihen pystynyt. Pahoittelen, jos koet vastaukseni kovin hyökkäävänä.