Minä en pysty uskomaan kristinuskon opetuksia. Kun kristinuskon ydinkysymyksiä miettii, ne tuntuvat järjettömiltä ja jopa moraalisesti arveluttavilta. En silti kuvittele olevani mitenkään erityisen hyvä ihminen tai muuta sellaista juttua, joista jotkut uskovat ei-uskovia moittivat. En vaan pysty uskomaan.

Minulle uskominen ei ole mitään sellaista jonka pystyisi päättämään, tyyliin uskonpa nyt ennen aamiaista kuusi mahdotonta asiaa...  Ei. Uskominen tapahtuu, kun on olemassa riittävät perustelut uskomiselle. Niin, se vain tapahtuu.

No, nämä nyt oli vain eikkarin mietteitä. Sanoohan Raamattukin "Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima." ja  "Mieletön se, joka ajattelee:
Ei Jumalaa ole. Turmeltuneita ovat ne, jotka näin ajattelevat. Kukaan heistä ei tee hyvää."


EDIT: Viesti jaettu omaksi aiheekseen otsikon Milloin olen uskossa? alta. Marko