Moi apua!

Hätähuutosi ei tainnut saada vastakaikua ennen kuin esitelmäsi oli jo käsillä. Toivottavasti vastauksestani on silti apua.

Usko ei ole vain jokin opillinen lähestymiskulma elämään. Uskon on tarkoitus olla läpileikkaus koko elämästä, josta eri osa-alueita ei voi erotella. Hengellinen elämä on tavallista elämää, ja kristityn tavallinen elämä on hengellistä elämää. Siksi eettisiä kysymyksiä ei voi irrottaa vain opillisiksi tai vain "maallista elämää" koskeviksi. Esittämäsi kysymykset ovat juurikin sellaisia, että niitä ei voi käsitellä vain uskonnollisina asioina.

Raamattu antaa suuntaviittoja kaikkiin mainitsemiisi yksityiskohtiin. Poimin niitä tähän esille, mutten perustelen kovinkaan pitkästi, koska mielestäni ne ovat varsin hyvin yleisen moraalitajun mukaisia. Eli "uskonnollinen" ja  "maallinen" näkökulma ovat samat.

Mulla ois tekeillä etiikan esitelmä aiheesta lapsen median käyttö.

Kasvatuksen suhteen Raamattu antaa hyvin samanlaiset ohjeet kuin kuka tahansa ammattikasvattaja: esimerkillä ja viisaasti on ohjattava oikeaan suuntaan. Myös median käytössä.

     Ohjaa lapsi heti oikealle tielle,
     niin hän vanhanakaan ei siltä poikkea.
     (Sananl. 22:6)

Eipä taida olla sellaisia tutkimustuloksia, joissa on tultu johtopäätöksiin, että lapsen on hyvä olla enemmän netissä tai television ääressä kuin vanhempiensa seurassa tai muiden lasten kanssa leikkimässä. Pienestä pitäen opitut mallit tuppaavat jäämään hyvin muistiin.

Esim. onko porno netissä uskonnollisesti oikein

Nykyään on mahdollista löytää ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, että pornon katsominen on ihmiselle hyväksi. Mutta tuskin kukaan väittää, että lapselle tai murrosikäiselle se olisi terveellistä ja kehittävää. Eli tässäkin asiassa ihan tavallinen maalaisjärki ja Raamatun etiikka lyövät kättä:

     Teille on opetettu tämä käsky: "Älä tee aviorikosta."
     Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin,
     että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt
     aviorikoksen hänen kanssaan. Jos oikea silmäsi viettelee sinua,
     repäise se irti ja heitä pois. Onhan sinulle parempi,
     että menetät vain yhden osan ruumiistasi, kuin että
     koko ruumiisi joutuu helvettiin. (Matt. 5:27-29)

kaikkea mikä liittyy siihen että lapsilla on lisääntynyt median käyttö ja kun he sitä käyttävät.

Lapsille ja nuorille on hyvä jo varhain opettaa se, mitä valintoja median ja netin äärellä saa ja pitää tehdä. Netti tarjoaa hyvin helposti saataville kaiken. On valtavasti hyvää tietoa, paljon kaunista ja paljon viihdyttävää. On helppo pitää yllä sosiaalisia suhteita. Toisaalta muutamalla klikkauksella voi katsoa järjetöntä saastaa aidoista kidutuksista raakaan pornoon. Lisäksi tarvitaan valtavan suurta medianlukutaitoa. Netin lisäksi jopa lehdistö on alkanut tuottaa todellisten uutisten lisäksi sellaisia sensaatiouutisia, kohuväitteitä ja mielipiteitä, joista ei ole käytännössä mitään mahdollisuutta sanoa, mikä väitteistä on totta.

Kasvattajan näkökulmasta tilanne on muuttunut paljon hallitsemattomammaksi kuin sukupolvi sitten. Älypuhelimen omistava varhaisteini joutuu itse kantamaan vastuun sellaisista valinnoista, joihin aikaisemmilla sukupolvilla ei ole edes ollut mahdollisuutta. Mielenkiinto ja nautinnonhalu ohittavat usein terveen järjen ja ihanteet. Lapsi ja nuori (ja liian moni aikuinenkin) luulee hallitsevansa itsensä paremmin kuin oikeasti hallitseekaan.

     Älkää mukautuko tämän maailman menoon,
     vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne,
     niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto,
     mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.
     Sen armon perusteella, joka minulle on annettu,
     sanon teille jokaiselle: älkää ajatelko itsestänne liikoja,
     enempää kuin on aihetta ajatella, vaan pitäkää
     ajatuksenne kohtuuden rajoissa, kukin sen uskon
     määrän mukaan, jonka Jumala on hänelle antanut.
     (Room. 12:2-3)

Kristityn on osattava tehdä tiliä elämästään ja valinnoistaan Jumalan edessä, ja kysyttävä, onko oma median käyttö viisasta, elämän kokonaisuuteen sopivaa ja Jumalalle kunniaksi.

     Lopuksi, veljet, ajatelkaa kaikkea mikä on totta,
     mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta,
     rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja
     ansaitsee kiitoksen. (Fil. 4:8 )

Tällaiset linjavalinnat voivat olla joskus hyvin vaikeita. Minulla on ystävä, joka on ollut tietoteknisen kehityksen kärjessä ensimmäisistä kotitietokoneista alkaen. Hän totesi jo pari vuosikymmentä sitten, että virtuaalitodellisuus on tulevaisuuden huume. Joskus on mahdollista laatia virtuaalimaailma, joka on yhtä todellinen kuin tämä elämä, jota elämme, mutta jossa ei ole niitä ikäviä puolia, joita on tavallisessa elämässä.

Emme elä tieteiselokuvien virtuaalimaailmassa, mutta kun nuorisotyössä katselen käsiin kiinni kasvaneita kännyköitä, on myönnettävä jotakin tuosta ennustuksesta jo toteutuneen. Yllä mainitsemieni eettisten valintakysymysten ohi menee vielä paljon salakavalampi ongelma: Hallitseeko media minua vai hallitsenko minä mediaa? Käytännössä 99% ihmisistä vastaa tähän kysymykseen olevansa itse niskan päällä, mutta asiaa on hyvä miettiä vielä toisenkin kerran.

     "Kaikki on minulle luvallista"
     - mutta kaikki ei ole hyödyksi.
     "Kaikki on minulle luvallista"
     - mutta en saa antaa minkään hallita itseäni.
     (1. Kor. 6:12)

Tervehdys Pöllö!

Kaikesta päätellen Pöllön lisäksi on tervehdittävä myös työparia kysymyksen monikkomuodon vuoksi. Liitin kysymyksenne samaan yhteyteen median väkivallasta kirjoittamani vastauksen kanssa. Se onkin yksi hyvä osa-alue median etikkasta. Muutaman muun ajatuksen vielä erilaisista näkökulmista heittelen sekaan. Ajatukset ovat täysin toistaan irrallisia yksittäisiä katsantokantoja.

Yhteistyönne oli kantanut jo hyvää hedelmää. Esille ottamanne kaksi Raamatun näkökulmaa sopivat hyväksi eettiseksi ohjeeksi medialle siinä missä yksittäiselle ihmiselle. Itse asiassa minäkään en nyt osaa kaivaa mitään erityisiä raamatunkohtia esille. Heittelen lähinnä omia ajatuksiani. Käytännössähän kaikki lähimmäisen rakastamiseen ja totuuteen liittyvät Raamatun ohjeet sopivat myös mediaa koskeviksi ohjeksi. Ensimmäisen näkökulman voisinkin ottaa juuri tuosta väärästä todistuksesta lähtien.


Totuus

Medialla on valta ohjata ihmisten mielipiteitä paljon enemmän kuin koskaan voimme tajutakaan. Periaatteessa media voi puhua aivan totta, mutta samalla johtaa ihmisiä harhaan. Amerikkalaisissa elokuvissa tuomarin edessä todistaja vannoo valan, jossa luvataan kertoa "totuus, koko totuus ja vain totuus" (the truth, the whole truth and nothing but the truth). Jos kerrotaan totuus ja lisäksi valhe, on lopputulos valhe. Jos kerrotaan totuus, mutta jätetään joku osa totuudesta kertomatta, on lopputulos valhe.

Kun opiskelin nuorisotyönohjaajaksi, oli siihen aikaan Helsingin Sanomien yleisönosastolla käynnissä kiivasta keskustelua eräästä kirkon kenttää ja sitä myöten yhteiskuntaa kuohuttaneesta aiheesta. Opettajamme kertoi, että häneltä oli kysytty, miksi kukaan perinteisen kristillisen näkemyksen kannattaja ei kirjoita yleisönosastolle ja pidä esillä myös toista näkökulmaa kuin liberaalit yleisönosaston kirjoittajat. Opettaja sanoi, että hän oli kirjoittanut jo viisi vastinetta ja hänen ystävänsä kuusi, mutta yhtään niistä ei oltu julkaistu. Molemmat olivat taitavia ja maltillisia kirjoittajia, joten teksti olisi varmasti ollut hyvää. Silti ne eivät päässeet sivuille asti. Media pystyi siis pelkästään toisen puolen esille tuomalla antamaan kuvan, että lehden lukijat ovat kautta linjan yhden näkökulman takana, eikä perinteisen kristillisen näkökulman kannattajia kiinnosta pitää näkemyksiään esillä.

Samantyyppinen totuudellisuuden "harha" on iltapäivälehtien lööpeissä. Lööpissä voidaan esittää hyvin raflaava kysymys tyyliin: "Onko presidentti luopumassa asevelvollisuudesta?" Sisäsivuilla voidaan todeta, että ei ole, mutta kuka sitä enää muistaa, kun jokainen kaupan kassajonossa seisova ihminen on jo nähnyt otsikon, mutta vain harva on lukenut varsinaisen uutisen.

Medialla on suuri vastuu siinä, että yksittäinen lause saattaa olla aivan totta, mutta lopputuloksen kannalta se ei ole riittävä, jos lukijalle, katsojalle tai kuulijalle kuitenkin välittyy kuva kokonaisuudesta, joka ei ole totta. Pistän totuuteen liittyvistä raamatunkohdista esille seuraavan. Se ei kehota pelkästään totuuteen, vaan siihen, että se saisi aikaan hyvää:

     Lopuksi, veljet, ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on
     kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja
     kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen. (Fil. 4:8 )


Valta

Mediassa on mahdollista vedota sananvapauteen välittämättä siitä vastuusta, minkä valta tuo mukanaan. Joskus näyttävillä otsikoilla myynnin edistäminen saattaa nousta totuutta tärkeämmäksi. Tätä kirjoittaessani lehdistössä esillä on Suomen ja Venäjän väliset kiistat lastensuojelun tilasta Suomessa. Kansainvälisten tutkimusten mukaan Suomi on maailman kärkimaita lastensuojelussa. Venäjä on kaukana perässä. Silti (Suomen median mukaan) Venäjän mediassa ei asiasta mainita mitään. Päinvastoin siellä uutisoidaan näyttävästi, kuinka Suomessa venäläislapset ovat ahdingossa. Jos suomalaisen median uutiset Venäjän median toimista pitävät paikkansa, voidaan todeta, että tässä asiassa media käyttää erittäin tarkoitushakuisesti valtaansa johtaakseen lukijoita harhaan.

Loppujen lopuksi hyvin harva ihminen tietää maailman asioista mitään oman kokemuksensa ja itse hankitun tutkimustiedon pohjalta. Lähes kaikki tieto on saatu eri medioiden kautta. Voisi sanoa, että jopa koko ihmisen maailmankuva riippuu siitä, mitä media on materiaaliksi antanut. Se on hurjan suuri valta. Sitä valtaa pitää mediassa työskentelevien ihmisten kunnioittaa suuresti. Jos totuus ja uutiset sekä sensaatiohakuisuus ja viihde menevät sekaisin, ollaan vaarallisilla vesillä.

Jeesuksen sanat vallasta ja palvelemisesta sopivat hyväksi muistolauseeksi niille, joilla on suuri valta toisiin ihmisiin:

     Mutta Jeesus kutsui heidät luokseen ja sanoi: "Te tiedätte,
     että hallitsijat ovat kansojensa herroja ja maan mahtavat
     pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän
     keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla
     suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla
     teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon toisten orja.
     Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan
     ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta."
     (Matt. 20:25-28)


Kasvatus

Media tarjoilee ihmisille mallin elämästä. Median kautta jokainen ihminen saa alitajuisestikin vaikutelman siitä, miten kuuluu pukeutua, mikä on "normaali" tapa käyttäytyä, mikä musiikki on muodikasta jne. Periaatteessa suomalaiset oppivat jo pienestä pitäen mediakriittisiksi. Osataan sanoa, että tämä on uutinen ja tuo on viihdettä. Osataan myös erotella sitä, mikä väylä on keskimäärin luotettavampi kuin joku toinen. Mutta vaikka kyse olisi puhtaasta viihteestä, tulee joukossa mukana myös sanattomia viestejä, joita ei osata analysoida. Tässä yksi esimerkki:

Ketjun ensimmäisessä vastauksessani käsittelen viihdeväkivaltaa. En usko, että väkivalta edes viihteenä olisi mitenkään erityisen hyvä asia. Mutta keskimääräinen viihteen kuluttaja tunnistaa helposti väkivaltaviihteen mielikuvituksen tuotteeksi. Hyvin harva puolestaan kritisoi esimerkiksi romanttisia komedioita. Niissä tarjoillaan hyvin usein erittäin suuria valheita ilman, että sitä edes tajutaan.

Keskiverto romanttinen komediaelokuva noudattaa seuraavaa kaavaa: 1. Esitellään kaksi ihmistä - joista katsoja tajuaa jo alussa, että he tulevat päätymään pariskunnaksi. 2. Alkaa monimutkainen ihmissuhdevyyhti, johon kuuluu usein eri parisuhteita, ihastumisia, rakastumisia, seksisuhteita ja niissä kompurointeja. 3. Lopuksi aluksi esitelty kaksikko saa toisensa. Elokuva jättää iloisen mielen ja kaikki ovat tyytyväisiä.

Loppuratkaisu ei koskaan väläytäkään sellaista mahdollisuutta, että matkan varrelle kuuluneet epäonnistumiset ja vastoinkäymiset olisivat jättäneet mitään haavoja kummankaan sisimpään. Jokainen omasta kokemuksesta puhuva tietää, että näin kuitenkin käy. Viihde esittää siis osatotuuksia ja valehtelee sellaisia asioita, joita ei kovin helposti edes tajua valheiksi. Jokainen tajuaa, että 12. kerroksesta vahingoittumatta hyppääminen on mahdollista vain mielikuvitussankarille. Tai 12 vastustajan peittoaminen paljain nyrkein onnistuu vain elokuvan toimintasankarilta. Mutta helposti otetaan totena se, että 12 ihmissuhteen jälkeen se lopullinen onni on niin suuri, että edelliset seikkailut eivät ole minkäänlaisena taakkana elämässä. Tapahtumat ovat periaatteessa täysin realistiset, mutta ihmisten tunnereaktiot valehdellaan, eikä sitä tajuta, kun muu osuus voisi periaatteessa olla totta.

Tämäntyyppinen ihmisten elämäntapakasvatus on mediassa mahdollista niin, että sitä edes kunnolla tajuaa. Liitänkin aika rajun Jeesuksen sanojen kohdan tähän yhteyteen. Kristillisen etiikan näkökulmasta median täytyisi huomioida myös se, mikä valta sillä on opettaa elämäntapoja ihmisille.

     Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Viettelysten täytyy tulla,
     se on väistämätöntä, mutta voi sitä, jonka kautta ne
     tulevat! Parempi olisi hänelle, että hänet heitettäisiin
     mereen myllynkivi kaulassa, kuin että hän johdattaa
     lankeemukseen yhdenkään näistä vähäisistä."
     (Luuk. 17:1-2)


Tämä vastaukseni näyttä näin lopuksi katsottuna vielä hajanaisemmalta, miltä se aluksi päässäni vaikutti. Esille nostamani ajatukset ovat ehkä vähän vaikeasti etiikan esitelmään liitettävissä. Mutta toivon, että edes jotain ajatteluprosessia pystyin tällä tavoin auttamaan.

Morjens Ville!

Mielenkiintoisesta aiheesta teet esitelmääsi. Toivottavasti osaan jotain käyttökelpoisia ajatuksia heitellä ilmoille. Kirkollamme ei ole mitään virallista kannanottoa esimerkiksi mediassa esitettävästä väkivallasta. Kirjoittelen omia ajatuksiani Raamatun pohjalta.

Maailmassa on varmasti ollut kulttuureita, joissa väkivaltaa on ihannoitu. Mutta kyllähän pääsääntö on, että väkivalta on aina negatiivisella etumerkillä varustettu asia. Rauha ja turvallisuus ovat perusarvoja, joita on aina arvostettu.

Raamattu on myös hyvin yksiselitteinen väkivallan suhteen. Se on paha ja tuomittava asia. Itse asiassa tajusin juuri, että vedenpaisumuksen syyksi mainitaan erityisesti väkivalta, joka rehotti koko ihmiskunnassa:

     Siihen aikaan turmelus levisi maassa Jumalan silmien
     alla ja väkivalta täytti maan. Kun Jumala katseli maata,
     hän näki, että turmelus vallitsi kaikkialla, sillä ihmiset
     kuluttivat elämänsä pahuudessa. Jumala sanoi Nooalle:
     "Minä olen päättänyt tehdä lopun kaikesta elollisesta,
     sillä maa on ihmisten takia täynnä väkivaltaa. Minä
     hävitän heidät ja maan heidän kanssaan.
     (1. Moos. 6:11-13)

Toki Raamatussa on ohjeita, joissa itse Jumala käski Israelin käydä sotaa tai langettaa kuolemantuomioita. (Löydät niistä enemmän tietoa Etiikan esitelmät -otsikon alta mm. aiheista Sota, Kuolemantuomio ja Vanhan testamentin sodat.) Mutta niissä on kyse siitä, kuinka yhteiskunnan kuuluu tehdä asioita. Väkivallasta puhuttaessa ollaan yksittäisen ihmisen ja hänen tekojensa äärellä. Sitä Raamattu ei hyväksy.

Vaikeammaksi kysymys muuttuu, kun tarkastellaan esimerkiksi viihteessä ja mediassa esiintyvää väkivaltaa. Jeesus ei juuri televisiota katsellut, joten häneltä tai aikalaisiltaan on turha etsiä kannanottoja puolesta tai vastaan. Antiikin kreikassa harrastettiin teatteria, joten varmasti lavalla on ihmisiä leikisti pahoinpidelty ja surmattu. Asia on periaatteessa sama, vaikka millään tavoin nykyisen viihteen tasolle ei varmasti päästy. Toki Colosseumin gladiaattoritaistelut ja kristittyjen tappamiset olivat puolestaan viihteen ääripäätä, jota aidon näköinen verenvuodatus elokuvissa ei ikinä tavoita.

Ilmiö ei silti ole ollut sellainen, että siihen raamatunkirjoittajat olisivat ottaneet kantaa. Oletan, että väkivallan pahuus oli sen verran selkeä asia - sikäli kun Israelissa asuneet juutalaiset paljon edes Rooman huvituksista tiesivätkään - että sitä ei erikseen tarvinnut mainita.

Raamattu vain yksiselitteisesti opastaa, että lapset on kasvatettava rauhaa rakastaviksi. Väkivallan hyväksyjät saavat pahat moitteet:

     Ja te isät, älkää herättäkö lapsissanne vihaa,
     vaan kasvattakaa ja ojentakaa heitä Herran
     tahdon mukaan. (Ef. 6:4)

     Voi teitä, Siionin huolettomat ja Samarian vuoren
     itsevarmat asukkaat, te valitun kansan kärkijoukko!
     Ja teitä koko Israel seuraa! Menkää Kalneen
     katsomaan, kuinka sen on käynyt, menkää sieltä
     suureen Hamatiin ja alas filistealaisten Gatiin!
     Oletteko te parempia kuin nuo valtakunnat, onko
     teidän alueenne suurempi kuin niiden? Te torjutte
     mielestänne pahan päivän ja hyväksytte väkivallan
     keskuudessanne. (Aam. 6:1-3)

     Yksi Jeesuksen seuralaisista ryhtyi vastarintaan,
     veti miekkansa esiin ja iski ylipapin palvelijaa niin
     että tältä irtosi korva. Silloin Jeesus sanoi hänelle:
     "Pane miekkasi tuppeen. Joka miekkaan tarttuu,
     se miekkaan kaatuu. (Matt. 26:51-52)

     Juuri ihmisen sisältä, sydämestä, lähtevät pahat
     ajatukset, ja niiden mukana siveettömyys, varkaudet,
     murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, vilppi, irstaus,
     pahansuopuus, herjaus, ylpeys ja uhmamieli. Kaikki
     tämä paha tulee ihmisen sisältä ja saastuttaa hänet.
     (Mark. 7:21-23)

Erittäin vaikea on sanoa, miten tähän kaavaan suhtautuvat esimerkiksi toimintaelokuvat tai väkivaltaiset sarjakuvat. Jotkut ovat sitä mieltä, että sotaleikeistä alkaen kaikki väkivaltaisuudet ruokkivat väkivaltaista ajattelua. Toiset ovat sitä mieltä, että kun purkaa paineita leikeissä, niin ei tarvitse tehdä sitä oikeasti.

Uskon, että rajanveto on hyvin henkilökohtainen asia. Joillekin ihmisille on oikeasti parasta, että he eivät saa liikaa virikkeitä. Ylivilkas lapsi voi väkivaltaisista ärsykkeistä tulla itsekin väkivaltaiseksi. Joku rauhallinen kaveri saattaa puolestaan padota tunteitaan kenenkään tietämättä, kunnes päässä napsahtaa.

Minä katson paljon toimintaelokuvia enkä koskaan ole itse vierastanut elokuvien väkivaltaa. Tähän ikään mennessä en ole huomannut, että olisin itse muuttunut katsomieni elokuvien kaltaiseksi. Inhoan enemmänkin romanttisten komedioiden kieroutunutta seksuaalietiikkaa. Sitä on nykyään helppo ihannoida. Väkivallan sen sijaan kaikki tajuavat vääräksi.

Mielestäni tärkeintä on olla rehellinen itselleen. Jos huomaa, että väkivalta saa itsessä aikaan huonoja asioita, pitää tunnustaa, että sen katsominen ei ole paikallaan. Raamatun valossa en osaa sanoa, että viihteellisen väkivallan katsominen olisi itsessään väärin.

Lapsien kasvattaminen on kuitenkin eri asia. Siinä on hyvä olla maltillinen ja riittävän varovainen. Television ja elokuvien väkivallassa suurin ongelma on, että se tarjoaa pakkosyöttönä pienelle lapselle asioita, joihin hänen mielikuvituksensa ei yllä. Vanhoissa lastensaduissa Hannu ja Kerttu työntävät noidan uuniin, eikä se tunnu lapsesta yhtään pahalta, koska hän ei mielessään pysty kuvittelemaan mitään omaa kokemusmaailmaansa pahempaa. Eikä Punahilkkakaan sensuroida lapsilta siksi, että puunhakkaaja täyttää suden mahan kivillä ja upottaa järveen. Jos kyseisistä kohdista tehtäisiin hyvin realistiset elokuvakohtaukset, olisi niiden näkeminen lapselle valtava järkytys.