Hyviä kysymyksiä!

Ihan mielenkiinnosta kysyn, että montako apostolia olet tavannut tai millä kriteereillä osaat sanoa, kuka on apostoli nykypäivänä?

En tiedä, montako apostolia olen tavannut, tiedossani ei ole ketään. Eräs tuntemani väittää olevansa apostoli, mutta en ole varma hänestäkään. En ole nimittäin nähnyt hänen tekevän apostolin tunnustekoja, joten en voi vielä tietää, onko hän apostoli, enkä täten laske sen varaan. Apostolin tunnistaa nähdäkseni juuri apostolin tunnusteoista:

12 Onhan apostolin tunnusteot teidän keskuudessanne tehty kaikella kestävyydellä, tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja voimateoilla.
(2. Kor. 12:12, Raamattu 1933/38)

Eli uskon, että apostolilla on tunnusteot. Uskon, että todellisen apostolin tekemisiä seuraavat tunnusmerkit, ihmeet ja voimateot, ja että niistä voidaan erottaa todellinen apostoli sellaisesta, joka vain väittää olevansa apostoli.

Ja tästä jatkaakseni: ketkä ovat sinun paimeniasi ja vanhimpiasi, jotka ovat oikealla tavalla virkaansa valittuja ja johtavat seurakuntaa? Kritisoit esimerkiksi luterilaisen kirkon vanhemmuutta ja pappeutta, mutta minä pidän sitä paljon enemmän raamatullisena kuin ilman mitään järjestäytymistä, vanhemmuutta tai pappeutta olevat kirkot.

Paikkakunnallani on uskoakseni tällä hetkellä ainakin yksi "vanhimmisto" plus evankelis-luterilaisen kirkon papit sekä Luther-säätiön väkeä. En tosin tiedä, onko kukaan näiden elinten jäsenistä paikkakuntani Jumalan seurakunnan eli paikkakunnan uskovien paimen. En ole kuullut, että ketään heistä olisi asettanut apostoli, joten en voi olla varma myöskään siitä, ovatko he muita kuin omien tunnustuskuntiensa vanhimpia. Mihinkään tunnustuskuntaan en kuulu, joten yhdenkään niiden vanhimmistot eivät automaattisesti ole minun vanhimpiani. Joten vastaus on: en tiedä, ketkä ovat minun vanhimpani, enkä tiedä, onko paikallisessa seurakunnassa, jonka jäsen olen, tällä hetkellä paimenia ollenkaan.

En kuitenkaan kannata mallia, jossa ei ole mitään järjestäytymistä tai vanhemmuutta. Mielestäni seurakunnassa tulee olla paimenet kaitsemassa. Sellaisen mallin löydän Raamatusta. Joten valitettavasti paikallinen seurakunta, jonka jäsen olen, ei ole tällä hetkellä järjestäytynyt oikein, näin uskon. Uskon, että se on jo olemassa ja että uskovat ovat sen jäseniä, mutta raamatullinen järjestys ja mahdollisesti vanhimmat puuttuvat tällä hetkellä. Uskon, että kun uskovat palaavat suuremmin joukoin takaisin yhteen, Jumala kenties sitten palauttaa apostolisen järjestyksen.

En itse asiassa tiedä yhtään kirkkokuntaa, jossa osattaisiin sanoa, että heillä on tiedossaan apostoli, joka on asettanut vanhimmat tehtäviinsä.

En minäkään ole törmännyt vielä yhteenkään sellaiseen kirkkokuntaan. Joten voin heittää myös retorisen kysymyksen ilmoille: Onko missään maailman tunnustuskunnassa sellainen järjestys, että apostoli asettaa seurakuntaan vanhimmat?

Tahdon jo tässä vaiheessa kiittää hyvästä keskustelusta, Marko! Tämä on ollut mielenkiintoista ja toivoakseni rakentavaa sekä asiallista ja kunnioittavaa. Kommentoin lyhyesti joitakin viestisi kohtia.

Minusta kohdan 1. Tim. 5:17 perusteella ei voida esittää johtopäätöstä, että julistajat ja opettajat ovat automaattisesti vanhimpia. Ei siinä niin lue, vaan kohta antaa ymmärtää, että jotkut vanhimmista tekevät työtä sanassa ja opetuksessa, ja varsinkin heitä tulee pitää kahdenkertaisen kunnian ansainneena. Se ei sano, että opettajat ja julistajat olisivat vanhimpia.

Kirjoitit: ”Luterilaisella kirkolla ei siis ole mitään syytä kiistää, etteikö muilla seurakunnilla ole oikeita vanhimpia, kaitsijoita ja opettajia. Luterilainen kirkko tunnustaa oikeiksi papeiksi minkä tahansa kirkkokunnan papit, jotka ovat sen kyseisen kirkkokunnan ohjeistuksen mukaan virkaansa asetettuja ja valittuja.” Itse ajattelen, että tunnustan oikeiksi vanhimmiksi ainakin ne, jotka ovat Raamatun ohjeistuksen mukaan virkaansa asetettuja tai valittuja. Ovatko luterilaisen kirkon mukaan esim. MAP-kirkon papitkin oikeita pappeja?

Kiteytyksenä voitaneen sanoa – vai voidaanko? – että luterilaisessa kirkossa apostoli ei saa valita paikallisen seurakunnan vanhimpia. Tätä Raamatussa ilmoitettua tapaa ei tässä kohtaa ilmeisesti sovelleta kirkossa. Totean sen vain näin julkisesti, uutta keskustelua esimerkin sitovuudesta ei liene tarvis käydä.
 
Ajattelen, että on olemassa yleisesti päteviä kaitsijan vaatimuksia tai tuntomerkkejä, ja ne mielestäni löytyvät Raamatusta. Kirkkokuntien ohjeistuksia kannattaa uskoa vain siltä osin, kun ne ovat Jumalan sanan kanssa sopusoinnussa.

Minäkin uskon, että paikallisseurakunnan tasolla tarvitaan järjestys. Raamatussa on havaintoni mukaan kaikki tarvittava, meidän ei tarvitse itse keksiä järjestystämme. On olemassa Raamatun ohjeistus. On olemassa Jumalan seurakunta, josta Raamattu ilmoittaa. Lopulta itse ajattelen, että Raamatusta on löydettävissä varsin selkeä malli paimenvirasta ja seurakunnan järjestyksestä. Mutta tämä malli ei välttämättä sovi yhteen kirkon perinteen kanssa.

No niin, tuossa kertomuksessani on kyllä virhe. Toki seurakunnan kaitsija ei saa olla äsken kääntynyt ja hänen pitää olla taitava opettamaan ja hänellä pitää olla hyvä todistus ulkopuolella olevilta. Eli kertomuksen juuri uskoon tulleista ei kaitsijoita tulisi valita. Mutta entä jos apostoli olisi valinnut vanhimmat jostain toisaalta ja nämä sitten olisivat tulleet paikkakunnalle paimeniksi? Ehkä vain väliaikaisiksi kaitsijoiksi, sillä ei liene väliä. Peruskysymys pysynee kuitenkin samana.

Hei Jere!

Vastaan aika pikaisesti pariin pointtiin. Vaikka olemme uusienkin yksityiskohtien äärellä, koen, että peruskysymys on edelleen sama, eikä välttämättä eri yksityiskohtien käsittelyllä muutu suuresti.

Henkilökohtaisesti en pidä ongelmana sitä, että on pastori, jota sanotaan seurakunnan johtajaksi. Myös johtaminen on armolahja, ja yleensä mikä tahansa yksikkö toimii parhaiten, kun sitä johtaa joku. Jos on monia johtajia, niin yleensä silloin tarvitaan joku johtamaan johtajia. Kyllä Raamatussakin puhutaan nimenomaan seurakunnan johtamisesta:

     Jumala on seurakunnassaan asettanut ensinnäkin
     jotkut apostoleiksi, toiseksi jotkut profeetoiksi ja
     vielä jotkut opettajiksi. Muutamilla on voima tehdä
     ihmeitä, toisilla parantamisen lahja, toisilla kyky
     auttaa muita, toimia johtajana tai puhua kielillä.
     (1. Kor. 12:28)

Ensimmäisessä kirjeessä Timoteukselle puhutaan myös seurakunnan kaitsijasta yksikössä, mutta seurakunnan palvelijoista monikossa. En ajattele, että seurakunnissa pitäisi olla vain yksi paimen, mutta yhtä hyvinhän voidaan ajatella, että tässä on esimerkki.

Minulle esimerkki ei ole yhtä merkittävä asia kuin käsky. Ymmärsit sen ihan oikein. Muutenhan esimerkit eivät koskaan voisi olla ristiriidassa ohjeiden kanssa. Jos noudatetaan Jeesuksen ja Paavalin esimerkkiä, kukaan ei saa mennä naimisiin:

     Naimattomille ja leskille minä sanon, että heidän olisi
     hyvä pysyä yksin niin kuin minäkin. (1. Kor. 7:8 )

Paavali vielä eri kirjeissään perustelee tuota käskyä niin hyvin, että kyse ei ole pelkästä esimerkistä, vaan hänen mukaansa perustellusta ratkaisusta. Silti en pidä tuota esimerkkiä sitovana. Päinvastoin ajattelen, että pääsääntöisesti on valittava aivan toinen linja.

Samoin ajattelen, että seurakunnan paimentaminen ja seurakuntien järjestäminen on mahdollista tehdä myös toisin. (Jos vaaditaan, että ilman käskyä myös esimerkit on tulkittava ainoaksi oikeaksi malliksi, pitäisi tuon naimattomuuden suhteenkin sitten olla tiukempi.) Apostolien teot ja kirjeet puhuvat ajasta, jolloin seurakunnat alkoivat levitä ja muodostua. 10 hengen seurakunta pitää organisoida ihan toisin kuin 20 000 hengen seurakunta.

Enkä todellakaan ajattele, että sanat pitäisi jotenkin yrittää sovittaa Raamatun termeihin, jotta varmasti oltaisiin pyhä seurakunta. Kyllä Raamattu itse puhuu vanhimmista ja kaitsijoista ja seurakunnan palvelijoista, vaikka varmasti ne ovat päällekkäisiä termejä. Kaitsijat ovat ainakin myös seurakunnan vanhimpia. Ei siis ole mitään väärää siinä, että meillä on pastoreita ja myös muita "vanhimpia", eli muita seurakunnan vastuunkantajia ja esimerkin paikalla olijoita.

Kuten jo edellisessä viestissä sanoin, ev.lut. kirkon suurin ongelma ei ole rakenteissa. Rakenteet mahdollistavat täysin Jumalan Sanan mukaisen elämän. Seurakunnan hengellisen työntekijän ja luottamushenkilön edellytetään kirkkojärjestyksemme mukaan olevan hengellisestä elämästään tunnettu. Kirkkokuri on myös seurakunnan velvollisuus. Rukouksin seurakuntien papit yhä edelleen kutsutaan tehtäväänsä. (Paastoa en ole kuullut kyllä käytettävän, mutta se on täysin mahdollista.) Enkä keksi, mikä Raamatun ohje seurakunnasta olisi asia, joka ei olisi meillä mahdollista. Mitkään rakenteet eivät takaa oikeaa seurakuntaelämää - vaikka kuinka apostolien ajan esimerkkejäkin yritettäisiin seurata. Kaikissa malleissa on mahdollista toimia väärin. Olihan se mahdollista jo apostolien aikaan:

     Kirjoitin muutaman sanan seurakunnalle, mutta Diotrefes,
     joka mahtailee sen johtajana, ei pidä meitä missään arvossa.
     Siksipä minä sinne tultuani aionkin huomauttaa hänelle siitä,
     mitä hän oikein tekee levittäessään meistä pahoja puheita.
     Eikä hänelle sekään riitä. Hän kieltäytyy itse ottamasta veljiä
     vastaan, estää niitä, jotka haluavat sen tehdä, ja jopa erottaa
     heitä seurakunnasta. (3. Joh. 1:9-10)

Yritän jollain tavalla pysyä otsikon rajoissa. Kirjoitat aika laajasti kaikenlaista seurakuntaelämää koskien, joten olen yrittänyt siksi rajata vastaustani. Toki jo nyt käytiin pappeuden ulkopuolella paljon, mutta näkemyksemme ovat näissä asioissa sen verran erilaiset ja perustelut ristikkäiset, että en ota paineita yhteisen sävelen löytymisestä.

Tervehdys Jere!

Kirjoittelit monta hyvää kysymystä, joihin jokaiseen voisi vastata tosi pitkästikin. Yritän aluksi tarjoilla siedettävän mittaisia kirjoituksia, joten esitä tarkentavia kysymyksiä sen mukaan, mikä jää askarruttamaan.

Olen ajatellut pappeudesta, että emmekö me uskovat ole Uudessa liitossa kaikki papistoa (1. Piet. 2:5, 1. Piet. 2:9)? Mihin perustuu papisto-maallikot -jako? Vanhassa liitossa oli tietenkin omat pappinsa, jotka tietääkseni olivat valtaosa Aaronin jälkeläisiä.

Pappi, paimen, kaitsija, seurakunnan vanhin jne. ovat sanoja, joiden äärellä äärellä saadaan hyvin herkullisia väittelyitä aikaiseksi, jos ei oteta selvää, mitä kukin puhuja tarkoittaa milläkin sanalla. En tunne itse tarkasti sanojen merkityksiä, enkä väitä, että kaikilla noilla termeillä edes on yhdenmukaiset ja lopulliset merkitykset joka yhteydessä. Vilkaisu Wikipediaan näyttäisi antavan samankaltaisia ajatuksia, joita jossain takaraivoni sopukassa oli.

Pappi on suomenkielessä sana, joka juontaa juurensa isää tarkoittavasta sanasta. Suomenkielisen Raamatun "pappi" tarkoittaa puolestaan temppelipalvelusta suorittavia uhripappeja. Pastori on suomenkielessä synonyymi papille, mutta sen latinankielinen versio pastor tarkoittaa paimenta, eli kaitsijaa. Wikipedian mukaan pastori toisaalta tulee kreikankielisestä sanasta presbyteros, joka puolestaan tarkoittaa seurakunnan vanhinta. Ihan sopiva sekamelska sanojen merkityksiä...

Pietarinkirjeessä vanhimman roolista annetaan hyvin monimuotoinen kuva. Heidät esitellään kaitsijoina ja johtajina - eli paimenina, eli pastoreina.

     Seuraavan kehotuksen minä osoitan niille, jotka teidän joukossanne ovat
     vanhimman asemassa - minä, joka itsekin olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten
     todistaja sekä myös osallinen siitä kirkkaudesta, joka on ilmestyvä: Kaitkaa sitä
     laumaa, jonka Jumala on teille uskonut, älkää pakosta, vaan vapaaehtoisesti,
     Jumalan tahdon mukaan, älkää myöskään alhaisesta voitonhimosta, vaan
     sydämenne halusta. Älkää herroina vallitko niitä, jotka teidän osallenne ovat
     tulleet, vaan olkaa laumanne esikuvana. Silloin te ylimmän paimenen ilmestyessä
     saatte kirkkauden seppeleen, joka ei kuihdu. Samoin te, jotka olette nuorempia,
     tyytykää asemaanne vanhimpien alaisina. Ja te kaikki: pukeutukaa keskinäiseen
     nöyryyteen, sillä Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.
     (1. Piet. 5:1-5)

Kyseisen kohdan alaviitteessä sanotaan, että "vanhimmilla tarkoitetaan seurakunnan johtavia ja vastuuta kantavia henkilöitä". Ylipäätään puhe nuoremmista ja vanhemmista antaa ymmärtää, että kyse on aika laajasti johtamisesta ja seuraamisesta esimerkin kautta.

Meillä ei ole mitään varmaa tietoa siitä, miten alkukirkko on elämänsä tarkalleen ottaen järjestänyt. Itse uskon, että virkanimityksillä ei ole merkitystä. Saamme kutsua seurakunnan vastuunkantajia niillä nimillä, jotka meidän mielestämme ovat sopivia ja kuvaavia. Pappi ja pastori ovat mielestäni ihan hyviä sanoja, vaikkakin harmillista onkin se, että Raamatun pappi-sana tarkoittaa ihan eri juttua kuin esim. luterilaisen kirkon pappi-virka. Tästä aiheesta olen kirjoittanut enemmän pohdinnassani yleinen pappeus.

Maallikko on sana, joka luterilaisessa kirkossa puolestaan tarkoittaa seurakuntalaista, jota ei ole vihitty papiksi. Sanan kreikkalainen muoto "laikos" tarkoittaa 'kansaan kuuluva', mikä on sävyltään kyllä aika ylevä. Kysymäsi papit-maallikot -jako perustuu siis siihen, että on aivan arkinen käytännön etu, kun on joku oma sanansa, ettei tarvitse käyttää sanoja: "papit" ja "ei-papit".

Kiinnitin huomioni tästä aiheesta lukiessani muutamiin seikkoihin. Näytät pitävän kaitsijaa, vanhinta ja paimenta nykyisen papin vastineena Raamatussa. Haluaisin kysyä, mistä niin päättelet?

Edellä olen jo tätä aihetta pohjustanutkin. Toisaalta tämä on myös asia, jossa ei tarvitse päätellä mitään. Meillä luterilaisessa kirkossa kun papilla tarkoitetaan kaitsijaa, vanhinta ja paimenta, niin siinä mielessä päätteleminen ei ole tarpeellista. Meille se sana vain tarkoittaa sitä.

Kristus on maailmanlaajuisen seurakunnan pää (Ef. 5:23, Kol. 1:18). Seurakunta on Kristukselle alamainen (Ef. 5:24). Hän on luultavasti myös ylipaimen (1.Piet. 5:4).

Ja sitten, varovaisesti olen päätellyt olematta täysin varma:
Seurakuntaa paimentamaan (Ap. t. 20:28) ja kaitsemaan (1. Piet. 5:2) on Pyhä Henki pannut (Ap. t. 20:28) ehkä apostolien (Ap. t. 14:23) ja/tai näiden lähettiläitten valinnan (Tiit. 1:5) kautta kaitsijat, jotka ovat luultavasti sama virka kuin vanhimmat, paimenet ja Jumalan huoneenhaltijat.

Mitä mieltä olet päätelmistäni?

Ensimmäiset päätelmät, ovat aivan suoraan Ramatusta, eivätkä ne tuolla tavalla tiivistettynä tee ollenkaan vääryyttä kokonaisuudelle. Hyviä päätelmiä. Nämä päätelmät, joista olet epävarma, ovat myös selvästi Raamatusta nousevia. Näin on toimittu ainakin noissa kyseisissä tapauksissa. Jatkokysymyksistäsi vain teen sen havainnon, että oletat tuon kuvion olevan ohjeellinen, jonka mukaan pitäisi myös nykyään aina toimia. Mielestäni ei ole välttämätöntä, että olisi erillinen apostolin virka, jonka kautta seurakunnan vanhimmat valitaan. Itse ajattelen, että apostoli on virka, joka menee uusille "apajille" ja perustaa seurakuntia. Silloin apostolin tarvitsee olla henkilö, joka johtaa uuden seurakunnan muodostumista. Kun seurakunta on olemassa, silloin toimintamalli on erilainen. Timoteuskirjeestä tämä mielestäni käy ilmi:

     Tämä sana on varma: joka pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan,
     tahtoo jaloon työhön. Seurakunnan kaitsijan tulee olla moitteeton,
     yhden vaimon mies, raitis, harkitseva, rauhallinen, vieraanvarainen
     ja taitava opettamaan... (1. Tim. 3:1-2)

Seurakunnan kaitsijan virkaan voi pyrkiä. Raamattu on puolestaan tallentanut apostolisen opetuksen siitä, millä kriteereillä kaitsijat tulee valita. (Leikkasin mukaan vain alun, mutta tuo lista jatkuu vielä reilusti eteenpäin.) Valinnan suorittajalla ei mielestäni ole väliä, kunhan valitaan paimenen virkaan sopiva ja kriteerit täyttävä henkilö.

Vanhimmat ovat yleensä monikossa. Johtajia siis on käsitykseni mukaan monta paikallisseurakunnassa. Esimerkiksi vapaaseurakunnissa ja helluntaiseurakunnissa on yleensä ns. vanhimmistot. Onko muuten luterilaisessa kirkossa vanhimmistoja ollenkaan, vai toimivatko luterilaisen seurakunnan pastorit yhdessä ikään kuin vanhimmistona?

Luterilaisessa seurakunnassa on johtajia niin paljon, että heikompia hirvittää. Hengellisissä asioissa piispa kaitsee kaikkia seurakunnan pappeja. Kirkkoherra puolestaan johtaa pappien käytännöntyöskentelyä ja kaikkia hengellisiä työntekijöitä. Tosin työaloittain kaikilla hengellisillä työntekijöillä on vielä omat lähiesimiehensä. Talousjohtaja ja kiinteistöpäällikkö pyörittävät tukitoimia ja palveluja. Hallinnollisista asioista vastaavat kirkkoneuvosto, kirkkovaltuusto ja erilaiset johtokunnat.

Eri asioista vastaavia henkilöitä on siis paljon. Edellä mainitussa Pietarinkirjeen alaviitteessä sanottiin, että vanhimmilla tarkoitetaan seurakunnan johtavia ja vastuuta kantavia henkilöitä. Erityisesti olet ollut kiinnostunut paimenen ja kaitsijan näkökulmasta. Siinä lajissa papit muodostavat myös vanhimmiston. Pappien keskinäisissä kokouksissa käsitellään erityisesti pappien työhön liittyviä kysymyksiä.

On siis vanhimmat. Mutta kysyn nyt siis: Mihin pastoria tarvitaan? Ja mistä kohtaa sanasta löytyy tälle viralle perustelut? Itse en oikein Raamatusta löydä ns. yhden johtajan periaatetta, muuta kuin Kristuksen osalta.

Ajattelen, että kyse on nyt sanojen merkityksistä. Sanojen merkitykset ovat aihepiiri, joiden kanssa täytyy olla varovainen. (Raamatussa ei ole esimerkiksi sanoja "kolmiyhteinen" ja "herätys", mutta niitä käytetään aivan sujuvasti, koska on huomattu, että sellaiset sanat ovat tarpeellisia.) Pastori juontaa juurensa paimenta ja kaitsijaa tarkoittavasta sanasta. Ja ainakin luterilaisessa kirkossa pastorin viralla tarkoitetaan nimenomaan paimenvirkaa. En siis ryhdy perustelemaan tämän viran tarpeellisuutta enempää, kun omassa kysymyksessäsi myös otit esille raamatunkohtia, joissa sanotaan, että kaitsijoita pitää olla.

Sikäli seurakuntien, joissa on yksi pastori "johtamassa" tai yksi henkilö ylitse muiden käytäntö on mielestäni arveluttava, en tiedä olenko oikeassa. Samoin piispojen ja kirkkokunnanjohtajien virkojen perustat ovat mielestäni kyseenalaisia. En nyt siis puhu yksin luterilaisesta kirkosta. Mitä itse ajattelet? Mitä Raamattu sanoo?

Minä itse ajattelen, että hyvä kantava ohje on Paavalin opetus järjestyksestä seurakunnan kokouksessa. Hän päättää opetuksensa tähän lauseeseen:

     Kaiken on vain tapahduttava arvokkaasti ja hyvässä järjestyksessä.
     (1. Kor. 14:40)

Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että kaikki yhden johtajan ympärille muodostuvat järjestelmät ovat vaikeita ja niissä ollaan hyvin helposti liukumassa kohti lahkoa. Luterilaisessa kirkossa ei rakenteiden puolesta pitäisi olla tätä vaaraa. (Kaikkien järjestelmien sisällä kaikenlaiset väärinkäytökset sen sijaan ovat mahdollisia.) Edes yksipappinen seurakunta ei ole ilman valvontaa. Jokaisella kirkkoherralla on esimiehenään piispa, ja kirkkoherratkin ovat rovastikunnan ja hiippakunnan pappien kanssa tekemisissä. Eivät välttämättä loputtoman tiuhaan, mutta kuitenkin. Piispat puolestaan pitävät piispojen kokouksia, joten kukaan piispa ei ole irti toisten kaitsennasta. Arkkipiispakaan ei ole muiden piispojen esimies, vaan vertainen muiden piispojen kanssa. Jokaisella työntekijällä kirkossa on siis esimies - tai samassa työssä olevien kokous - joka pitää huolta kaitsennasta.

Kaikki järjestelmät ovat alttiita eksytyksille ja vääryyksille. Itse pidän luterilaista kirkkoamme rakenteiltaan hyvin sopivana Raamatun mukaiseen seurakuntaelämään. Isompana ongelmana näen sen, osaammeko näiden rakenteiden sisällä elää Raamattua ja uskoa todeksi, niin kuin kuuluu.

Eli kun täytät 50 susta tulee Nettirovasti Marko

No ensin pitäisi varmaan palvella moitteettomasti... Ja ei se 50v. ole manulle illallinen -ikäraja. Sanotaanko näin, että harvoin alle 50-vuotias pastori saa rovastin titteliä.

Kun on piispanvaalit, niin ketkä saa äänestää? Ja kun valitaan arkkipiispaa, niin onko silloin jotain "erityisjärjestelyitä", esim. koko suomi äänestää tms?

Piispanvaalissa saavat äänestää hiippakunnan papit. Heidän lisäkseen hiippakunnan seurakunnista valitaan sama määrä maallikkoäänestäjiä kuin hiippakunnan pappien lukumäärä on.

Käsitykseni mukaan Arkkipiispan vaali toimitetaan Turun arkkihiippakunnassa samalla tavalla kuin muiden piispojen valinta muissa hiippakunnissa. Tässäkään hän ei ole jotenkin erityisessä asemassa muihin piispoihin nähden.

Morjens, Pocahontas!

Tässäpä tulee jonkinlainen kooste pappien virkanimityksistä. Ei mikään ihme, jos meinaat mennä sekaisin titteleissä, kun eivät ne ole aivan yksiselitteisiä minullekaan.

Piispa on hiippakunnan pappien esimies. (Suomi on jaettu maantieteellisesti kahdeksaan hiippakuntaan. Lisäksi on yksi hiippakunta, joka käsittää kaikki ruotsinkieliset seurakunnat yli muiden hiippakuntarajojen.)

Arkkipiispa ei ole muiden piispojen pomo, vaan hänestä sanotaan, että hän on "ensimmäinen vertaistensa joukossa". Toisaalta siis tasaveroisessa asemassa muihin piispoihin, mutta käytännössä jotain vastuuta hieman muita piispoja enemmän.

Tuomiorovasti on tuomiokirkkoseurakunnan eli hiippakunnan pääkirkon kirkkoherra. Hän on virkansa puolesta osana tuomiokapitulia, eli hiippakunnan korkeinta päättävää elintä. (Tuomiokapituli nimeä käytetään hallintoelimen lisäksi myös siitä virastosta, jossa tuomiokapitulin kokous pidetään. Vrt. kirkkoherranvirasto seurakunnassa).

Lääninrovasti on kirkkoherra, joka toimii tuomiokapitulin ja piispan apuna rovastikunnan hallinnosa. Hän ei ole esimies eikä johtaja muille rovastikunnan papeille, mutta organisoi rovastikunnan alueella tiettyjä toimintoja. (Esim. Kangasalan rovastikuntaan kuuluvat Kangasala, Pälkäne, Lempäälä ja Vesilahti. Lääninrovastiksi on äänestetty meidän kirkkoherramme Seppo Jarva.)

Kirkkoherra on seurakunnan papiston ja muun hengellistä työtä tekevien työntekijöiden pomo.

Rovasti ei ole virkanimi vaan arvonimi, joka myönnetään 50 ikävuoden jälkeen moitteettomasti palvelleille papeille.

Pappi on yleisnimitys papin vihkimyksen ottaneesta ihmisestä. (Esim. myös piispa on siis pappi.)

Pastori on yleisnimitys papin virassa työskentelevästä ihmisestä. (Esim. piispa ei siis ole pastori.)

Seurakuntapastori on virkanimi, jota vastasivat ennen nimitykset "virallinen apulainen" tai "apupappi". Nimitys tulee siitä, että seurakuntapastorin tehtävä ei ole ollut kovin pysyvä, vaan virka voidaan periaatteessa siirtää aika helposti vaikkapa seurakunnasta toiseen sen mukaan kuin hiippakunnassa on papiston tarvetta. Käytännössä nykyään ei taideta enää toimia niin.

Kappalainen on pysyvän papin viran nimitys, joka tarkoitti alunperi kappeliseurakunnan papin virkaa. Kappalaisen viran kelpoisuusehtona on pastoraalitutkinnon suorittaminen. (Tästä linkistä voit vakoilla, kuka kukin on Kangasalan seurakunnassa: Papit) Minusta voi käyttää tältä listalta kolmea nimeä: pappi, pastori ja seurakuntapastori.