Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 27.05.2012 - klo:17:39 »Hei Anonyymi ja Kerttu!
Mietiskelin pitkään, millaisen vastauksen teille antaisin ja miten osaisin rajata laajat kysymyksenne sopivan suppeiksi. Sitten tulin vilkaisseeksi aikaisempia vastauksia. En muistanutkaan, että rukouksesta on ollut jo aika pitkä kysymys-vastaus -ketju. Tutustukaa siihen, ja esittäkää sitten vielä tarkentavia kysymyksiä asioista, jotka jäävät vaivaamaan.
Tosin Kertun kysymys sisältää näkökulman, jota ei ainakaan vielä ole käsitelty sen tarkemmin. Perehdyn siihen nyt.
Jeesus ei missään tapauksessa kieltänyt rukoilemasta omin sanoin. Raamatussa ei sellaista kieltoa koskaan esitetä. Päinvastoin koko ajan kehotetaan purkamaan sydäntä Jumalalle mahdollisimman aidosti. Mainitsemasi Raamatunkohta on tämä:
Rukoillessanne älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat,
jotka kuvittelevat tulevansa kuulluiksi, kun vain latelevat
sanoja. Älkää ruvetko heidän kaltaisikseen. Teidän Isänne
kyllä tietää mitä te tarvitsette, jo ennen kuin olette häneltä
pyytäneetkään. Rukoilkaa te siis näin: - Isä meidän, joka
olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun
valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä
niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen
leipämme. Ja anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin
annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa. Äläkä
anna meidän joutua kiusaukseen, vaan päästä meidät
pahasta. (Matt. 6:7-13)
Jeesuksen opetuksen kärki on siinä, että rukous ei ole taikasanoja, joita toistelemalla rukous tulee kuulluksi. Rukous ei ole ihmisen yritys puhua niin taitavasti ja runsaasti, että Jumala monisanaisuuden ansiosta palkitsee rukoilijan rukousvastauksella.
Jeesus opetti Isä meidän -rukouksen, joka on äärimmäisen tiivis. Perustellusti voidaan sanoa, että se sisältää kaiken, mitä koskaan tarvitsee rukoilla. Mutta se on sanottu tosiaan niin tiukkaan puristetussa paketissa, että on hyvä omin sanoin ja ymmärryksellä puhua aiheita, jotka ovat eniten sydämellä.
Rukoilemisessa tärkeintä on halutun asian sanominen rehellisesti Jumalalle. Kun ihminen puhuu vanhemmilleen tai ystävilleen tai työkavereilleen, ei kukaan lausu jotain korulauseista rakennettua runoa. Silloin sanotaan, mikä on asiana. Mahdollisimman yksinkertaisesti, jotta toinen ymmärtää, mistä on kyse.
Jeesus toki painotti, että Jumala ymmärtää, mistä on kyse jo ennen kuin sitä pyydetäänkään. Mutta rukous eroaa tavallisesta viestin kertomisesta siinä, että sillä on suurin merkitys rukoilijalle itselleen. Siksi Jeesuskin vietti jopa kokonaisia öitä rukoillen. Tuskin hän silloin luki opettamaansa Isä meidän -rukousta satoja kertoja putkeen. Ihan varmasti hän rukoili omin sanoin, niin kuin Getsemanessakin teki.
Raamattu on täynnä hurskaiden ihmisten rukouksia, jotka ovat omin sanoin sanottuja. Psalmit on hyvin runsas kokoelma tällaisia rukouksia. Samoin Paavalin yksi hieno rukous on Kolossalaiskirjeen alussa (Kol 1:9-11). Eivät ne noudata Isä meidän -rukouksen kaavaa. Lisäksi on lukemattomia kehoituksia rukoilla eri asioiden puolesta - eikä ainoatakaan kieltoa, ettei saisi rukoilla mitään muuta kuin Isä meidän -rukouksen.
Seurakuntanuorten kanssa olen yhteissä rukoushetkissä toiminut muutaman kerran seuraavasti: Vuoron perään rukoileminen on toteutettu siten, että yksi rukoilee Isä meidän -rukouksen ensimmäisen rukouksen ("pyhitetty olkoon sinun nimesi") omin sanoin. Hän rukoilee siihen teemaan liittyvien asioiden puolesta. Seuraava jatkaa omin sanoin teemasta "Tulkoon sinun valtakuntasi". Tällä tavoin omin sanoin mennään Isä meidän -rukous läpi. Pidän sitä hienona tapana muistaa rukoilla kaikkien Jeesuksen opettaman rukouksen aiheiden puolesta, mutta omin sanoin ja ajatuksen kanssa.
Jeesus ei todellakaan yrittänyt rajoittaa ihmisten rukouselämää. Hän halusi nimenomaan rikastuttaa sitä niin, että hänen seuraajansa rukoilisivat mahdollisimman monien tärkeiden asioiden puolesta. Samalla hän antoi lupauksen siitä, että Jumala tietää jo ennen rukoustakin, mitä me tarvitsemme - joten kristityn pitäisi siksi uskaltaa rukoilla luottaen siihen, että Jeesuksen ansiosta rukous kuullaan.
Mietiskelin pitkään, millaisen vastauksen teille antaisin ja miten osaisin rajata laajat kysymyksenne sopivan suppeiksi. Sitten tulin vilkaisseeksi aikaisempia vastauksia. En muistanutkaan, että rukouksesta on ollut jo aika pitkä kysymys-vastaus -ketju. Tutustukaa siihen, ja esittäkää sitten vielä tarkentavia kysymyksiä asioista, jotka jäävät vaivaamaan.
Tosin Kertun kysymys sisältää näkökulman, jota ei ainakaan vielä ole käsitelty sen tarkemmin. Perehdyn siihen nyt.
Tämä samaa olen miettinyt, sillä Raamatussa (muistaakseni Matteuksen evankeliumissa?) sanotaan suunnilleen niin, että pakanat rukoilevat omin sanoin, mutta oikeat kristityt eivät saisi rukoilla niin, sillä Jumala kyllä tietää, mitä ihminen haluaa ennen kuin ihminen on edes sanonut sitä ääneen. Ko. Raamatun kohdassa kehotetaan rukoilemaan Isä meidän-rukous.
Tarkoittaako tämä siis sitä, että omin sanoin rukoileminen on kiellettyä ja jokaisen pitäisi rukoilla vain Isä meidän-rukousta, sillä Jumala kyllä tietää, mitä ihmiset haluavat sanoa ilman, että edes sanomme mitään? Itse olen juuri tämän Raamatun kohdan takia rukoillut monien vuosien ajan pelkkää Isä meidän-rukousta, enkä juuri koskaan omin sanoin.
Jeesus ei missään tapauksessa kieltänyt rukoilemasta omin sanoin. Raamatussa ei sellaista kieltoa koskaan esitetä. Päinvastoin koko ajan kehotetaan purkamaan sydäntä Jumalalle mahdollisimman aidosti. Mainitsemasi Raamatunkohta on tämä:
Rukoillessanne älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat,
jotka kuvittelevat tulevansa kuulluiksi, kun vain latelevat
sanoja. Älkää ruvetko heidän kaltaisikseen. Teidän Isänne
kyllä tietää mitä te tarvitsette, jo ennen kuin olette häneltä
pyytäneetkään. Rukoilkaa te siis näin: - Isä meidän, joka
olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun
valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä
niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen
leipämme. Ja anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin
annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa. Äläkä
anna meidän joutua kiusaukseen, vaan päästä meidät
pahasta. (Matt. 6:7-13)
Jeesuksen opetuksen kärki on siinä, että rukous ei ole taikasanoja, joita toistelemalla rukous tulee kuulluksi. Rukous ei ole ihmisen yritys puhua niin taitavasti ja runsaasti, että Jumala monisanaisuuden ansiosta palkitsee rukoilijan rukousvastauksella.
Jeesus opetti Isä meidän -rukouksen, joka on äärimmäisen tiivis. Perustellusti voidaan sanoa, että se sisältää kaiken, mitä koskaan tarvitsee rukoilla. Mutta se on sanottu tosiaan niin tiukkaan puristetussa paketissa, että on hyvä omin sanoin ja ymmärryksellä puhua aiheita, jotka ovat eniten sydämellä.
Rukoilemisessa tärkeintä on halutun asian sanominen rehellisesti Jumalalle. Kun ihminen puhuu vanhemmilleen tai ystävilleen tai työkavereilleen, ei kukaan lausu jotain korulauseista rakennettua runoa. Silloin sanotaan, mikä on asiana. Mahdollisimman yksinkertaisesti, jotta toinen ymmärtää, mistä on kyse.
Jeesus toki painotti, että Jumala ymmärtää, mistä on kyse jo ennen kuin sitä pyydetäänkään. Mutta rukous eroaa tavallisesta viestin kertomisesta siinä, että sillä on suurin merkitys rukoilijalle itselleen. Siksi Jeesuskin vietti jopa kokonaisia öitä rukoillen. Tuskin hän silloin luki opettamaansa Isä meidän -rukousta satoja kertoja putkeen. Ihan varmasti hän rukoili omin sanoin, niin kuin Getsemanessakin teki.
Raamattu on täynnä hurskaiden ihmisten rukouksia, jotka ovat omin sanoin sanottuja. Psalmit on hyvin runsas kokoelma tällaisia rukouksia. Samoin Paavalin yksi hieno rukous on Kolossalaiskirjeen alussa (Kol 1:9-11). Eivät ne noudata Isä meidän -rukouksen kaavaa. Lisäksi on lukemattomia kehoituksia rukoilla eri asioiden puolesta - eikä ainoatakaan kieltoa, ettei saisi rukoilla mitään muuta kuin Isä meidän -rukouksen.
Seurakuntanuorten kanssa olen yhteissä rukoushetkissä toiminut muutaman kerran seuraavasti: Vuoron perään rukoileminen on toteutettu siten, että yksi rukoilee Isä meidän -rukouksen ensimmäisen rukouksen ("pyhitetty olkoon sinun nimesi") omin sanoin. Hän rukoilee siihen teemaan liittyvien asioiden puolesta. Seuraava jatkaa omin sanoin teemasta "Tulkoon sinun valtakuntasi". Tällä tavoin omin sanoin mennään Isä meidän -rukous läpi. Pidän sitä hienona tapana muistaa rukoilla kaikkien Jeesuksen opettaman rukouksen aiheiden puolesta, mutta omin sanoin ja ajatuksen kanssa.
Jeesus ei todellakaan yrittänyt rajoittaa ihmisten rukouselämää. Hän halusi nimenomaan rikastuttaa sitä niin, että hänen seuraajansa rukoilisivat mahdollisimman monien tärkeiden asioiden puolesta. Samalla hän antoi lupauksen siitä, että Jumala tietää jo ennen rukoustakin, mitä me tarvitsemme - joten kristityn pitäisi siksi uskaltaa rukoilla luottaen siihen, että Jeesuksen ansiosta rukous kuullaan.
