Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 05.02.2009 - klo:12:06 »Hei Kätsy!
Täällä Nettipapin palstalla on ollut jo keskustelua tuonelasta. Lukaise yllä olevat vastaukset ja kysele lisää, jos ne eivät vastaa riittävästi kysymykseesi.
Hei Kätsy!
Täällä Nettipapin palstalla on ollut jo keskustelua tuonelasta. Lukaise yllä olevat vastaukset ja kysele lisää, jos ne eivät vastaa riittävästi kysymykseesi.
Kirjoittanut: Kätsy
« : 27.01.2009 - klo:14:21 »"Vaikka nousisin taivaaseen, sinä olet siellä, vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet."
Ps. 139:8
Mietin, että mitä tämä tarkoittaa? Mitä tuolla tuonelalla tässä tarkoitetaan? Helvettiäkö? Mutta eikö Helvettiin joutuminen tarkoita ikuista eroa Jumalasta? En ihan ymmärrä...
Ps. 139:8
Mietin, että mitä tämä tarkoittaa? Mitä tuolla tuonelalla tässä tarkoitetaan? Helvettiäkö? Mutta eikö Helvettiin joutuminen tarkoita ikuista eroa Jumalasta? En ihan ymmärrä...
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 22.10.2007 - klo:01:27 »En ollut ihan varma, mitä tarkoitit, mutta sitä en olettanutkaan, että olisit sijoittanut tuonelan taivaallisen alttarin alle. Pääasiassa pyörittelin edelleen vain ajatusta siitä, ollaanko tuonelassa unessa vai valveilla - vai sanooko Raamattu siitä mitään.
Kirjoittanut: Moottorisaha
« : 22.10.2007 - klo:00:54 »En tarkoittanutkaan korjaten, että tuonela ois taivaallisen alttarin alla. Lienee niin kuten joidenkin asioiden kanssa Raamatussa, että liian tarkkoja määritelmiä ei anneta.
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 22.10.2007 - klo:00:48 »Hei Moottorisaha!
Olen täysin samaa mieltä siitä, että käsitteenä tuonela tarkoittaa juuri välitilaa. Enemmänkin keskustelua on ollut siitä, millainen se välitila on. En palaa spekulointiin enempää, kun tämän ketjun ensimmäisessä viestissäni siihen tartuin jo melko perusteellisesti. Siinä oli esillä myös raamatunkohtia, joiden perusteella voisi hyvin väittää, että tuonelassa ollaan ikään kuin unessa. Itse en ole nähnyt tarpeelliseksi muodostaa mitään ehdotonta mielipidettä asiasta, koska Raamattu ei selvästikään ole halunnut tarkasti kuvailla, millainen tuonela on.
Yhden haasteen viestissäsi minulle heitit:
Ilm 6:9 Ja kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin minä alttarin alla niiden sielut, jotka olivat surmatut Jumalan sanan tähden ja sen todistuksen tähden, joka heillä oli. Ilm 6:10 Ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Kuinka kauaksi sinä, pyhä ja totinen Valtias, siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta meidän veremme niille, jotka maan päällä asuvat?"
Tuo antaa kuvaa ettei nukuta. Näet vaikka vetoat, että näky ei jumalan antamat näyt ole ristiriidassa hänen itsensä kanssa.
Ilmestyskirjan näkyjen tarkoitus ei ole antaa matemaattisen tarkkaa selontekoa jostain asiasta. Ne ovat kuvia, joita katsomalla saa viestin todellisuudesta, jota niillä halutaan kuvata. Näiden jakeiden tarkoitus ei ole kuvata sitä, että tuonela on taivaallisen alttarin alla oleva paikka. Jos näin kirjaimelliseksi mentäisiin, niin silloin pitäisi huomioida myös kaksi jaetta aiemmin sanottu asia:
Siinä samassa näin tuhkanharmaan hevosen. Se, joka istui hevosen
selässä, oli nimeltään Kuolema, ja sen jäljessä tuli Tuonela. (Ilm. 6:8a)
Kuolema ja tuonela eivät luultavasti ole myöskään hevosella ratsastajien näköisiä, mutta sellaisena ne kuvataan. Esille ottamiesi jakeiden päätarkoitus on mielestäni kertoa siitä, kuinka aikanaan myös marttyyrien kokema vääryys sovitetaan.
Lainaus
Ilm 20:13 Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.
Joh 5:29 ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen.
Nämä jakeet ovat mielestäni paras tuonelan määritelmä. Eli näistä käy hyvin ilmi, että tuonela on paikka, jossa kuolleet odottavat viimeistä tuomiota. Mutta edelleenkään en uskalla Raamatun mainintojen perusteella tehdä lukkoon lyötyä teoriaa siitä, millaisessa tilassa ihminen tuonelassa on.
Kirjoittanut: Moottorisaha
« : 21.10.2007 - klo:23:13 »Heitetääs joku kiva sotkija tähän.
Ilm 6:9 Ja kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin minä alttarin alla niiden sielut, jotka olivat surmatut Jumalan sanan tähden ja sen todistuksen tähden, joka heillä oli.
Ilm 6:10 Ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Kuinka kauaksi sinä, pyhä ja totinen Valtias, siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta meidän veremme niille, jotka maan päällä asuvat?"
Tuo antaa kuvaa ettei nukuta. Näet vaikka vetoat, että näky ei jumalan antamat näyt ole ristiriidassa hänen itsensä kanssa.
Apt 2:26 Sentähden minun sydämeni iloitsee ja kieleni riemuitsee, ja myös minun ruumiini on lepäävä toivossa;
Apt 2:27 sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta.
Psa 49:15 Mutta minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa. Sela.
Alkutekstin monessa kohdassa lukee sanan tuonela kohdalla sana helvetti. מיד שאול miyad sheol
Jes 14:9 Tuonela tuolla alhaalla liikkuu sinun tähtesi, ottaaksensa sinut vastaan, kun tulet. Se herättää haamut sinun tähtesi, kaikki maan johtomiehet, nostattaa valtaistuimiltansa kaikki kansojen kuninkaat.
Ilm 20:13 Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.
Joh 5:29 ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen.
Eikö tosta kaikesta suppeasta selonteosta saa jo käsitystä, että se on välitila. Osalla kivempi ja osalla vähemmän kiva.
Ilm 6:9 Ja kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin minä alttarin alla niiden sielut, jotka olivat surmatut Jumalan sanan tähden ja sen todistuksen tähden, joka heillä oli.
Ilm 6:10 Ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Kuinka kauaksi sinä, pyhä ja totinen Valtias, siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta meidän veremme niille, jotka maan päällä asuvat?"
Tuo antaa kuvaa ettei nukuta. Näet vaikka vetoat, että näky ei jumalan antamat näyt ole ristiriidassa hänen itsensä kanssa.
Apt 2:26 Sentähden minun sydämeni iloitsee ja kieleni riemuitsee, ja myös minun ruumiini on lepäävä toivossa;
Apt 2:27 sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta.
Psa 49:15 Mutta minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa. Sela.
Alkutekstin monessa kohdassa lukee sanan tuonela kohdalla sana helvetti. מיד שאול miyad sheol
Jes 14:9 Tuonela tuolla alhaalla liikkuu sinun tähtesi, ottaaksensa sinut vastaan, kun tulet. Se herättää haamut sinun tähtesi, kaikki maan johtomiehet, nostattaa valtaistuimiltansa kaikki kansojen kuninkaat.
Ilm 20:13 Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.
Joh 5:29 ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen.
Eikö tosta kaikesta suppeasta selonteosta saa jo käsitystä, että se on välitila. Osalla kivempi ja osalla vähemmän kiva.
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 21.10.2007 - klo:19:32 »Hei Stranger!
Tein tänään pieniä järjestelyjä Nettipapin palstalla. Aiheessa "taivaasta" oli juttua myös tuonelasta. Koska viestit olivat selvästi jaettavissa sekä taivasta että tuonelaa käsitteleviin kysymyksiin, tein niistä omat osionsa. Liitin kysymyksesi tämän osion jatkoksi. Osittain olen jo tässä ketjussa vastannutkin tiedustelemiisi asioihin. Lisään vielä jotain pientä.
Onko tuonela jaettu kahteen osaan: "Abrahamin helmaan" ja ikävämpään paikaan.
Edellä olen pohtinut, että tällaisen kuvan minäkin Raamatusta saan. Otit esille hyvät Raamatunkohdat. Paljoa Raamattu ei kuvaile tuonelaa, mutta tällaisten viittausten pohjalta on perusteltua ajatella, että tuonela olisi yleisnimitys, joka sisältää sekä hyvän että huonon puolensa. Tuonela olisi silloin hyvä paikka taivaaseen pääseville ja huono paikka helvettiin joutuville.
Lainaus
Ja mitä mieltä olet sellaisesta teoriasta, että ennen Jeesusta ihmiset menivät kuolemansa jälkeen tuonelaan (joko Abrahamin helmaan tai siihen ikävään paikkaan) ja Jeesuksen jälkeen kuolleet ihmiset nukkuvat kuoleman unta eivätkä mene lainkaan tuonelaan? Niin siis en ole keksinyt itse tuota teoriaa..
En ole aikaisemmin tätä edes kuullut, joten valmista mielipidettä minulla ei siihen ole. Äkkiseltään tämä kuitenkin tuntuu vähän oudolta. En minä pysty sanelemaan Jumalalle, miten asiat ovat, mutta Raamatusta olisi silti vaikea löytää tukea tälle teorialle. Luultavimmin tämä on kehitelty 1. Piet. 3:18-20 pohjalta:
Kärsihän Kristuskin ainutkertaisen kuoleman syntien tähden, syytön syyllisten
puolesta, johdattaakseen teidät Jumalan luo. Hänen ruumiinsa surmattiin,
mutta hengessä hänet tehtiin eläväksi. Ja niin hän myös meni ja saarnasi
vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät totelleet Jumalaa, kun hän
Nooan päivinä kärsivällisesti odotti sen ajan, kun arkkia rakennettiin. Vain
muutama ihminen, kaikkiaan kahdeksan, pelastui arkissa veden kantamana.
(1. Piet. 3:18-20)
Olet tätä kohtaa itse asiassa jo kysynytkin tällä palstalla, mutta muille lukijoille tiedoksi, että vastaus löytyy tästä linkistä: Vankeudessa olevat henget (1. Piet. 3:18-20)
Jos tuo kohta on ollut teorian pohjana, rohkenen epäillä, että sen taustalla on seuraavanlainen ajatuskulku: Ennen Jeesusta kuolleet ihmiset menivät neutraaliin tuonelaan odottamaan. Kuolemansa ja ylösnousemuksensa välissä Jeesus tuli ja julisti heille sanomaa itsestään Vapahtajana. Tämän jälkeen tuonelassa olevat voivat ottaa kantaa Jeesukseen. Jeesuksen aikana ja sen jälkeen eläneet ihmiset puolestaan ovat voineet tämän kannanoton tehdä maan päällä, joten heitä varten ei tarvita tuonelaa.
Ihan vain arvauksena tuon kehitelmän heitin, mutta tuolta pohjalta esittämäsi teoria on voinut syntyä. Se aiheuttaa kuitenkin enemmän ongelmia kuin antaa ratkaisuja. Ensinnäkin silloin pitäisi olettaa, että Jumalan liitto oli vanhan liiton aikana sellainen, että siitä ei ollut mitään hyötyä ihmisille. Mutta oli siitä. Se oli pelastava liitto siksi, että se oli esikuvaa Jeesuksesta ja Jeesuksen kuoleman ansiosta myös esikuva oli pelastavaa liittoa:
Sitä varten Kristus on tullut uuden liiton välittäjäksi, että hänen kuolemansa
vapauttaisi kaikki ensimmäisen liiton aikana tapahtuneista rikkomuksista ja
että kutsutut niin saisivat heille luvatun iankaikkisen perinnön. ... Laissa siis
on vain varjo tulevasta, paremmasta todellisuudesta, ei sen varsinaista
ilmentymää. Vaikka lain määräämät uhrit toistetaan vuodesta vuoteen,
laki ei ikinä pysty tekemään pysyvästi täydellisiksi niitä, jotka astuvat
Jumalan eteen. Muutoinhan uhraaminen olisi lopetettu. Jos ne, jotka
ottavat osaa jumalanpalvelukseen, olisivat jo kerran tulleet puhdistetuiksi,
heillä ei olisi enää mitään syntejä tunnollaan. (Hepr. 9:15, 10:1-2)
Ensimmäiseen liittoon turvautuneet ihmiset olivat pelastettuja ihmisiä.
Toiseksi nykyäänkin maailmassa tosi moni kuolee ilman, että on eläessään kuullut mitään Jeesuksesta. Tämäkään teoria ei ratkaise sitä, miten käy niille, jotka eivät ole koskaan saaneet edes mahdollisuutta ottaa kantaa Jeesukseen - vaikka tuon teorian tavoite onkin ehkä ollut rakentaa joku kehitelmä, jonka avulla näistä kysymyksistä voitaisiin tehdä matemaattisesti ja loogisesti helpompia.
No tässä minun spekulointini. En pidä tuota teoriaa loogisena. Ja vielä vähemmän perusteltuna tai tarpeellisena.
Kirjoittanut: Stranger
« : 19.10.2007 - klo:18:47 »Moikka!
Onko tuonela jaettu kahteen osaan: "Abrahamin helmaan" ja ikävämpään paikaan.
Kun pohdin luuk. 16: 22- 25 Sitten köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Abrahamin huomaan. Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Kun hän tuonelan tuskissa kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen rintaansa vasten. Silloin hän huusi. Isä Abraham, armahda minua! Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla. Mutta Abraham sanoi: Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa.
Tästä jakeesta saisi taas sellaisen kuvan, että tuonela ei olisi niin paha paikka:
Job. 21: 13 Heidänkin päivänsä ovat onnen päiviä, rauhassa he saavat laskeutua tuonelaan.
Ja mitä mieltä olet sellaisesta teoriasta, että ennen Jeesusta ihmiset menivät kuolemansa jälkeen tuonelaan (joko Abrahamin helmaan tai siihen ikävään paikkaan) ja Jeesuksen jälkeen kuolleet ihmiset nukkuvat kuoleman unta eivätkä mene lainkaan tuonelaan? Niin siis en ole keksinyt itse tuota teoriaa..
Jos tuonela käsitetään (mahd. pahana) paikkana, jossa odotetaan maailmanloppua, niin siellähän kaikki syntiensä sitomana kuolleet ovat, ja siellä myös Jeesus oli kuolemansa ja ylösnousemuksensa välisen ajan.
Onko tuonela jaettu kahteen osaan: "Abrahamin helmaan" ja ikävämpään paikaan.
Kun pohdin luuk. 16: 22- 25 Sitten köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Abrahamin huomaan. Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Kun hän tuonelan tuskissa kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen rintaansa vasten. Silloin hän huusi. Isä Abraham, armahda minua! Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla. Mutta Abraham sanoi: Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa.
Tästä jakeesta saisi taas sellaisen kuvan, että tuonela ei olisi niin paha paikka:
Job. 21: 13 Heidänkin päivänsä ovat onnen päiviä, rauhassa he saavat laskeutua tuonelaan.
Ja mitä mieltä olet sellaisesta teoriasta, että ennen Jeesusta ihmiset menivät kuolemansa jälkeen tuonelaan (joko Abrahamin helmaan tai siihen ikävään paikkaan) ja Jeesuksen jälkeen kuolleet ihmiset nukkuvat kuoleman unta eivätkä mene lainkaan tuonelaan? Niin siis en ole keksinyt itse tuota teoriaa..
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 16.07.2007 - klo:23:15 »en tiä saaks tätä kysyy täs samalla palstalla, mut kysytäänpäs nyt..
Eli voisitko selventää järjestystä kuoleman, ylösnousemuksen, Jeesuksen tulemisen ja viimeisen tuomion välillä. entä tuonela?
Eli tämä klassinen, mutta ihmeen vaikee kysymys: mitä tapahtuu ko ihminen kuolee?
Kaikkeen ei varmasti löydy vastausta, mutta mitä The Kirja sanoo?
Hei Pyrski!
Siirsin kysymyksesi toisen otsikon alta tänne, kun tässä ketjussa olin jo samasta aiheesta kirjoittanut. Lukaise yllä oleva vastaukseni Mirjamille ja Suville, ja kysele lisää, jos se ei vastaa riittävästi.
Kirjoittanut: pyrski
« : 26.04.2007 - klo:20:45 »en tiä saaks tätä kysyy täs samalla palstalla, mut kysytäänpäs nyt..
Eli voisitko selventää järjestystä kuoleman, ylösnousemuksen, Jeesuksen tulemisen ja viimeisen tuomion välillä. entä tuonela?
Eli tämä klassinen, mutta ihmeen vaikee kysymys: mitä tapahtuu ko ihminen kuolee?
Kaikkeen ei varmasti löydy vastausta, mutta mitä The Kirja sanoo?
Eli voisitko selventää järjestystä kuoleman, ylösnousemuksen, Jeesuksen tulemisen ja viimeisen tuomion välillä. entä tuonela?
Eli tämä klassinen, mutta ihmeen vaikee kysymys: mitä tapahtuu ko ihminen kuolee?
Kaikkeen ei varmasti löydy vastausta, mutta mitä The Kirja sanoo?
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 08.02.2007 - klo:14:38 »Tervehdys teille Mirjam ja Suvi!
Raamattu ei anna selvää vastausta kysymykseen, mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman ja ylösnousemuksen välissä. Siksi kaikki vastaukset ovat spekulointia - eivätkä itsessään oikeita tai vääriä. Pari lähtökohtaa spekuloinneille voidaan Raamatusta kuitenkin löytää.
1. Lähtökohta: Lopullisia uutta taivasta ja uutta maata ei ole vielä edes olemassa:
Katso, minä luon uuden taivaan ja uuden maan. Menneitä ei enää muistella,
ne eivät nouse mieleen. (Jes. 65:17)
Mutta meillä on hänen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia
taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee. (2. Piet. 3:13)
Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen
maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää. (Ilm. 21:1)
2. Lähtökohta: Kuolleet ihmiset eivät ole vielä nousseet lopullisella tavallaan ylös kuolleista:
Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja
Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne, jotka ovat
kuolleet Kristukseen uskovina. Meidät, jotka olemme vielä elossa ja
täällä jäljellä, temmataan sitten yhdessä heidän kanssaan pilvissä
yläilmoihin Herraa vastaan. Näin saamme olla aina Herran kanssa.
(1. Tess. 4:16-17)
Mutta tämä ei siis vielä paljoa auta, kun halutaan selvittää jotain, mitä kuoleman ja ylösnousemuksen välissä tapahtuu. Näistä asetelmista voidaan vasta lähteä kehittelemään erilaisia ajattelumalleja.
Välitilaoppi
Yleisin ajattelumalli taitaa olla ns. "välitilaoppi". Koska uutta taivasta ja uutta maata ei ole vielä olemassakaan, ei myöskään lopullista taivasta ja helvettiäkään ei ole. Kuoltuaan ihmiset joutuvat jonkinlaiseen välitilaan, joka on helvettiin joutuville paha paikka ja taivaaseen pääseville hyvä. (Esimerkiksi edellisessä vastauksessani oleva Jeesuksen vertaus puhuu rikkaasta miehestä, joka joutui tuonelan tuskiin. Samalla Lasarus pääsi hyvään paikkaan.) Raamatussa ylipäätään puhutaan tuonelasta kovin kielteiseen sävyyn, esimerkiksi:
Jumalaton on kuin lastu, jonka virta vie. Hänen peltoaan kohtaa kirous,
enää ei kukaan mene hänen viinitarhaansa. Helteessä halkeillut maa nielee
kevään vedet, tuonela sen, joka on tehnyt syntiä. (Job 24:18-19)
Tämän ei kuitenkaan ole pakko tarkoittaa, että ihminen elää tuonelan tuskissa odottaessaan ylösnousemuksen päivää. Yhtä hyvin tuonelaa voidaan käyttää sanontana puhuttaessa lopullisesta kadotustuomiosta.
"Nukkuminen"
Toinen vaihtoehto on ajatella, että välitila on paikka, jossa ihminen on tiedoton. Hän ikään kuin nukkuu ja herää viimeiselle tuomiolle kuulemaan ikuisen kohtalonsa. Eli vähän sama asia kuin ihminen, joka menee illalla nukkumaan, nukkuu sikeästi ja herää aamulla niin, ettei osaa sanoa, paljonko aikaa on kulunut. Hänestä tuntui niin kuin olisi juuri mennyt nukkumaan. Saarnaajan kirjassa tuonelasta puhutaan vähän tässä sävyssä:
Tee voimiesi mukaan se mikä tehtävissä on, sillä tuonelassa, jonne olet
matkalla, ei ole tekoja, ei ajatuksia, ei tietoa, ei viisautta. (Saarn. 9:10)
Myös Ensimmäisessä tessalonikalaiskirjeessa Paavali sanoo:
Tahdomme, veljet, teidän olevan selvillä siitä, mitä tapahtuu kuoleman
uneen nukkuville, jotta ette surisi niin kuin nuo toiset, joilla ei ole toivoa.
(1. Tess. 4:13)
Mutta tässäkään ei voida väittää, että kuoleman uni tarkoittaisi oikeasti tiedottomana nukkumista. Se voi olla vain sanonta. Paavali näet itse jatkaa seuraavassa luvussa:
Jumala ei ole tarkoittanut, että saisimme osaksemme vihan vaan että
pelastuisimme Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa. Kristus on kuollut
puolestamme, jotta saisimme elää yhdessä hänen kanssaan, olimmepa
valveilla tai kuoleman unessa. (1. Tess. 5:9-10)
Tämä voidaan lukea joko niin, että kuoleman unessa olevat heräävät Jeesuksen tullessa. Tai että kuoleman unessa elävät ovat myös elossa jossain toisessa paikassa Jeesuksen kanssa. Ja toisaalta Jeesus itse sanoi saddukeuksille jo yli tuhat vuotta sitten kuolleista patriarkoista:
Mutta ylösnousemuksesta puheen ollen - ettekö ole lukeneet, mitä Jumala on
teille sanonut: "Minä olen Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala"?
Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien." (Matt. 22:31-32)
On kuitenkin huomattava, että nämä kaksi ajattelumallia eivät siis ole Raamatun tarjoamia vaihtoehtoisia ajattelutapoja. Ne ovat joistakin yksittäisistä jakeista poimittuja ajatuksia, joita utelias ihmisimieli on alkanut pyöritellä. Saarnaajan kirjan jakeessa ei pyritä kertomaan jotain tuonelan olemuksesta, vaan siitä, miten tässä elämässä on elettävä. Ja Jeesuksen vertauksen tärkein pointti ei ollut kuvata sitä, miten sielut liikkuvat kuoleman jälkeen. Hän halusi opettaa, että tämän elämän rikkaudet eivät auta kuoleman jälkeen. Paavalin kirjeissäkin pointti on se, että kuolleet eivät ole menettäneet osuuttaan Jeesuksesta. Ja Jeesuksen opetus kertoo, että kuolleiden ylösnousemus on olemassa. Varsinaista ratkaisua ei siis Raamatusta löydy.
Erilainen aikakäsitys
Kolmas tapa ajatella on vielä filosofisempi ja se ei perustu välitilaoppiin vaan erilaiseen aikakäsitykseen. Sen mukaan ajatellaan juuri sitä, mitä te Suvi ja Mirjam kehittelitte, eli ei ole olemassa edes mitään tiedostamatonta välitilaa. Vaikka ihmiset kuolevat täällä maailmanhistoriassa tuhansien vuosien aikavälillä, he kuitenkin siirtyvät kuoleman jälkeen suoraan viimeiselle tuomiolle, jossa ovatkin kaikki muut maailmanhistorian ihmiset. Tässä mallissa vaan joudutaan hieman ongelmiin toisen Raamatusta löytyvän lähtökohdan kanssa. Kuinka viimeiselle tuomiolla heti nousseet ihmiset ovatkin vielä tässä ajassa odottamassa Jeesuksen takaisintulemista? Mutta se toisaalta selviää sillä, että ajatellaan heidän nousevan siis Jeesuksen takaisintuloon heti kuoltuaan, mistä sitten mennään täällä elävien kanssa rinta rinnan viimeiselle tuomiolle.
Jeps. Tässä ovat minun muistissani olevat erilaiset ajattelumallit. Varmsti muitakin löytyy, mutta nämä lienevät yleisimmät.
Kirjoittanut: Mirjam
« : 31.01.2007 - klo:18:46 »Mä oon miettiny samaa asiaa. Mä kuvittelen aikajanan sillain, että "taivasaika" on jotenkin jatkumo tälle ajalle, mutta erillinen, ja normaali ajankulku on pysähtynyt 
*heh*
Missä ihminen on ennen viimeistä tuomiota? Onko siitä ajasta tietoisuutta? Ja ovatko "hyvät" ja "pahat" silloin samassa paikassa, ennen jakoa?
*heh*Missä ihminen on ennen viimeistä tuomiota? Onko siitä ajasta tietoisuutta? Ja ovatko "hyvät" ja "pahat" silloin samassa paikassa, ennen jakoa?
Kirjoittanut: Suvi
« : 31.01.2007 - klo:16:47 »onko kristinuskon näkökulmasta täysin väärin ajatella, kun taivaasta ei voi saada varmaa tietoa, että taivas on eräänlainen rinnakaistodellisuus, jossa aika ei kulje samalla lailla kuin meillä, siksi ihminen päätyy taivaaseen (tai helvettiin) heti kun kuolee, vaikka kaikki ihmiset kaikista ajoista ja paikoista ovatkin yhtäaikaa viimeisellä tuomiolla... tällöin taivas voisi olla jo nyt olemassa lopullisessa muodossaan...
toi rinnakkaistodellisuus kuulostaa kyllä vähän liikaa skifileffalta, mut en osaa sitä paremminkaan kuvata...
outo kysymys varmaan, mut koita kestää
toi rinnakkaistodellisuus kuulostaa kyllä vähän liikaa skifileffalta, mut en osaa sitä paremminkaan kuvata...
outo kysymys varmaan, mut koita kestää
