Vastaa

Nimi:
Sähköposti:
Aihe:
Otsikon ikoni:

Varmistus:
Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet
Kuuntele kirjaimet / Pyydä uusi kuva

Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet:
Mikä numero tulee seuraavaksi? 1, 2, 3 ... Kirjoita vastaus kirjaimilla.:
Mikä on nettipapin etunimi takaperin kirjoitettuna?:
Mikä on kristittyjen pyhä kirja?:

Oikotiet: paina alt+s lähettääksesi viestin, tai alt+p esikatsellaksesi


Yhteenveto

Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 26.02.2009 - klo:22:26 »


Moi, Kätsy!

Jos haluaisin päästä helpolla, sanoisin kyllä. Mutta tuokin malli on vain yksi tapa havainnollistaa asiaa. Tässä on Ensimmäisen Tessalonikalaiskirjeen ensimmäinen luku. Siinä Paavali toisaalta kiittelee seurakuntaa siitä, että he ovat ottaneet vastaan Kristuksen. Mutta toisaalta hän puhuu siitä, miten Jumala on tehnyt valinnan. Muiden Paavalin kirjeiden aloituksissa Jumalan tekemän valinnan ja kutsun osuus näkyy vielä selvemmin.

     1. Paavali, Silvanus ja Timoteus tervehtivät Tessalonikan seurakuntaa, joka elää Isän
     Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen yhteydessä. Armo ja rauha teille. 2. Me kiitämme
     aina Jumalaa teistä kaikista, kun muistamme teitä rukouksissamme. 3. Jumalamme ja
     Isämme edessä me lakkaamatta muistelemme sitä, kuinka usko on saanut teidät toimimaan
     ja rakkaus näkemään vaivaa ja kuinka kärsivällisesti te panette toivonne Herraamme
     Jeesukseen. 4. Mehän tiedämme, te Jumalalle rakkaat veljet, että hän on teidät valinnut,
     5. sillä evankeliumi ei tullut teidän luoksenne vain sanoina vaan myös Pyhän Hengen
     voimana, kun me täynnä varmuutta sitä julistimme. Tiedättehän itsekin, miten me toimimme
     teidän luonanne, teidän parhaaksenne. 6. Te puolestanne seurasitte meidän esimerkkiämme,
     niin, itse Herran esimerkkiä, ja ankaran ahdingon keskellä otitte sanan vastaan täynnä riemua,
     jonka Pyhä Henki antoi. 7. Näin teistä tuli esikuva kaikille Makedonian ja Akhaian uskoville.
     8. Teidän keskuudestanne on Herran sana kaikunut Makedoniaan ja Akhaiaan, onpa uskonne
     Jumalaan tullut tunnetuksi kaikkialla muuallakin. Meidän ei tarvitse siitä puhua, 9. sillä kaikki
     kertovat, mihin meidän käyntimme teidän luonanne johti: te hylkäsitte väärät jumalat ja
     käännyitte palvelemaan elävää, todellista Jumalaa 10. ja odottamaan taivaasta hänen
     Poikaansa, jonka hän herätti kuolleista, Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevalta vihalta.
     (1. Tess. 1.)


Siksipä tämä onkin paradoksi. Nämä asiat ovat yhtä aikaa voimassa. Mutta ei pidä tehdä asiasta itselle ongelmaa. Jumala on niin kauhean paljon suurempi kuin ihminen, joten meillä ei ole mahdollisuutta ymmärtää tätä systeemiä kaikkia hienouksia myöten. Merkitystä on sillä, uskooko nyt. Ei sillä, miten se uskoon tulo tarkalleen tapahtui.
Kirjoittanut: Kätsy
« : 26.02.2009 - klo:21:45 »

Eli siis Jeesukseen uskominen on Jumalan ansio, mutta se jos ei usko Jeesukseen on ihmisen oma vika?
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 26.02.2009 - klo:20:47 »


Hei Kätsy!

Ilmeisesti olen selittänyt asian todella huonosti, kun tarkoitin juuri päinvastaista. Yhdessä kohdassa tuota edellistä vastaustani sanon kyllä, että syy on Jumalan - mutta se oli lainausmerkeissä ja kuvasi väärin ajattelevan ihmisen sanoja.

Yritin sanoa, että Raamattu opettaa paradoksia - ristiriitaa, joka on voimassa yhtä aikaa. Toisaalta Raamattu käskee tekemään parannuksen. Jokainen ihminen, joka ei tee parannusta, joutuu omasta syystään tuomittavaksi. Mutta toisaalta ihminen on synteihinsä kuollut niin, että voi auttaa itseään yhtä paljon kuin ruumis voi auttaa itseään. Tämä on todella vaikea selittää auki. Eikä sitä voikaan. Ihminen ei voi pelastaa itseään, mutta kuitenkin hänelle sanotaan, että käänny! Jokainen pelastettu ja Jeesuksen löytänyt ihminen voi toisaalta sanoa, että kääntyi Jumalan puoleen. Mutta sekin on ollut Jumalan armoa ja vaikutusta.
Kirjoittanut: Kätsy
« : 22.02.2009 - klo:18:03 »

Selitätkö vähän. En ymmärrä oikein tuota pelastukseen liittyvää ratkaisuvaltaa. Tai siis ymmärsin, että sanot, että periaatteessa on Jumalan vika, että kaikki ihmiset eivät pelastu.
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 28.12.2008 - klo:16:27 »


Morjens, Viltsu!

Kysymyksesi on hyvä ja olen aikonut siitä joskus seurakuntamme nuorillekin puhua. Hyvin usein näet kuulen sanottavan: "Jumala on antanut ihmiselle vapaan tahdon." Se särähtää minun korvaani, koska tilanteesta riippuen sillä voidaan tarkoittaa oikeaa tai harhaanjohtavaa asiaa. On erittäin tärkeää tietää, miten puhuja tai kuulija ymmärtää kyseisen lauseen. Sanat "vapaa tahto" tai "vapaa ratkaisuvalta" sisältävät erittäin suuren historiallisen painon, ja kirkollisissa piireissä noiden sanayhdistelmien käyttäjällä pitää olla jonkin verran tietoa, mitä niillä voidaan tarkoittaa. Ymmärsin niin, että sinä käytit vapaa tahto -sanayhdistelmää ihmisen tekoihin liittyen, mikä asiallisesti on oikein, mutta vaatii silti selittämistä.

Luther kirjoitti todella paljon kirjoja. Kaikkein merkittävimpänä teoksenaan hän piti tuotosta: "Sidottu ratkaisuvalta". Suosittelen sinua tutustumaan siihen, vaikka sen perusidean esittelenkin tässä kahdella rivillä. Luther ymmärsi Raamattua siten, että:

1. Ihmisellä ei ole vapaata tahtoa suhteessa pelastukseen. Synnin vuoksi ihminen valitsee aina pahan.
2. Ihmisellä on vapaa tahto suhteessa maallisen elämän asioihin ja valintoihin.

Yleensä ensimmäinen kohta aiheuttaa enemmän päänvaivaa, mutta sain sen käsityksen, että sinulle pelastukseen liittyvä vapaan tahdon kysymys on helpompi. Olet ilmeisesti tyytynyt siihen paradoksiin, mikä pelastuksen suhteen on olemassa, ja jota ei voi koskaan kunnolla selittää auki. Viljelen mielelläni viljalti kerran kuulemaani erinomaista esimerkkiä:

Näet portin, jonka yläpuolella lukee: "Menkää sisälle ahtaasta portista". Sinua vaaditaan valitsemaan oikea tie. Kun olet mennyt sisään portista ja käännyt katsomaan taaksesi, näet portin päällä tekstin: "Ette te valinneet minua vaan minä valitsin teidät."

Tätä ei voi oikaista mihinkään suuntaan, koska Raamattu puhuu kummastakin puolesta. Toisaalta ihmisiä kehotetaan koko ajan tekemään parannus. Mutta toisaalta ihmisestä annetaan kuva kuin kuolleesta ruumiista, joka ei itse voi itseään auttaa. Nämä kaksi kohtaa ovat kummatkin Jumalan sanaa ja yhtä aikaa voimassa:

     Tällaista tietämättömyyttä Jumala on pitkään sietänyt, mutta nyt sen aika on ohi:
     hän vaatii kaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen. (Ap. t. 17:30)


     Jumala on tehnyt eläviksi teidät, jotka olitte kuolleita rikkomustenne ja syntienne tähden.
     Ennen te elitte niiden vallassa tämän maailman menon mukaan, totellen avaruuden
     henkivaltojen hallitsijaa, sitä henkeä, joka yhä vaikuttaa tottelemattomissa ihmisissä.
     Heidän joukossaan mekin kaikki ennen elimme noudattaen oman luontomme haluja ja
     tehden niin kuin ruumiimme ja mielemme tahtoivat, ja näin olimme luonnostamme vihan
     alaisia niin kuin kaikki muutkin. Jumalan laupeus on kuitenkin niin runsas ja hän rakasti
     meitä niin suuresti, että hän teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen
     kanssa. Armosta teidät on pelastettu. Jumala herätti meidät yhdessä Kristuksen Jeesuksen
     kanssa ja antoi meillekin paikan taivaassa osoittaakseen kaikille tuleville aikakausille, kuinka
     äärettömän runsas on hänen armonsa ja kuinka suuri hänen hyvyytensä, kun hän antoi
     meille Kristuksen Jeesuksen. Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon.
     Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin,
     jottei kukaan voisi ylpeillä. Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen
     yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.
     (Ef. 2:1-10)



Onko Jumala luonu kaikki meidän teotkin ja kaikki?

Jumala antoi ihmiselle tehtävän heti luomisen jälkeen. Hänen tuli viljellä ja varjella maailmaa. Samoin tuo edellä lainaamani Efesolaiskirjeen kohta päättyy toteamukseen, että ihminen on luotu tekemään hyviä tekoja. Niiden suhteen jokaisella on vapaus valita, kuinka haluaa toimia. Tätä ei kiistetä kuin hyvin harvoissa lahkoissa. Jotkut harvinaiset historiassa vaikuttaneet suuntaukset näet ajattelevat, että joka ainoa ihmisen tekemä valinta elämässä olikin todellisuudessa jo Jumalan määräämä tapahtuma. Vaikka ihminen kuvitteli tekevänsä valinnan, oikeasti Jumala oli laittanut hänet tekemään niin. Tämä on mielestäni mahdoton ajattelutapa siksi, että sillä kumotaan Raamattu. Jos millään ei ole mitään väliä, miksi Raamattu sitten on kirjoitettu ja miksi siellä valtavan usein käsketään ihmisten valitsemaan hyvä pahan sijasta? Tiedät aivan hyvin omasta elämästäsikin, että voit aivan hyvin valita, autatko lähimmäistä jossain askareessa vai et. Voit myös valita, haluatko kostaa läheiselle tämän tekemän vääryyden vai jättää sen tekemättä. Voit siis valita hyviä tai pahoja asioita oman mielesi mukaan. Kysymyksesi syvin olemus ei liene siis siinä, ettetkö tietäisi, miten asiat ovat, vaan siinä mitä itsekin sanoit:

Lainaus
Mun ongelma on, että mun on vaikee ottaa omista synneistäni vastuuta itelle.

Tervetuloa kerhoon! En tiedä ketään, joka osaisi ottaa vastuun synneistään. Jeesus olisi ollut sellainen, mutta koska hänellä ei ollut omia syntejä, hän otti vastuun kaikkien muiden synneistä. Onneksi! Jos näet ajattelet, että sinun täytyy kantaa vastuu synneistäsi, alat vihata Jumalaa. Hän muuttuu sinun mielessäsi tyranniksi. Joudut etsimään pakotietä yrittämällä saada Jumalan vastuuseen. "Hän on määrännyt kaikki elämäni vaiheet etukäteen. Hän määrää siis synnin tekemisenikin. En voi muuta. Syy on pohjimmiltaan Jumalan." Tämän jälkeen ollaan varmasti solmussa ajatusten kanssa. Jo Aadam aloitti tämän syyttelyn. Eikä hänellä ollut mitään muuta vaihtoehtoa. Jumalan käsky kuului: "Sinä päivänä jona sinä siitä syöt, olet kuoleman oma." Adam päätteli aivan oikein: Koska söin, rangaistus uhkaa. Jumala ei antanut käskynsä yhteydessä muita seuraamusvaihtoehtoja. Ainoa pelastus on saada syy toisen niskoille.

Lutherin sanoiksi pukema malli on erittäin sielunhoidollinen kuvaus Jumalan ja ihmisen roolista. Pelastus on Jumalan armoa ja Jumalan ansiota. Niin kuin Jeesus herätti kuolleita maan päällä eläessään, samoin hän tekee nykyään. Usko on kuolleen kivisydämen herättämistä, mitä ihminen ei voi tehdä. Pelastus on Jumalan teko ja lahja. Onkin sanottu, että ihmisen osuus pelastumisesta on vastaan pyristeleminen.

Samalla ihmiselle annetaan vastuu elämästään ja sen valinnoista. On mahdollisuus tehdä oikein ja väärin. Tämä vastuu ei kuitenkaan ulotu pelastuksen alueelle. Sen suhteen ainoa vaihtoehto on turvautua Jeesukseen ja antaa syntien vastuu hänen kannettavakseen.

Lainaus
Miten voi olla jotain, joka alunperin ei oo Jumalasta? "Saatanakin on Jumalan saatana."

Tähän kysymykseen olen paneutunut aiheessa Pahan alkuperä. Lukaise tuosta linkistä ja esitä lisäkysymyksiä sen aiheen alla.
Kirjoittanut: Viltsu
« : 16.12.2008 - klo:19:35 »

Onko ihmisellä vapaa tahto? Mikä on ihmisen oma rooli?

Pelastuksen suhteen tajusin, että turha yrittää liian hyvin ymmärtää.
Mutta ihmisen vapaa tahto? Onko Jumala luonu kaikki meidän teotkin ja kaikki? Miten voi olla jotain, joka alunperin ei oo Jumalasta? "Saatanakin on Jumalan saatana."
Ääh. Oon itekin ihan solmussa näiden ajatusten kanssa.
Mun ongelma on, että mun on vaikee ottaa omista synneistäni vastuuta itelle. Syytän Jumalaa niinku Aatami 1.Moos. Mies vastasi: "Nainen, jonka sinä annoit minulle kumppaniksi, antoi minulle sen puun hedelmän, ja minä söin."