Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 26.04.2009 - klo:14:04 »Morjens, Herukka!
Raamatussa on kohtia, joissa Jeesuksen nimen voima tulee selvästi esille. Tässä yksi:
Jeesuksen nimi ja usko siihen antoi voimaa tälle miehelle, jonka te näette ja tunnette.
Usko, jonka Jeesus antaa, on tehnyt tästä miehestä terveen, niin kuin te kaikki näette.
(Ap. t. 3:16)
Jeesuksen nimissä sairas oli parantunut. Mutta niin kuin edellä olen kirjoittanut, nimi Raamatussa merkitsee enemmän - varsinkin Jumalan nimet. Kyseessä on se olemus, mikä Jeesuksella oli. Hän oli Jumalan Poika ja hän oli pelastaja. Mikään merkkiyhdistelmä J E E S U S ei saa mitään ihmeitä aikaan, vaan se Jumala, joka sen takana on. Ja siksi Jeesuksen nimen turvin ovat kristityt tehneet suuria asioita. Mutta on Raamatussa kyllä kuvattu toisenlainenkin tilanne:
Myös jotkut kiertelevät juutalaiset henkienmanaajat alkoivat loitsiessaan lausua Herran
Jeesuksen nimeä. Karkottaessaan sairaista pahoja henkiä he sanoivat: "Minä vannotan
teitä sen Jeesuksen nimessä, jota Paavali julistaa." Näin tekivät myös juutalaisen ylipapin
Skeuaksen seitsemän poikaa, mutta paha henki vastasi heille: "Jeesuksen minä tunnen ja
Paavalinkin tiedän, mutta keitä te olette?" Ja mies, jossa paha henki oli, ryntäsi heidän
kimppuunsa, nujersi heidät kaikki ja runteli heitä niin, että heidän oli alasti ja verissä päin
paettava talosta. Tämä tuli Efesoksessa sekä juutalaisten että kreikkalaisten tietoon, ja
pelko valtasi kaikki ja Herran Jeesuksen nimeä ylistettiin suuresti. (Ap. t. 19:13-17)
"Jeesus" ei ole taikasana, vaan todellinen lastensa auttaja sen nimen takana. Skeuaan pojat eivät tunteneet Jeesusta, vaan he olivat kuulleet, että Paavalin julistama Jeesuksen nimi oli tehnyt suuria juttuja. Niinpä he tekivät siitä itselleen loitsun. Paha henki sanoi merkittävät sanat: Minä tunnen Jeesuksen ja tiedän Paavalin, mutta te olette tästä kuviosta ihan ulkona.
Tähän voisi liittää ehkä tämän Johanneksen evankeliumin kohdan. Niin kuin Pietari edellä sanoi: Jeesuksen nimi - ja usko siihen. Uskoa Jeesuksen nimeen eli olemukseen tarvitaan Jumalan lapsena olemiseen. Ja silloin kuulutaan joukkoon, jolle se Jeesuksen nimi on annettu voimaksi.
Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi,
kaikille, jotka uskovat häneen. (Joh. 1:12)
Eräs mielenkiintoinen tapahtuma vielä Raamatusta muistuu mieleeni. Siitä on vaikea sanoa, mikä kyseisen ihmisen usko oli:
Johannes sanoi hänelle: "Opettaja, me näimme erään miehen ajavan pahoja henkiä
ulos sinun nimessäsi. Me yritimme estää häntä, koska hän ei kuulu meihin." Mutta
Jeesus vastasi: "Älkää estäkö häntä. Eihän yksikään, joka tekee voimateon minun
nimessäni, voi heti perään puhua minusta pahaa. Joka ei ole meitä vastaan, on
meidän puolellamme. (Mark. 9:38-40)
Kertomuksen pointti ei ole tarkistella sitä, oliko kyseinen mies oikeassa uskossa. Jeesus kuitenkin huomautti, että hänen nimissään tehty voimateko tuo kunniaa Jumalan pojalle, niin kuin kuuluukin olla. Ja toisaalta Skeuaan poikien tapaus muistuttaa, että ihan väärälle saralle vietynä Jeesuksen nimi ei välttämättä ole siunaukseksi.