Vastaa

Nimi:
Sähköposti:
Aihe:
Otsikon ikoni:
Varmistus:
Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet
Kuuntele kirjaimet / Pyydä uusi kuva

Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet:
Mikä numero tulee seuraavaksi? 1, 2, 3 ... Kirjoita vastaus kirjaimilla.:
Mikä on nettipapin etunimi takaperin kirjoitettuna?:
Mikä on kristittyjen pyhä kirja?:

Oikotiet: paina alt+s lähettääksesi viestin, tai alt+p esikatsellaksesi


Yhteenveto

Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 21.05.2009 - klo:10:23 »


Hei, Kätsy!

Liitin kysymyksesi tähän Riivattuna oleminen -ketjuun. Yllä olevasta vastauksestani taidat saada vastauksen kysymyksiisi. Silti muutamalla sanalla juuri sinun esittämääsi näkökulmaa tarkkailen.

Lainaus käyttäjältä: Kätsy - 13.05.2009 - klo:10:19
jos ihminen on kastettu eivät pahat henget voi tulla häneen. ...
... kyllä pahat henget voivat tulla kastettuihinkin ihmisiin.

Kummatkin näkökulmat ovat oikein. Riippuu siitä, mitä ajatuksen esittäjä tarkoittaa. Ensinnäkin sinä kastettuna ja uskovana ihmisenä saat olla täysin varma siitä, että Jumalan liitto pitää. Jeesus voitti jo Golgatalla Saatanan, joten hänen porukkansa eivät enää voi voittaa sitä, joka sydämessäsi asuu. Raamatussa on monia kohtia, joissa pahat henget pelkäävät, pakenevat tai jollain muulla vastaavalla tavalla reagoivat Jeesuksen paikalle tulemiseen:

     Kun saastaiset henget näkivät hänet, ne heittäytyivät hänen eteensä ja huusivat:
     "Sinä olet Jumalan Poika!" (Mark. 3:11)

Enkä keksi yhtään syytä, miksei näin olisi myös sydämen suhteen:

     Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?
     (1. Kor. 3:16)

Edellisessä vastauksessani on kolme hyvää raamatunkohtaa, joten en toista enää niitä. Pari uuttakin tuli mieleeni, mutta ne eivät ehkä ole samalla tavalla niin ilmeisiä. Minulle ne kuitenkin puhuvat hyvin vahvasti siitä, miten Kristus on pahojen henkien yläpuolella, eikä niillä ole mitään valtaa siellä, missä Jeesus on:

     Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi. Mitä tekemistä on keskenään oikeudella ja
     vääryydellä, mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä? Voivatko Kristus ja Beliar olla yhtä
     mieltä? Mikä voi liittää uskovan sellaiseen, joka ei usko? Miten jumalien kuvat soveltuvat
     Jumalan temppeliin? Mehän olemme elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut:
     - Minä asetun heidän keskelleen ja vaellan heidän mukanaan. Minä olen oleva heidän
     Jumalansa ja he minun kansani. (2. Kor. 6:14-16)

     Mutta kun fariseukset kuulivat sen, he sanoivat: "Itsensä Belsebulin, pääpaholaisen,
     avulla hän pahoja henkiä karkottaa." Jeesus tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi heille:
     "Jokainen valtakunta, joka jakautuu ja taistelee itseään vastaan, tuhoutuu, eikä
     myöskään kaupunki tai perhe kestä, jos sitä repivät riidat. Jos Saatana ajaa ulos
     Saatanan, silloin se on noussut itseään vastaan. Kuinka sen valtakunta silloin voi
     pysyä koossa? Jos minä karkotan pahoja henkiä Belsebulin avulla, kenen avulla sitten
     teikäläiset niitä karkottavat? Heistä te saatte itsellenne tuomarit. Mutta jos minä
     karkotan pahoja henkiä Jumalan Hengen voimalla, silloinhan Jumalan valtakunta on
     jo tullut teidän luoksenne. "Kuinka kukaan voi tunkeutua väkevän miehen taloon ja
     ryöstää hänen tavaroitaan, ellei ensin sido häntä? Vasta sitten hän voi ryöstää talon
     ja tavarat. (Matt. 12:24-29)

Mutta tästä huolimatta Jumala ei toimi väkivalloin. Ihmisellä on mahdollisuus luopua Kristuksesta ja kasteen liitosta. Vaikka olisi kastettu, voi sen armon hylätä. Jeesus ei pakota ihmistä yhteyteensä.

     Rakkaat ystävät, pysykää siis erossa epäjumalien palvelemisesta. ...
     Tarkoitan sitä, että epäjumalien palvelijat uhraavat pahoille hengille eivätkä Jumalalle,
     enkä halua teidän joutuvan yhteyteen pahojen henkien kanssa. Te ette voi juoda sekä
     Herran maljasta että pahojen henkien maljasta, ette voi olla osallisina sekä Herran
     pöytään että pahojen henkien pöytään. Emme kai halua herättää Herran kiivautta?
     Olemmeko muka häntä vahvempia? (1. Kor. 10:14, 20-22)

Itse ymmärrän asian niin, että kastettu ihminen ei voi joutua "vahingossa" riivatuksi. Mutta jos hän tarkoituksella kääntää selkänsä Jeesukselle ja ottaa yhteyttä pahoihin henkiin, se on täysin mahdollista.
Kirjoittanut: Kätsy
« : 13.05.2009 - klo:10:19 »

Moi taas.

Meille sanottiin jossain vaiheessa rippikoulussa, että jos ihminen on kastettu eivät pahat henget voi tulla häneen. Sitten kun joskus sanoin sen jollekulle niin hän sanoi, että ei se pidä paikkaansa, että kyllä pahat henget voivat tulla kastettuihinkin ihmisiin. Nyt olen ymmälläni. Miten toi menee?
Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 04.09.2006 - klo:14:19 »


Hyvä kysymys, Roman

En ole kokenut, että riivattuna olemisesta puhuminen olisi jotenkin kiellettyä tai vaiettua kirkossamme. Pikemminkin näen asian niin, että meillä tilanne on niin onnellinen, ettei asiasta tarvitse käytännön syistä juuri keskustella. Teoreettisena kysymyksenä se ei puolestaan helposti ylitä keskustelukynnystä. Itse en ole koskaan törmännyt riivattuun ihmiseen, niin että olisin tunnistanut hänet riivaajan vallassa olevaksi. En myöskään tiedä tuttavapiiristäni yhtään, joka olisi riivatun ihmisen kohdannut.

Lähetyskentiltä kuulee sitä vastoin paljon helpommin uutisia pahan vallassa olevista ihmisistä. Tällaiset uutiset osaavat myös kertoa, että kaste lienee yksi syy siihen, että meillä ei ole samalla tavoin tarvis puhua riivauksesta. Minulle on kerrottu, että lähetystyöntekijöillä on kokemusta siitä, kuinka kaste on karkottanut riivaajan ihmisestä. En pysty muistamaan, kuka tämän kertoi, joten en osaa jäljittää sen alkuperää. Raamatun valossa kuitenkin näen tilanteen erittäinkin mahdollisena.

     Pietari vastasi: ”Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste
     Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin
     anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.” (Ap. t. 2:38)

Kristinusko on tehnyt Suomessa hyvää työtä. Kun minä pappina saan kastaa pienen vauvan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, uskon, että em. lupauksen mukaisesti lapsi saa Pyhän Hengen lahjan. Kuinka hän aikuiseksi kasvettuaan on siitä tietoinen tai kuinka hän on sitä käyttänyt ja vaalinut, on taas eri juttu. Mutta jo lähtökohtaisesti lapselle annetaan erinomaiset elämän eväät.

     Te ette kuitenkaan elä oman luontonne vaan Hengen alaisina,
     jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta se, jolla ei ole
     Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa. (Room. 8:9)

Pyhä Henki eli Jumalan Henki eli Kristuksen Henki on ihmisen sisimmässä erinomainen isäntä. Raamatun kertomuksista, joissa Jeesus karkottaa saastaisia henkiä ihmisistä, käy selvästi ilmi, että Jeesus ja pahat henget eivät viihdy yhdessä. Jos ihmisessä asuu Pyhä Henki, ei yksikään paha henki tule siihen asuntoon alivuokralaiseksi tai edes kylään. Kristityn ihmisen on täysin mahdotonta olla riivattu. Ilman Pyhää Henkeä ei voi olla kristitty. Ja jos Pyhä Henki asuu sydämessä, ei riivaaja voi tulla sinne. Nämä voimasuhteet ovat kyllä Raamatun lehdiltä selvästi luettavissa. Uskon, että juuri tähän Jeesus viittaa, kun hän sanoo:

     Kun saastainen henki lähtee ulos ihmisestä, se harhailee autioilla
     seuduilla ja etsii lepopaikkaa, mutta ei löydä. Silloin se päättää:
     ”Minä palaan kotiini, josta lähdin.” Kun se sitten tulee ja löytää
     huoneensa tyhjillään, lakaistuna ja hyvässä järjestyksessä, silloin
     se hakee seitsemän vielä pahempaa henkeä, ja ne tulevat sisään
     ja asettuvat sinne asumaan. Näin sen ihmisen tila on lopussa
     pahempi kuin alussa. (Matt. 12:43-45)

Ilmeisesti siis pakanakansoillakin on ollut jonkinsorttisia manaajia ja riivaajien karkottajia, jotka ovat onnistuneet työssään. Mutta Jeesus opettaa, että se työ on pidemmän päälle turhaa. Sydän tarvitsee asukkaan, joka on riivaajia vahvempi. Vasta tämä varmistaa sen, ettei paha henki palaa.

Vaikka Suomen kansasta suurin osa ei ole Kristuksen sovitustyöhön sydämestään turvautuvia ihmisiä, niin Jumalan suuri työ kasteessa ei ole turha. Jumala on tehnyt kasteen liitossa oman osansa, vaikka ihminen itse ei sitä lahjaa olisi osannut vielä vastaanottaakaan. Ilman uskoa kukaan ei kelpaa Jumalalle, mutta lähetystyöntekijöiden todistusten ja Suomen ”riivaustilastojen” valossa on syytä todeta, että kaste tehtynä tekonakin on suoja riivausta vastaan.

Toki kastetulla ihmiselläkin on mahdollisuus tulla riivatuksi, mutta se vaatii aktiivista Jumalan liitosta irtisanoutumista ja henkivaltoihin yhteydessä olemista. Saatananpalvojien joukossa ihmiset ovat hyvinkin alttiita riivatuksi tulemiselle. Muistan, että erään saatananpalvonnasta kertovan kristillisen dokumenttielokuvan lopussa joku mielisairaanhoitaja kertoi riivatuista suomalaisista ihmisistä. Oletin asiayhteydestä, että he olivat nimenomaan saatananpalvojien joukosta tulleita.

Suomen tilanteessa pidän parempana sitä, että riivauksesta ei hirvittävästi puhuta, kuin että siitä puhuttaisiin liikaa ja herkutellen. Parasta olisi tietenkin tervehenkinen keskustelu sopivissa määrin. Olen kuitenkin kuullut tilanteista, joissa ihmisistä on alettu ajaa ulos ”liikalihavuuden henkeä” tai jotain vastaavaa. Riivaus on kuitenkin jotain aivan muuta kuin kiukun puuska, outo luonteenpiirre, masennus tai mielenterveysongelma - liikalihavuudesta puhumattakaan. Vaikka Raamatun kertomuksissa riivattuja esiintyy useasti ja lähetyskentiltä kuullaan myös uutisia pahoista hengistä, ei symmetriasyistä saa ajatella, että yhtä paljon tapauksia esiintyy täälläkin. Jos riivattuja on, ne kyllä huomaa eikä heitä tarvitse hakemalla hakea.
Kirjoittanut: Roman
« : 18.06.2006 - klo:20:40 »

Aihe jaettu otsikon "itsemurha" alta. Kysymyksen sanamuotoa muokattu hieman, jotta se toimii itsenäisenä kysymyksenä.



Onko riivattuna oleminen muuten tabu? Siitä kun ei luterilaisuudessa koskaan puhuta, eikä taideta edes siihen uskoa, mutta joillekin vapaiden suuntausten ja roomalaiskatolisuuden edustajille se on tuttua. Roomalaiskatolisuudessa taitaa olla oma manaajien ryhmänsäkin sitä varten.