Tervehdys, Ei-kristitty!
Pistit kyllä todella mielenkiintoisen kysymyksen ja siihen liittyvää pohdintaa. Toivottavasti osaan antaa vastauksia, joista on apua, vaikka mitään yksiselitteistä oikein-väärin -listaa en pystykään tarjoamaan.
Ihan päällimmäisenä mieleeni nousee kysymys siitä, miksi ylipäätään haluat mennä kirkkoon, jos et halua, että kukaan luulee sinun osallistuvan. Kyllähän ihan mielenkiinnostakin saa mukaan mennä - ei sitä ole kielletty. Siksi varmaan kätevintä on valita sellainen istumapaikka, jossa ei joudu olemaan liikaa esillä. Urkuparvi on upea aitopaikka, josta ei tule nähdyksi. Jos haluaa viimeisen päälle itselleen mielenrauhan, voi asiasta mainita kanttorille, niin ei tarvitse sitten epäillä, että mitähän tuo kanttori ajattelee.
Jos "joudut" väkimassan sekaan, niin asiaa voidaan lähestyä kahdesta näkökulmasta. Ensinnäkin on ihan selvää, että ihmisillä on tapana katsella ympärilleen. Luterilainen jumalanpalvelus on ikävä kyllä tilanne, jossa ihmiset eivät ihan liikaa ole toistensa kanssa tekemisissä. Mutta ehkä sitäkin helpompaa on ihmetellen katsella, jos joku ei osaa käyttäytymismalleja. Minä itse seuraan rippikoululaisia - ja muistutan samalla itselleni, että ei voi tietää tapoja, kun ei ole vielä monesti jumalanpalveluksessa käynyt. Luonnostaan tulee huomattua eroavaisuudet.
Toiseksi eri tavalla käyttäytyvä on helppo huomata siksikin, että jumalanpalvelus on luonteeltaan kristillisen seurakunnan kokoontuminen. Eli ajatus on, että koolla ovat jo seurakunnan ideasta kiinni saaneet ihmiset. Jumalanpalvelusta ei ole suunniteltu aivan ensikertalaisia silmällä pitäen. Se rakentuu kaavaan, joka tulee tutuksi pikkuhiljaa ja jonka on tarkoitus tarjota pureskeltavaa jopa kymmeniä vuosia kirkossa käyneelle. Uusi kasvo ei siksi voi olla heti perillä jutuista.
Riippuen siitä, kummalla tavalla asiaa katsoo, kokee itsensä joko aloittelijaksi tai muukalaiseksi. Sinun tapauksessasi vaikeusastetta lisää se, että et pidä itseäsi aloittelijana, vaan haluat pysyäkin ulkopuolisena. Mutta katsellaanpa asioita ottamiesi esimerkkien valossa.
Pitäisikö nousta seisomaan kohdissa, joissa yleensä noustaankin? Onko seisomisen merkittyssisältö evl.fi -messussa vain kunnioituksen osoittaminen
Seisominen on luterilaisessa kirkossa kunnioituksen osoittamista. Seisominen ei meillä merkitse rukousasentoa, jos ei lasketa kiitos- ja ylistysvirsiä, jotka ovat ylistysrukouksia. Mutta silloinkin seisominen on "vain" kunnioituksenosoitus.
Periaatteessa siis sinä seisomaan noustessasi osoitat seurakunnan mukana kunnioitusta Jumalalle, jota kunnioittaakseen seurakunta nousee seisomaan. Käytännössä sinä olet sydämessäsi sitä mieltä, mitä olet, mutta olemuksellasi näytät muille kirkkovieraille, että teet samoin kuin he. Kukaan kirkkovieras ei siinä vaiheessa katso sinua ja totea, että kylläpä kunnioitat Jumalaa. Mutta jos et nouse, sinut huomataan. Joku saattaa ihmetellä, etkö halua kunnioittaa, mutta eniten varmaan ajatellaan sitä, että onkohan sillä huonot jalat vai eikö se huomannut, että muut nousivat. Jos näytät hyvävoimaiselta ja olet varmasti huomannut muiden seisovan, herää enemmän kysymyksiä ja käyttäytymisesi saatetaan tulkita aavistuksen kapinalliseksi. Niinhän se on missä tahansa ympäristössä, että totutuista tavoista poikkeava käyttäytyminen helposti tulkitaan tarkoitukselliseksi provosoinniksi.
Kaipa jo seisomisen esim. uskontunnustuksen aikana voisi katsoa olevan yhtymistä tuohon tunnustukseen?
No periaatteessa kyllä. Käytännössä meidän kirkossamme on esimerkiksi konfirmaatiomessuissa totuttu siihen, että paikalla on hurja määrä ihmisiä, jotka ovat juhlimassa sukulaislapsensa aikuistumisriittiä. Osalle puhe Jumalasta on tärkeää, mutta tosi paljon näkee sellaisia, jotka vain pyörivät ja katselevat. Uskontunnustuksenkin kohdalla he vain nousevat, kun muutkin nousevat. Keskimääräisessä jumalanpalveluksessa toki kirkkokansa on ihan hengellisten asioiden vuoksi paikalla.
Melko hyvä kompromissi lienee se, että nousee seisomaan, muttei lausu uskontunnustusta mukana. Ei sinusta olla uskovaa leipomassa vain sillä, että olet kirkkoon eksynyt. Mutta jos todella haluat varmistaa, ettei sinua luulla "hihhuliksi", niin sitten kannatan sitä urkuparven tekniikkaa. Uskontunnustuksen ajaksi istumaan jääminen ei ole oikein sopivaa, jos terveydelliset seikat antavat myöten seisomiselle. Se on jo vähän mielenosoituksellista kirkkokansan keskellä tehtynä.
Saako seurakuntalisten paheksunnan niskaansa, jos vain istuskelee ja tarkkailee ympäristöään?
Meitä on moneen junaan. Aina saa joltakulta paheksuntaa, teki mitä vain. Mutta keskimäärin kirkkovieras ei varmasti paheksu uutta tulokasta. Sehän meidän missiomme on ollut 2000 vuotta, että saisimme uusia ihmisiä joukkoon. Pakko ei ole laulaa, ristiä käsiään tai lausua yhteisiä osuuksia. Ihan saa vain tarkkailla. Seisomaan nouseminen lienee kuitenkin sellainen ele, että se on hyvä tehdä kunnioituksena tilannetta ja muita paikalla olijoita kohtaan.
Pitäisikö häipyä ennen ehtoollisosan alkamista?
Riippuu sinusta. Ehtoollinen on tarkoitettu kastetuille kristityille. Jos ajattelet, että et usko koko juttuun, niin silloin ei kannata ehtoolliselle rynnätä. Mutta edelleen on lupa seurata ja katsella. Ymmärrän kyllä, jos siinä hetkessä tuntuu hieman kiusalliselta olla mukana. Ehtoollinen on eleiltään ja sisällöltään messun syvällisin ja kaikkein osallistuvin osuus. Jos ei halua antaa vaikutelmaa mukana olemisesta, niin pelkkä penkissä istuminenkaan ei välttämättä tunnu luontevalta. Sen kyllä pitäisi olla hyvin vahva signaali, jos ei mene ehtoollispöytään. Mutta harva tulee katselleeksi, kuka kävi ja kuka ei.
Ennen ehtoollisosaa poistuminen on kyllä sekin sallittavaa. En usko, että sitä tulkittaisiin protestiksi saarnalle. Ehkä pikemminkin päinvastoin. Minulle tulisi ennemminkin mieleen, että olit nimenomaan saarnaa kuulemassa, ja lähdit pois, koska sait, mitä halusit. Jos poistut kesken saarnan, silloin protestitulkinta on paljon ilmeisempi.
Kaikenkaikkiaan haluaisin rohkaista sinua. Jos et ala riehua ja hölistä, niin passiivisuus ei meidän kirkkomme jumalanpalveluksissa yleensä pistä silmään. Seisomaan nousemiset tai niiden väliin jättämiset näkyvät selvimmin. Muuten voi tehdä melkein mitä vain tai jättää tekemättä - eikä kukaan huomaa.
