Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 18.10.2007 - klo:10:08 »
Heip Stranger!
Kysymäsi asia on todella vaikea. Erään lukemani kommentaarin mukaan Luther piti tätä jaetta Uuden testamentin vaikeimpana. Enkä minäkään ole viisastunut niin, että osaisin jotain varmaa sanoa. Kerron kuitenkin erilaisia asioita, joita raamatunselittäjät ovat löytäneet.
"Vangitut henget" ja "Nooan päivinä" -ilmaisuilla viitataan ehkä erääseen erittäin vaikeasti ymmärrettävään Vanhan testamentin kohtaan:
Kun ihmiset alkoivat lisääntyä maan päällä ja heille syntyi tyttäriä, jumalien
pojat huomasivat, että ihmisten tyttäret olivat kauniita, ja he ottivat näistä
vaimoikseen keitä halusivat. Herra sanoi: "Minä en anna elämän hengen asua
ihmisessä miten kauan tahansa. Ihminen on lihaa, heikko ja katoavainen.
Olkoon siis hänen elinikänsä enintään satakaksikymmentä vuotta." Siihen
aikaan ja myöhemminkin oli maan päällä jättiläisiä, kun jumalien pojat yhtyivät
ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia. Juuri näitä olivat muinaisajan
kuuluisat sankarit. Kun Herra näki, että ihmisten pahuus lisääntyi maan päällä
ja että heidän ajatuksensa ja pyrkimyksensä olivat kauttaaltaan pahat, hän
katui, että oli tehnyt ihmisen, ja murehti sitä sydämessään. Ja Herra sanoi:
"Minä pyyhin maan päältä ihmisen, jonka olen luonut, ja ihmisen mukana
karjaeläimet, pikkueläimet ja taivaan linnut, sillä minä kadun, että olen ne
tehnyt." Mutta Nooa oli Herralle mieluinen. (1. Moos. 6:1-8)
"Jumalan pojat" on yksi ilmaus, jota käytetään enkeleistä, mutta se ei ehkä tarkoita samaa kuin "vangitut henget". Raamatussa henget ja enkelit ovat eri asia. Ja enkeleistä Raamattu puhuu yleensäkin niin, että he ovat valintansa tehneet, eikä Jeesus kuollut heidän puolestaan. Vangituilla hengillä ehkä tarkoitetaankin niitä ihmisiä, jotka Nooan aikana eivät uskoneet hänen saarnaansa eivätkä tulleet arkkiin. Jos tuonela käsitetään (mahd. pahana) paikkana, jossa odotetaan maailmanloppua, niin siellähän kaikki syntiensä sitomana kuolleet ovat, ja siellä myös Jeesus oli kuolemansa ja ylösnousemuksensa välisen ajan.
Juutalaisessa traditiossa juuri noita Nooan aikana epäuskoisia ihmisiä pidetään kaikkein pahimpina syntisinä. (Johtuisikohan siitä, että silloin syntinen meno oli sellaista, että Jumala päätti tuhota suurimman osan ihmiskuntaa.) Siksi olisi loogista, että Jeesuksen kerrottaisiin saarnanneen heille, koska Jeesus muutenkin tuli syntisiä pelastamaan. Nooan ajan vangitut henget voisivat siis edustaa tai olla vertauskuvaa kaikista ennen Jeesusta eläneistä ihmisistä, joille Jeesus saarnasi.
Mutta tällaiset pohdinnat aiheuttavat vain lisää kysymyksiä, joihin me emme saa vastausta:
- Onko tuonelassa mahdollista pelastua?
- Mitä hyötyä vangituille hengille on kuulla sanomaa Jeesuksesta?
- Miksi Kristuksen piti saarnata juuri tuohon aikaan?
- Mikä oli saarnan sisältö?
Jukka Norvannon kommentaarissa on erityisen mielenkiintoinen näkökulma:
Nykyään sanomme, että presidentti Tarja Halonen on syntynyt vuonna 1943. Mutta vuonna 1943 ihmiset sanoivat, että Halosille syntyi tytär. Silloin ei tiedetty mitään siitä, että hänestä tulee presidentti, mutta nykytietämyksen valossa voimme sanoa, että hän on sitä ja että presidentti syntyi vuonna 1943.
Kun Jeesus kuoli, hän irtautui ruumiistaan, joka jäi hautaan hänen ylösnousemustaan odottamaan. Sen välisen ajan hän oli olemassa vain hengessään. Henkenä hänellä oli mahdollisuus tehdä jotain, mihin ruumiissa ei ollut mahdollisuutta. Norvanto arvelee, että silloin Jeesus hengessään meni Nooan aikoihin ja saarnasi siellä ja kehotti ihmisiä uskomaan. Nooa rakensi arkkiaan kauan - juutalaisen perimätiedon mukaan 120 vuotta. Jeesus olisi voinut hengessään vaikuttaa tämän ajan Nooan puheissa niin, että ihmiset kuulivat Nooan julistavan sanomaa uskosta ja mahdollisuudesta pelastua vedenpaisumuksesta arkissa. Sanoman kuulleet ihmiset eivät olleet silloin vielä vankeudessa olevia henkiä, mutta nykytilanteen valossa heistä puhuttiin niin.
Jos kysymäsi raamatunkohta luetaan tarkasti, siinä sanotaan, että Jeesus odotti Nooan päivinä kärsivällisesti sen ajan, kun arkkia rakennettiin.
Ja niin hän myös meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin
eivät totelleet Jumalaa, kun hän Nooan päivinä kärsivällisesti odotti sen ajan,
kun arkkia rakennettiin. (1. Piet. 3:19-20a)
Mutta tämäkään tulkinta ei poista kaikkia vaikeita kysymyksiä. Miksi Jeesuksesta sanotaan, että hän oli tuonelassa, jos hän liikkuikin hengessään historiassa? Vai sulkevatko nämä toisiaan pois? Jos Jeesus toimi tällä Norvannon kaavailmalla tavalla, saarna ei suuresti vaikuttanut. Joka tapauksessa Raamattu kertoo, että vain 8 ihmistä tuli arkkiin: Nooa vaimoineen ja hänen kolme poikaansa vaimoineen. Mutta toisaalta: ihmiset ainakin saivat mahdollisuuden uskoa, vaikka eivät sitä mahdollisuutta käyttäneet. Siksi heistä puhutaankin vankeudessa olevina henkinä.
Niin kuin aluksi sanoin, tämä on todella vaikea kohta Raamatussa. En osaa antaa vastausta kysymykseesi. Osaan vain pyöritellä erilaisia näkökulmia. Toivottavasti näistä oli apua.
