Kirjoittanut: Nettipappi Marko
« : 14.08.2011 - klo:11:52 »Hei Dents!
Kysymystäsi voidaan lähestyä valtavan monesta näkökulmasta. Mielestäni pääperiaate vitsailussa on aina se, että vitsit täytyy valita kuulijakunnan mukaan. Sama vitsi voi olla jollekin joukolle äärimmäisen loukkaava, toinen porukka nauttii vain hyvästä huumorista. Rautalankaesimerkkinä: naiset voivat keskenään kertoa aika sivaltaviakin miehiin kohdistuvia vitsejä hyvässä hengessä. Erilaisen ajattelumallin vuoksi sama huumori voi kuulostaa miehen korvissa puhtaalta pilkkaamiselta.
Uskonnollisissa piireissä erilaiset kuulijat pyritään usein vitsailun suhteen ottamaan huomioon. Vanhastaan tämä reagointi on johtanut siihen, että vitsejä ei ole kerrottu juuri lainkaan, kun ei olla oltu varmoja, mahtaako joku loukkaantua. Toisaalta vitsailun on saatettu kokea tekevän puhujasta vähemmän uskottavan. Harvemminhan opetustehtävässä oleva kertoilee myöskään kakkureseptejä tai antaa autonkorjausvinkkejä. Yleensä keskitytään pääasiaan. Siksi Raamattukaan ei ole kehittynyt vitsailun taidonnäytteeksi. Pientä pilkettä silmäkulmassa siellä joskus kyllä näkyy:
Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa,
että omassa silmässäsi on hirsi? (Luuk. 6:41)
Tuli keskipäivä, ja Elia pilkkasi heitä sanoen: "Huutakaa kovempaa!
Onhan hän jumala, mutta hänellä taitaa olla kiireitä. Jospa hän on
pistäytynyt tarpeilleen, vai olisiko hän matkoilla? Ehkä hän nukkuu
ja herää kohta." (1. Kun. 18:27)
Kolme on, joita en käsitä, neljä, jotka ylittävät ymmärrykseni:
kotkan tie taivaalla, käärmeen tie kalliolla, laivan tie ulapalla,
miehen tie nuoren neidon luo. (Sananl. 30:18-19)
Verenimijällä on kaksi tytärtä: Anna vielä! Anna vielä!
(Sananl. 30:15 KR38)
Jos ylpeilit - olipa se houkkamaisuutta tai harkittua - niin laske
käsi suullesi. Sillä maitoa pusertamalla saa voin, nenää pusertamalla
saa veren, ja vihoja pusertamalla saa riidan. (Sananl. 30:32-33 KR38)
Varsinaiseen kysymykseesi en siis osaa antaa mitään patenttiratkaisua. Tässä kuitenkin muutama näkökulma:
Huumoria pitää olla
Minä edustan sitä koulukuntaa, että kaikista maailman asioista voi kehittää myös huumoria. Minun mielestäni on myös olemassa erinomaisen nerokkaita ja hyviä Jeesus-vitsejä - niin kuin on myös väkisin väännettyjä. Ehkä toimivin eikä vähääkään pilkallinen on tämä ehkä eniten 90-luvulle sopiva vitsi:
Mitä yhteistä on Jeesuksella ja nykynuorella? Molemmilla on pitkä tukka, asuvat kotona kolmekymppisiksi ja jos jotakin tekevät, se on ihme.
Huumorilla pitää olla rajat
Kaikki asiat eivät ole huumoria, vaikka kuinka perusteltaisiin hauskaksi jutuksi. Ensinnäkin kuulijakunta pitää ottaa huomioon. Pelkästään iän tai sukupuolen perusteella jotkut asiat ymmärretään paremmin huumoriksi kuin jotkut toiset. Myös Raamattu laittaa jotain rajoja vitsailulle:
Siveettömyydestä, kaikenlaisesta saastaisuudesta ja ahneudesta
ei teidän keskuudessanne saa olla puhettakaan, eihän mikään
sellainen sovi pyhille. Myöskään rivoudet, typerät jutut tai
kaksimielisyydet eivät teille sovi, teidän suuhunne sopii kiitos.
(Ef. 5:3-4)
Vitsien synnyttämät mielikuvat
Vaikka Jeesus-vitsi itsessään olisi harmiton, on pieni vaara, että vitsin varjolla mieleen jää elämään joku mielikuva, joka häiritsee jatkuvasti. Eihän esimerkiksi mistään saada varmuutta siitä, että Jeesus olisi pitkätukkainen. Vitseissä hänet kuitenkin aina sellaisena esitellään.
Nämä neljä pientä vitsiä ovat keskenään hyvin samankaltaisia, mutta minun mielessäni niissä on isoja sävyeroja:
a) Miksi Jeesus diskattiin Genetsaretin ympärijuoksussa? Hän oikaisi.
b) Miksi Jeesus sai liikunnasta nelosen? Hän käytti ristiriipunnassa apuna nauloja.
c) Mitä Jeesus sanoi kun sai sukset joululahjaksi? Jee sukset!
d) Mitä Jeesus sanoi oppilailleen kohdatessaan karhun? Älkää peljätkö, se on täytetty!
A on hauska, vaikkakin arvoituksena itsestäänselvä. Mutta se ei ole minun korvissani yhtään pilkallinen.
B:tä olen aina pitänyt sitä vähän ongelmallisena. Rakenteeltaan se on täysin samanlainen kuin A, mutta jotenkin se osuu minun mielessäni vähän enemmän pyhiin asioihin ja Jeesuksen kärsimyksiin. En siksi pidä siitä yhtä paljon kuin muista Jeesus-vitseistä.
C on puhtaasti sanaleikki. Uskoisin, että aika harva kiskoo tästä hernettä nenäänsä.
D luo sen vaaran, että Jeesuksen yksi suurimmista lausahduksista saa kaksoismerkityksen. On hieman harmillista, jos joka kerta pitkäperjantain tekstejä lukiessa tulee ensimmäisenä mieleen täytetty karhu, vaikka on ihan muusta kyse.
Turhaan lausuminen
Kaikki edellä mainitut asiat ovat pitkälti tuomarilajeja. Jokainen ihminen kokee ne eri tavalla. Yleisen toisten ihmisten huomioimisen lisäksi Raamattu käskee, ettei Jumalan nimeä kuulu lausua turhaan. Toisaalta Jumala ei ole tarkasti määritellyt, mikä on turhaa ja mikä ei. Juutalaiset tulkitsivat asian varman päälle, eivätkä lausuneet Jumalan nimeä edes Raamattua lukiessaan. Niin pitkälle ei pidä mennä, mutta vitsejä kertoessakin on hyvä lähteä siitä, että Jumalan nimi säilyisi kunnioitettavana. Jumalan nimi on tarkoitettu ihmisille käyttöön, muttei väärään käyttöön. Jos Jumalan nimen käyttäminen tekee meille Jumalan läheisemmäksi ja rakkaammaksi, on sen käyttö hyvää käyttöä. Jos nimen käyttäminen helveksii tai pilkkaa Jumalaa, on se väärää ja turhaa käyttöä. Mielestäni vitsit voivat kuulua kumpaan tahansa sarjaan.
Vastausta aloittaessani tiesin, etten osaa vastata sinulle "kyllä" tai "ei". Toivottavasti näistä pohdinnoista sait rakennuspalikoita.
Kysymystäsi voidaan lähestyä valtavan monesta näkökulmasta. Mielestäni pääperiaate vitsailussa on aina se, että vitsit täytyy valita kuulijakunnan mukaan. Sama vitsi voi olla jollekin joukolle äärimmäisen loukkaava, toinen porukka nauttii vain hyvästä huumorista. Rautalankaesimerkkinä: naiset voivat keskenään kertoa aika sivaltaviakin miehiin kohdistuvia vitsejä hyvässä hengessä. Erilaisen ajattelumallin vuoksi sama huumori voi kuulostaa miehen korvissa puhtaalta pilkkaamiselta.
Uskonnollisissa piireissä erilaiset kuulijat pyritään usein vitsailun suhteen ottamaan huomioon. Vanhastaan tämä reagointi on johtanut siihen, että vitsejä ei ole kerrottu juuri lainkaan, kun ei olla oltu varmoja, mahtaako joku loukkaantua. Toisaalta vitsailun on saatettu kokea tekevän puhujasta vähemmän uskottavan. Harvemminhan opetustehtävässä oleva kertoilee myöskään kakkureseptejä tai antaa autonkorjausvinkkejä. Yleensä keskitytään pääasiaan. Siksi Raamattukaan ei ole kehittynyt vitsailun taidonnäytteeksi. Pientä pilkettä silmäkulmassa siellä joskus kyllä näkyy:
Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa,
että omassa silmässäsi on hirsi? (Luuk. 6:41)
Tuli keskipäivä, ja Elia pilkkasi heitä sanoen: "Huutakaa kovempaa!
Onhan hän jumala, mutta hänellä taitaa olla kiireitä. Jospa hän on
pistäytynyt tarpeilleen, vai olisiko hän matkoilla? Ehkä hän nukkuu
ja herää kohta." (1. Kun. 18:27)
Kolme on, joita en käsitä, neljä, jotka ylittävät ymmärrykseni:
kotkan tie taivaalla, käärmeen tie kalliolla, laivan tie ulapalla,
miehen tie nuoren neidon luo. (Sananl. 30:18-19)
Verenimijällä on kaksi tytärtä: Anna vielä! Anna vielä!
(Sananl. 30:15 KR38)
Jos ylpeilit - olipa se houkkamaisuutta tai harkittua - niin laske
käsi suullesi. Sillä maitoa pusertamalla saa voin, nenää pusertamalla
saa veren, ja vihoja pusertamalla saa riidan. (Sananl. 30:32-33 KR38)
Varsinaiseen kysymykseesi en siis osaa antaa mitään patenttiratkaisua. Tässä kuitenkin muutama näkökulma:
Huumoria pitää olla
Minä edustan sitä koulukuntaa, että kaikista maailman asioista voi kehittää myös huumoria. Minun mielestäni on myös olemassa erinomaisen nerokkaita ja hyviä Jeesus-vitsejä - niin kuin on myös väkisin väännettyjä. Ehkä toimivin eikä vähääkään pilkallinen on tämä ehkä eniten 90-luvulle sopiva vitsi:
Mitä yhteistä on Jeesuksella ja nykynuorella? Molemmilla on pitkä tukka, asuvat kotona kolmekymppisiksi ja jos jotakin tekevät, se on ihme.
Huumorilla pitää olla rajat
Kaikki asiat eivät ole huumoria, vaikka kuinka perusteltaisiin hauskaksi jutuksi. Ensinnäkin kuulijakunta pitää ottaa huomioon. Pelkästään iän tai sukupuolen perusteella jotkut asiat ymmärretään paremmin huumoriksi kuin jotkut toiset. Myös Raamattu laittaa jotain rajoja vitsailulle:
Siveettömyydestä, kaikenlaisesta saastaisuudesta ja ahneudesta
ei teidän keskuudessanne saa olla puhettakaan, eihän mikään
sellainen sovi pyhille. Myöskään rivoudet, typerät jutut tai
kaksimielisyydet eivät teille sovi, teidän suuhunne sopii kiitos.
(Ef. 5:3-4)
Vitsien synnyttämät mielikuvat
Vaikka Jeesus-vitsi itsessään olisi harmiton, on pieni vaara, että vitsin varjolla mieleen jää elämään joku mielikuva, joka häiritsee jatkuvasti. Eihän esimerkiksi mistään saada varmuutta siitä, että Jeesus olisi pitkätukkainen. Vitseissä hänet kuitenkin aina sellaisena esitellään.
Nämä neljä pientä vitsiä ovat keskenään hyvin samankaltaisia, mutta minun mielessäni niissä on isoja sävyeroja:
a) Miksi Jeesus diskattiin Genetsaretin ympärijuoksussa? Hän oikaisi.
b) Miksi Jeesus sai liikunnasta nelosen? Hän käytti ristiriipunnassa apuna nauloja.
c) Mitä Jeesus sanoi kun sai sukset joululahjaksi? Jee sukset!
d) Mitä Jeesus sanoi oppilailleen kohdatessaan karhun? Älkää peljätkö, se on täytetty!
A on hauska, vaikkakin arvoituksena itsestäänselvä. Mutta se ei ole minun korvissani yhtään pilkallinen.
B:tä olen aina pitänyt sitä vähän ongelmallisena. Rakenteeltaan se on täysin samanlainen kuin A, mutta jotenkin se osuu minun mielessäni vähän enemmän pyhiin asioihin ja Jeesuksen kärsimyksiin. En siksi pidä siitä yhtä paljon kuin muista Jeesus-vitseistä.
C on puhtaasti sanaleikki. Uskoisin, että aika harva kiskoo tästä hernettä nenäänsä.
D luo sen vaaran, että Jeesuksen yksi suurimmista lausahduksista saa kaksoismerkityksen. On hieman harmillista, jos joka kerta pitkäperjantain tekstejä lukiessa tulee ensimmäisenä mieleen täytetty karhu, vaikka on ihan muusta kyse.
Turhaan lausuminen
Kaikki edellä mainitut asiat ovat pitkälti tuomarilajeja. Jokainen ihminen kokee ne eri tavalla. Yleisen toisten ihmisten huomioimisen lisäksi Raamattu käskee, ettei Jumalan nimeä kuulu lausua turhaan. Toisaalta Jumala ei ole tarkasti määritellyt, mikä on turhaa ja mikä ei. Juutalaiset tulkitsivat asian varman päälle, eivätkä lausuneet Jumalan nimeä edes Raamattua lukiessaan. Niin pitkälle ei pidä mennä, mutta vitsejä kertoessakin on hyvä lähteä siitä, että Jumalan nimi säilyisi kunnioitettavana. Jumalan nimi on tarkoitettu ihmisille käyttöön, muttei väärään käyttöön. Jos Jumalan nimen käyttäminen tekee meille Jumalan läheisemmäksi ja rakkaammaksi, on sen käyttö hyvää käyttöä. Jos nimen käyttäminen helveksii tai pilkkaa Jumalaa, on se väärää ja turhaa käyttöä. Mielestäni vitsit voivat kuulua kumpaan tahansa sarjaan.
Vastausta aloittaessani tiesin, etten osaa vastata sinulle "kyllä" tai "ei". Toivottavasti näistä pohdinnoista sait rakennuspalikoita.
